Meidän vuoden 2014 joulu

Nyt kun kuukausi on vaihtunut, voi todenteolla alkaa fiilistellä joulunaikaa. Joulufiilis ei todellakaan ollut ehtinyt vielä iskeä muhun, kunnes aloin selaamaan viime vuoden joulukuvia. Tässä nyt iso kuvapläjäys meidän viime vuoden joulun parhaista paloista.
Viime vuonna meillä oli vielä tuo edellinen sohva, mutta samat joulutyynyt kaivan varmasti taas esille jossakin vaiheessa. Varmaan arvata saattaa että tuo pieni punapää tuolla sohvalla saa mun hymyn korviin. On nuo pienet niiiin maagisia. Kyllä saa taistella että saa vauvakuumeen kuriin ja järjen käteen kun näitä katsoo. 

Meidän rakas Eppu, sielä se pötköttelee vakiopaikallaan vakio-asennossa…. Niin iso ikävä! <3

Tänä vuonna ei ripotella kynttilöitä ja kauniita esineitä sohvapöydälle. Myös kuusi aiheuttaa mulle jo päänvaivaa… Tuo viime vuoden punapäinen pötköttelijä kun ei enää pötköttele. Ikinä. Tavarat lentäisi pöydältä sekunnissa ja kuusi olisi nurin toisessa sekunnissa, jos ne tuohon laittaisi. Kuusi täytyy kyllä saada, mutta paikka täytyy miettiä uusiksi. Olen ajatellut laittaa sen joko aulaan josta se näkyy olkkariinkin tai sitten keittiöön. Keittiössä olisi parikin paikkaa. Yleensä kun Nestori on rajattuna lähinnä olohuoneen ja oman huoneensa alueelle. Täytyy miettiä tuota vielä.

Tänä vuonna ei myöskään juurikaan poltella oikeita kynttilöitä. Nuo led-kynttilät on ihan maailman paras keksintö tässä tilanteessa. Toivottavasti kaikki viime vuoden kynttilät vielä toimii.
Olin ajatellut etten ehkä laita tähtiä olohuoneen ikkunoihin, mutta äh, pakkohan ne on. Onhan ne tosi ihanat. Ajattelin valosarjoja ostaa pari lisää ja laittaa ympäri kotia. Keittiössä on jo yksi isossa lasipurkissa hyllyn päällä.

Viime joulukuussa vietimme myös Nestorin ristiäisiä, joten liitän nämäkin kuvat tänne. Nestorin kummisetä eli mun veljeni on ihan erityisesti mun sydämessä tänään, joten hänen kunniakseen tuo mielettömän ihana kuva. Ristiäiset olivat todella kaunis tilaisuus viime joulukuussa, ja mulla on niin hyvä mieli siitä vieläkin. Pappikin puhui todella kauniisti ja ikimuistoisesti.

Miki jo eilen kyselikin että koska ostetaan piparitaikinaa. Täytyy varmaan pian ostaa. Ehkä isänpäivänä. Tässä mainio kuva Mikistä. Tuolloin pojalla oli vielä pitkä tukka, ja oli niin pikkuisen oloinen vielä. Paljon se vuosi muuttaa vielä tuossakin iässä.

Tuli kyllä niiin joulufiilis näistä. Vaikka ulkona onkin kaikkea muuta kuin jouluinen sää.
Tänä vuonna kun pienen lapsen kanssa kotona on hiukan tiukempaa rahasta, ajattelin panostaa joulukoristeluissa askarteluun. Jälleen laitan kyllä vanhat mutta oikein kivat tyynyt sun muut koristeet. Sen sijaan että ostaisin jotain lisää, olen suunnitellut muutamaa askartelujuttua. JOS vain ehdin. Suunnittelen käsityökerhommekin kanssa askarteluiltaa, jos edes silloin ehtisi.
Niistä kerron varmasti täällä lisää sitten jos saan jotain aikaiseksi.

Fiilisteletkö sinä jo joulua?

-Henna-

Nestorin huoneessa telttailemassa

Mä laitoin jokunen viikko sitten Nestorille omaan huoneeseen Mikin leikkiteltan. Tuo teltta on aikoinaan ostettu H&M Homesta ja on sellainen ikisuosikki, joka aina välillä otetaan esiin. Nyt Nestori on niin iso että ymmärtää jo majan päälle, niin oli aika taas tuo kaivaa esille.

On suoranainen ihme että tuo maja on vielä ehjä, sen verran rimpulat ovat nuo tukikepit suhteessa lasten rajuihin leikkeihin. Tuossa on nimittäin monet hoitolapsetkin Mikin lisäksi leikkinyt. Vähän kyllä alan uskoa että jos tuo Nestorin vielä kestää, niin jo on ihme! Meidän Nestori kun mm. tykkää mennä majaan mieluummin ikkunasta kuin ovesta… Joten maja heiluu ja huojuu, kepit taipuu ja irtoilee ihan ennätyspaljon pikkuisen Nepparimme käytössä. Välillä maja on melkein kyljellään tuossa ja hirmuinen kikatus kuuluu majasta!

Majan sisällä on enolta saatu iso nalle-karhu, joka on ihan superpehmeä! Sielä on mukavaa köllötellä ja katsella äänikirjoja. Osku-kissamme on myös vallannut majan, nukkuu sielä todella usein, tosin päivisin tulee häätö aika pian Nestorin toimesta. Joskus Osku nukkuu äänikirjojen päällä, ja loputon lampaan ”Bääääääääääääääää” kuuluu majasta, tai kissan ”miaumiaumiaumiaumiau”… Eikä Oskua hetkauta yhtään.

Meidän mustasilmä-Nestorimme näyttää kuvassa siltä kuin olisi käynyt äidin luomiväri-purkilla… Mun pitäisi ottaa hänestä 1-vuotiskuvia. Mahtavaa, mustan silmän kanssa… No, mullakin oli muuten vissiin 6-vuotissynttäreillä musta silmä. Vaikka olin maailman rauhallisin tyttö. Kaaduin pulkkamäessä aika railakkaasti.

Nestorin huone on kyllä kotimme eniten muuttuva huone. Kalusteet vaihtaa paikkaa jatkuvasti kun käyttö on kokoajan muuttunut hoitolasten mukana, ja nyt Nestorin iän mukaan. Seuraavaksi lähtee hoitopöytä ja jotain muuta tulee tilalle.
Vaikka lastenhuone onkin aika turha tämän ikäiselle, niin kyllä tuo silti yllättävän paljon on käytössä vaikka sänkykin on makuuhuoneessa. Vaippa vaihdetaan tuossa, pyykit kuivataan tuolla ja Nestori leikkii kyllä useaan otteeseen päivässä tuolla.
Meidän päivät meneekin usein niin että Nestori kaivaa huoneen läpi, mä vahdin vieressä kutimet tms kädessä, sitten poika siirtyy seuraavaan huoneeseen jne. Usein myös luetaan kirjoja tuossa Nestorin huoneen nojatuolissa tai majassa. Sen hetken kuin poika nyt malttaa olla paikallaan.

Vein myös Mikin Salama-stereot Nestorille. Nyt raikaa talossa taas vanhat tutut Ipanapat ja Paukkumaissit ja Nestori tykkää.
Mä sitten tykkään ja vähän inhoan tätä ikäkautta lapsessa. Lapsi tarvitsee ihan hirveästi aikaa, huomiota ja vahtimista, mutta ai että he on mainioita tässä iässä! Alkavat leikkiä, kuunnella musiikkia, kommunikoida paremmin, jne mutta vielä ei ole pahoja uhmakohtauksia tms. Lisäksi he ovat niin suloisia tässä iässä, pieniä palleroita.

Meidän Mikillä on tänään vähän pidemmät sählyharkat, ja aateltiin mennä Nestorin kanssa katsomaan. Ulkonakin on niin upea sää, pitäisi sinnekin lähteä vähän kävelylle.

Blogin ulkonäkö sai uutta syksyisempää päivitystä. Eikä niistä aiemmista kuvista mikään ole enää ns. voimassa. Eppu on poissa, sohva on vaihtunut jne. Hetken nyt sitten näin, vähemmän värikästä.

Ihanaa torstaita!

-Henna-

Espanja

Me oltiin tänäkin keväänä Espanjassa, tai no tällä kertaa kesällä, ja palattiin reissusta torstaina. En taaskaan viitsinyt erityisemmin täällä huudella poissaoloajankohtaamme, mutta pikkuisen kävin vihjailemassa että reissussa ollaan. Me oltiin siis 1-11.6 tuolla, kivasti heti kesäloman alussa.
Me ollaan oltu aina vähän eri kokoonpanoilla, mutta nyt meitä oli reissussa todellakin isoin sakki tähän asti. Mukana oli meidän lisäksi Samin veljen perhe, mun pikkusisko ja siskon hyvä ystävä. Yhteensä siis 10 henkeä, joista 4 lasta.

Mä etukäteen olin sekä innoissani isosta porukasta, mutta myös rehellisesti vähän mietitytti että miten tulee kaikki sujumaan näin ison porukan kanssa, porukan jossa nuorin on 7 kuukautta vanha. Turhaa mietin asiaa, meidän reissu meni todella kivasti!
Ihmeen vähän tuli mitään kränää kenenkään kesken. Mikille oli mielettömän kivaa kun suht samanikäiset serkkupojat oli mukana. Pojilla oli todella hauskaa ja lastenhoito oli niin helppoa kun ei tarvinnut erityisemmin aikuisten viihdyttää paitsi pienintä. Lisäksi kun oli monta aikuista hoitovastuussa, niin kun itse hoidin Nestoria, yleensä käly tms hoiti isommat pojat nukkumaan. Tai välillä sain itse hetken hengähtää kun muut katsoivat Nestorin perään.

Reissun aikana keskityimme lähinnä rentoutumiseen ja kiireettömyyteen. Koska Marbella ja sen ympäristö on meille ennestään tuttu, aikaa ei mene paikkojen etsimiseen ja tutustumiseen. Meillä oli todella ihana majoitus, oma talo jossa oma uima-allas ja ulkona altaan edessä sellainen iso lököttelysohva/sänky jossa katos. Sai rauhassa uida ja ottaa aurinkoa ja Nestorin oli helppo köllötellä varjossa katoksen alla.
Vietimmekin enimmäkseen aikaa omalla pihalla. Lisäksi lasten kanssa käytiin vesipuistossa, huvipuistossa, rannalla, ravintoloissa, ostoksilla jne.

Sisko oli ystävänsä kanssa paraseilaamassa Marbellan rannassa. Näkyvät kuvassa korkealla taivaalla. Olen itsekin kokeillut, ja oli kyllä hieno kokemus!

 Ehkä parasta, tai yksi parhaimmasta oli lämpimät Espanjan illat. Kun istuimme isolla porukalla saman pöydän ääressä, kaikki tilasi ruokiaan samaan aikaan hölisten, puhuen espanjaa ja englantia sekaisin, joimme viiniä, söimme hyvää ruokaa. Lapset leikki ja aikuiset jutteli. Sitä hetkittäin mietti että miten siistiä tämä onkaan!
Vaikka kaipaankin elämässä paljon myös sitä omaa aikaa, rakastan myös sitä että ympärillä on paljon läheisiä. Kun hetket, arjen askareet, lastenhoidon, ilot ja murheet voi jakaa toisten kanssa. Välillä, tai itseasiassa usein, kaipaisin kotiinkin lisää ihmisiä jakamaan arkea ja vastuuta tästä talosta. Hetkittäin ajattelen että voisin asua jossain kommuunissa, toisaalta se myös hirvittäisi. Pitäisi kyllä olla sitten se selkeä oma tila myös.

Kotiin palatessa tuntui että kaikkien matkaseuralaisten äänet kaikui vielä päässä. Aamulla kiukuttelin itsekseni kun ei ole niin lämmin vaikka täällä olevinaan kesä onkin. Haluaisin vetää päälle vain shortsit ja topin.
Illalla omaa pihaa laittaessa tuli kuitenkin kuuma, ja mietin miten tykkään tästä omasta kodistakin. Täytyy olla välillä pois jotta muistaa sitä arvostaa, eihän elämä pelkkää lomaakaan voisi edes olla.

 Hiukan haikea fiilis jäi silti taas. Kun voisi pakata kaikki läheiset matkalaukkuun ja muuttaa tuonne lämpimään…

Matkan aikana Nestorin kehitys otti isoja harppauksia eteenpäin. Vaikka alkuun hermoilinkin pojan nesteytystä ja pari päivää poika oli hiukan ihmeissään, niin kaikki sujui lopulta hyvin. Poika oppi istumaan tosi tukevasti, ja viimeisenä päivänä pikkuinen lähti ryömimään. Mikikin oppi uimaan!

Kiitos jälleen Patulle, Samin isälle majoituksesta, seurasta ja yleensäkin kaikesta! Sinne on helppo tulla lasten kanssa kun olet niin kivasti kaiken valmiiksi järjestänyt.

-Henna-