Kuistien korjausremontti

Meillä talo kyllä muuttuu huomattavasti parempaan ulkonäöltään joka kesä. Vielä on hiukan radan puolella maalattavaa, mutta muutoin alkaa näyttää jo paljon paremmalta. Toki katto näyttää vielä pahalta, mutta kaikki aikanaan. 
Meillä pihan puoli ja kuistit näytti pahimmalta. Kuisteissa oli lattiassa isoja koloja, ne oli piirretty täyteen tekstiä ja ”kikkelikuvia”. Muutama kesä sitten tilasimme tänne ”ammattilaisen”korjaamaan kuistit jotka oli ihan vaaralliset, varsinkin lapsille. No tuo ”ammattilainen” sai aika pian potkut, teki hirveää jälkeä, joten oli vaan pakko tehdä kaikki itse hitaampaan tahtiin. Aikaa on mennyt mutta kannatti.
Sami on pikkuhiljaa noita kuisteja kaiken muun työn ohella rakentanut. Elokuussa hän piti pari viikkoa isyyslomaa juuri kun oli ne parhaat kelit. Silloin oltiin pihalla koko ajan. Siinä samalla hän kaverinsa kanssa muutaman illan ahkerasti korjaili kuisteja. Nyt alkaa näyttää jo todella hyvältä, vaikka vielä muutama pieni juttu puuttuu ja maalattavaa on vielä aikalailla, varsinkin noissa korkeimmissa kohdissa.

Yllä vielä ensin tämän kesän kuva, ja sen alla viime kesän kuva. Viime kesänä keskimmäisen kuistin paneloinnit puuttui kokonaan, koska tuolla alla olevia tukihirsiä piti vaihtaa. Vielä viime kesänä mietin että miten näitä voi saada ikinä valmiiksi, tuntuu niin vaikealta hommalta ensinnäkin löytää kunnon hirsi ja saada se paikalleen.

Alkukesästä mies otti ja veisti hirren itse pihan kaadetusta puusta. Mä en vieläkään uskonut että homma tulisi onnistumaan. Muutaman illan hän hikoili tuossa pihalla ja sai hienon ja paksun hirren paikalleen.
Kun hirsi oli paikallaan, ja toinen vähän pienempi, rakentui loput kuisteista aika nopeasti. Helmiponttipaneelia seiniksi ja koristeosien höyläilyä. Voin sanoa että nekään ei ihan helppoja ollut. Suurinosa tilattiin muotin mukaisesti Helsingin erikoishöyläyksestä. Kuten tuo kaidepuu kuistien päällä. Kuitenkin esimerkiksi tuon sahalaitakuvion mies teki kaverinsa kanssa itse. Näissä pihan koristeosissahan on tärkeää että niihin tulee päälle pieni kalteva kulma, jotta vesi pääsee valumaan nätisti maahan. Vesi ei saa jäädä koristeiden päälle makaamaan ja lahottamaan pintaa, eikä varsinkaan valua rakenteisiin. Sami sai siis tarkkaan miettiä ja katsoa vanhojen koristeiden mallista miten homma tehdään.
Jonkin verran kuisteihin laitettiin takaisin niitä vanhoja koristeita, mutta suurinosa oli niin huonona että meni vaihtoon.
Meillä tässä talossa on just tuo talon ulkokuori erityisen suojeltu, eli toisin sanoen ulkonäköä ei saisi yhtään muuttaa. Talon väriksi haettiin mahdollisimman alkuperäinen, ja koristeosat katsottiin tarkkaan että tulee samanlaiset. Sitähän ei tiedetä paljonko ne on ennen meitä muuttunut koska kuvia pihan puolelta ei ole yhtään vaikka ollaan niiden perään kyselty kaikkialta.

Joka tapauksessa, kivalta näyttää. Oli se rakentaminen ja talon ulkonäkö vain niin erilaista aikoinaan, varsinkin näissä julkisissa rakennuksissa.

-Henna-

Laiskottelua, ja se ikuinen aihe, talon väri

Jos eilen oltiin ahkeria, niin tänään kyllä kaikkea muuta. Päivä meni ihan laiskotteluksi, kirjaa vaan luin sohvalla ja kuistin riippukeinussa. Sinänsähän siinä ei ole mitään vikaa, laiskottelu pitäisi olla sallittua silloin tällöin. Olkapäällä vaan istuu joku minikokoinen piru joka huutaa korvaan ”älä tuhlaa sunnuntain vapaata istuskeluun” ja toisella olkapäällä se enkeli tyynnyttelee että ota iisisti välillä. Niin kuin Aku Ankoissa, tiedättekö?:) No, enkeli voitti mutta vieläkin kuuluu pientä muminaa pirun suunnalta…
No, ehkä ensi viikolla olen taas ahkera. Sitäpaitsi mies sai kuitenkin pari pientä ullakon ikkunaa valmiiksi, joten toinen meistä edes teki jotain. (Yllättäen se joku oli mies…:D )

Mä tossa aiemmin lupasin palata niistä talon väriasioista. Kun meillä täällä kävi Vantaan kaupunginmuseon ihmisiä tuossa aiemmin ja olen heihin nyt ollut yhteydessä josko tuo väri selviäisi.

Tulos oli tämä:

  • Alkuperäistä väriä ei tullut tietoon, vain arvailuja. Ongelmia lisäsi se, ettei valmistumisvuosi ole varma. Eri lähteissä sanotaan vuodet 1903, 1901 ja jopa 1890.
  • Tuo vuosisadan vaihe oli suuri muutos myös väreissä ja muussa arkkitehtuurityylissä, joten siinä on iso ero onko talo suunniteltu 1800-luvun puolella vai 1900-luvulla.
  • Koska talon koristeet vuorilaudoissa ovat aivan sitä 1890-luvun tyyliä (olisko nimi ollut uusrenessanssi?) eikä 1900-luvun alun Jugendia niin kuin olen luullut, värit ovat luultavasti olleet suht tummat. On silti mahdollista että talo on rakennettu 1900-luvun puolella mutta tyyli on sitä vanhempaa.

Lopputulos:

  • Koska mikään ei ole varmaa, mutta koristeet osoittavat tyylin olevan 1890-luvulta, oli tutkijalla väriehdotus: Seinät tummempaa kuin nyt, sellaista vähän okrankeltaista niin kuin halusin, mutta vuorilaudat myös tummaa. Sellaista keskiruskeaa kuin ovat suunnilleen tälläkin hetkellä. Ikkunanpielet valkoiset niin kuin nytkin, Kuistit ruskeaa niin kuin nyt ja ovet vähän sellaista hmm…sammalenvihreää tms. Melko vaalean vihertävän ruskeaa. (Värit katsoimme museoviraston ohjevihosta)
  • Saamme kuitenkin itse päättää mitä haluamme laittaa.

Että näin. Hirveästi en innostunut, mutta jotenkin aavistin että värit tulevat olemaan suunnilleen samat kuin nytkin. Se toivomani keltainen talo valkoisilla ikkunanpielillä olisi kodikkaampi, mutta ehkä se on hyväksyttävä että tämän talon värit ovat nyt nämä. Ehkä se värimaailma sopiikin tähän taloon paremmin. Kelta-valkoinen olisi ehkä ”liian tavallinen omakotitaloväri”.
Värimaailma tulisi siis olemaan melko sama kuin tuo kuvan Salon asema jota olen täällä ennenkin esitellyt.
Tosin niitä ovia en kyllä hyväksy…Hyi, vihertävä…:/ Ehkä siinä pidämme päämme ja annamme olla sinimustat. Ne on niin upeat! ja musta korostaa hienosti pariovien kauneutta ja koristeellisuutta. Tuossa Salon asemallakin nuo harmaat ovet ovat aika tylsät…

Nyt sitten vain tukea korjauksiin hakemaan, jospa ensi kesällä alkaisi maalausurakka.

Talossa meinaan edelleen pääosin sisällä katsoa niitä Jugendin ajan tapetteja ja ruskeaa tai harmaata lattiaväriä.
Harmi kyllä ettei tuo rakennusvuosi selvinnyt, olisi voinut muuten viettää joskus vaikka 150-vuotisjuhlia… No, ehkä se vielä selviää.

-Henna-

Väri valittu!

Jep, kyllä me nyt päätettiin se tämän talon tuleva väri, se tulee olemaan se mitä alunperinkin kaavailin. (Pitää vaan kysyä vielä lupa)

Mä leikin tollaisella Tikkurilan värivalintaohjelmalla, ja tässä pari esimerkkiä. Tämä ensimmäinen värimaailma on se mitä suunnittelin tuossa vielä vähän aikaa sitten. Eli harmaat vuorilaudat, tummanharmaat rappuset ja vaaleat seinät (tässä näyttää harmailta tosin) jolloin talo sopisi hyvin naapuriinsa asemarakennukseen. Vaikka se tuntui hyvältä idealta, niin se ei sitten kuitenkaan jotenkin ollut SE oikea. Tästä tulisi liian jotenkin ”armeijamainen” ja ankea…

Joten kyllä mä olen edelleen sitä mieltä että talo saisi saman värin kuin mitä se on ollut ainakin 70-luvulla. Mulla kun on postikortti 70-luvulta. Eli:

Silloin se oli keltainen, valkoisilla vuorilaudoilla. Katto tosin oli silloin punainen, mutta saa nyt ainakin toistaiseksi jäädä mustaksi. Ovet saa myös jäädä mustiksi. Pylväät sun muut koristeet olisi kaikki valkoisia. Portaat ja kuistien lattia on vielä vähän mietinnässä. Tämä ohjelma ehdotti harmaata ja tosiaan, kuten aiemmin kerroin, se on ollut joskus harmaa. Sopiskohan se sitten, vai pitäiskö myös olla lämpimänsävyiset kuten seinät, esimerkiksi ruskeat kuten nyt.

Katsotaan, mutta mä tykkään keltaisesta, on jotenkin niin kodikas. Siis  sellainen vaalea rusehtavan keltainen, ei mikään kirkkaankeltainen. Tykkään myös että valkoiset vuorilaudat ja koristeet olisi raikkaat. Sami on myös ihan samaa mieltä (kerrankin).

Kertokaahan nyt mitäs tykkäätte, tätä kun joudutte sitten katella kun ohi junalla meette.:)

Niin täähän ei kyllä sitten sopisi täysin itse asemaan, mutta oisko se niin vaarallista kuitenkaan…?

-Henna-