Remontti-sarja: Vanhan talon osto ja remppa. Riski?

remppa-nepanhuone7Pahoittelut että remppa-sarjan uusin kirjoitus on vähän myöhässä, tai no, jos saan tämän tänään tiistaina julkaistua niin eihän tämä oikeastaan myöhässä ole. Täällä taas sairastellaan ja kaikki hommat seisoo. Just katselin että siitä on vajaa kaksi viikkoa kun olin itse viimeksi kipeä, ja nyt se tuli takaisin, koko perheelle… Voitte varmaan arvata että ketuttaa. Yleensä valmistelen postaukset edellisenä päivänä, mutta eilisen makasin sohvalla aurinkolasit päässä ja oksukulho kainalossa. Siinä ei paljon tietokoneen ruutua tuijoteltu. Nyt olo on parempi vähän, mitä nyt kaikki niiskuttaa oikein urakalla.

Multa on monesti kyselty että miten uskallettiin lähteä tämän talon ostoon ja remppaan. Varsinkin näin iso talo, lasten kanssa, ilman remppataitoja tai isoa rahamäärää. Ajattelin nyt niitä asioita tässä pohdiskella, vaikka asiasta olen varmasti ennenkin kertonut monesti.

remppa_oloh7Tiedättekö kun on niitä ihmisiä jotka pohdiskelee ja miettii kaikki asiat tosi tarkkaan jokaisesta näkökulmasta. Sitten on niitä ihmisiä jotka menee tunne edellä, intuition voimalla ja vain uskoen että kaikki hoituu. Me kuulutaan niihin jälkimmäisiin, tai varsinkin minä. Sami järkeilee enemmän ja pitää jalat maassa mutta toisaalta hän pystyy aika nopeasti näkemään asioissa potentiaalia. Kumpikaan ei halua ottaa tyhmiä riskejä, mutta pieniä riskejä kyllä.

Mehän siis ihan yksinkertaisesti ihastuttiin tähän taloon niin täysin, ettei siitä ollut paluuta. Oltiin etsitty omakotitaloa jossa on pientä rempattavaa, ei mitään tällaista. Hassua oli se, että tää oli kamalassa kunnossa mutta me ihastuttiin silti.

remppa_keittio5Olen myös monesti kertonut että helpolla tätä ei saatu. Alkuun hinta oli liian suuri meille, eikä välittäjä suostunut siitä hintaa tiputtamaan. Laitettiin suoraan omistajalle viestiä että mihin hintaan tämä lähtisi jotta ne pääsee oikeasti eroon tästä mörskästä. Tiedettiin että tätä oltiin myyty jo kauan ja tämän jonkinlainen lämmitys ja ylläpito maksoi. Lisäksi tämä on suojeltu kohde ja tarvitsee oikeanlaiset omistajat. Joten kysyttiin suoraan että mihin hintaan tämä saadaan. Omistajahan tiputtikin hintaa ihan kivasti, ja se päätös oli siinä.

Seuraavaksi ongelmaksi tuli lainan saanti. Tosiaan talon ja tontin hinta ei ollut mitenkään korkea, ja meillä oli vakuutena antaa mökki ym. Kummatkin oli töissä ja kaikki kunnossa. Mutta suojelukohde ja talon kunto olivat ne este. Monet pankit sanoi ei. Kunnes Aktialta tavattiin se oikea tyyppi ja saatiin laina.

Seuraavaksi oli ongelmana myydä vanha asunto joulun alla. Tämä talo oli edelleen myynnissä vaikka meidän tarjous oli hyväksytty. Joten huonoon myyntiaikaan kiireellä myytiin edellistä kotia ja samaan aikaan jännitettiin että kukaan muu ei ehdi nappaa tätä. Voin sanoa että monet kerrat tuntui ettei tulla saamaan tätä taloa, kunnes lopulta saatiin kaikki asiat hoidettua ja talo ostettua meille. Myöhemmin olen kuullut että muillakin jotka ovat ostaneet vastaavia kohteita, on ollut vaikeaa saada lainaa. Mikä tuntuu hullulta, jos raha-asiat ym on kunnossa.

Joten jos olet vastaavassa tilanteessa, voin vain sanoa että taistele. Lisäksi ehdottomasti jonkinlainen kuntotarkastus kannattaa tehdä. Täälläkin sellainen oli tehty, tosin aika pienimuotoinen talon kokoon nähden. Toisaalta meillä oli luotto että Vr on näistä taloista pitänyt hyvää huolta. Lisäksi täällä ei oltu tehty remontteja aspesti ym aikaan, vaan vasta vuonna 2000 jolloin ehkä vähän paremmin tiedettiin asioista. Missään talossa ei haissut home tai muutenkaan oudolta, alapohja ja ullakko olivat kuivia. Jotain pientä valumaa oli piipun reunoissa tms mutta ei pahasti.

Eli ammattilaisen kuntotarkastus, ja lisäksi vielä oma nenä tai jonkin ammattitaitoisen sukulaisen nenä paikalle. Siitä on hyvä lähteä.

Kannattaa myös oikeasti miettiä sitä, että oletko valmis uhraamaan kaiken vapaa-ajan remonttiin seuraavat vuodet. Ja elämään sen kanssa että vanhoissa taloissa on aina jotain laitettavaa ja tekemistä. Me ei oikeasti tiedetty mihin päämme pistimme. Vaikka täällä olikin pääosin vain pintaremppaa, työ vei yllättävän paljon aikaa. Joskus tuntuu että uuden rakentaminen olisi nopeampaa kuin vanhan korjaaminen. Lattioiden ja kattojen rapsuttelu vanhasta maalista ei ole kovin herkkua eikä nopeaa hommaa. En silti kadu että lähdettiin. Silti sen jaksamisen kanssa saa taistella kyllä usein, edelleenkin. Hommaa on aina hirveästi mutta motivaatiota ei aina niinkään.

Mitä taas rahaan tulee, me ollaan keskiverto-palkansaajia ja ollaan pärjätty jotenkuten. Tosiaan itse talo ei maksanut ihan hirveästi, mutta remonttiin menee jatkuvasti rahaa. Puutavara ja maalit maksaa yllättävän paljon. Hienot paperitapetit maksaa ihan hirveästi. Toisaalta ollaan säästetty hurjasti tekemällä itse. Ammattilaiset maksaa todella paljon, mutta säästää omaa aikaa ja hermoja. Mä olisin ollut valmis maksamaan ammattilaisesta silloin tällöin, mutta mies on meistä pihimpi ja ollaan nekin hommat tehty itse. Myöskään ei kannata ekaa ammattilaista palkata. Hinnat ja ammattitaito heittelee tosi paljon. Lisäksi näissä vanhoissa perinneremppa-kohteissa tarvitsee erikoisammattilaisia.

Toisaalta taas näin ison talon ylläpito ja lämmityskulut on kovia. Lisäksi kaikki työkalut ym, nosturit, kaivinkoneet ym niin äkkiä sitä rahaa menee. Meillä on edessä vielä katon kunnostus, pihan laitto, mahdollinen saunan rakennus jne. Se on vaan sitten jostain muualta meidän kohdalla pois. Meillä ei ole kallista autoa eikä matkustella usein, ei käydä usein ravintoloissa, baarissa tai muualla viihteellä. Nämä on näitä elämän valintoja.

Myös tietoa on joutunut hakemaan todella paljon. Perinneremppa on ihan oma alueensa, eikä siitä tiedetä välttämättä perus remppakaupoissa mitään. Meillekin on koitettu myydä ties mitä muovimaaleja ihan pokkana. Mitähän kaikkea mekin oltaisiin seiniin sudittu jos ei oltais ensin luettu asiasta. Esimerkiksi kun käytiin etsimässä varastorakennukseen punaista maalia. Hyllystä löytyi jonkinlaista ”vanhan talon punamaalia” ja vielä edullisesti. Siihen olisi helppo tarttua, mutta ainesosaluettelosta näki että tämä oli kaukana perinnemaaleista. Ennenhän varastot ja talot maalattiin mm. punamultamaalilla, jota edelleen kannattaa käyttää jos rakennus on punamullattu. Tosiaan kuitenkin perinteistä punamultamaalia, eikä mitään vastaavan nimen omaavia muovimaaleja.

remppa talo ulkoaRempassa on saanut opetella myös sietämään keskeneräisyyttä, mistä tein jo postauksen aiemmin. Sekä oppia malttamaan, mikä on mulle ollut vähän vaikeaa. Mä kun haluaisin kaiken aina heti.

Monesti olen myös kirjoittanut miten parisuhde on myös tosi kovalla koetuksella tällaisessa. Että ei se remontti ole riski vain ajankäyttöön ja raha-asioihin, vaan se on riski myös oman perheen ja läheisten välille. Me ei osattu edes rempata ennen, mutta meillä on ollut ihan hyvä tiimi. Jos joku homma olisi molemmille tosi vastenmielistä, niin sitten palkattais ulkoinen tekijä mutta pääosin työt on jakautunut ihan hyvin. Vaikkakin välillä tuntuu että suurin riidanaihe on se, että toinen ei tee tarpeeksi. Täälä kun pitäisi aina jotain tehdä. Ehdottomasti sanon aina, että vaikka kuinka ketuttaa, niin se puhuminen on se tärkein osuus.

Kiteytettynä voisi sanoa että tähän pitää olla kova palo, molemmilla suhteessa, jos pariskuntana tähän lähtee. (Yksin ei ehkä edes kannata lähteä näin isoon remppaan, kaveri sitten vaikka mukaan jotta saa jonkun jonka kanssa vatvoa asioista.) Jostain täytyy löytää aina se into tekemiseen. Jos kovasti haluaa vanhan talon itselleen, niin täytyy kyllä uskaltaa ottaa pieni riski. Koskaan ei tiedä mitä talosta löytyy. Toisaalta, mikäpä elämässä olisi riskitöntä? Osaamista ei niinkään tarvitse olla etukäteen, tekemällä oppii jos vain haluaa. Malttia, keskeneräisyyden sietoa ja intoa senkin edestä.

Mä olen moneen kertaan sanonut että haluan muuttaa takaisin kerrostaloon, kun on kaikki tarpeeksi ketuttanut. Olisi se elämä niin paljon helpompaa jos olisi pieni kerrostalohuoneisto vaan. Toisaalta täällä on paljon tilaa, joten täällä on monet juhlat järkätty. Täällä on mun puoti ja lapsilla iso piha jossa leikkiä. Eläimiäkin on helpompi pitää täällä. Niitä ei saisi niinkään kerrostalossa. Kaikessa on aina puolensa. remppa_oloh7

Tällaista pohdintaa tällä kertaa!

-Henna-

 

 

Remontti-sarja: Mitä tuli mokattua?

remppa-kaaoksen-sieto remppa tapetit3Jokaiseen remonttiin kuuluu varmasti virheitä, varsinkin jos on aloittelija. Meillä ei ole onneksi mitään suuren suuria virheitä tullut, mutta jotain vähän huvittaviakin aloittelijan virheitä, suunnitteluvirheitä sekä virhe työntekijän palkkaamisessa.

Mieleenpainuvin moka oli kyllä ehdottomasti ihan alkuaikoina, ikkunoita tehdessä. Ihan ensimmäiset ikkunat teetettiin ulkopuolisella. Seuraavaksi haluttiin säästää ja tehdä itse. Yksi osa säästöä oli tilata lasia isoina ruutuina joita sitten oli tarkoitus itse leikata. Niin me sitten autolla haettiin sellaisia reilun metrin levyisiä ja syvyisiä laseja. Kyllähän me nyt itse osataan!

Nooh, ei siinä mitään mutta eihän meillä ollut mitään kunnon isoa pöytää jonka päällä leikata. Kaivettiin esille pari jotain pukkijalkaa tms tukea, ja laitettiin se lasi siihen pukkijalkojen päälle, ja eikun leikkaamaan! Jälkikäteen ollaan monet kerrat mietitty miten hölmöjä oltiin. Tottakai se räsähti heti rikki kun ei ollut tasaisella, siinähän se jalkojen päällä taipuikin keskeltä… Että se siitä säästämisestä, noin 100€ arvoisesta lasista ei jäänyt juuri mitään käytettävää…

Ratkaisu tähän oli, että Sami rakensi aivan jättimäisen lasinleikkaus/remppapöydän Mikin silloin tulevaan huoneeseen. Käyttäen pöytätasona isoja levyjä joilla ikkunat talossa oli peitetty. Siinä onnistui hyvin leikkaus jatkossa. Olihan siinä toki työtä että sen pöydän teki ja purki, mutta kannatti, koska meillä oli kuitenkin täällä noin 100 ikkunaruutua korjattavana.

remppa-lapset1 Toinen virhe oli liian kiireisen työntekijän palkkaaminen korjaamaan kuisteja. Aikataulut meni jatkuvasti ristiin, työnjälki oli kamalaa ja hänen pomonsa oli tosi stressaantunut. Oli aikamoista vääntöä saada korvaus huonosta työstä. Lopulta nekin kuistit mies korjasi itse.

Keittiössä tuli tehtyä jonkinverran suunnitteluvirheitä. On nimittäin hirveän vaikeaa suunnitella ensimmäistä kertaa elämässään keittiötä. Ei osaa jotenkin järkevästi ajatella että mikä toimii käytännössä ja mikä ei. Jos tekisin nyt keittiön uudelleen, olisin tuhat kertaa fiksumpi. Nyt laittaisin tiskikoneen eripaikkaan, pienemmän tiskialtaan, uunin eri paikkaan jne. Myös laatoituksen laittaisin liesituulettimen kohdalta ylemmäs. Nyt tapetti rasvoittuu tuulettimen vieressä… Muutama muukin pikkujuttu tulisi tehtyä erilailla.

Muitakin käytännön juttuja tekisin toisin, esimerkiksi varasto olisi heti kannattanut tyhjentää ja täyttää järkevästi. Samoin ullakko. Asiat löytyisi paljon helpommin. Kaikessa kiireessä ja muiden asioiden mennessä edelle, se jäi. Ymmärrän kyllä että niin kävi, mutta jos nyt aloittaisin alusta, tekisin toisin. Jälkikäteen vaan on vähän huono voivotella. Nyt varastot ovat aivan täynnä ja epäjärjestyksessä…

Myös talon ulkoseinien maalaamisen kanssa tuli tehtyä aloittelijan virhe. Me aloitettiin talkooporukalla raaputtamaan yhtä seinää ajatuksella ”kaikki maali pitää saada pois”. Ihan järkyttävän iso työ, maali oli paikoin tosi tiukassa ja meillä on iso ja korkea talo. Onneksi ei siinä asiassa kovinkaan pitkälle päästy, kun saatiin ammatti-ihmisen neuvo. Kaikkea ei todellakaan pidä rapsuttaa, eikä edes kannata. Vain se mikä irtoaa. Päinvastoin, vanha maali suojaa hyvin seinäpintaa kun on oikein tiukkaan imeytynyt. Eri asia ehkä jokin huono lateksimaali, mutta meillä tuntui olevan öljymaali talossa ennestään.

Olen kyllä tosi iloinen ettei tämän pahemmin ole tullut mokailtua. Aloittelijana olisi voinut mokailla pahastikin. Olen myös kiitollinen ettei kenellekään ole sattunut mitään haavereita. Ainoastaan miehen käsien iho on ollut koetuksella ja haavoilla, ja kylkiluu murtunut. Se kylkiluukin murtui tosin nyt vuodenvaihteessa kun mies nosteli varastossa väliovia.

Väliovesta puheenollen, tuli yksi hassu tuore virhe mieleen. Mies on nyt syksyn tehnyt meille väliovea tuohon aulan ja olohuoneen väliin. Haettiin varastosta vanha peiliovi josta mies irroitti peilit, putsasi vanhoja maaleja jne. Tarkoituksena laittaa lasit peilien tilalle jotta nähdään olohuoneesta eteiseen. Tottakai se ovi ei ollut millilleen oikean kokoinen ja saranatkin oli väärässä kohdassa.

No, kerran ovea tuohon paikalleen mallaillessa hän katsoi että ovi on ylälaidasta 1-2 senttiä liian korkea. (Ovi/aukko on vino, niinkuin täällä kaikki, joten pala piti leikata myös vinoon) Mies mittaili ja sahasi palan pois ja kokeili ovea paikalleen. Yhtäkkiä ovi olikin sen pari senttiä liian lyhyt toisesta reunasta. Ei muuta kuin pala nauloilla takaisin paikalleen…. Haha! Mies kiroili kuin vanha merimies, mä naureskelin nurkan takana salaa. En tiedä mitä tapahtui mutta onneksi ovi saa jäädä kuluneen näköiseksi, joten yksi irtopala ylälaidassa ei ole niin justiinsa. Sellaista sattuu ja jälkikäteen varmasti nauretaan sillekin.

-Henna-

Ps. Olisi kiva kuulla teidän remppavirheistä!

 

 

Kodin muutos ja tehdyt remontit osa 2. ulkona

Kirjoittelin aiemmin mitä kaikkea meillä onkaan rempattu sisällä. Nyt on aika kertoa vielä ulkohommat.

Ulkona on vielä paljon enemmän hommaa jäljellä kuin sisällä. Siihen toki vaikuttaa eniten se, että melkeinpä kaikki hommat on sellaisia joita voi tehdä vain keväällä ja kesällä. Lisäksi työt ovat jotenkin niin isoja. Tämä kun on sen verran iso talo, että esimerkiksi talon maalaus ei onnistu ihan yhdessä illassa.

Ensimmäisenä kesänä taidettiin ensihätään pestä pahimpia tageja seiniltä pois. Talo näytti ihan hirveältä, koska se oli niin sotkettu ja ikkunat oli ummessa. Oli jotenkin tosi vaikea päättää mistä aloittaa ensin, koska niin moni asia pitäisi tehdä pian. Talon maalaus ei sinänsä olisi ollut tärkeä vielä, mutta nuo tagit ja graffitit pakottivat tekemään maalauksen mahdollisimman pian. Lisäksi ulko-ovet ja kuistit olivat kamalassa kunnossa. Kuisteissa oli myös koloja lattiassa, joten ne oli melko vaarallisetkin lasten kanssa. Toisaalta piha piti aidata mahdollisimman pian, jotta kutsumattomat vieraat saisi edes joten kuten pidettyä poissa. Myös varastorakennus näytti kaamealta, ja katto oli huonon näköinen.

Jostain piti kuitenkin aloittaa, ja taidettiin aloittaa monesta asiasta samaan aikaan. Ulko-ovet tilasimme Metsänkylän navetalta. Yhdessä ulko-ovessa oli vielä osa ovea jäljellä (toisessa oli pelkät karmit enää) ja sen pohjalta tilasimme samannäköiset ovet. Museovirastolta saimme uuden värityksen oviin, sekä seiniin ja vuorilautoihin. Mustista ovista tuli ruskeat. Meidän pääovi, joka on kaunis pari-ovi, oli onneksi vielä ehjänä. Siitä puuttuu vielä maalaus. Mies asensi kaverinsa kanssa uudet ovet paikoilleen.

Taloa olemme maalanneet pikkuhiljaa monena kesänä. Yksi kesä meillä oli pari viikkoa nosturi lainassa, jotta saimme korkeimmat kohdat maalattua. Tuosta ekan viikon roikuimme ylhäällä aamusta iltaan. Oli aika rankka viikko, Miki joutui pärjätä paljon itsekseen ja mua pelotti ihan hirveästi sielä ylhäällä. Toista viikkoa ei enää jaksettu niin täysillä, mutta onneksi saimme korkeimmat kohdat maalattua. Nyt meillä on ensi kesäksi vielä radan puolella pari pätkää jäljellä maalausta.

Viime kesänä maalaus ei juurikaan edistynyt. Meillä oli pieni vauva, ja Sami keskittyi kuistien korjaukseen. Meillähän oli alunperin ammattilainen palkattuna kuistien korjaukseen, mutta se homma suoraan sanottuna kusi niin pahasti että äijä sai potkut. Lisäksi työ jäi meille, ja saimme korjata tuon ”ammattilaisen” jälkiä. Sami vaihtoi kuistin tukihirsiä, veisti itse paksun tukihirren puunrungosta koska mistään ei löytynyt niin isoa hirttä. Vieläkin hämmästelen miten hän osasikin ihan itse. ja nostan kyllä hattua! Kuisteissa on paljon koristeosia joista iso osa piti vaihtaa. Tilasimme koristeista suurimman osan Helsingin erikoishöyläyksestä ja loput Sami veisti kaverinsa kanssa ja laittoi viime kesänä paikalleen. Minä hoidin ystävän kanssa maalaukset. Jotain pientä maalaus ja korjaushommaa on edelleen kuisteissa jäljellä, mutta suurin osa tehty.

Varastorakennus piti maalata tagien vuoksi, tosin sieltäkin on takaseinä vielä maalaamatta. Takaseinä on graffiteja täynnä, ja uusia tulee joka vuosi… Tuntuu siis aika turhauttavalta sitä edes maalata… Varastossa oli ja on edelleen joitain ikkunoita rikki, osa on korjattu. Varaston katto pitäisi paikata paikoin ja pestä.

Lisäksi olemme tietysti paljon hakanneet ja varastoineet polttopuita, rakentaneet aitaa, tehneet purkulavasta pienen portin, rakentaneet tikkaat katolle, istuttaneet pensasaitaa. Meillä on nykyään myös yksi iso kukkapenkki, viljelylaatikoita ja lavoista rakennettu kuisti.

Vielä pitäisi talon katto korjata. Luultavasti ensi keväällä tilaamme jonkun katsomaan katon kunnon. Jos selviämme maalauksella ja pienillä paikkauksilla niin Sami meinaa itse hoitaa koko katon kunnostuksen. (Mikä pelottaa jo valmiiksi, hirveän iso työ ja hurjan korkea katto). Tosiaan varaston katto pitää kunnostaa myös. Saunarakennukseen olemme hakemassa lupia, ja tarkoitus olisi joskus rakentaa pihalle entisen kaltainen pihasauna. Toki harkitsimme sisäsaunaakin, mutta paras ja asiaan kuuluvin sauna olisi pihalla.

Itse piha on täysin hoitamaton. Ensimmäisen kesän seurasin että mitä kaikkea pihaan kasvaa. Sitten olen pähkäillyt mitä teen. Mä olen peukalo keskellä kämmentä puutarhan suhteen, ja kaipaisin niin ammattisuunnittelijaa. Talo kaipaisi salaovia, ja muutenkin koko maa olisi syytä kääntää nurin, eli pari kukkapenkkiä sielä täällä ei auta. Pihan kallioisuus tuo myös omat haasteensa hommaan. Pensaat ja puut ovat ylikasvaneet ja epäsiistit.

Nyt mulla on jonkinlainen ajatus pihasta, mutta edelleenkään en ihan tiedä miten sen toteuttaisi. Eli saas nähdä eteneekö se mihinkään suuntaan ensi kesänä.

Haaveissa on myös oma pieni kanala, se että kaatopaikan näköinen varasto saataisiin joskus järjestykseen ja että pihalle saisi valoja ja kunnon kastelujärjestelmän. Sekä paljon marjoja ja hedelmiä kasvamaan.

Kovin kovin kiitollisia ollaan siitä että ollaan saatu apujakin. Onhan tämä niin iso operaatio. Museovirastolta saimme rahallista tukea kuisteihin, oviin ja ulkomaalaukseen. Ystävät ja sukulaiset ovat olleet joka kesä talkoissa. Enää ei kehdata juurikaan porukkaa pyytää, läheisimmät vaan nakitetaan välillä maalaus ja lastenhoitoavuksi. Kesän parhaita hetkiä on ollut ne, kun porukalla ollaan tehty, syöty hyvin ja saatu hirveästi aikaan. Kummasti se muiden läsnäolo pistää vipinää omiinkin töppösiin. Enemmänkin saisi mielestäni olla tuollaista talkoohenkistä yhdessäoloa nykypäivänä. Mielellään sitä auttaisi toisia vuorotellen.

Hiukan hommissa on tullut takapakkia välillä ilkivallan vuoksi. Rima-aitaa on revitty rikki, seiniä on tagitettu edelleen, verkkoaitaa kaadettu jne. Niinä hetkinä tekisi mieli heittää hanskat tiskiin, mutta luojan kiitos ne on ainakin vielä olleet suht pieniä korjattavia.

Hommaa on siis riittänyt, ja riittää edelleen. En tiedä oltaisko lähdetty tähän jos oltais oikeasti tajuttu työn määrä. Ehkä siis hyvä ettei tiedetty. Toisaalta tämä on kyllä niin ihana koti, että ei voi valittaa. Eikä ole kyllä koskaan tekemisen puutetta!

-Henna-