Jokaiselle jotain on ei mitään kellekkään

Juttelin tässä aiemmin tällä viikolla miehen kanssa bloggaamisesta. Tuntuu, että olen tässä jo jonkin aikaa pohdiskellut, että mikä on tämän minun bloggaamisen ydin? Kirjoittaminen itselle, muille vai tavoite kasvattaa lukijamäärää? Valehtelisin jos väittäisin, että en suhtautuisi tähän bloggaamiseen kasvujohdanteisesti. Kuitenkin pitäen mielessä ilon kirjoittaa ja sen oman tyylin. Välillä olen jättänyt sanomatta asioita, joita olisin blogissa halunnut, mutta olen vähän jännittänyt kommenttikenttään saapuvia viestiä.
Juttelun lomassa mies sanoi Ruger Hauerin biisista lauseen: Jokaiselle jotain on ei mitään kellekkään. Osu ja uppos. Illalla kuuntelin koko biisin, sillä lause teki lähtemättömän vaikutuksen – juuri tätä tarviin! Olen tyyppinä aika pitkälti sellainen, että en halua loukata ketään. Teen sellaisia valintoja, että kaikilla olisi hyvä mieli. Sellainen luovijatyyppi. Valmis joustamaan ja olemaan mieliksi. Ihan kiva, mutta lopulta sellaiset tyypit jää taka-alalle. Enkä nyt tarkoita ainostaan tätä blogiskeneä, vaan elämää yleensä. 
Tällä viikolla olen jättänyt joustamatta useammasta asiasta. Oikein keskittynyt miettimään, että mitä minä haluan. Ollut tiukkana palkkioneuvottelussa ja sanonut mielipiteitä suorempaan kuin koskaan. Mikä tärkeintä – loukkaamatta ketään. Tartten ehdottomasti enemmän sellaista tiukkaa asennetta, mutta kuitenkin entisellä elämänilolla ja ystävällisyydella höystettynä. Välillä sitä kaipaa kunnon potkun persiille. Itseltään.
Ensimmäinen työviikko vierähti ohi ja huomasin miettiväni toooooodella paljon lasten kurahousuja ja sitä, että muistikohan se mies nyt irroittaa ne kumpparin pohjalliset ennen kuivattamista? Mieli on vaellellut kotona ja kotona ollessa töissä. Loppuviikosta jo ymmärsin, että minun ei tarvitse töissä miettiä kotiasioita. En saa muuten mitään aikaiseksi. Kotona voin sitten olla lasten kanssa sata lasissa. Jos yritän antaa jatkuvasti jokaiselle jotain, kukaan ei saa minusta mitään.

Kun mä haluun miellyttää massaa, kun mä haluun miellyttää kassaa. 
En voi tätä selväksi selventää, kun jokaiselle jotain on ei mitään kellekkään.

Mutta ei hätää hei, en minä aio maailmaani täysin mullistaa.

Vähän vain ravistella.

Kommentit
  1. 2

    sanoo

    Kuulostaa tutulta. Olen samanlainen miellyttäjätyyppi blogissa ja blogin ulkopuolella. Pikkuhiljaa mieheni on saanut minut ymmärtämään asian huonot puolet ja ravistellut minusta irti pienen vastaanpanijan 😀

  2. 3

    Anonyymi sanoo

    Hyviä pohdintoja, jotka varmasti johtavat parempaan suuntaan! Tietty jämäkkyys helpottaa varmaan sekä sinua joka teet töitäsi että toisaalta myös asiakkaitasi, jotka saavat sen viestin että hoidat sovitut asiat kunnolla paneutuen, mutta et jousta liikaa? Mikäli ymmärsin oikein mitä tekstin takana ajattelet. En osaa ehkä ihan samaistua tilanteeseen näin blogiskenen ulkopuolisena, mutta mietin vain onko hyvä jättää asioita sanomatta blogissa kommenttikenttää miettien? Tosin varmasti itsekin niin tekisin, varsin inhimillistä, mutta toisaalta onko se lopulta aika hankala ja ehkä turhakin rajoite? 🙂 -Jenni

    • 3.1

      sanoo

      Töissä olen kyllä melkolailla jämäkkä ja jämpti, mutta blogin puolella sitä on varovaisempi. Ehkä juuri sen takia, että kirjoitetussa tekstissä tulkinnanvaraa on lukijalla itsellään enemmän. Ettei sitä vaan nyt loukkais ketään. Mutta aina joku loukkaantuu. Töissä on toki pakko myös joustaa ja kuulla asiakasta, vaikka olisikin omien mielipiteiden kanssa eri mieltä. Kun kyse on ihmisten kodeista, on pakko myös luovia, vaikkakin oma näkemys tulisikin esille ja olisi täysin eri kuin asiakkaan.

  3. 5

    sanoo

    Hyvää pohdintaa.

    Mä kyllä uskon, että paljon riippuu siitä miten asiat sanoo ja millainen asenne blogin kautta välittyy. Siis suhteessa siihen, kuinka lukijat juttuja lukevat ja tahtovat ymmärtää (ja millaista settiä tänne kommenttiboksiin lukijoilta/anonyymeilta päätyy).

    Itse olen vuosien aikana kirjoittanut milloin mistäkin mieleen juolahtavasta asiasta. Vaikka jutut ja mielipiteet voivat välillä olla kärkkäitä ja poiketa valtavirran mielipiteestä, ei ikäviä kommentteja ole tullut blogihistorian aikana muutamaa enempää. Kun se asenne ja huumori.

    Ole vain reippaasti oma itsesi arvokkaine mielipiteinesi ♡

    • 5.1

      sanoo

      No kyllä, juurikin näin! Ehkä sitä vielä enemmän pohtii, kun on kuitenkin oma naama ja nimi kyseessä. Eniten pelkää, että todella loukkaisi jotain, vaikka ei ole pahaa tarkoittanut – faktahan on se, että aina joku kuitenkin loukkaantuu, oli sitä sitten kuinka kiltti tahansa. Aina on jonkun mielestä väärän värinen seinä tai liikaa tai sitten liian vähän tavaraa. 🙂

  4. 6

    sanoo

    Loistavaa pohdintaa ja tosi ajankohtainen aihe myös itselleni. Elävässä elämässä olen kyllä tiukka ja jämpti, en niinkään luovija. Mutta blogissa olen ns. Rajoittuneempi. En tiedä miksi. Ehkä takana on pelko siitä, että avaan mielipiteeni tekstissä, enkä sanoin. Silloin jää äänensävy ja muu sellainen huomaamatta. Ihmiset voivat ymmärtää asioita eritavoin kun lukee vain tekstiä… Pelko väärinymmärryksestä on suurempi kuin kasvotusten asian kertomalla. Kiitos tästä tekstistä, ja kauniista kuvista tietysti samalla :). Iloa viikonloppuusi!

    • 6.1

      sanoo

      Kirjoitettu teksti on aina lukijan tulkittavissa ja vaikka kuinka yrittäisi tuoda oman näkökulmansa esille, se ei läheskään aina onnistu. Pitäisi vaan ottaa vastaan se mitä tulee – ja sanomista tulee joka tapauksessa aina. 🙂

  5. 8

    sanoo

    Täällä samanlaisia pohdintoja. Kaipaan muutoksia blogin suhteen, mutta ehkä uskalla. Kirjoitan lyhyitä ja pinnallisia tekstejä. Ja kun kirjoitan lyhyesti ja pinnallisesti, en kehity (näin koen itse)En uskalla avautua. Elävässä elämässä olen hyvin avoin ja enkä pidättele ajatuksia tai tunteita jos siltä tuntuu. Ei sitä saa haluamiansa muutoksia yksikseen puhisemalla. Tämä ongelma on kyllä blogissa. Olen ajatellut myös lopettavani, mutta tykkään kuitenkin bloggaamisesta, vaikka harvakseltaan sitä teenkin. UUden alloittaminen on käynyt mielessä, mutta eihän se toisaalta mitään muuta… Mutta ihana kirjoitus ja kuvat <3

    • 8.1

      sanoo

      Nyt vaan persoonaa kehiin ja ajatuksia ilmoille! Itsekin aloitin siten, että kirjoitin hyvin lyhyitä tekstejä. Sain rohkeuden ja nyt kirjoittelen jo pidempää pohdintaa ja se on kyllä kannattanut. Suosittelen! 🙂

  6. 10

    sanoo

    Välillä sitä on kai liian kiltti ja ei halua nostaa kissaa pöydälle, vaikka pitäsikin, jottei kukaan loukkaannu. Raskasta sekin on kun pitää selitellä kirjoittamisiaan sitten myöhemmin. Itse olen myös aika kiltti blogissa, mutta muutoin tosi paljon räväkämpi. Ehkä pitäisi olla vähemmän pliisu tuolla blogin puolellakin:)

    • 10.1

      sanoo

      Nyt vaan räväkkyyttä kehiin! Aina joutuu selittelemään, se vaan pitää ottaa vastaan. 🙂

  7. 11

    sanoo

    Todella hyviä ajatuksia, tunnistan itsessäni samoja piirteitä. Välillä on hyvä ajatella ihan itseään ja tuoda rohkeasti ajatuksensa ja mielipiteensä esille. Iloista alkanutta huhtikuuta! 🙂

    • 11.1

      sanoo

      Voi kiitos – ihanaa, että siellä ruudun toisella puolella on myös mietitty samoja asioita. Toisinaan on hyvä olla itsekäs ja rohkea. 🙂

  8. 14

    Anonyymi sanoo

    Helppohan minun on lukijana sanoa, mutta mun mielestäni tämä on sinun blogisi ja sinä saat kirjoittaa ihan mitä itse haluat, jos jotain ärsyttää, niin sitten ei tarvitse lukea. Taitaa olla niin, että mitä tahansa sanoo/kirjoittaa, joukossa on aina joku, joka pahoittaa mielensä. Pidän blogistasi, yksi suosikkini ja toivotan sinulle ja perheellesi oikein hyvää jatkoa ja aurinkoista kevättä. Minä jatkan blogisi lukemista, säännöllisesti.

    • 14.1

      sanoo

      No niinpä – just näin! Ja kiitti ihan hurjasti ihanasta kommentista. Antaa voimaa nämä tälläiset palautteet. <3

    • 15.1

      sanoo

      😀 En kyllä ole, vaan kuules leijona – ei ehkä tämän kirjoituksen perusteelle uskoisi, mutta on minussa aika paljon sitä leijonaakin. 😉

  9. 17

    sanoo

    Samaa mieltä! Aina on joku joka pahoittaa mielensä vaikka ihan kirjoitusvirheestä! Itse yritän olla oma itseni, mutta olematta liian rohkea. Sinulla on persoonallinen tyyli ja blogi, hienosti menee! Kaikkia ei tarvitse mielyttää.

    • 17.1

      sanoo

      No se on totta! Oma itseni olen kyllä aina ollut, mutta aina sitä on ollut kuitenkin jonkinlainen suodatin päällä, kun julkisesti kirjoittaa.. Ja toki pitää vähän ollakin. 🙂 Ja voi kiitos kauniista sanoista. <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *