Kestikö lattiakaakelimaali?

Meillä kiertää pienellä sisustusbloggaajaporukalla kuukausittain vaihtuva teemahaaste ja viime kuun emäntänä toimi Esmeralda´s blogin Essi. Kannattaa Essin blogista käydä kurkkaamassa elokuun teemapostausten koonti aiheesta toimiva sisustus.
Minä pääsin valitsemaan syyskuun teeman ja koska aihe on minulle itselleni varsin ajankohtainen ja ollut mielen päällä paljon, niin valitsin kuun teemaksi: 
Kaduttaako? Mitä tekisit nyt toisin? Onko jokin sisustusratkaisu, joka silloin tuntui loistavalta, mutta nyt kaduttaa? Mitä et mieluusti blogissa esittele tai sillä kehuskele? 

Olen pohtinut viime kuukausien aikana paljon kodissamme tehtyjä pintaremontteja. Nyt tekisimme varmasti monta asiaa toisin – harkiten ja kestäviä vaihtoehtoja huolellisesti punniten. Myös omat taidot on remonttien myötä kehittyneet melkoisesti. 
Toisaalta, jos nyt lähtisimme asuntokaupoille, niin emme varmasti ostaisi tätä asuntoa. Ratkaisut on tehty aikanaan ja silloin ne ovat olleet hyviä. Sen kanssa on elettävä ja en halua lähteä tähän luettelemaan kaikkia muutosta kaipaavia ratkaisuja. Oma maku muuttunut ja vihdoin se on myös löytynyt – harmi vaan, että se ei ihan aina kohtaa entisten ratkaisujen kanssa. 
Eteisen kaakelimaali 1v. käytön jälkeen
Halusin nostaa tämän kuukauden teemaan lattiakaakelimaalin, sillä olette paljon kyselleet, että onko lattiakaakelimaali kestänyt käytössä? Vastaan tuohon kysymykseen kyllä ja ei. Lattiakaakelimaali on ollut eteisessä erittäin kovalla kulutuksella. Eteisessä kuljetaan hiekkaisilla (katso kuva) kengillä ja lattia on ollut paljaana ilman maton suojaa. Noh, tiedätte varmaan, että kuinka siinä käy. Huonosti.

Maali on naarmuuntunut hiekkakengistä, mutta isoja roiskaleita siitä ei ole irronnut. Uskon, että maali kestää pinnoilla, jossa ei ole näin valtavan kovaa kulutusta. Kuten wc:n lattia. Eteisessäkin olisi varmasti mennyt, jos matto olisi ollut suojaamassa keskikäytävän hiekkasotkuja. 


Toisaalta entinen lattia oli niin karmea, että sille oli silloin pakko tehdä jotain. Nyt tekisin toisin ja laittaisin eteiseen mikrosementin, joten eteisen lattian maalaaminen nousee meikäläisen ”kaduttaako” -listan ykköspaikalle.

Kaakelilattiamaali keittiössä 1v. käytön jälkeen. 
Keittiössä maalattu ruudukko on kestänyt ihan ok:sti. Hieman se on ottanut itseensä pudonneista kattiloista, mutta eipä maalilta voi ihmeitä odottaakaan. Maaliin tarttuu aika jähmeästi lika, joten jynssäämistä joutuu harrastamaan keittiössä melko usein. 
Nyt varmaan ymmärrätte, että miksi eteisemme on pienen tilan lisäksi kotimme inhokki. Kurjaa tulla kotiin, kun vastassa on aina tämä kulahtanut ja naarmuinen lattia – aina niin likaisen näköinen. Sille on pakko tehdä jotain ja pian!
Mitä sinä tekisit kodissanne nyt toisin? Kaduttaako?



Yrittäjyys, äitiys ja arki

Kuulun facebookissa erääseen suljettuun ryhmään, jonka jäsenenä on naisyrittäjiä ja äitejä. Seurailen siellä käytyä keskustelua taka-alalla ja suurella mielenkiinnolla. Päällisin puolin on jäänyt tunne, että yrittäjä-äidit ovat väsyneitä. Ajattelin, että olisin saanut ryhmästä henkistä voimaa ja tsemppiä. Nyt naamakirjani feedi täytyy lähinnä väsyneiden yrittäjä-äitien avautumisista ja pohdinnoista luovuttaa. Mitä kummaa?!
Yrittäjäksi hyppääminen on ollut minun oma valinta ja suoraan voin sanoa, että ei se helppoa ole ollut. Toisaalta olen nauttinut työpäivistä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Olen joutunut tekemään paljon itsereflektointia ja pidänkin yrittäjän tärkemmistä ominaisuuksista juurikin tuota itsetuntemusta. On pakko kehittyä jatkuvasti ja kun kukaan ei ole kertomassa millainen sinä olet, niin omia toimintatapoja on tutkittava itse ja hyvin aktiivisesti. Miten voisin ensi kerralla toimia paremmin? Millainen kokemus kohtaamisesta jäi asiakkaalle? Mihin rajaan työn ja vapaa-ajan? Kuinka rytmitän päivät? Kehitettävää on vielä paljon minulla itsellänikin. 
Kävin tässä taannoin lounaalla erään toisen yrittäjä-äidin kanssa ja hän kysyi, että olenko kokenut haastavaksi yrittäjyyden ja äitiyden yhdistämisen? En juuri koskaan. Lapset katkaisevat työpäivän ja on pakko irrottautua työnteosta. Muuten todennäköisesti paiskisin hommia aamusta iltaan. Etenkin, kun työnteko on useimmiten vallan mukavaa. 

Äitiys on tuonut tullessaan aivan uudenlaista itsevarmuutta. Kukapa ei tuntisi ylpeyttä itsestään, kun katsoo omia osaavia ja niin ihania lapsiaan. Lasten kanssa vietettyjä huonoja hetkiä ei parane jäädä muistelemaan. Niitäkin tietenkin etenkin väsyneenä riittää.

Pyrin arkisin irroittamaan edes puolen tunnin mittaisen hetken, jolloin keskityn 100% lapsiin. Ei siivousta tai mitään muutakaan oheistoimintaa. Vain lapset ja minä. Käydään kuulumiset läpi ja sen sellaista. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta intensiivinen hetki lasten kanssa työpäivän päätteeksi tekee enemmän kuin hyvää. Meille kaikille. Kannattaa kokeilla! 
Toisaalta yrittäjyys tuo joustavuutta ja pikkulapsiperheessä se on erittäin tervetullutta. Päätimme miehen kanssa, että pojilla on maksimissaan seitsemän tunnin hoitopäiviä 15 päivänä kuussa. Katkaisen mieluusti työpäivän iltapäivällä hyvissä ajoin, sillä ajatus ei juokse kunnolla enää klo 14.00 jälkeen. Illalla lasten nukkumaanmenon jälkeen jatkan töitä, jos joku homma jäi päivältä pahasti kesken. 

Tällä hetkellä en pärjäisi taloudellisesti, jos heittäytyisin vain yhden osa-alueen varaan. Sen vuoksi minulla on verkkokauppa ja suunnittelutyöt. Plus kaikki muut pienet ja sekalaiset tulonlähteet, kuten blogiyhteistyöt, pienet kirjoitusjutut ja satunnaiset ”opetustyöt”. Saattaa olla, että otan vielä satunnaisia keikkatöitä vanhan ammatin parista. Hoitomaksut you know. 
Töitä on siis paljon ja monenlaisia. Onni on, että olen saanut kasattua sekalaisesta paketista itselle suhteellisen järkevän kokonaisuuden. Suunnitelmallisuutta se tosin vaatii. Ja miestä. Perustulo on ansaittava tavalla tai toisella. Mieluiten näillä molemmilla. Tavalla ja toisella. 
Jos siis pohdit yrittäjyyttä, niin heittäydy siihen täysillä, mutta mieti myös varasuunnitelma. Entäs jos rahat ei riitä, niin mitäs sitten? Itse olen stressannut vuoden yrittäjyyden aikana lähinnä vain rahasta. Tieto siitä, että todellisen rahallisen hädän tullen minulla on mahdollisuus tehdä osa-aikaista työtä, lohduttaa yllättävä paljon. 

Kaiken tämän lisäksi aloitin tässä kuussa koulun. Koulun penkillä istuessa tajusin, että läsnäolo-opintojen lisäksi minun on revittävä aika vielä koulutehtäviin. Onneksi voin yhdistää nykyisiä asiakasprojekteja koulutehtäviin ja toisin päin. Toisaalta parin päivän opinnot Helsingissä on minulle kuin lomaa. No hei, miettikää nyt! Ilman lapsia pariksi päiväksi istumaan ja vain kuuntelemaan mielenkiintoista asiaa. Bussimatkoista puhumattakaan. Vain minä, musiikki ja snapchat. 

Jos siis suunnittelet yrittäjyyttä, niin kaikesta tästäkin huolimatta (tai juuri sen takia) voin suositella lämpimästi! 

Aloitan tämän postauksen tiimoilta blogissa yrittäjyys -juttusarja, johon palaan satunnaisen säännöllisesti. Löydät jatkossa yrittäjyys aiheiset postaukset tunniste -palkista tunnisteella ”yrittäjyys”.

Vahinkosisustamista

Olen moneen kertaan täälläkin pohtinut kerroksellisuutta – pienet, vuosien varrella tehdyt valinnat tuovat kotiin tarinaa ja muistot menneiltä vuosilta kertovat paljon talon asukkaista itsestään. Kukapa sitä haluaisi asua katalogikodissa?

Suunnitelmallisuus on tärkeää etenkin silloin, kun
tehdään kotiin toimivia ratkaisuja. Piensisustamisessa voi sitten olla kuin
ellun kanat ja ripustella hyllyyn rinnakkain niin maatuskat kuin louispoulseinit.
Sisustustyynyt tulevat ja menevät, mutta ne rakkaimmat saavat jäädä
pidemmäksi aikaa. Joskus joku yksilö saattaa eksyä kotiin myös puolivahingossa
ja päästä osaksi sisustusta sekä kodin tunnelmaa. Pieni epätäydellisyys tekee
kodista täydellisen ja ennen kaikkea mielenkiintoisen. 

Tilasimme alkukesästä miehen kanssa samanlaiset aurinkolasit ja ne tuli postissa söpöissä pahvisissa laatikoissa. Nostin laatikot hyllylle odottelemaan jatkokäyttöä ja siihen ne jäivät. Samasta syystä olen nostellut hattyhyllylle muutkin tavarat ja kuin vahingossa kokonaisuudesta tuli aika kiva!

Tässä hiljattain köllöttelin sängyllä katsoen tätä näkymää ja ajattelin, että kuinka mahtavaa tehdä kivan näköisiä asioita ihan ilman minkäänlaista suunnitelmaa. Saattaa olla jopa niin, että suhteessa piensisustamiseen tekisi hyvää pieni hetkessä eläminen. Ihan sillai spontaanisti ja ilman sen suurempaa visiota. 
Taidan kokeilla jatkossakin!
Sisustetaanko teillä hetkessä vai elelläänkö tarkkojen visioiden mukaan?