Pihatyöt etenee hiljalleen

Kun aiemmin kyselin toiveitanne postausaiheista, monet laittoi että haluaisi kuulla miten pihatyömme etenee. Vaikka lomamme onkin mennyt hyvin pitkälti muualla juostessa tai vesisadetta sisällä pitäessä, on pihatyötkin hiukan edenneet. Tosin kuvissa ne ei juuri miltään näytä. Eikä varsinkaan istuttamamme pensaat ym jotka ovat ihan pieniä vielä. Tämä alkaa myös olla sitä aikaa kesästä, kun piha alkaa rehottaa jo melko rumasti. Alkukesästä kun kaikki on niin upean vihreää, matalaa ja kaikki luonnonkukat kukkii vuorollaan. Nyt rikkaruohot rehottaa, ja kukat alkaa olla melko ruskeita. Vasta meillä oli piha aivan täynnä apilankukkia, mutta nekin alkavat pikkuhiljaa olla ohi. Kohta vedetäänkin koko piha viikatteella matalaksi ja sitten vasta tylsältä näyttääkin…

Onneksi kuitenkin pikkuhiljaa on muutoksia luvassa ja kaikki alkaa näyttämään paremmalta ja paremmalta vuosi vuodelta. Yksi päänvaiva pihallamme on kasvihuone. Monet kerrat ollaan vaan tuijotettu maata tulevan kasvihuoneen paikalla ja rapsuteltu päätämme. Miten saamme kasvihuoneen rinteeseen? Nyt kuitenkin pihalla on sentään jo kasvihuoneen perusteet hyvällä mallilla.

Rinne-asia ratkesi kaivamalla käsipelin PALJON maata. Maa piti tietty saada tasaiseksi, joten korkeimpaan kohtaan piti kaivaa maata samalle tasalle. Lisäksi mies ja mun veli päätti laittaa lecaharkot maahan sokkelin alle. Joten vielä kaivoivat parikymmentä senttiä maata harkoille. Harkkojen alle soraa, ja harkot vatupassilla paikalleen. Omat ongelmansa toi myös isot juuret maassa sekä kallio joka tietty ilmestyi vastaan yhdellä kulmalla… Juuret vedettiin suosiolla poikki ettei ne ala kasvamaan lisää ja nosta kasvihuonetta. Kalliolle ei tietty voinut muuta kuin jättää harkko laittamatta siihen kohtaan… Onneksi kallio ei kasva. Seuraava vaihe on tehdä kasvihuoneelle punatiilistä sokkeli. Sitten tasoitetaan maa kasvihuoneen alla, lisätään sorat ym, rakennetaan kasvihuone ja lopuksi punatiilistä lattia. Pikkuhiljaa. Jos syksyn rapujuhliin saatais kasvihuone valmiiksi ja voitais sielä pitää pienen pienet kekkerit, niin se olisi jo saavutus.

Tein myös yksi päivä isojen koivujemme alle oleskelupaikan. (Ensimmäinen kuva.) Tasoitin maan ja lisäsin soraa. Se ei näytä oikein miltään vielä, kun ympäristö on kesken, mutta onpahan tehty. Kiva myös että tuolit sai vihdoin suoraan, vaikkei tuossa kovin usein tulekaan istuttua.

Eikö olekin ”ihana pieni” tönö ilmestynyt meidän naapuriin? Olen tainnut tästä aiemminkin mainita. Meidän naapuriinhan on siis rakenteilla Korson tornitalo. 18 kerrosta. Harmaa ja pirun ruma. Näkymä suoraan meidän pihaan. Jippii! Taas kerran olen miettinyt että miksei nykyään voida rakentaa kauniita kerrostaloja?

Arvatkaa meinasinko astua tuon veijarin päälle kun olin kuvaamassa? Huh kun säikähdin! Tosin siili-raukka tärisi niin että pelkäsi varmasti enemmän. Voi pientä piikkipalleroa…

Muutoin ei mitään ihmeempää olekaan pihalla ehtinyt tapahtua. Seuraavaksi alan tasoittamaan toista oleskelualuetta toisen kukkulan päälle. Ostimme sinne paviljongin joka tarvitsee paikan. Koska sekin on loivassa mäessä, täytyy sitäkin aluetta ensin tasoittaa ja sitten sorat päälle. Pihasuunnittelijammehan suunnitteli että se alue peitetään soralla melko laajallekin alueelle. Sora helpottaa pihan hoitoa ja on muutenkin ihan kiva. Tuolla alueella kun on myös hiekkalaatikko ja sen taakse tulee ehkä joskus pihasauna ja mahdollisesti palju. Soralla saamme alueen yhtenäiseksi ja helppohoitoiseksi. Eiköhän tuokin alue tässä vielä kesän/syksyn aikana valmistu. Sitten alkaa parhaat vaiheet ja alueiden sisustaminen, jes!

Loppuun vielä Pinterestin ihmeellisestä maailmasta fiilistelykuva. Linkki täällä. Tytön kanssa ihastuttiin niin tähän! Pönötystilasta voisikin tehdä ihanan boheemin loikoilualueen patjoilla ym. Toki patjojen alla pitäisi olla jotkut matalat jalat jos alue jäisi pidemmäksi aikaa eikä vain illaksi. Täytyy vähän pohtia. Jos syksy on yhtä lämmin kuin vuosi sitten, tuossa olisi ihana peittojen alla lyhtyjen valossa pötkötellä iltaisin. Paksut peitot ja eläimet kainaloon niin hyvin pärjäisi.

Haaveita pitää aina olla.

-Henna-

 

Remontti-sarja: Kuistit ja ulko-ovet

remppa kuistit1 remppa kuistit2Remppa-sarjan viimeisessä osiossa kuistit ja ulko-ovet. Tämän jälkeen tämä sarja loppuu. Syksyllä sitten ehkä jotain muuta. Saa muuten ehdottaa ideoita!

Meidän kuistit ja ulko-ovet oli todella huonossa kunnossa kun tähän muutettiin. Varsinkin ovet. Yhtä ovea meillä ei ollut käytännössä ollenkaan. Ovessa oli jäljellä vain ranka, johon oli naulattu paksu levy oveksi, ja siinä riippulukko. Lisäksi kuistit olivat aivan täynnä sotkua ja tageja. Vaikka maalipinta oli ihan suht hyvässä kunnossa, tagit aiheutti sen että maalipensseliin piti tarttua pian! Tosin pahimmat sotkut saimme onneksi tehokkailla pesuaineilla ihan pestyä onneksi.

remppa-kuistit2 remppa-kuistit3Saimme onneksi museovirastolta avustusta talon maalaukseen, oviin ja kuistien korjaamiseen. Ovet täytyi nimittäin teettää vanhan mallin mukaan kokonaan uusiksi. Meillä on kolme ulko-ovea, joista kaksi rikkinäistä teetimme. Nämä kaksi ovea olivat normaalin ulko-oven kokoiset, mutta kauniin koristeelliset, niinkuin itse talokin. Onneksi pääovemme, joka on pariovi, oli suht hyvässä kunnossa. Siitä oli laseja rikki, joten se oli peitetty myös levyin. Kuinka ihana löytö se kuitenkin olikaan, kun saimme levyn pois! Kaunis musta pariovi, jossa ikkunaa sivuilla ja yläpuolella. Vaihdoimme lasit ja ovenkahvan, ja ovi odottaa edelleen maalausta ruskeaksi, muiden ovien tavoin.

Tosiaan kaksi muuta ovea teetimme Domus Classicalla/metsänkylän navetalla. Toisessa ovessa oli enää reunat jäljellä, toisessa ehkä noin puolet ovesta. Puolikkaasta näimme mallin oveen mutta ovet oli pakko tehdä kokonaan uudesta puusta. Oviin lisättiin myös nykyaikaiset eristeet nykyvaatimusten mukaan. Ovet maalattiin pellavaöljymaalein, museoviraston väriohjeiden mukaan. Kahvat ostimme Domus Classicalta.

remppa_eteinen1 remppa ulko-ovet1Kuistimme ovat todella koristeelliset, mutta niissä oli vaarallisia reikiä lattiassa, ja ne piti purkaa ja uusia osittain. Teetimme aluksi työn ulkopuolisella, mutta työn jälki oli niin hirveää että jatkoimme itse. Erikoisia koristelistoja täytyi teettää Helsingin erikoishöyläyksessä. Mies myös veisti isosta puunrungosta terassin runkoon paksuja palkkeja, koska sellaisiakaan ei oikein saa valmiina.

Listoissa täytyy tarkkaan miettiä kaadot ja oikeat kulmat, jotta vesi ei pääse kuistien runkoon. Sahalaita-koristeet mies sahasi itse kaverinsa kanssa, nekin hiukan vinossa kulmassa, jotta vesi valuu ulospäin listan päältä. Kuistit maalasimme Uulan petrooliöljymaalilla, mutta jonkin verran on vieläkin maalattavaa ja korjattavaa jäljellä. Tehdään kun keretään.

Kuvista näkee aika hyvin kuistien eri vaiheita. Naurattaa miten olen jaksanut laittaa kukkia ym, vaikka talo oli aivan kamalan näköinen! Onneksi ei olla siinä vaiheessa enää.

-Henna-

 

Valmis pihasuunnitelma

*Kaupallinen yhteistyö: Greatroom

Vihdoin ja viimein pääsin tähän pihasuunnitelmamme esittelyyn! Mulla on kaikki päivät ja illat mennyt nyt pääosin sielä itse puutarhassa kuoppia kaivaen, suunnitellen ja ihaillen. Pihasuunnitelmaa olen selaillut tuhat kertaa, googlettanut kasvien kuvia ja pähkäillyt että mitä teen milloinkin. Kuitenkin niin, ettei tarvitse ottaa mitään stressiä siitä, että mitä ehtii. Tarkoitus onkin toteuttaa tätä vuosien ajan pikkuhiljaa, ilman stressiä. Edelliset postaukset aiheesta löytyy täältä ja täältä.

Olin kyllä tosi tyytyväinen Greatroomin Tarjan suunnitelmiin, ja itse valmis suunnitelma oli tosi selkeä. Toki paperilla asiat näyttää vähän erilaiselta kun kaikki on litteää, mutta kyllä siitä ymmärtää mikä on idea. Lisäksi tosiaan tarkoitus oli tehdä sellainen suuntaa antava suunnitelma, koska meidän maastosta ei tiedä mitä sieltä löytyy. Esimerkiksi kun olin kaivamassa kuoppaa pensas-aidalle, tuli yllättäen kallio heti maan pinnassa vastaan. Joten joudun nyt vähän uudelleen sumplimaan miten istutan. Kuitenkin suunnitelmasta tiedän mitä sinne laitan, täytyy vaan laittaa vähän erilailla.

Eli suunnitelmassa on paljon sora-aluetta, niinkuin näkyy. Vanhoihin pihoihin kuuluukin soratiet ja liuskekivet, niinkuin tässä onkin toteutettu. Koska piha on iso ja halusimme siitä helppohoitoisen, sora-alueita on paljon. Pyysin niitä myös siksi paljon, koska meillä on täällä tapahtumia ja kahvilatoimintaa, niin tasaista sora-aluettakin tarvitaan. Lisäksi nykyään ei saa ihan talon viereen istuttaa mitään, joten taloakin kiertää reilu sorareunus. Onhan taloa toki helpompi huoltaakin näin.

Toivoin myös oleskelualueita, ja niitä löytyy nyt monta. Terassimme jää tuttuun paikkaan, mutta alue päällystetään liuskekivillä. Lisäksi tulee kasvihuone, radan puolelle aurinkoon penkki, Koivujen alle pieni sora-alue ja huvimaja mäen päälle. Tulevalle saunallekin on katsottu jo paikka. Lisäksi miehelle on merkitty paikka autonkorjaukselle talon taakse, ja varaston taka-nurkassa on paikka kanalalle.

Kaikki kasvit on mietitty niin, että ne olisivat perinteisiä ja helppohoitoisia. Pyysin myös ruusuja, pioneita, paikat kukka-kaarille ja marja/hedelmätarhaa. Kaikkea tulee nyt runsaasti, ja pioneja ja ruusupensaan olenkin jo istuttanut. Myös pohjoispään pensas-aidat jo istutin. Pidän ideasta että aidaksi tule isotuomipihlajaa ja tuijia sekaisin. Tuijahan ei kuulu perinnepihaan, mutta sitä meillä jo on radan puolella. Nyt Tarja lisäsi niitä kivasti ryhmiin muuallekin, jotta tyyli olisi yhteneväinen. Uudet tuijat saavatkin vapaasti kasvaa, mikä lisää ihanan villin rentoa tunnelmaa pihaamme. Meidän pihaan kun ei kaivata pensaita joita saa jatkuvasti leikata viivasuoraksi.

Nurmikkoa tulee vain radan puolelle, ja sekin vain siksi että nurmikkoalueet mielestäni vähän kuuluu sinne ”julkisesti näkyvälle”-osuudelle. Tosin siistit nurmikot oli ennen enemmänkin asema-rakennusten juttu. Meidän nurmikko saa kuitenkin olla myös vähän rönsyilevä, ei haittaa jos seasta löytyy muutakin pientä kukkaa, apilaa tms.

Asuinkasarmien pihaan kuului myös aikoinaan toki marjapensaat, omenapuut ja kasvimaat, ja samaa jatketaan. Tosin toivoin että satoa ei tulisi ihan järkyttävän paljon. Sillain että siitä riittää heti syötäväksi ja vähän varastoon, se riittää mulle. Tarja suunnittelikin aurinkoon sisäänkäynnin luota alkaen alueen johon tulee marjoja ja omena-ja kirsikkapuita. Kirsikkapuun halusin lähelle sisäänkäyntiä, on se niin kaunis kun kukkii. Toki tontille täytyy saada myös edes yksi rautatieomenapuu! Portille tulee pihlajat, ja tuoksuvia puita ja pensaita riittää. Kuten radan puolen jasmikkeet ja tuomi.

Lapsia ei tarvinnut suuresti huomioida, mutta pelialue on suunnitelmassa mukana. Se toimisi myös hyvänä kahvila-alueena tarvittaessa. Varaston seinustalle on suunniteltu kasvatuslaatikoita, ja seinien vierelle kasveja jotka kestävät katolta tippuvan lumen. Toivoin myös köynnöskasveja, ja niitä tulee puiden viereen ja kasvatuslaatikoihin talon eteläpäätyyn, jossa on autopaikat.

Kaikenkaikkiaan pihasta tulisi ihanan runsas, helppohoitoinen ja talon tyyliin sopiva. Joka puolella tuoksuu ihanalle, ja paikalle saadaan paljon perhosia ja mehiläisiä. Mäkisellä tontilla on monta ihanaa aluetta, jotka houkuttelevat tutkimaan kaikki nurkat ja istuskelemaan eri puolilla pihaa, oman fiiliksen mukaan. Pihasta tulee ihana rauhallinen keidas keskellä kaupunkia, enkä malta odottaa sitä kaikkea!

Olen niiiin tyytyväinen että lähdin etsimään pihasuunnittelijaa. Jos aiemmin olin pihan suhteen vain ahdistunut, niin nyt minussa on herännyt ihan täysillä pieni puutarhuri. Vaikka sain valmiin suunnitelman, se jättää silti myös tilaa luovuudelle. Ruukkukasvit valitsen itse, ja etsin hylätyistä tavaroista ideoita pihan koristeiksi. Esimerkiksi vanhat maalipurkit pääsevät kukkapurkeiksi, ja vanha harava kasvitueksi. Jos joku suunnittelijan valitsema kasvi ei miellytä, niin osaan ehkä kuitenkin vähän paremmin valita muuta tilalle, kun pääpiirteet on valmiina.

Juhannuksen jälkeen Tarja tulee vielä katsomaan pihamme läpi, jos sieltä löytyisi vanhoja perennoja ruohikon seasta. Katsomme myös miten omenapuut leikataan ja käydään läpi jos vielä tulee mieleen kysyttävää. (Tosin tämä ei kuulu enää samaan hintaan, vaan hän veloittaa tuntimaksuna tulevan käyntinsä.)

Yksi hyvä puoli tässä on myös se, että arvostan sadettakin erilailla. Ihanaa kun puutarhani saa vettä!

-Henna-