Kauppaa, kukkia, kaktuksia ja Kuninkuusraveja

kaktus

Myönnetään heti, että otsikko hämää. Kukista en juurikaan tällä kertaa kirjoita, kaktuksiakin näkyy vain kuvissa, mutta kaupasta ja sen tekemisestä, siitä ajattelin puhua hieman enemmänkin.

Tai, no menköön pari lausetta kukkasistakin. Otin nimittäin nämä ihanat kuvat kuukausi puolitoista sitten Espoon Mankkaalle avatusta ihanasta Garden Living istä. Aivan mieletön paikka. Värien, erilaisten kukkastruktuurien ilotulitusta, paikka, jossa voit vain fiilistellä, nauttia kupposen kahvia ja jossa hädän – tai pikemminkin ehkä suunnattoman intohimon – tullen voit napsaista kasaan myös ihan oman kukkakimppusi.

Ihanat naiset taustalla, Eva Wuiten johdossa, sanoivat, että kauan etsittiin ja nyt unelma toteutui. Uskon, helposti. Käykää ihmeessä kurkkaamassa. Harmi, etten itse ehdi kesällä laisin ihastelemaan kaupan pihamaata, jonka oletan jo tässä vaiheessa tursuavan toinen toistaan upeampia pihakukkia.

Garden_Living

Garden_living

Garden_living

Tuosta päästäänkin sujuvasti tuon otsikon muihin aihepiireihin. Kysyin äidiltäni nimittäin viikonloppuna, että pitäisikö minun tuoda kesäkauppaani kavalkadi omia viherkasvejani sekä erityisesti kaktukset. No, äiti tietenkin sanoi, että ei kai nyt kannata, ja näin kukat ja kaktukset saavat nauttia kesästä ihan vain kotona.

Ja minä sitten. Minä nautin kesästä sekä Vanhassa Raumassa että Vermossa. Jälkimmäisessä teen töitä, olen siis tehnyt jo viime lokakuusta saakka, sen eteen, että meillä on elokuussa vuosisadan Kuninkuusravit ja ensin mainittu, no sehän on käytännössä koti. Ja se, että kotiin saa perustaa unelmiensa kesäkaupan, mikä voisi olla sen parempaa.

Tämä kauppani, josta mahdollisesti melko moni teistä tietääkin, on kuudes laatuaan. Laura R on se nimi, ja hyvin on kyllä kauppakin minun näköiseni. Suloisen tyylikäs ja värikäs sekametelisoppa kaikkea ihanaa ja ennen muuta sitä, mistä itse pidän. Kaikki kesäkauppani tuotteet ovat sellaisia, ja vain sellaisia, vaatteita ja koruja, joita itse käyttäisin ja joita olen mahdollisesti itse sovittanut. En halua kehua kenellekään tuotetta, joka ei itselleni ole tärkeä. Se tuntuisi hassulle.

Ja mille se kauppa sitten näyttää tänä vuonna? No, sehän näyttää juuri sille, mille näyttää viideksi viikoksi mahdollisimman kivaksi tehty kauppa. Siellä on mummolan vanhoja pöytiä, isän tekemät koruhyllyt, tädin paikalle tuomat kulmapöydät, vähän Ikeaa, ihan kamalan paljon henkareita…

Ja kyllä sinne niitä kukkiakin tulee, kunhan tässä nyt ehtii. Oli nimittäin jo viime viikonloppu melkoisen työntäyteinen kaupan laitossa. Tuossa äsken laskin, että olen päivän aikana laittanut eteenpäin 89 erittäin asiapitoista mailia liittyen taas puolestaan Kuninkuusraveihin. Torstai-iltana ajan Alahärmään juhannukseksi viihdyttämään VIP-vieraita ja nauttimaan huikeasta hevosurheilusta, ja sitten lauantain ja sunnuntain välisenä yönä takaisin Raumalle, jotta Laura R -kauppa on valmis maanantaina.

Ennakko-ostosilta on muuten maanantaina 26.6 klo 18. vielä on pari paikkaa jäljellä. Oletko tulossa?

Ja kyllä. Yritän kirjoittaa myös tänne blogiin kesäfiiliksiä seur kuuden viikon aikana, mutta ei saa loukkaantua, mikäli en ihan kamalan paljon sittenkään ehdi:) Tulkaa kuitenkin moikkailemaan kauppaan!

Garden_living

Tärkeä sisäänkäynti!

sisäänkäynti

Mikä mielestäni kodissa on tärkeää? No, toki monikin asia, mutta itselleni yksi tärkeimmistä on sisäänkäynti – se fiilis, joka itselle tai vieraalle tulee, kun hän astuu kotiini. Tätä näkymää yritän kodissani aina vaalia, jotakuinkin siinä myös onnistuen.

Ehkä tästä asiasta voi jatkaa muutaman lauseen jälkeen, jossa kerron, miksi blogissani on ollut hiljaiseloa tässä viimeiset viikot. Mitä sitä sen kummempia selittämään, kiire, kiirehän se on ollut. Monista asioista on pitänyt kirjoittaa, Vallilasta, GardenLiving istä ja 15 -vuotiaasta Batigolistakin, mutta aina iltaisin on tuntunut aivan epätodellisen väsyttävältä. Näin olen laskenut lepäämiseen käytetyn ajan omalle hyvinvoinnilleni tärkeäksi ja miettinyt, että kirjoittaa pitää silloin, kun on sellainen olo.

Ja sitä paitsi eihän tässä mitään hätää ole. Minulla on koneella aivan mielettömän valloittavia kuvia Batsukasta, ihastuttavia fiiliksiä uudesta GardenLivingistä ja nyt kun katsoin nuo Vallilan kuvat läpi, niin kannattaahan nekin tänne kyllä jossain vaiheessa laittaa, eli pitäkää varanne. Kyllä täältä vielä kuvien ja postausten muodossa noustaan.

Ja ihan aikuisten oikeasti, tästä on tulossa niin superkesä. Saan jälleen nauttia Laura R -pop upista, tähän aiheeseen pyrinkin palaamaan ihan mahdollisimman pian. Joutunette ehkä kuulemaan kaupan laitosta ja kaupasta kyllääntymiseen saakka.

Mutta ihaninta on joka tapauksessa se, että kahden vuoden odotus on jälleen päättymässä. Enää ei tarvitse kirjoittaa kuten viime keväänä täällä, miten kamala ikävä minulla omaa kauppaa on:). Pian pop up on jälleen olemassa ja saan tehdä tähän maailmaan yhden minun näköiseni kaupan!

sisäänkäynti

sisäänkäynti

Ja miksi juuri nyt on hyvä hetki puhua tästä sisäänkäynnin tekemästä vaikutelmasta. Ehkäpä siksi, että tiedän etten ihan kamalasti ehdi kodistani puhua seuraavien kuukausien aikana. Siksi on hyvä mainita asia, jota minä vaalin – aina.

Pidän nimittäin kotiin sisään johtavaa näkymää kodin ehdottomana käyntikorttina. Pidän myös siitä tunteesta, jonka itse saan tullessani kotiin ja huomaan kauniit elävät kukat tai huomaan, miten valo siivilöityy hallin ohi olohuoneeseen.

En tietenkään hurskastele kertomalla, etteikö sisääntuloaulassani koskaan olisi liian paljon kenkiä tai jumppakasseja, mutta onpahan minulla jotain, mihin ainakin pyrin. Plus, että tässä samoin tein kaikille helppo ja halpa vinkki kodinlaittoon; sisääntulo siistiksi ja sellaiseksi, jonka itsekin haluat kohdata!

Ja jos joku muuten miettii, että viherkukkieni määrä ikkunanlaudalla on jälleen kasvanut niin on siinä ehdottoman oikeassa. Tuo korissa oleva on joku anopinkielen sukulaistyyppi ja tuo pikkuinen taas vaan päätyi tuohon, koska on niin söpö. Silloin muutama viikko sen purkkivalinnoista kirjoittelin tänne ja ihan oikeassa olin, mainio paikka sille isosisarusten viereltä löytyi:)

sisäänkäynti

Oman elämäni Sulo Vilén…

Minulla on vähän sellainen tapa, että ostan, jos näen jotain sellaista, mitä saattaisin joskus ehkä mahdollisesti tarvita.  Myönnän, että joskus saatan jopa ostaa parikin hyvää, jos hinta sattuu kohdilleen ja jos vaikka sitten joskus tarvitsisi. Joskus sitten käy niin, että tätä jotain en tarvitse koskaan ja synnintuntoisena siirrän asioita kierrätykseen, mutta joskus voi sitten käydä kuten tänään, että vuosikausia sitten jostain hankittu (ehkä halvalla saatu), kaunis esine muokkautuu yllättäen nykyiseen kotiini. Ja kun ostaa kerralla ruukkuja kuusi, niin on mistä valita:)

Eli siis ei mitään tietoa, että mistä ja vielä vähemmän, että milloin, kuuden ruukun ritilikön olen hankkinut.  Mutta ilo oli suuri, kun äsken muistin noiden olemassa olon. Sain nimittäin tänään Vallilan värikkäästä aamiaistilaisuudesta pienen palan iloa elämääni, näin pienen vihreän vieressä taisi lukea. Ja koska rakastan jokaista vihreää ja kukkaa, tietenkin pieni kodinonni (tai ainakin sen näköinen kukka) päättyi kotiini.

Jo kotimatkalla muistin, että ehkä yhden keittiökaapin alimman hyllyn perimmäisestä reunasta löytyy hiekkapintainen ruukkukuusikko ja siellähän se oli. Ruokakassit jäivät purkamatta, kun siirtelin muita esineitä ruukkuje tieltä ja kuten aavistinkin täydellinen match, kodinonni ja tuo pikkuinen ruukku. Ei muuta kuin kamera sauhuamaan!

kodinonni

kodinonni

kodinonni

Toki nythän ei enää tarvitsisi kuin varmuudella tietää, että tuo on kodinonni, koska jotenkin nuo lehdet mielestäni eivät sovi täydellisesti näkemykseeni mainitusta kukasta.

Mutta ei pidetä sitä nyt pääasiana. Kaunishan tuo on kuitenkin ja melkein ainakin olen oikeassa kukassa. Ja se ilo siitä, että olen juuri saanut ottaa käyttöön, jotain jonka ostamisesta on kauan ja jonka ostosyyksi en keksi mitään muuta kuin, ”että ehkä tälle joskus sitten se tarve löytyy”.

ja tarve oli tänään ja tässä. Kokonaisuus symppis, arvosana noin 10-.

Se, mihin tuo pikkuruinen kokonaisuus kodissani asettui, jääköön nyt vielä näin blogillisesti salaisuudeksi. Sen voin kuitenkin paljastaa, että se sai seurakseen tyräkin, pullojukan ja ihan uuden anopinlehden sukulaisen. Olen aivan ihastunut tällä hetkellä viherkasvien kerroksellisuuteen. Mitä enemmän erilaisia ja eripintaisia ruukkuja ja mitä enemmän erilaisia, täysin toistensa vastakohtaisia viherkasveja sitä hienompi juttu.

kodinonni

kodinonni