Koti ennen ja jälkeen

Olin jo pitkään miettinyt, että poistaisin suuren osan vanhoja blogipostauksia. Toisessa vaakakupissa keikkui ajatus blogin päiväkirjamaisuudesta ja siitä, että vanhat projektit kulkevat matkassa mukavana muistona. Eilen sen sitten kuitenkin tein. Armotta painelin deleteä tuntematta sääliä vanhoja blogitekstejä kohtaan. Kuvat olivat niin kauheita, että en yksinkertaisesti voinut enää elää asian kanssa. Yksi asia jäi vanhoja blogitekstejä selaillessa mietityttämään. Vanhat tekstit olivat saaneet paljon enemmän kommentteja kuin nämä nykyiset, vaikka lukijamäärä on vuosien mittaa vähintäänkin kolminkertaistunut. Mistäköhän johtuu? 
Karsimisvimmassa poistin tunnisteita ja yritin saada jonkinlaisen järjen tuohon tunnistepalkkiin, jotta navigointi olisi teille lukijoille entistä helpompaa. Karsimisen tuloksena halusin tehdä tähän väliin postauksen, johon kokoan kotimme muutokset ja täten säilyttäisin myös itselläni muiston kotimme muutoksista. Tästä listasta puuttuu vielä vierashuone, wc ja sauna jotka nekin on kolmen vuoden aikana uusittu. Vierashuone itseasiassa kahteen kertaan ja on edelleen hieman kesken. Toivottavasti pääsen esittelemään sen teille pian!
Pienenä vinkkinä vielä, StyleRoomista löytyy ennen ja jälkeen tunnisteen alta melkein 500 kuvaa! Kannattaa siis käydä katsomassa, että mitä kaikkea mahtavaa muut ovat remonteillaan saaneet aikaa. 

Ja hei, kiitos muuten ihan kauheasti edellisen postaukseen tulleista vertaistukikommenteista! Kyllä muuten nauratti niitä lukiessa. Naurattaa vähän vieläkin. Kiitos, olette te vaan niin ihania!

Miehen logiikka?

Ei tätä meidän kodinhoitohuonetta voi oikeastaan huoneeksi kutsua. Ennemminkin kodinhoitotila. Kiva kun sellainen on, mutta näin lapsiperheellisenä voisi olla isompi ja aavistuksen käytännöllisempi – pyykeille ei ole tarpeeksi tilaa. Esikoinen ei suostu enää laittamaan yövaippaa ja pyykkivuori on ollut tämän viikon sen mukainen. Eilen luovutin ja pakotin pojan käyttämään vaippaa öisin vielä vähän aikaa. Neljä koneellista haisevaa pissapyykkiä päivässä oli liikaa! 
Noh, lapset sikseen ja käydään asiaan:
Mun mies ja lasteni isä ei osaa nostaa tuota pyykkikorin kantta, jotta laittaisi pestävät pyykit sen SISÄÄN eikä PÄÄLLE! Ihan oikeasti. Ei ole mun mielestä kauheasti pyydetty, kun hoidan tästä eteenpäin hänen(kin) vaatteet korista kaappiin saakka. Viikattuna ja oikeisiin pinoihin. En ymmärrä en. En tiedä olisiko miehelle helpompaa sellainen kaappimalli. Jos vika onkin tuossa nostomekanismissa? Kokemuksia? Sama ongelma oli nimittäin leipälaatikossa. Sen laitoinkin sitten kiertoon ja ostin tilalle kannettoman mallin. Toimii!
Hommasin entisen kakkakuorrutteisen kodinhoitohuoneen maton tilalle tämän uuden ja siirsin eteisen säilytyspenkin tänne. Penkki on Ikean limited edition -mallistoa ja ostettu muistaakseni viime keväänä. Kätkee tosi kivasti sisäänsä treenikengät ja vaippapaketit. 
Haluaisin vaihtaa tuon peilikaapin pyöreään peiliin, jotta kaunis mikrosementti pääsisi paremmin oikeuksiinsa. Mielessä olisi sellainen köysikiinnikkeinen malli mutta satun tietämään, että mies ei ikinä suostu siihen. Hammasharja kun sattuu olemaan tuolla kaapissa ja sitähän ei voisi kuvitella siirrettävän esim. laatikkoon. Käy liian hankalaksi sen avaaminen ja saatta olla, että sen myötä jäisi hampaatkin pesemättä. Eihän se käy!
Siltikin, onhan ne niin ihania. Mun miehet. 

Keittiön piensisustus

Öljypullot ja muut putelit pysyy ojennuksessa äidiltä saadussa pienessä pärekorissa. Joku on käynyt pikkukätösin tuhraamassa päreen pintaan puuväreillä, lisää kivasti vanhan korin tarinaa. Keittiön asetelma kaipaa rinnalleen vielä jonkun pienen vihreän. Tykkään siitä, että käyttötavarat ovat kauniisti esillä, sillä erilaiset muovipullot ja pussit tekee pienestä tilasta äärimmäisen sotkuisen näköisen. 
Viikko on ollut tosi hektinen. Illat ovat menneet töissä ja päivät lasten kanssa. Iltatyöt aiheuttavat sen, että yöllä ei uni meinaa tulla, kun ajatukset juoksevat jossain muualla kuin levollisessa mielessä. Yritystoimintasuunnitelman hiontaa, työmenetelmien hyödyntämistä, nettisivujen pohdintaa ja kaikkea siltä väliltä. Hemmetisti ajateltavaa, vaikkakin kivaa sellaista. Ajatuksissa on edelleen maaliskuu ja se, että ajatustyön pystyy keskittämään päiväaikaan. Toki tälläinen rytmi on kaikille työlästä, sillä toinen joutuu jatkuvasti olemaan lasten kanssa yksin, ilman toista aikuista. 
Kevät antaa ihania ensimmäisiä merkkejään, kun poikien kanssa ulkoillessa kuulee lintujen laulua. Kyllä se maaliskuun loppu sieltä pian tulee! 
Rentoa loppuviikkoa!