Blogimietteitä ja arvonta

Mulla on ollut blogissa taas sellainen aika, etten tiedä oikein miten jatkaisin. Jumittaa. Tuntuu ettei ole mitään asiaa, eikä myöskään aikaa blogia kirjoittaa. Tai no, jos olisin motivoituneempi ja olisi asiaa, ehkä saisin paremmin revittyä aikaa tähänkin.

Puotini täyttää ensi viikolla vuoden, ja olen tietoinen että tämä vuosi on vienyt aikaa myös blogistani. Toisaalta koen että puoti ja blogi kulkee osittain myös käsikädessä. Mulla on kuitenkin pienen lapsen kanssa melko rajallinen aika olla koneellinen tekemässä töitä tms. Silloin kuin se pieni hetki on, se yleensä menee puodin asioihin. Monesti mietin kyllä että olisi kiva kirjoittaa tännekin, mutta ei ole kuvia vaikka olisi asiaa. Tuntuu että kodista on joka ikinen nurkka kuvattu tuhat kertaa, mitään uutta ei ole kotona tapahtunut. Lisäksi kaikki 2-vuotiaiden vanhemmat tietää, mitä se elämä on kun toinen sotkee ihan kokoajan. Saatikka kun muutkin perheessä välttelee siivoamista ihan kiitettävästi. Ei siinä kaaoksessa inspiroi ottaa kuvia.

Blogin lopettaminen ei kuitenkaan ole vaihtoehto. Ei vielä. Ehkä vielä joku päivä voin todeta ettei kukaan enää ehdi lukea blogeja, sitten lopetan. En kuitenkaan vielä. Kaipaan vaan taas uutta motivaatiota ja ideoita. Joten olisi kiva jos laitatte ideoita, mitä haluaisitte blogista lukea?

Tiedän että joku vastaa että sijaisvanhemmuudesta juttua. Tämä on kuitenkin asia josta en voi juurikaan kirjoittaa. Ymmärrätte varmasti. Voin kertoa nyt että meillä menee hyvin. Lapsi on, ei pelkästään solahtanut hyvin porukkaamme, vaan tuonut lisää eloa ja hyvää energiaa perheeseen. Tutustuminen on edennyt yllättävän luonnollisesti. Liekö sitten sekin auttanut, että olemme osanneet varautua pahimpaan. Sekä se, että olemme odottaneet tätä niin kauan. Tiedän että elämme vielä rauhallista tutustumisvaihetta, ja arki tulee olemaan myös tylsää arkea, niinkuin aina. Sellaista se elämä kuitenkin on, ja hyvä niin. Nyt kuitenkin olo on hyvä, meillä kaikilla.

Samilla on vielä 2,5 viikkoa lomaa, joten me keskitytään tämä aika vielä enemmän ja vähemmän lomailuun. Just palattiin eilen yhden yön lomalta Tampereelta. Nyt pari päivää kotona töitä ja pihahommia, viikonloppuna edessä on Fiskarsin antiikkipäivät. Lähdetään ystävän kanssa käymään taas perinteisesti etsimässä antiikkia ja viettämään aikaa ihanassa Fiskarsissa. Fiskarsista laitan varmaan jotain kuulumisia tännekin. Samikin haki kasvihuoneen tänään, eli siitäkin ehkä joskus juttua tulossa, kunhan päästään tarttumaan projektiin. Tekemistä siis riittää lomallakin.

Loppukesästä alamme kuitenkin pikkuhiljaa palaamaan arkeen, ja toivon että voisin täysin paneutua syksyllä blogiin ja puotiin. Syksy on mulla muutenkin hyvin inspiroivaa aikaa sisustamisen ja käsitöiden suhteen. Se aika kun arki ja päivärytmi alkaa, eikä pimeys ole vielä nielaissut fiiliksiäni. Joten kaipaan kovasti apuanne, mitä kaikkea haluaisitte varsinkin syksyllä täältä lukea. Ehkä joku juttusarja taas, kun remppa-sarja loppui?

Laitetaan porkkanaksi teille vastaajille arvonta. Kommentoimalla tänne blogiin, tai tämän postauksen Facebook- tai Instagram-kuvaan, voit voittaa 15€ lahjakortin puotiini. Sen voi käyttää joko täällä puodilla paikan päällä, tai verkkokaupassa. Osallistua voi perjantaihin 7.7 klo 18 mennessä.

Nyt mun täytyy jatkaa kirjanpito-aineiston keräämistä. Vitsi miten tylsää puuhaa…

-Henna-

 

 

 

Ruusuja makuuhuoneessa

Tänä vuonna oli ainakin juhannusruusut ajallaan, viime vuonna kun ne aukesi jo todella aikaisin. Mielestäni ne myös kukkii todella runsaasti tänä vuonna. Harmi vaan ettei näillä keleillä niistä juuri tule ulkona nautittua… Joten toin yhden oksan makuuhuoneeseen ihailtavaksi ja tuomaan suloista tuoksua.

Me vietimme juhannuksen mökillä, niin kuin moni muukin. Ihan viimeiseen asti arvoin että mennäänkö vai jäädäänkö kotiin. Emme ole olleet vielä mökillä tänä vuonna joten oli ongelma saada kaikki autoon mahtumaan. Viisi ihmistä, iso koira, kaksi kissaa, ruoat, lakanat, vaatteet…. Ei mitään toivoa. Lopulta päätimme lähteä yhdeksi yöksi ja jättää Osku-kissa kotiin. Mennään uudestaan kun/jos kelit paranee.

Kyllä sen mökillä kuitenkin huomaa aina että kannatti lähteä. Vaikka kotimmekin on kuin kesämökki, jotenkin se mieli vaan lepää paremmin sielä tyynen järven rannalla. Ja sauna!! Oi että sitä arvostaa kun kotona ei saunaa ole. Ainoa miinus että yöllä oli melkein pakkasta eikä mökissä lämmitystä… Oli hiukan viileä yö… Eli perus juhannus!

Miehelläkin alkoi juhannuksena loma, joten koitamme tässä pohtia miten loman vietämme. Yritän itsekin nyt nollata ja jättää blogin ja yrityshommat vähälle. Keskitytään tämän loman aikana pääosin perheeseen ja tutustutaan uuteen lapsoseen. Luvassa reissuja Särkänniemeen, Muumimaailmaan, Linnanmäelle, Suomenlinnaan, kotieläinpihoille, mökille, piknikeille jne. Ollaan niin ansaittu tämä!

Toki kotona olisi kaikenlaista tekemistäkin, mutta en jaksaisi nyt yhtään ottaa stressiä niistä. Katsotaan mitä keretään. No kasvihuone on pakko saada kasattua, ja lapsosen uusi huone pitäisi tehdä valmiiksi. Puiden istuttamiset ym olisi kivaa extraa saada tehtyä. Voisi koittaa pitää sellaista hyvää tasapainoa loman ajan yllä: Kolmasosa hupia, toinen kolmas töitä ja viimeinen kolmas laiskottelua.

Tosin veikkaan että laiskottelu voittaa.

-Henna-

Jänniä uutisia: Lisää väkeä taloon

uudet-tekstiilitOlenkin täällä jo muutamaan kertaan vihjaillut, että meillä tapahtuu jotain suurta. Nyt vihdoin voin kertoa mistä olen puhunut, kun asiat on lyöty lukkoon.

Oikeastaan kaikki alkoi jo 3 vuotta sitten. Moni pitkäaikainen lukija varmasti muistaa, että toimimme vastaanottoperheenä vuosia, ennen kuin Nestori syntyi. Eli otimme lapsia lyhytaikaisiin sijoituksiin lyhyilläkin varoitusajoilla. Silloin kuitenkin aloin selvästi väsyä työn jatkuviin muutoksiin ja väsyin muutenkin henkisesti. Olimme vuosia jo yrittäneet toista biologista lasta, mikä myös lisäsi väsymistäni. Jatkuva lasten lähtö ja uusien tulo, sekä sekundaarinen lapsettomuus aiheutti sen että päädyimme lopulta sijaisvanhempien PRIDE-koulutukseen. Tavoitteena oli ottaa meille asumaan sijaislapsi pitkäaikaisesti asumaan. Kuitenkin vuoden 2014 alussa kävi niin, että kun koulutus oli aivan lopuillaan, tulinkin vihdoin raskaaksi. Jäin äitiyslomalle ja tämä projekti jäi pakosti tauolle.

Kaikesta huolimatta, sijaisperhetyö jäi hautumaan mieleemme, emmekä Nestorista huolimatta luopuneet suunnitelmista, ne vaan siirtyi. Kun Nestori täytti 2-vuotta viime syksynä, olin taas sosiaalityöntekijöihin yhteydessä. Nyt Nestori olisi tarpeeksi vanha, saisimmeko ottaa sijaislapsen? Asiat alkoivat etenemään, mutta hitaasti. Lopulta alkukeväästä tapasimme sosiaalityöntekijöitä ja juttelimme asiat läpi. Tosin alkuperäinen ajatus oli ottaa meille alle kouluikäinen lapsi, heitä kun meillä on ollut ennenkin. Meille alettiin kuitenkin puhumaan, että mitä jos lapsi olisikin Mikiä vanhempi? Ehkä reilustikin vanhempi? Mietimme asiaa ja lopulta innostuimme siitäkin vaihtoehdosta. Lopulta olimmekin vihdoin jonottamassa sijaislasta. Lasta joka voisi olla mitä vain 0-14 vuoden väliltä.

Kuukausia kului, aloin jo tuskastua odotteluun. Kunnes tärkeä puhelu tuli taas aivan yllättäen, kahvilan kassalla. Meille tarjottiin koululaista joka kuulemma voisi hyvin sopia meidän perheeseen. Niin asiat lähtivät etenemään ja yksi elämäni jännin päivä oli kun tapasimme lapsen. Ei ole kuulkaa ihan pikkujuttu odottaa kotiinsa tapaamaan lasta jota ei ole ikinä nähnyt, mutta joka saattaisi muuttaa meille pysyvästi. Tai odottaa tapaavansa tämän vanhempia, joilla on myös tärkeä päivä. Heidän kanssa pitäisi tehdä järkevästi yhteistyötä ehkä koko lapsen loppuelämän. Lapsen mukana kun tulee aina koko paketti, vanhemmat, ystävät ja suku.

Nyt tilanne on se, että tutustumiset on aloitettu ja lapsi muuttaa meille näillä näkymin kesän aikana. Olemme tyhjentäneet Samin työhuonetta, joka pitkän pähkäilyn jälkeen päätyi lapsen huoneeksi. Sitä alamme sisustamaan ja valmistaudumme siihen että meitä on talossa kohta viisi. Henkinen työ on jo aloitettu. Kaikkea mahdollista mietitty. Sitä kun haluaa olla hyvä tuki lapselle, mutta ei voi odottaa että kaikki tulisi olemaan ruusuilla tanssimista.

Tosi jänniä ja kiireisiä aikoja eletään siis nyt. Pää on aivan sekaisin tästä kaikesta. Toisaalta olen niin helpottunut että ollaan tässä pisteessä, onhan tätä sen 3 vuotta odotettu. Tykästyin kyllä lapseen heti kun hänet näin, samoin vanhempaan jonka näin myös. Toisaalta, heille tämä aika on vielä paljon jännittävämpää, niin hyvässä kuin pahassa. Uskon kuitenkin että asiat sujuu, kun niin on tarkoitettu.

Salassapitovelvollisuuden vuoksi en tietenkään voi kertoa tarkemmin tästä, mutta tämä nyt kuitenkin tiedoksi, koska on niin iso osa meidän elämää että olisi varmaan vähän vaikeaa olla kertomatta mitään. Nyt asiat etenee pikkuhiljaa, eletään kaikki päivä kerrallaan. Onneksi Samilla alkaa juhannuksena loma, ja saadaan kaikki rauhassa tutustua ja vähän rauhoittua. Nyt on ollut niin älyttömän kiireistä, että odotan lomaa kyllä innolla.

-Henna-