Vuosi 2016 pikakelauksella

Tammikuu

Tammikuussa päivät täyttyivät lapsista. Minulla oli vielä maaliskuuhun saakka omien lisäksi yksi hoitolapsi. Alkuvuosi oli näin jälkeenpäin ajateltuna hurjan rankka. Päivät olin lasten kanssa ja illat tein suunnittelutöitä. Onneksi olen kuitenkin saanut olla omien lasteni kanssa melko pitkään ja ehtinyt myös nauttimaan ainutlaatuisesta pikkulapsivaiheesta. 
Helmikuu

Veljeni Tero hyppäsi mukaan RIEMU yritykseen ja alkuvuosi meni opetellessa ja suunnitellessa yhteistä tapaa tehdä. Pian kuitenkin oivallettiin, että paras toimintamalli hioutuu sitten, kun vain ryhdytään tekemään ja niinhän siinä sitten lopulta kävikin. 
Maaliskuu

Esikoinen täytti kolme vuotta ja hoitolapsi siirtyi uuteen hoitopaikkaan. Miehen kanssa tehtiin vuoronvaihdos ja minä lähdin töihin ja mies jäi kotiin. Olo oli haikea, mutta samaan aikaa myös onnellinen. Pääsisin ensimmäistä kertaa panostamaan omaan yritykseen ja tekemään suunnittelutöitä toimistoaikaan. Se tuntui ihanalta! 
Huhtikuu

Töiden lisäksi olin paljon myös kotona. Verkkokauppa on ollut yrityksen kannalta tärkeä, etenkin tässä alkutaipaleella. Kaupasta on tullut tasainen tulonlähde ja ensi vuonna sitä on tarkoitus laajentaa myös sisustustuotteisiin. Parasta verkkokaupassa on ollut se, että sitä pystyy pyörittämään kotoa käsin. Vaikka siinäkin on toki omat huonot puolensa. 
Huhtikuussa olin järjestämässä ihka ensimmäistä Kuopio Design Markettia ja tapahtuma ylitti kävijämäärän suhteen omat tavoitteet. Saimme mukaan mahtavia yrityksia ja tapasin upeita persoonia. 
Toukokuu

Toukokuussa nautin keväästä ja samaan aikaan olin vähän huolissani. Tuleeko tästä yrittäjyydestä kuitenkaan mitään? Välillä teki mieli luovuttaa, mutta päätin onnistua ja jatkaa sinnikkäästi. Oma palkka on ansaittava itse ja vuoden mittaa huomasin, että opin itse säätelemään omia tuloja ja menoja. Kun rahat alkoivat loppua, on pakko pistää töpinäksi ja keksiä jotain!

Kesä- ja heinäkuu


Kesällä tein töitä vähemmän. Mies oli koko kesän kotona, joten toisinaan tein parin tunnin työpäiviä ja toisinaan vähän pidempää. Aina en välttämättä ollenkaan. Kesä oli ihana.

Elokuu

Pääsin mukaan tekemään Mortonfestiä, jossa esiintyi mm. Anssi Kela ja Olavi Uusivirta. Suunnittelin festarialueen lähestylkoon nollabudjetilla yhdessä järjestäjien kanssa. Oih, se oli vallan mukavaa ja erilaista. 
Elokuu on meidän perheen aikuisten synttärikuukausi. Viimeinen vuosi parikymppisenä pyörähti käyntiin ja nautin siitä, että ikää ja kokemusta karttuu. Kolmenkympin kriisi taisi tulla jo kakskasina. 
Elokuussa aloitin sisustusalan opinnot Helsingissä. Pohdin pitkään Helsinki Design Schoolin ja AJK:n välillä. Päädyin kuitenkin jälkimmäiseen enkä olen katunut. Opetus on huipputasoa ja luokkakaverit ihania. Kerran kuussa matkustan Helsinkiin pariksi päiväksi ja se on osoittautunut yllättävän rankaksi rupeamaksi – mutta palkitsevaksi sellaiseksi! 

Syyskuu


Syyskuussa pääsin tekemään blogiyhteistyötä Tikkurilan kanssa. Se oli minulle tärkeä juttu ja olin kaivannut olohuoneen mustaan seinään muutosta jo pidempään. Pirtelöstä tulikin vallan söötti.
Loka- ja marraskuu


Pimeimmät kuukaudet ovat olleet yhtä ja samaa. Olen tehnyt loppuvuoden paljon töitä. RIEMUssa aloitti toinen kirvesmies Ville ja hän on ihan huippu ja super-ammattitaitoinen. Milloinkahan pääsisin esittelemään työkaverit myös täällä blogin puolella? Lupaa, että pian!  
Loppuvuodesta on tapahtunut yrityksen saralla ensimmäinen isompi nytkähdys eteenpäin. Olemme saaneet paljon tarjouspyyntöjä ja se tuntuu mahtavalta! Kova työ alkaa pikkuhiljaa tuottamaan tulosta, mutta yritysmaailmassa asiat tapahtuvat hitaasti. Tuntuu, että nyt myös vanhat blogikirjoitukset alkavat tuottamaan tulosta. 
Olen päässyt mukaan upeisiin projekteihin ja nauttinut suuresti työn teosta. Haasteita on piisannut ja olen oppinut paljon. Vuosi 2016 onkin ollut minulle ennen kaikkea uuden opettelun -vuosi. 
Joulukuu
Joulukuu meni lähestulkoon täysin Pop Up Joulukaupan parissa. Aika meni kaupalla ja muu aika koulussa ja muita töitä tehden. Näin lapsia hirvittävän vähän ja lapsistakin alkoi näkymään, että äiti on ollut normaalia huomattavasti vähemmän kotona. Tuntui pahalta. 
Joulukauppa oli kuitenkin varsin menestyksekäs, vaikka melko rankka projekti. Välipäivänä purimme kaupan ja roudasimme melko monta pakettiautollista tavaraa kaupasta pois. Tokaisinkin Iitalle, joka toimii tapahtumatuottajanamme, että olen vuoden 2016 aikana viettänyt aikaa lastauslaitureilla enemmän kuin koskaan aiemmin. Joki meriitti kai sekin. 

Tulevalle vuodelle minulla ei ole hirvittävän montaa sisustushaavetta, mutta toivoisin, että talous alkaisi tasaantumaan kotiäitivuosien ja yritystoiminnan aloittamisen jäljiltä pikkuhiljaa vakaammaksi. 
Toivon toki terveyttä ja koko perheen onnea. Tähän viimeiseen liittyy mahdollisesti myös paikkakunnan vaihdos. Se saattaa olla edessä ensi vuonna tai sitten seuraavana. Yrityksemme kasvaa alkuvuonna jälleen yhdellä henkilöllä ja saan työpariksi toisen suunnittelijan. Se tuntuu mahtavalta. 
Kiitos teille lukijoille menneestä vuodesta. Niin uusille kuin vanhoillekin. On mahtavaa kirjoitella, kun siellä ruudun toisella puolella on tyyppejä, jotka jakavat samanlaisia ajatuksia sisustuksesta kuin monista muistakin jutuista. Ja ei ne erilaisetkaan ajatukset ole yhtään sen huonompia. 
Upeaa uutta vuotta! 




Ole rohkea

Aloitin sisustusalan opinnot Helsingissä tänä syksynä ja juttelin luokkakaverini kanssa hiljattain sisustamisesta ja siitä, että voiko sisustamaan oppia. Väittäisin, että kyllä. Visuaalisuus on toki monissa sisäsyntyistä, mutta eihän huippu-urheilijoistakaan tule huippuja ilman harjoittelua. 
Visuaalisuus itsessään on toki hyvinkin laaja käsite ja sisustaminen siitä armollista, sillä koti on kaunis silloin, kuin itse asukas viihtyy. Muut voivat sitten olla mitä mieltä tahansa. Toki kaikki eivät edes välitä kauneudesta, kunhan ratkaisut on tehty toimiviksi. 
Olen itse kehittynyt paljon ja itse tekemällä löytää parhaiten oman tyylin. On helppo kopioda muita, mutta haastavaa luoda jotain ihan uutta. Se vaatii armotonta treenaamista ja luottoa omiin taitoihin. Sisustussuunnittelijalla on avaimet moniin maailmoihin ja itse pyrin tuomaan tiloihin aina jotain uutta ja vähän erikoista. Aina se ei ole helppoa – etenkään sen oman vision myyminen asiakkaalle. 
Bloggaamisessa kuvaaminen on osoittautunut itselle suurimmaksi haasteeksi ja opettelun paikaksi. Olen kuvannut paljon. Asetellut, kuvannut, asetellut ja kuvannut. Kirjoittanut, poistanut, kirjoittanut uudestaan ja jälleen poistanut. Harjoitellut ja harjoittelemalla oppinut. 
Kuvaamalla oppii tavaroiden sommittelua ja sijoittelua. Kun tarkastelee tilaa ja kokonaisuutta kameran takaa, hahmotan itse silloin paremmin yksityiskohtia, joista lopulta koko kokonaisuus koostuu. 
Olen menneen vuodan aikana tehnyt hurjasti uusia asioita ja samalla oppinut valtavasti uutta. Olen tyyppinä sellainen, että otan toisinaan tyhmänrohkeastikin uudet haasteet vastaan ja luotan siihen, että kyllä näistä selvitään – vaikka siinä vaiheessa ei olisi hajuakaan, että kuinka se käytännössä tulee tapahtumaan. 
Ja hyvin olen selvinnyt. Selvinnyt ja oppinut. Hyvinkin. 
Kuitenkaan niitä epäonnistumisia unohtamatta. 
Olen viime aikoina tavannut useamman tyypin, jotka ovat harkinneet bloggaamisen aloittamista. Haaveet ovat kuitenkin tyssänneet siihen, että he eivät koe olevansa tarpeeksi hyviä aloittaakseen kirjoittamisen, kuvaamisen ja julkisen sisustamisen. 
Mitä ihmettä! Olen täällä aiemminkin sanonut, että antakaa mennä! Pelko on monen unelman tiellä ja rohkeus ensimmäisen postauksen julkaisuun (tai ihan mihin tahansa juttuun) on kaiveltava jostain. Poistettava liian tiukka suodatin ja uskottava omaan juttuun. Ja etenkin unohdettava se, että mitä muut ajattelevat. 
Ja voin kertoa, että itsellä sitä uskoa ei aina ole, mutta onneksi toistaiseksi rohkeus on voittanut. Vaikka olen blogannut jo yli kolme vuotta, niin postauksen julkaisu ei aina ole helppoa. 

Uuden vuoden vaihde on hyvä aika etsiä itsestään jälleen se rohkeus ja mennä kohti uusia haasteita. Ennakkoluulottomalla asenteella ja avoimin mielin. Tämä postaus oli myös puheenvuoro minulle itselle. Pitää muistaa olla rohkea. Niin sisustamisessa kuin elämässä yleensä. 
Jostain syystä itselle on kuitenkin helpompaa irtisanoutua vakituisesta työstä, kuin valita olohuoneeseen uusi matto. 
Etenkin siihen omaan olohuoneeseen. 

Blogin uusi banneri

Alkuun lyhyet kuulumiset.
Joulu oli ja meni. Tuntuu raikkaalta aloittaa arki, vaikka lomalla ollaankin – yrittäjälle se tosin tarkoittanee kevennettyä arkea. Vietimme joulun vanhempieni luona maalla ja olihan se vaan ihanaa. Sometauko teki hyvää ja sen jälkeen on taas mukava palata blogin ja muiden kanavien ääreen. 
Viimeinen, 24 joulukalenteriluukku jäi minun blogissa avaamatta ja syy oli yksinkertainen; en ehtinyt sitä joulukaupan kiireiden vuoksi tekemään ja en jaksanut enää ottaa stressiä asiasta. Oli aivan huippua tehdä joulukalenteri yhdessä Piian ja Katjan kanssa. Yksikseni en olisi pystynyt. Kiitos siis Piialle ja Katjalle ryhmän paineesta. <3
Joulukauppa (josta kerroin täällä) oli varsin onnistunut ja ylitimme myyntitavoitteet mukavasti. Olihan se aikamoinen rutistus, josta täytyy hetki toipua. Muutenkin yritysrintamalla kaikki on hyvin ja uusi vuosi alkanee positiivisella kiireellä.
Mutta nyt itse asiaan!

Blogin ulkoasu on kaivannut uudenlaista potkua jo pitkään.

Törmäsin Sanni Kariniemen töihin ensimmäisen kerran, kun ihastelin Design Palon visuaalista ilmettä. Sen jälkeen törmäsin Sannin korviksiin ja muihin tuotteisiin. Karoliina Sallisen kirjoittama Tee se itse -vauva sattui eteeni sattumalta ja kuvitus pisti silmään – se oli myös Sannin käsialaa. Sopivan suloista, graafista ja jotain marimekkomaista. Minuun iskee! 

Laitoin Sannille viestiä ja eipä mennyt aikaakaan, kun banneri oli valmis. Pyysin, että hän kuvittaisi minut ja toivoin, että bannerissa esiintyisi elementtejä meiltä. Vaikka blogissa tulen jatkossa kertomaan enemmän myös kohteista, joita olen asiakkaille suunnitellut, on blogi kuitenkin ensisijaisesti minun henkilökohtainen blogi – ei yrityksen.

Sanni oli ihanasti poiminut maailmastani minulle tyypilliset jutut. Tavarat ja tunnelmat. Lisäsin itse banneriin vielä tekstit ja siinä se nyt on. Nuapurissa blogin uusi banneri ja enpä voisi olla tyytyväisempi!

Uusi alku alkaa blogin tiimoilta muutenkin toisissa merkeissä ja on ihan paikallaan tehdä muutoksia myös visuaaliseen ilmeeseen. Tästä lisää kuitenkin joskus toiste.

Kiva olisi kuulla teidänkin kommentteja, että mitäs tykkäilette uudesta bannerista?