Irtiotto arjesta Tampereella

Meidän perhe on ollut viime aikoina todella pientä irtiottoa vailla, ja sellainen onneksi saatiin viikonloppuna. Saimme nimittäin hotelliyön Holiday Inn Tampere-Central Stationista Indiedays yhteistyön myötä*. Holiday Inn Tamperehan on uusi, syyskuussa avattu moderni hotelli, ja me pääsimme sen perheenä testaamaan.
Mitään suurempia suunnitelmia meillä ei muutoin ollut reissun suhteen, kunhan viettäisimme aikaa yhdessä.

Päätimme mennä junalla tällä kertaa. Pääsisimme nimittäin junalla ihan ovelta ovelle, nopeasti, ilman ajamista ja lapsillehan junailu itsessään olisi jo seikkailu. Meillä oli junassa omat eväät ja oma perheosasto varattuna. Nestoria oli helppo vahtia junassa, kun pienessä kopissa ei paljon tuhoja päässyt tekemään.
Junahan vei meidät tosiaan melkein ovelle. Holiday Inn-hotelliin nimittäin pääsee 1.raiteelta suoraan sisään. Hotellissa on myös oikein hyvät parkkitilat, jos sinne saapuu autolla. Muutenkin hotelli sijaitsee aivan Tampereen keskustassa, ja kaikki on lähellä. 

Mun mielestä tämän hotellin yksi parhaista jutuista on aula. Aulassa on todella viihtyisä ja moderni uudenlainen Open Lobby-oleskelutila. Tila on jaoteltu erilaisiin ryhmiin jossa saa rentoutua, selata lehtiä, surffata netissä ja vain seurustella muiden kanssa. Hotellin vastaanotto tarjoilee myös kahvia ja virvokkeita.
Pidin tilan värikkyydestä ja kotoisasta tunnelmasta. Sieltä löytyy istuimiakin jokaiseen makuun, keinutuoleista alkaen.
Hissialueen pirteä keltainen väri oli mukava, ja muutenkin aulassa oli paljon katseltavaa.

Huoneemme oli yksinkertainen, mutta siisti ja sänky todella mukava. Huoneessa sai valita itselleen pehmeän tai kiinteämmän tyynyn, ja tyynyt olivat ihanan isoja. Vastaanotosta saa halutessaan tilata pehmeän tai kiinteän höyhentyynyn.
Mikille siivoojat levittivät sängyn vuodesohvasta, ja Nestori sai oman pinnasängyn. Henkilökunta oli todella mukavaa, ja levittivät sängyt vasta illemmalla, niin meillä oli päivällä vielä enemmän tilaa olla huoneessa. Ajoissa hotelliin mennessä huoneemme ei ollut valmis, mutta sellainen järjestettiin silti heti jotta pääsimme matkan jälkeen hetkeksi lepäämään. Todella hyvää palvelua siis.
Huoneessa plussaa oli myös vedenkeitin kahville ja teelle, minä kun tykkään illalla vielä juoda kupin teetä. Usein kaipaan sitä kupillistani hotelleissa ollessani.

 Hotellin yhteydessä on ravintola Martina. Hotellin majoittuvat lapsiperheet saavat kids eat free-edun. Sillä ravintolassa alle 13-vuotiaat lapset saavat ilmaisen ruoan, vanhemman ruokaillessa mukana. Mun mielestä todella hyvä etu, koska lapset syövät muutenkin niin pieniä annoksia, ainakin meillä. Meidän pienimmälle sormiruokailijalle järjestettiin toiveestani muokattu annos, lihapullia ja sormin syötäviä kasviksia.
Aamupala oli todella kattava myös, jokaiselle jotakin. Mun mielestä hotelliyöpymisessä parasta onkin just hotellin aamupalat, ja tuolla se oli kyllä hyvä.

 Me vietimme lauantaipäivän Tampereen keskustassa. Kiertelimme ympäriinsä, kävimme kahvilla ja hiukan kaupoissa. Ihan fiilispohjalta, ilman kiirettä. Parasta lapsille taisi junamatkan lisäksi olla kuitenkin sänkyremuamiset, niinkuin vissiin kuvasta näkyy. Iskä heitteli ja hyppyytti ja hauskaa oli!

Sunnutaina palasimme kotiin, ja tuntui kun olisi ollut pidempäänkin poissa, eli teki oikein hyvää. Pitäisi useammin järjestää tällaisia koko perheen irtiottoja, useimmiten sitä ajoittaa vastaavat kesään, vaikka ympäri vuoden voi tehdä vaikka mitä.

Holiday Inn Tampereella on nyt viikonlopputarjous, jonka löydät täältä.  Suosittelen kyllä, tosi mukava hotelli perheellekin.

Nyt haukotellen suihkuun ja nukkumaan.

-Henna-

*co-creation

Kuulumisia

Ihan ensiksi suuri kiitos kaikille viime postauksen kommenteista. Tuli niin lohdullinen olo teidän ymmärtävistä kommenteista vaikka olo muutoin onkin vielä aika haikea.
Tänään eläintenpäivä ei myöskään auttanut asiaa, vaikka olenkin entistä kiitollisempi meidän Oskusta ja Untosta. Kummatkin sai kyllä herkkuja ja Unto pitkän lenkin. Mulle päivä kuitenkin vain lisäsi haikeutta.
Edelleen tuntuu kuin palanen sydämestä olisi poissa, jokainen kissakuva kaikkialla kirpaisee ja mielessä pyörii Eppu. Vaikka arki viekin mennessään ja elämä jatkuu, niin Eppu on sydämissä aina.

Mä luulen että mulle tämä oli tässä perheessä kaikista kovin paikka. Eppu oli mulle läheisin ja mä olen muutenkin eniten tunne-ihminen meidän perheessä. Huomaan myös että Oskulle tämä oli kova paikka, tottakai. Vaikka välillä tuntui että ne näki eniten tappelemassa, niin olihan ne veljeksiä ja aina yhdessä. Nyt Osku on kovin hukassa. Vaikka se saakin nyt erityisen hyvää kohtelua, tuntuu ettei se oikein tiedä mihin mennä. Seilaa edes takaisin ja on jotenkin yksinäisen oloinen, vaikka kissat ovat muutenkin kovin yksineläjiä. Mua surettaa kovasti seurata Oskua…

Me saatiin onneksi, erittäin täydelliseen aikaan, pieni irtiotto arjesta. Oltiin yksi yö Tampereella hotellissa ja päästiin hetkeksi pois kotoa. Teki todella hyvää. Tästä reissusta kerron ensi kerralla tarkemmin.

Meidän Nestori, pieni Touhupetteri/Puuhapete pitää meidät niin kiireisenä että ei ehdi paljon murehtia. Usein naureskellaan että olisko sittenkin pitänyt jättää pojalle raskausajan kutsumanimi ”Eemeli”. Tuo poika on kyllä niin Eemeli. Tänään sillä raukalla on silmäkulmassa sentin vekki. Vaikka näytti alkuun ettei pahasti sattunut, niin kyllä sitten sattuikin. Sillehän sattuu muutenkin koko ajan. Aina joku kuhmu ja huuli auki tms… Varmasti erittäin tuttua monille varsinkin poikien vanhemmille. Meillä se on vain niin uutta kun veljekset ovat tuossa niin erilaisia. Mikillä on ollut niin harvoin mitään kuhmuja. Mahtavaa kyllä seurata poikia, mitä heissä on samaa ja mitä eroavaisuuksia.

Vähäiset vapaahetket mä olen viime aikoina käyttänyt bloggaamisen lisäksi maalailuhommiin. Päivän kuva nimittäin liittyy siihen, että meidän keittiön tuolit saa pintaansa uuden maalin. Mulla on testauksessa Chalk paint, ja kunhan saan viimeisetkin tuolit maalattua, niin laitan parikin postausta asiasta tänne. Tulee aikas erilaisia tuoleja, vaikka väriä niissä on edelleen. Kuitenkin erilailla. Kuvan tuolit ovat vielä kesken.

Uusi viikko ja uudet jutut. Mulle selvisi vasta illemmalla että tänään olisi ollut joku korvapuustipäivä. No pullia en olisi ehtinytkään tänään paistaa, mutta huomenna oli joka tapauksessa tarkoitus tehdä. Ajattelin muutenkin ainakin yrittää leipoa taas vähän enemmän. Se on jotenkin niin syksyistä puuhaa.
Mikin kanssa naurettiin jo nyt, että millaistahan tulee tänä jouluna olemaan pipareiden teko Nestorin kanssa. Voi luojan tähden, mahtaa tulla mainioita pipareita!

Eläinten viikko muuten jatkuu ensi viikon vielä. Tänä vuonna teemana on koirat. Katselin tuossa että täällä voi tehdä puhelimella lahjoituksen koirien puolesta.
Halatkaahan oikein lujaa rakkaita eläinystäviänne. <3

-Henna-

Espanja

Me oltiin tänäkin keväänä Espanjassa, tai no tällä kertaa kesällä, ja palattiin reissusta torstaina. En taaskaan viitsinyt erityisemmin täällä huudella poissaoloajankohtaamme, mutta pikkuisen kävin vihjailemassa että reissussa ollaan. Me oltiin siis 1-11.6 tuolla, kivasti heti kesäloman alussa.
Me ollaan oltu aina vähän eri kokoonpanoilla, mutta nyt meitä oli reissussa todellakin isoin sakki tähän asti. Mukana oli meidän lisäksi Samin veljen perhe, mun pikkusisko ja siskon hyvä ystävä. Yhteensä siis 10 henkeä, joista 4 lasta.

Mä etukäteen olin sekä innoissani isosta porukasta, mutta myös rehellisesti vähän mietitytti että miten tulee kaikki sujumaan näin ison porukan kanssa, porukan jossa nuorin on 7 kuukautta vanha. Turhaa mietin asiaa, meidän reissu meni todella kivasti!
Ihmeen vähän tuli mitään kränää kenenkään kesken. Mikille oli mielettömän kivaa kun suht samanikäiset serkkupojat oli mukana. Pojilla oli todella hauskaa ja lastenhoito oli niin helppoa kun ei tarvinnut erityisemmin aikuisten viihdyttää paitsi pienintä. Lisäksi kun oli monta aikuista hoitovastuussa, niin kun itse hoidin Nestoria, yleensä käly tms hoiti isommat pojat nukkumaan. Tai välillä sain itse hetken hengähtää kun muut katsoivat Nestorin perään.

Reissun aikana keskityimme lähinnä rentoutumiseen ja kiireettömyyteen. Koska Marbella ja sen ympäristö on meille ennestään tuttu, aikaa ei mene paikkojen etsimiseen ja tutustumiseen. Meillä oli todella ihana majoitus, oma talo jossa oma uima-allas ja ulkona altaan edessä sellainen iso lököttelysohva/sänky jossa katos. Sai rauhassa uida ja ottaa aurinkoa ja Nestorin oli helppo köllötellä varjossa katoksen alla.
Vietimmekin enimmäkseen aikaa omalla pihalla. Lisäksi lasten kanssa käytiin vesipuistossa, huvipuistossa, rannalla, ravintoloissa, ostoksilla jne.

Sisko oli ystävänsä kanssa paraseilaamassa Marbellan rannassa. Näkyvät kuvassa korkealla taivaalla. Olen itsekin kokeillut, ja oli kyllä hieno kokemus!

 Ehkä parasta, tai yksi parhaimmasta oli lämpimät Espanjan illat. Kun istuimme isolla porukalla saman pöydän ääressä, kaikki tilasi ruokiaan samaan aikaan hölisten, puhuen espanjaa ja englantia sekaisin, joimme viiniä, söimme hyvää ruokaa. Lapset leikki ja aikuiset jutteli. Sitä hetkittäin mietti että miten siistiä tämä onkaan!
Vaikka kaipaankin elämässä paljon myös sitä omaa aikaa, rakastan myös sitä että ympärillä on paljon läheisiä. Kun hetket, arjen askareet, lastenhoidon, ilot ja murheet voi jakaa toisten kanssa. Välillä, tai itseasiassa usein, kaipaisin kotiinkin lisää ihmisiä jakamaan arkea ja vastuuta tästä talosta. Hetkittäin ajattelen että voisin asua jossain kommuunissa, toisaalta se myös hirvittäisi. Pitäisi kyllä olla sitten se selkeä oma tila myös.

Kotiin palatessa tuntui että kaikkien matkaseuralaisten äänet kaikui vielä päässä. Aamulla kiukuttelin itsekseni kun ei ole niin lämmin vaikka täällä olevinaan kesä onkin. Haluaisin vetää päälle vain shortsit ja topin.
Illalla omaa pihaa laittaessa tuli kuitenkin kuuma, ja mietin miten tykkään tästä omasta kodistakin. Täytyy olla välillä pois jotta muistaa sitä arvostaa, eihän elämä pelkkää lomaakaan voisi edes olla.

 Hiukan haikea fiilis jäi silti taas. Kun voisi pakata kaikki läheiset matkalaukkuun ja muuttaa tuonne lämpimään…

Matkan aikana Nestorin kehitys otti isoja harppauksia eteenpäin. Vaikka alkuun hermoilinkin pojan nesteytystä ja pari päivää poika oli hiukan ihmeissään, niin kaikki sujui lopulta hyvin. Poika oppi istumaan tosi tukevasti, ja viimeisenä päivänä pikkuinen lähti ryömimään. Mikikin oppi uimaan!

Kiitos jälleen Patulle, Samin isälle majoituksesta, seurasta ja yleensäkin kaikesta! Sinne on helppo tulla lasten kanssa kun olet niin kivasti kaiken valmiiksi järjestänyt.

-Henna-