Miten on menny?

Viikonloppu on vierähtänyt melko työntäyteisesti. Eilen illalla yrityskuvioiden suunnittelurupeamaa rikkoi vanhojen työkavereiden tapaaminen. Olipas kyllä mukavaa rupatella pitkästä aikaan ja tavata ihmisiä, joiden kanssa jakoi pätkän omasta työhistoriastaa. Huippuporukkaa!
Tänään postittelin ison pinon loppuviikosta ja viikonloppuna tehdyistä nettikauppatilauksista. Kävin laskeskelemassa kuukauden saldoa yhteen ja totesin, että hyvin menee. Paremmin kuin uskoinkaan. Kaiken hässäkän keskellä olen kehitellyt RIEMUpuotiin kevääksi jotakin uutta. Loppuviikosta kauppa saa lisäystä käsinmaalatuista PIPARI STATEMENT ja kolmionmuotoisista YHESSÄ -riipuksista. Tutuissa RIEMU väreissä tietty! 
RIEMUpuodin facebook -sivulla starttasi tänään arvonta, jossa voit ilahduttaa ystävää valitsemallasi uutuusriipuksella. Kantsii käydä osallistumassa!

Onni on tehdä niitä juttuja, joista todella nauttii! Moni teistä tietää, että teen RIEMU nimellä myös sisustussuunnitelmia ja loppuvuodesta perustin isoveljeni Teron kanssa yhteisen perheyrityksen. Tero on talonrakentaja ja ollut yrittäjänä viitisen vuotta – ihan huippu tyyppi ja todella taitava remppamies! Eilen kiepautettiin remonttifirmamme yrityssuunnitelma päälaelleen ja tarkoitus on kehitellä markkinoille uudenlainen tapa rakentaa ja remontoida. Kuulostaa aika hienolta, eikös vaan? Kevät tulee kulumaan tiivisti yritysstrategioita suunnitellessa ja hioessa. Tekemisen puutteesta tuskin tulen kärsimään, mutta töitä on tehtävä, jotta unelmat on mahdollista saavuttaa. Hiton hyvä fiilis!

Ois kiva kuulla, että mitä te lukijat olette mieltä näistä uusista riipuksista? 
Melkomoisen jätskejä!

On aika aloittaa alusta

Yhä enemmän minua on alkanut ärsyttämään etenkin makuuhuoneiden vähän vasemmalla kädellä tehdyt pinnat. Siis itseänihän voin vain tästä syyttää. Tietotaitoa ei ollut tarpeeksi, kun aloitin pintaremontoinnin, mutta tosin taidan olla ainut joka pienet kosmeettiset erheet huomaa – tai häiriintyy niistä. Noh, virheistä viisastuneena ja ajatuksella harjoitus tekee mestarin, aloitan kodissa uuden remppakierroksen. Haluan oppia tekemään täydellistä jälkeä ja etenkin tapetoimaan taidokkaasti. 
Siispä ensimmäinen kohde tulee olemaan työhuone (entinen lastenhuone), joka on tällä hetkellä tarpeisiini mahdottoman epäkäytännöllinen. Johtunee lienee lastenhuonetaustasta. Lasku- ja hyllytilaa on liian vähän. Huone toimii liian usein tavaroiden väliaikaisena säilytyspaikkana ja se raivostuttaa. Töiden tekeminen täällä on useimmiten mahdotonta. Tosi hyvä piirre työhuoneelle, että sinne ei lähtökohtaisesti halua mennä.. 
Remppakierroksen suhteen kävi hyvä tuuri, sillä satuin voittamaan K-raudan instagramissa järjestetyn tapettikilpailun. Sain valita ECO tapettivalikoimasta 5-rullaa tapettia. Mustavalkoisella kuosilla mennään, vaikka olisin halunnut huoneeseen vähän jotain räväkämpää. Koin, että sininen muovimattolattia rajoitti tapettivalintaa melko paljon. Mut hei, lattian sininen sävy hipoo aika lähelle Pantonen vuoden väriä Serenity. En tiedä, että johtuuko juuri siitä, mutta tykkään sinisestä muovimattolattiasta yhä enemmän. 
Tällä hetkellä eniten huoneen remontoinnissa mietityttää tuo ystäväni Marjon maalaama ihana seinämaalaus. Se on siinä ja tässä, että sopiiko huoneen tulevaan ilmeeseen, mutta en millään haluaisi luopua siitä. Oih ja voih. 

Toivottavasti pääsen hommiin mahdollisimman pian – sormet syyhyää jo melkoisesti. Tästä tulee hyvä!

Kivaa viikonloppua sinne! Se sattuu olemaan täällä päässä ruutua aika kiva, sillä luvassa on yrityskuvioiden hiomista, mainosfilmin kuvausta ja vanhojen työkavereiden tapaamista. Ja saan olla omassa kodissa yksin. Luksusta ja vähän myös outoa. 

Mä vihaan gugguuta!

Joulukuussa pyörähdin Helsingissä ja makkaratalossa sattui olemaan Gugguun PopUp -kauppa, jossa oli tuotteita ihan kivassa alessa. Tästäpä tuliaisia kotiin, ajattelin ja nappasin mukaan molemmille pojille omat ihanat setit housua ja paitaa. Maksoin itseni kipeäksi, mutta ajattelin, että kerrankos sitä. 
Esikoinen oli innoissaan äiskän tuliaispaketista. Hetken. 
Mikä tämä on? Kysyi poika.
Gugguun paita ja housut. Aika ihanat! Vastasin ja hölmönä ajattelin pojan innostuvan kivasta nimestä.
Mä vihaan gugguuta! Totesi suorapuheinen parivuotias ja paiskasi asun takaisin paketointipaperiin. 
Tämän keskustelun jälkeen olen yrittänyt pukea pojalle settiä päälle milloin minäkin supermiehen asuna. Välillä kylmän viileästi pakottanut. Aina ei voi lähteä kaupungille pelipaidassa.
Erilaiset peliasut ovatkin sitten ainoita päälle kelpaavia asuja. Neuvottelutaitoja tarvittiin pari viikkoa kestäneillä 30 asteen pakkasilla – kompromissina laitettiin yhteistuumin alle se gugguun karmiva trikooasu ja päälle pelishortsit ja paita. Eikä siinä vielä kaikki. Miten äiti kehtasikin brasiliapäivänä tarjota ylle Neymarin pelipaitaa! 
Eniten tässä mietityttää oma turhamaisuus. Kohta kolmevuotias ei ihan oikeasti tykkää äidin valitsemista vaatteista. Mietiskelin itseskeni, että kenelle lapsen vaatteilla oikeasti on eniten merkitystä. Minulle vai pienelle pipanalle, joka niitä käyttää? Puenko lasta muita vai häntä itseään varten? Luovutin muutaman hetken kestäneen vaatetaistelun jälkeen ja nykyään vaatekaapin ovat täyttäneet peliasujen lisäksi Ryhmä hau ja Spiderman ja esikoisen päältä voi löytää päivittäin mitä riemukkaimpia vaateyhdistelmiä.

Hauska peliasuihin liittyvä yksityiskohta saatui eilen kaupassa. Poika olisi halunnut ostaa kaupasta Saksassa valmistettua kiisseliä. Selitin ipanalle, että äiti ja isi tykkää ostaa kotimaista, täällä lähellä tehtyä.

Missä on Saksa? Kysyi Aa.
Euroopassa. Vastasi vähän väsynyt äiskä.
Aa, joo SAKSA! Siellä on jalkapallojoukkue. Onko niillä pelipaitaa? Mä haluaisin vielä sellaisen. 



Jep