DIY jouluverho

Kaapista löytyi käyttämätön valkoinen lakana ja päätin kokeilla tehdä siitä simppelin mustavalkoisen talvi-/jouluverhon. Luonnostelin paperille hyvinkin riisuttuja kuusia, piirsin ne kalvolle ja mattoveitsen avulla valmistin kalvosta sapluunan kankaanpainantaa varten. 
Tuputtelin kangasväriä sapluunan läpi kankaaseen ja viimeistelin metsämaiseman tekemällä pensselillä pisteitä lumisateeksi. Esikoinenkin antoi oman panoksensa taiteiluun, joten lopputulos ei ole ihan niin täydellisen siisti. Eikä tarvitse ollakaan. 
Tuo televisio on meidän olohuoneen murheenkryyni. Ei löydä millään järkevää paikkaa ja nyt ärsyttää, kun se joutuu olemaan aavistuksen tuon ikkunan ja verhon edessä. Siinä se nyt on – pilaamassa kivaa kuusikkomaisemaa. 
Tuntuu hurjalta, että on jo marraskuu. Tässä kuussa onkin blogikuulumisten saralla tulossa pari jännittävää juttua. Itse olen tosi innoissani! Niistä kuitenkin lisää vähän myöhemmin. 

Maru


Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Ihana verho! Tästä tulikin mieleen että mun pitää kehittää joku paikka mun edelliseen kotiin hankkimille kuusikko-verhoille, täällä uudessa torpassa kun ei ole yhtäkään verhotankoa, ainakaan vielä 😀 Kehtaisikohan ne pilkkoa ja tehdä niistä tyynyjä tms?

    • 1.1

      sanoo

      Kiitti Lyde! Mulla oli tätä tehdessä tuo Marimekon kuusikko mielessä. Sitä löytyykin keittiöstä kappana, eli käy hyvin tämän kanssa samaan tilaan. Minä ompelin siitä kuusikkoverhon jämistä sellaisia kuusen muotoisia tyynyjä ihan sen kuvion mukaan – tuli tosi kivoja!

  2. 2

    sanoo

    Siis ihan mahtava idea. Tosi kaunis tuli verhosta. Mistä kangasväri hommattu tai mistä niitä yleensä voi ostaa?

    • 2.1

      sanoo

      Voi kiitos! Ostin kangasvärin ihan paikallisesta askartelukaupasta. Maksoi muistaakseni about 5€ ja tähän meni vajaa puoli purkkia. Ehdottomasti kannattaa kokeilla. 🙂

    • 4.1

      sanoo

      Hei kiitti Kati! Tästä tuli kyllä omastakin mielestä ihan kiva – kehtaa pitää ikkunassa. 🙂

    • 7.1

      sanoo

      Tämä kyllä siivilöi nätisti valon läpi. Sitä tosiaa ei voin pimeän aikaan olla liikaa. 🙂 Kiitos Anna!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *