Voi Arabian ihana Esteri!

Arabia on sana, joka tuntuu olleen elämässäni aina. Ihan pikkutytöstä lähtien muistan olleeni mummun ja papan tai äidin ja isän kanssa maalaishuutokaupoissa, joissa vaistosin Arabian voipyttyjen olevan jotain erityistä. Myöhempinä vuosina aloin sitten itse ihannoida näitä samoja voipyttyjä ja nykyään minulla niitä muutama  onkin.

Ja tänään sitten Arabia avasi historiansa ensimmäisen konseptiliikkeen, ja nyt Helsingin ytimessä, Pohjoisesplanadilla, on esillä koko Arabian tuotekirjo. Sijainti ei voisi olla kivempi ainakaan tällaiselle Espan vaeltajalle kuin itse olen. Tykkään nimittäin vain kuljeksia Espalla ja katsella kauppojen ikkunoita. Tänään pysähdyin myös Strindbergin toast skagenille, joka muuten mielestäni on tämän maailman paras. Iso suositus siis.

arabia

arabia

arabia

arabia_esteri

Uusi liike on suora jatkumo jo samassa rakennuksessa jonkin aikaa olleelle Iittalan liikkeelle. Näin voidaan sanoa, että Arabia ja Iittala ovat vihdoinkin yhdessä Helsingin kaupallisessa keskustassa, minkä voisin kuvitella itseni lisäksi myös turisteja miellyttävän.

Ja itse uusi liike sitten, ehdottomasti perustavin liikettä kuvaava sana on koti. Kodinomaisuus varmasti välittyy myös näistä napsimistani kuvista, on kivaa nähdä tuotteita niiden ikään kuin aidossa ympäristössä. On kiva nähdä tuotteet kuin ne olisivat vaikkapa omassa kodissa.

arabia

arabia

Ja koska jo aivan tämän jutun alussa ilmoitin olevani suuri Arabian ystävä, niin sanottakoon, että on yksi tuotesarja, jonka tykkäämistä olen haastanut itseni kaikki nämä vuodet. Olen siis miettinyt tykkäänkö Arabian Paratiisi -sarjasta vai en? Välillä tuntuu sille, että keltainen Paratiisi on hieman houkutellutkin ja toisaalta sitten taas ei. Mutta tänään sitten. Näin erikoisvärin ja nyt on sitten Paratiisikin voitettu kanta – kera purppuran.

arabia

arabia

arabia

Eikä tilaisuutta ettei uutista. Onhan Arabian Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi toteutettu mukisarja jo teille kaikille tuttu? Ellei, niin vilkaise parhaat palat viime syksyisestä postauksestani täältä, Omaksi suosikikseni nousi heti tuolloin ihana Esteri -koriste ja näyttää käyneen niin, että joku muukin on tykännyt.

Sen lisäksi, että kuulin aamulla juhlavuoden mukien olleen ylipäänsä Arabian suurhitti, niin syksyllä kyseinen Esteri   nostetaan laajempaan tuotantoon muutaman tuotteen muodossa. Esteri -astiasarjan koriste on runsas kukkaornamentti, jonka Arabian pitkäaikainen suunnittelija Esteri Tomula (1920–1998) suunnitteli vuonna 1973 Arabian satavuotisjuhlavuoden kunniaksi Arabian 100-vuotisjuhlakuppipariin.

Ihana, herkkä. Kertakaikkisen ihana. Eikä pelkästään tuo muki, joita itseltänikin jo löytyy, vaan erityisesti tuo kannu ja pieni tarjoilualusta. Jotenkin tulee niin lapsuus mieleen. Voi että.

arabia

arabia

Eli summa summarum. Olkaamme iloisia, että meillä on jotain suomalaisuuden todellista aatelistoa juhlittavana näin Suomen 100 -vuotisjuhlavuonna. Ehkä sitten syksyllä, kun nämä Esterit myyntiin tulevat on jälleen pakko tehdä pari hankintaa. Ellen sitten jo ennen sorru tuohon erikoisvärillä tyyliteltyyn Paratiisiin… Iik, mihin laitan kaikki astiastoni.

Onko kenelläkään muulla samanlaisia ongelmia?

arabia

arabia

arabia
arabia

Leinikki valossa ja varjossa

leinikki

leinikki

Kiirastorstai. Hiljentymisen ilta. Kirkkoon en pitkän työpäivän jälkeen jaksanut lähteä, jumppakin meni pieleen uudistettujen aikataulujen takia. Otan siis ihan vain rauhallista oloa kotona ja nautin näkemästäni. Yhdestä kukkien aatelisesta, leinikistä.

Samalla tässä mietin, että olenko aivan outo, kun väritän kotiani pääsiäiseksi jollakin muulla värillä kuin keltaisella? Voikohan pääsiäinen olla vaaleanpunainen?

leinikki

leinikki_pentik_anupentik

Mygarden_pikkuroba

Voi tahi ei, niin pääsiäisestäni tuli vaaleanpunainen noin minuuttia sitä hetkeä myöhemmin, kun astelin tänään Helsingin Pikku Robertinkadulla sijaitsevan kukka- ja lahjaliike My Gardenin ovesta sisään. Ostin äidilleni nipun keltaisia tulppaaneita ja arvoin rohkeasti keltaisten leinikkien kanssa. Ei, edes leinikki ei vakuuttanut minua keltaisena.

Ja sitten kun olimme myyjän kanssa tuon mainitun minuutin kohdalla hän sanoi, että löytyy vielä puntti hennon vaaleanpunaisiakin leinikkejä. Kolmenkymmenen sellaisen kanssa, kun neiti käveli takaisin luokseni, olin myyty. Nyt jälkikäteen ajateltuna olisihan noita voinut olla vaikka tuplamäärä, mutta sitten toisaalta yksittäisen kukan herkkyys tulee parhaiten esille juuri näin. Leinikki on ihastuttava, herkkä, ihana ja hieno kukka.

Ja kun nyt tuo liike tuli mainittua, niin voin helposti sanoa, että olisin ostanut sieltä pois kaikki tyräkit, kaikki muutkin kaktukset, kuvan ihastuttavia kiilto- ja mattapintaisia kynttilöitä vaikka kuinka paljon ja maljakotkin olivat upeita. Kerrassaan viehättävä, minulle uusi kukkakauppa. Kuvittelin tosin ehdottomasti jo tuntevani ne kaikki… Luulen, että piipahdan jossain vaiheessa vielä toistamiseenkin ja ostan koekimpun. Mikäli se(kin) onnistuu, on minulla jälleen yksi uusi kukkakauppasuosikki pääkaupungissa.

leinikki

sydney

leinikki

Maljakkoa en siis tällä kertaa ostanut, aluslautanen on niin uusi, että se riittää. Edelleen muuten tämä Anu Pentikin Samba -lautanen on mielestäni niin kaunis! Ostin sen runsas viikko sitten ja kirjoittelin siitä ajatuksia myös tänne Laura R-blogiin.

Ai, että mikä tämä maljakko sitten on, ellei uusi? Kuten olen täällä ajatuksiani avannut, olen odottanut ja kaivannut sohvapöytää jo vuosikausia. Itse asiassa minulla ei ole tainnut juuri koskaan olla varsinaista sohvapöytää, mutta muun muassa sohvapöydälle sopivia esineitä sitäkin enempi.

Siihen kaartiin kuuluu myös tämä vihreä maljakko, jonka ostin Kokkolan messukeikalta parisen vuotta sitten. On tainnut käydä niin, ettei se ole oikein tähän mennessä löytänyt hetkeään kodissani. Nyt on siis sen aika loistaa. Minun pääsiäisessäni joka on täynnä lähes kaikkia muita värejä paitsi keltaista:)

leinikki

Pieni pullojukka, tulppaanit ja tyräkki

aarikka_tyrakki_pullojukka

tyräkki

Korostetaan ensin, että minun ei ole pitänyt ostaa pientä pullojukkaa eikä varsinkaan valtavan kokoista tyräkkiä. Ja näin ne vain saapuivat molemmat meille. Pullojukka suorastaan käveli vastaan Stockmannilla kuukausi puolitoista sitten ja tyräkin kanssa olen ihan puhtaasti ”sisustuspuheen” uhri. Kun tarpeeksi näkee jotain asiaa, sitä vaan alkaa haluta myös itselleen. Kurkatkaa vaikka Valkoisen Harmajan Suvin mieltymyksestä hänen kotinsa tyräkkiin täältä.

Nyt kun tuo valtava nimihirviö on elellyt täällä jo muutamia viikkoja, alan olla sitä mieltä, että se on lopulta itse asiassa aika kaunis. Kukka, tai no en sitä kyllä kukaksi sanoisi, kutsuisin ehkä vihreäksi piikkipötkyläksi. Ja olisittepa nähneet, kun toin sen kotiin…

Näpsäkkänä tyttönä nimittäin päätin juuri Helsingin ydinkeskustassa, että nyt. Nyt sen on löydyttävä. Siitä sitten puhelimessa haku käyntiin, ja löytyihän se Plantagen ihan Kampin keskuksesta. Honda parkkihalliin ja minä ostoksille.

Tyräkki ei heti sattunut silmääni ja olin jo lähtemässä pois, kun näin mystisesti pakattuja isoja muovin ja vihreän väreissä kiiltäviä korkeita kasoja. Sieltähän ne pilkistivät, tyräkit. Arvaatteko mitä tuo 87 cm vihreää painaa? En tiedä minäkään muuta kuin, että paljon. Tyttö tiskillä sanoi, että kyllä sen hyvin jaksat kantaa ja niiltä seisomiltani sitten minä kera raskaan ruukun, tuon kasvin ja kymmensenttisten korkojen kanssa kohti parkkihallia.

Voin kertoa, että muutaman kerran tulin ns. miettineeksi elämän syviä kysymyksiä:)

Kuten kevätmessujenkin jälkeen, kun ostin 100 tulppaania…

tulppaani

tyräkki

tyräkki

Kirjoittelin Kevätmessuista viikonloppuna ja messujen kukkaloistoa lisää tämän linkin takana, mutta 50 kappaleen tulppaaninippuja tuli siis lopulta hankittua kokonaista kaksi. Ensin ostin vaaleanpunaisia ja sitten halusin myös pikkuisen kerrotut violetit ja siinähän se sitten olikin, 100 tulppaania.

Ratkaisin asian ilahduttamalla ystävääni. Mietin, että on aivan turha sijoittaa tuo koko kukkamäärä tänne meille, joten ajattelin yllättää ystäväni Piian. Soitin hänelle pihalta, että oletko kotona ja jos, niin tulehan käymään ulkolna. Minusta oli aika kiva antaa ystävälle myöhäinen Ystävänpäivälahja varsinkin, kun tiedän, että jokainen kaveripiirissäni rakastaa tulppaaneja.

Pitäisi muistaa silloin tällöin useamminkin, että läheisen voi yllättää lopulta aika pienelläkin asialla. Eikä kukka ole ollenkaan pienistä huonoin.

Iloa viilenevään kevätiltaan!

tulppaani