Onni asuu astiakaapissa

Olen astiahullu. 
Keräily alkoi rippikouluiässä, kun konfirmaatiopäivänä sukulaiset ja perheenjäsenet antoivat lahjaksi ensimmäiset astiat, Arabian KoKo sarjan lautasia ja kuppeja. Valmistujaisjuhlissa oli luontevaa kiikuttaa tuomisiksi samaa sarjaa ja kun miehen kanssa muutettiin aikoinaan yhteen, niin kokot ja teemat ovat olleet siitä saakka yhteisiä. Kuppihulluus alkoi aikoinaan muumimukeista ja niitä onkin kertynyt kaappien perukoille kolmisenkymmentä. Muumimukihulluttelu jäi, mutta tilalle tuli jotain muuta. Luulisin, että tuttu tarina meistä monelle.
Mutta mikä kumma ajaa meidät suomalaiset naiset kuppihulluuden partaalle?

Astiahulluus on muutakin kuin kiintymystä kauniisiin esineisiin. Kyse on onnellisuuden tunteesta. Siitä, kun aamulla avaat astiakaapin oven ja silmäilet kuhunkin päivään sopivan päivän aloituksen. Ei ole lainkaan sama aloittaa aamu herkästä muijakupista, kun taasen klassinen raitamuki takaa taatusti päivään päräyttävän aloituksen. 
Päiväkahvilla korvaton kuppi tuntuu tosi coolilta ja kuvittelen nauttivani sumppini todellista urbaanimmassa ympäristössä. Kuppi on muutakin kuin vain käyttöesine, se tukee mielialaa.

Kuka voi tuntea olonsa kurjaksi katsellessaan kuppirivistöä, joiden jäsenet ovat löytäneet kaappiin kukin mistäkin. Osa saatu lahjaksi, osa ostettu kirpputorilta tai kotimaan matkoilta. Toiset on ostettu häälahjarahoilla ja joidenkin pari tippunut ja rikkoutunut lasten käsittelyssä. 
Eniten säälin näitä parittomia kupposia, jotka ansaitsee tulla hellitellyiksi muita useammin. Etteivät tuntisi oloaan niin yksinäisiksi.
Silkkaa hulluutta, sanon minä!
Kommentit
  1. 2

    sanoo

    Positiivista hulluutta, sanoo toinen astiahullu täällä! Maailmassa on ihan liikaa kauniita astioita, mikään kaappitila ei riittäis, jos kaikille houkutuksille antais periksi.

    • 2.1

      sanoo

      Samaa mieltä! Astiahommissa voi vähän hullutella – tokikaan niitä kaikkia ihanuuksia ei voi hankkia ja siinä juuri piileekin jutun juoni. Kotiin löytää omasta mielestä vain ne ihanimmat. 🙂

  2. 4

    sanoo

    Mä oon yrittänyt hillitä itseäni tämän suhteen (etenkin kun oon aina perustellut V:lle, että me ei välttämättä tarvittaisiin keittiössä yläkaappeja, kun astioitakin on niin vähän…), mutta parina viime vuonna on Marimekon ihanat astiat hiipinyt meidän kaappiin valkoisten ja mustien Teemojen rinnalle. Oonkin kovasti yrittänyt saada myytyä V:n vanhoja turkooseja Teemoja niiden tieltä, mutta V ei oo vieläkään siihen suostunut, niin se astiamäärä vaan kasvaa koko ajan 😀 Mutta voisihan sitä rahansa huonomminkin käyttää! Astioita tulee kuitenkin käytettyä joka päivä, useamman kerran päivässä 🙂

    • 4.1

      sanoo

      Kyllä, astiat on ehdottomasti hyvä sijoitus. Pohdin tässä taannoin kyllä kokoista luopumista. Tai muumimukeista. Päädyin jättämään edes jotain perinnöksi. 😀

  3. 6

    sanoo

    Onni on liian pieni keittiö, joten ei tule haalittua astioita joita ei yksin ehtisi edes käyttää! 😀 mutta onneksi on äidin kaapit myös käytössä, joten koti kotoa löytyy myös laaja kokoelma muumimukeja…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *