Antiikkilöydöt ja tulevaisuuden suunnitelmia

Lupasin viime postauksessa näyttää mitä löytöjä tein Loviisan wanhat talot tapahtumien antiikkitoreilta viikko sitten. Tuolla tapahtumassa tekee kyllä ihan parhaita löytöjä. Antiikkimyyjiä on todella paljon, ja hinnatkin ovat pääosin ihan kohtuullisia.

Tällä kertaa ei tullut ostettua mitään isoa, vain pientä keittiötarviketta. Enemmänkin olisin löytänyt, mutta sitä jää aina etsimään ”jos löytäisi jotain kivempaa” ja sitten ne ekat löydöt jää. Ostin muutaman lusikan, tarjoilulautasen, alustan teekannulle, kuparisen naulakon ja ihanan ison peltilaatikon. Mä tykkään tosi paljon kaikista erikoisista peltipurkeista ja niitä tulee bongailtua erilaisiin käyttökohteisiin. Tämän ison purkin huomasin jo kaukaa. Tykkään sen väreistä ja varsinkin koosta. Harvoin löytyy näin isoja purkkeja. Itse rakastan vanhoja Disney-elokuvia kuten Aristokatit ja tässä kuvissa on paljon samaa tyyliä.

Koska mulla kuitenkin jo pursuaa keittiö kaikesta krääsästä, nämä ei todennäköisesti jää sinne. Sen sijaan olen aloittanut jo vanhojen tavaroiden keräilyn mun seuraavaa työprojektia varten. Nyt nimittäin paljastan sen verran, että mulla on nyt tavoitteena toteuttaa mun pitkäaikainen haave noin vuoden päästä. Puoti laajenee, ja sen yhteyteen tulee myös kahvila ja toinenkin puoti.

Siis mun pääkoppahan on täynnä ideoita, mutta vielä en kerro niistä kovinkaan paljoa ennen kuin tämä asia alkaa tosissaan etenemään. Joka tapauksessa alan jo hiljalleen keräämään huonekaluja ja muuta kalustetta keittiötarvikkeineen kahvilaan ja puotiin. Koska tottakai haluan saada mahdollisimman paljon vanhoja asioita sinne, eikä niitä kerätä päivässä. Joten pikkuhiljaa kerään vanhoja kuppeja, astioita, ottimia, teepannuja, tuoleja, pöytiä, hyllyjä jne puotiin. Nämäkin ostokset menevät siis sinne.

Tänään leivoin pullaa ja testasin jo miten kiva peltipurkki onkaan pullien/muffinsien tai vaikka keksien tarjoilupurkkina. Toki esimerkiksi kuppeja pitää olla ihan älyttömästi, mutta jostainhan se pitää aloittaa. Onneksi mulla on vuosi aikaa. (Tosin se vuosi tunnetusti hurahtaa nopeasti…)

Voitte varmaan arvata kuinka innoissani olenkaan että joka tapauksessa ollaan nyt tosissaan menossa kohti tätä mun unelmaa. Mieskin antoi vihreää valoa vaikka tietää että tämä tulee muuttamaan meidän kaikkien elämää. En ole enää kotona joka päivä, vaikka samassa talossa olenkin. Tuleva puoti ja kahvila siis muuttaa tuohon meidän pienempään kiinteistöön eli naapuriin. Nestori täytyy laittaa osittain päiväkotiin enkä ole enää kotona kun lapset saapuvat koulusta. Toisaalta mua pääsee moikkaamaan sinne koska vaan, ja toivon että vielä joskus saan tarjota jonkinlaista työtä lapsille puodistani. Toivon myös että tulen antamaan heille kannustusta myös sitä kautta omaan yritystoimintaan ja unelmiensa toteuttamiseen. (Tai sitten mokaan mun yritystoiminnan täysin, mutta ainakin yritin…)

En tosin aio tehdä tätä kaikkea yksin, vaan haen kumppaneita ja itsenäisiä yrittäjiä mun kaveriksi hommaan. Sekin on jotenkin niin ihana ajatus ettei jatkossa tarvitse kaikkea yksin pähkäillä ja järjestää, ja voimme auttaa toisiamme kun jollakin on menoa vaikka lasten kanssa.

Tällaista siis on mulla mielessä nyt. Miltäs kuulostaa?

-Henna-

Karsittu ja siistitty keittiö

Meillä on pojat ja koira ollut viikonlopun mökillä. Ollaan oltu täällä tytön ja kissojen kanssa keskenämme. On ollut ihanan rauhallista, ja luksusta kun on saanut nukkua rauhassa ja pitkään. Mieli on levännyt kun olen saanut kävellä nukkumaan siistin kodin läpi. Ei ole tarvinnut väistellä leluja ja tuskailla pojan epäsiistiä huonetta.

Olin päättänyt että teen viikonlopun vaan kivoja juttuja ja ehkä jonkinverran töitäkin. Tänään kuitenkin tuijotin täyttä ja rojuja pursuaa keittiötä tuskaillen, ja aloinkin raivaamaan tasoja. Nyt raivaamisen jälkeen mieli lepää hetken myös keittiössä. Ainakin hetken ennen kuin tuo lauma palaa kotiin.

Tässä postauksen alussa siis ennen-kuva ja sitten lopputulos. Tasot pursui viikonlopun herkkuja, kuivausteline astioita jne. Halusin tyhjentää tasoja reilulla kädellä jotta ne olisi helpompi pitää siistinä, mutta…. Noh, olisi niitä voinut enemmänkin tyhjentää mutta käytännön syistä tykkään tietyt asiat pitää esillä. Jotkut taas on pakko pitää pöydillä. Ajattelin kruunata siivouksen hakemalla yrteille uudet kivat ruukut ensi viikolla.

Pikkuhiljaa kotiin vaihtuu myös syksyisempää ilmettä. Eilen pistin puodin hyrskyn myrskyn ja syksyisemmäksi, tänään sitten tämä keittiö. Mummin omenataulu pääsi seinälle ja vihreät vanhat pullot hyllylle. Vähän jo mietin josko ekat valonauhat viritän keittiöön, mutta ne nyt vielä jäi. Kynttilöitä sen sijaan olen jo iltaisin polttanut, illat alkavat olla jo melko pimeitä.

Jes, huomenna alkaa taas arki ja heti aamusta kerhopäivä. Jotenkin kiva kun arkeen pääsee heti kiinni pienellä omalla hetkellä. Kerhon ajan varmaan järjestelen taas työhuonetta. Ensi viikolla mulla lisääntyy huomattavasti puodin aukioloajat. Pidän puotia auki ti klo 17-19, ke klo 14-19, to klo 17-19 ja la 11-13. Nestorille pitäisi kehittää tiskin taakse joku maja tms jossa poika viihtyisi edes vähän paremmin kun mulla on asiakkaita.

Jaaha, nyt se lauma saapui kotiin. Yksi kitisee peliaikaa, yksi kiukuttelee autossa väsyneenä ja eteiseen nousee uhkaavasti pyykki-ja tavarakasa… Rauha on loppunut mutta kullat kotona.

-Henna-

Ps. Kukaan ei huomannut että olen siivonnut. Yllättikö? Ei.

 

Elämää 2,5-vuotiaan naperon kanssa

Huomioita tästä päivästä:

Siivoan eteisen kengät, vien pieneksi jääneet aulaan kasaan, harvoin käytetyt kaappiin ja järjestän loput takaisin eteisen hyllyyn. Työn tehtyäni siirryn muihin hommiin. Menee hetki, niin 2,5-vuotias napero on rivittänyt kaikki juuri siivoamani eteisen kengät aulaan, pieneksi menneiden viereen.

Siivoan keittiön. Tämän jälkeen sama napero kaivaa kineettisen hiekan esiin, ja pian on koko keittiö hiekassa. Sotkun napero kruunaa rullaamalla hiekkojen päältä autolla ja renkaiden mukana kulkee hiekkaa myös muualle asuntoon.

Teen aamupalaa. Napero nappaa kaakaojuomapurkin jääkaapista ja asettaa skeittilaudan päälle. Pian kaakaot kaatuu pitkin lattiaa.

Lähden viemään koiraa lyhyelle lenkille, napero lähtee potkupyörällä mukaan. Alkumatkan Napero menee lujaa, mutta puolivälissä iskee ”väsymys”. Napero iskee jarrut pohjaan, ei kuulemma jaksa enää liikahtaakaan ja haluaa että äiti kantaa. Äidin pitäisi siis kantaa napero, pyörä ja taluttaa samalla koira. Loppumatka menee puolen tunnin itkupotkuraivarikohtauksella, koska äiti ei saa kaikkea kannettua, ja lopulta maanittelulla kotiin. Vartin lenkki oli jälleen muuttunut tunnin lenkiksi. Kun päästään pihalle, tämä juuri väsymystään itkenyt napero hyppää trampoliinille. Siitä potkuautolle, kaivamaan kuoppaa, hiekkalaatikolle… Ei kuitenkaaan missään nimessä sisälle johon piti mennä.

Napero pitäisi rasvata kunnolla voiteilla ja pukea. Parin minuutin pukemisesta tulee kuitenkin juoksukilpailu, koska napero juoksee AINA pakoon. JOKAISEN vaatekappaleen jälkeen.

Petaan sängyn. Jostain juoksee salamana jälleen napero, ja kiipeää juuri pedatulle sängylle hyppimään. AINA.

Pesen hampaita vessassa. Napero änkeää mukaan pieneen vessaan, kyselee ”mitä teet??”ja sammuttaa vessan valot. Aikamme renkutamme valoja edestakaisin, kunnes suu vaahdossa heitän naperon vessasta ulos ja lukitsen oven. Pesen hampaat supernopeaa ennen kuin napero keksii muuta hullua.

Petaan naperon sängyn ja yritän ottaa blogiin kuvia huoneesta. Napero hyppää sängylle, siitä tuolille ja pölisee ”mitä teet??” kun yritän kuvata.

Ennen tätä tekstiä laitan naperon sänkyyn rauhoittumaan padia katsomaan. Sänky ei kelpaa, napero siirtyy keittiön sohvalle. Aloitan tekstin. Kuuluu pieni kopsahdus, pomppaan ylös. Napero on tipauttanut sohvalle nukkuneen kissan alas. Jatkan tauon jälkeen tekstiä. Naperon isoveli tulee koulusta ja napero pomppaa ylös. Tauon jälkeen jatkan tekstiä. Napero raahaa painavaa kineettisen hiekan laatikkoa, laatikkoa joka melkein aukeaa ja leviää ihan just. Pomppaan pystyyn ja riivin laatikon irti huutavalta lapselta. Jatkan kirjoitusta. Isoveli ja kaveri lähtevät ulos. Napero juokseen perään, ja jättää oven auki. Juoksen sulkemaan oven ennen kuin kissa TAAS karkaa…

Olen lopettamassa tekstiä, kun trampalta kuuluu huuto: ”Neppa haisee!”…..

 

Tässä otteita tästä päivästä, ja kello on nyt 14.00. Jos mä ihmettelen miksen saa mitään aikaiseksi, voin aina lukea tämän tekstin ja muistan miksi.

 

-Henna-

Ps. Juu otin nämä kuvat ilman naperoa, vaikka sängyllä hyppivä napero olisi toki sopinut teemaan.