Tunnelmavalo olohuoneeseen

Syksyn hiipiessä sitä taas alkaa miettimään kodin valaistusta. Kerran eräs valaisimiin/valaistukseen erikoistunut arkkitehti kertoi, että huoneen jokaisessa nurkassa tulisi olla valaisin, jotta huoneen muoto tulisi heti sisään astuttaessa paremmin esille. Tästä lähtökohdasta on hyvä aloittaa pohtimaan omankin kodin valaistusta. Noh, meillä ainakin niitä valaisimia puuttuu lähes jokaisesta nurkasta..
Kattovalaisimille ei juurikaan ole pimeinä iltoina ainakaan meidän olohuoneessa käyttöä. Olkkari on kuitenkin ehdottomasti liian pimeä, jos ainoa valo nurkkaukseen tulee televisiosta. Perjantain pakolliselta Prismareissulta tarttui mukaan nämä hurmaavat pallovalot (n.20€). Virittelin ne Granitista aiemmin ostamani metallikorin ympärille ja kappas, edullinen tunnelmavalaisin on valmis!
Pohditaanko teillä tänä syksynä valaisimien uusimista/lisäämistä?

Terassin syksyinen sisustus

Poikien kanssa tehtiin eilen vähän pihahommia ja järjesteltiin terassi uuteen ulkoasuun syksyä varten. Tein vanhasta navetan ovesta (joka on tähän asti toiminut terassin pöytänä) matalan sohvan, jonka päälle asettelin Ikean terassikäyttöön tarkoitetut patjat. Sohvan jalkoina toimii päällekkäin ladotut tiilet. Matala sohva on rivitalokotiin oiva valinta, sillä pysyy hieman naapureiden katseelta piilossa, kun pää on kaidetta alempana (mutta itsellä on oikein oivat kyttäysmahdollisuudet).
Tuo musta säilytyslaatikko oli ennen ruskea ja aiemmin kesällä maalasin sen mustaksi. Hurjasti viehättää tuo mustan ja pehmeän vaaleanruskean maton yhdistelmä! Ajopuun kiikutin uimarannasta jo keväällä omaan kotiin. Varastosta kaivelin vanhat lyhdyt ja löytyipä pihalta paikka tuolle anopin tuomalle valurautakynttelikölle. Ikean muovikasvi on ainut, joka säilyi kesän tiimoilta hengissä. Yritystä kuitenkin oli, mutta en ymmärrä, että miten en saa näitä kukkia säilymään hengissä paria viikkoa pidempään!?

Olipa muuten älyttömän hyvä fiilis istahtaa iltapalalle omalle katetulle terassille ja nauttia viimeisistä kesän tuoksuista. 
Elokuussa on sitä jotain!

Minne katosi vauvahuuruiset päivät?

”Odota vähän, äiti tulee kyllä!”
Päivät ovat tasapainottelua lasten tarpeiden kiireellisyyden mukaan. 
Se kellä on eniten hätä, pääsee ensimmäisenä. 
Isoveli on tämän jo hoksannut ja vetelee itkuraivareita huomionhakuisesti.
Ollaan jonkin verran käyty keskustelua siitä, että miksi vauva saa huutamalla ja isoveli ei.
Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen kehotti tässä taannoin äitejä jäämään vauvojensa kanssa omaan vauvahuuruiseen kuplaan, ihan hyvällä omallatunnolla. 
Äidit raivostuivat. 
”Mitenkä tässä mihinkään kuplaan jäämään, 
kun on muitakin lapsia hoidettava!”
Sinkkosen ajatus tuskin oli suututtaa äitejä tai aiheuttaa huonoa omaatuntoa. 
Päinvastoin.
Vee täytti eilen 8kk ja pikkuvauvavaihe on auttamatta ohitse.
Yritin nauttia niistä vauvahuuruista niin paljon, kuin sunkin pystyin. 
Täytyy kyllä myöntää, että näin jälkeenpäin sitä ajattelee, että olenko kuitenkaan ollut tarpeeksi.
Pitänyt sylissä. 
Antanut katseita.
Ehtinyt avuksi tarpeeksi ajoissa.
Onneksi kuopuksella on ollut täällä yksi lohduttaja enemmän, 
joka on yleensä liikkeissään äitiä nopeampi.
Sellainen, joka oli kiivennyt pikkuveljensä sänkyyn illalla laulamaan lohdutuslaulua;
”Barcelona, barcelona!”


Pitäisi olla armollisempi itselleen.
Ehdottomasti.