Poncho ja maalikatastrofi.

Kun näin ekan kerran kauppoja valtaavat ponchot, ajattelin ei. Ei ei ei. Sitten tulinkin aika pian toisiin ajatuksiin ja nyt mullakin on sellainen.
Eilen oltiin Helsingissä käymässä niin kietaisin ponchon päälleni ensimmäistä kertaa. Toi on kyllä oikeasti tosi mukava, lämmin ja ihana kietoa päällensä. Just tällainen kauniin syyspäivän asu. Vaikka loppupeleissä mulla tulikin tosi kuuma tuossa, ei olisi uskonut että vielä näin lämpimäksi keli muuttuu.

Mä tarttisin kipeästi uusia syysvaatteita. Varsinkin pitkiä housuja, peruspaitoja, pari villapaitaa, nilkkurit… Tämän ponchon kanssa kaipaisin ruskeaa isoa ja muhkeaa huivia. Ajattelin uskaltaa kokeilla korkeavyötäröisiä housujakin, vaikka nekin on ollut pitkään ”ei ei”-listalla. Sektiohaavani tulee kuitenkin varmaan lopun ikää häiritsemään sen verran, että nuo matalavyötäröiset housut ei ole kovinkaan mukavia enää…

Kaulahuivi: Itse tehty
Laukku: Kirppikseltä
Housut: Bershka
Kengät: Din sko
Poncho: Bikbok
Nestorin kanssa kävi aikamoinen juttu tänään. Mulla oli pieni muutaman desin purkki mustaa maalia keittiön tasolla odottamassa. Mä tein aamupalaa ja Neppa häsläs omiaan siinä vieressä. Näin kun poika tiputti sen avaamattoman maalipurkin lattialle mutta en rynnännyt ihan heti hätiin. Mitäpä se sille vois tehdä. Kunnes muutaman sekunnin päästä näin että poika istui mustassa maalilammikossa!! Kiireellä poika ylös, päässäni jo itkin että joudun maalaamaan koko perhanan lattian uusiksi tän takia. Riisuin pojan, pesin kädet ja jalat ja istutin pojan syöttötuoliin. Vaatteet meni suoraan roskiin, poika itse oli ihmeen maaliton. Se iso lätäkkö vaan levisi ja levisi kun pyyhin sitä. 
Ihmeen kaupalla se maali kuitenkin pääosin lähti, nimittäin keittiön pesuaineella ja ihmesienellä. Oli niin tuoretta että sain sen vielä pois, myöhemmin ei olisi varmana lähtenyt. Meidän kolhuiseen puulattiaan sitä toki vähän jäi niihin koloihin ja lautojen väleihin mutta ei sitä muut huomaa kuin mä. 
Että tällainen tapahtuma meillä. Mä en vieläkään ymmärrä miten se lapsi sai sen purkin auki kun ite saan aina tapella ne purkit auki. Kai se tippuessaan jotenkin kolahti niin että aukes. Onneksi ei ehtinyt syödä maalia eikä ehtinyt läiskiä sitä pitkin tapetteja…
Tiedossa siis uusi reissu maalikauppaan. Mun piti tänään hakea niitä kanerviakin, mutta jospa sitten vaikka viikonloppuna.
-Henna-

Juhlavalmisteluja ja sairastelua

Täällä on tulevien synttäreiden valmistelut käynnissä, mutta tunnelma ei ole kovin hyvä. Paremminkin vähän pelokas ja ahdistunut. Mikillä on jo kaksi vuorokautta kestänyt raju vatsatauti menossa. Kovasti yritetään juottaa suolavettä ym mutta onhan se rankkaa katsoa kun poika on niin kipeä. Hirveän urhoollinen, ei valita mutta näkeehän sen että rankkaa on, ja hirveää tuota on vain katsella vierestä. Me ollaan oltu nyt tosi vähän sairaana, mutta ei tämän nytkään olisi noin rajuna tarvinnut tulla…
Jännityksellä siis odotamme että miten käy lauantain synttäreiden vai sairastutaanko me muutkin. Varsinkin pieni Nestori… Tai minä jonka pitäisi voida hoitaa lapset ja imettää myös.

Juhlia silti valmistellaan, täytyy vain ajatella että ne onnistuu.
Perjantaina mulla oli täällä siivousapua. Mm kaikki ikkunat on nyt pesty, niin hyvin kuin ne tässä talossa pystytään pesemään. Joitain koristeita laitettiin jo roikkumaan, niinkuin Mikin huoneen kennopallot.
Miki sai myös ajat sitten kummitädiltä yläkuvan hauskan eläin”viiri”nauhan, ja sekin saatiin vihdoin paikalleen pönttöuunin päälle.

Mikin huoneessa oli taas isoin urakka, mutta nyt sekin on siistimpi. Vaikka mun mielestä lastenhuoneessa ei tarvitse joka esineen järjestyksessä ollakaan. Tuo hauska kertotaulu-juliste on muuten ostettu alkuvuodesta Helsingin Papershopista.
Lauantaina kun oli se upea sää, siivottiin ja haravoitiin pihaa myös. Illalla se sitten alkoikin, Mikin vatsatauti ja miehen flunssa jotka kaatoi molemmat sänkyihin…

Osku ja Untokin pääsivät pitkästä aikaa kuviin. Osku-parka joutuu pitämään pinkkiä pantaa, kaupassa ei ollut muuta. Tosin eipä se näytä häiritsevän, yhtä hienona herrana arvokkaasti poju kulkee silti.

Siivouksesta noin yleisesti voisin muuten sanoa pari sanaa. Mä vihaan siivoamista. Tai onhan se kivaa kun tulee siistiä, mutta kun täällä saa siivota koko ajan. Eikä silti tunnu ikinä olevan siistiä. Enkä mä osaa mitään superkikkoja siivouksen suhteen. Mä pyrin käyttämään suht luonnollisia pesuaineita välillä. Näin eläinten ja lasten kanssa olen kuitenkin todennut että vähän järeämmätkin aseet on joskus tarpeen. Nytkin kun nuorimmainen aloitti sose-ja sormiruokailut niin keittiönpöydän tahmakerroksenkin haluaisi suht nopsaan pois.
Mun lemppari kaikessa keittiön ym kovien pintojen putsauksessa on kyllä ihmesieni. (Myydään nimellä ihmesieni lähikaupoissakin). Valmiit pesuainesuihkeet on myös hyvä juttu. Kestorätit on käytössä. Nestorilla käytän Ikean halpis kankaisia ruokalappuja jotka heitän koneeseen joka illan jälkeen ja kädet putsataan kestopyyhkeellä ettei mene talouspaperia ihan hulluna. Siinä käytän vähän nätimpiä pellavapyyhkeitä kun ne pöydällä lojuvat päivät pitkät.
Mä en harrasta siivouspäiviä, siivoan kun siltä tuntuu ja ehtii. Melkeinpä joka päivä imuroin pahimmat karvat lattialta ja jatkuvasti järjestelen tavaroita paikoilleen. Pesu- ja tiskikone laulaa vähintään kerran päivässä. Muutoin siivoan tosiaan fiiliksen mukaan. Liian harvoin, sanoisi moni. Usein huoneen kerrallaan sillain vähän isommin ja siihen päälle koko talon pikaimurointi.

Eli multa ei kannata kysyä siivousvinkkejä, heh!

Sen sijaan multa kysyttiin mun ja Nestorin ruokailuista eli meidän perheen ruokailuasiaan palaan vielä. Lisäksi sitä arvontaa tulossa, aivan ihania julisteita tiedossa jollekin onnekkaalle!

Pitäkää peukut pystyssä että Miki parantuu pian, muut ei sairastu ja lauantaina saadaan Minecraft-synttärit järjestettyä!

-Henna-

Ps. Kiitos kun ootte jaksanut kommentoida ja laittaa noita postaustoiveita.

Meidän joulukuusi

Ihanaa että kauan kadoksissa ollut joulumieleni on täällä kuusen myötä. Hullua kyllä, olen surrut sitä että joulumieltä ei ole yhtään. En ole yhtään sisäistänyt että joulu edes on kohta.
Kunnes haimme kuusen torstaina, ja pam! Joulumieli on palannut. Se ihana ihana tuoksu, jonka kruunasi kodin ihastuttava fiilis kun eilen laitoimme kuusenkoristeet ja sytytimme siihen valot. Kotona on nyt ihanan rauhallinen, lämmin ja kaunis tunnelma.

Mä ihan tosissani mietin ennen kuusen hakua, että mitä jos hankimmekin jatkossa muovikuusen. Näin Clas Ohlsonilla aiemmin kuusen, joka näytti yllättävän aidolta. Muovikuusessa olisi monta hyvää puolta.

  • Tulee paljon halvemmaksi kuin oikea kuusi
  • Se on helppo ottaa esille ja laittaa pois
  • Sen voi laittaa jo ajoissa paikoilleen
  • Se ei roskaa
  • Yksi kuusi vähemmän joka tarvitsee kaataa
  • Pitkäikäinen
  • Oksat luultavasti kantaa paremmin painavat koristeet
Olin jo melkein päättänyt että ensi vuonna haetaan muovikuusi. Kunnes sitten haimme sen oikean kuusen, tuo ajatus katosi samantein. Se tuoksu! Mieletön kuusen tuoksu voittaa muovikuusen niin 100-0. Okei, voisin hakea kuusenoksia kotiin tuomaan tuoksua, mutta ei, ei se ole sama. Sitäpaitsi joulun yksi perinne on hakea kuusi, vaikka se haetaankin kaupasta/torimyyjältä eikä metsästä. Kuusikaupassa mulle iskee aina joulufiilis, joten siitä pidetään kiinni jatkossakin. Luontoa mietin sitten muissa jutuissa. Valitan kuusipuut.
Meillä oli pojat (paitsi pienin poika) tänään jouluostoksilla, ja mä olen sen aikaa käärinyt paketteja. Nestori vielä nukkuu, joten tulin pian kirjoittamaan ennen kuin poika herää. Illalla pitäisi vielä paketoida lisää, ja selvittää mun kässähuoneen järkyttävää kaaosta. Saa nähdä saanko sitä siistiksi ennen joulua… 
Tosin, kun tuo poika herää, en saa enää tänään muuta tehtyä kuin höpöteltyä pojalle loppuillan. On se jännä, vaikka poika on kiltisti, makoilee viltillä tms, mun toimintakyky lakkaa kun poika on hereillä. Ei vaan saa mitään aikaiseksi kun höpöttelee ja leikkii pojan kanssa. No, niinhän se oikeasti kuuluukin olla. Vauva ei voi saada liikaa huomiota.
Mukavaa viikonlopun jatkoa!
-Henna-