Remontti sarja: Sarjan esittely 2-Meidän tarina lyhyesti

remppa-talo-ulkoa remontti2Lupasin eilisessä postauksessa vielä palata kertomaan lyhyesti meistä ja tästä talosta.

Me ollaan siis: Minä Henna 32 v. Aviomies Sami 39 v. Lapset Miki 8 v. ja Nestori 2 v. Unto-koira, Osku ja Minni-kissat.

Meidän talo, se vuosien remppakohteemme on 1901 rakennettu Vr:n asuinkasarmi Korsossa. Talo on ollut osa isompaa asema-aluetta. Meidän talossamme oli aikoinaan 5 huoneistoa vr:n henkilökunnan käytössä. Vuonna 2000 talo on remontoitu eläinklinikaksi.  Vuonna 2009 valtio laittoi kuitenkin talon myyntiin, ja eläinklinikkakin joutui siirtymään tien toiselle puolelle. 2009-2011 talo etsi uusia omistajia, oli tyhjillään ja sotkettiin melko tehokkaasti. Talosta oli kyllä monet kiinnostunut, mutta syystä tai toisesta, sitä ei kukaan muu ostanut.

Ennen tätä taloa asuimme ensimmäisessa omistusasunnossa, kerrostalo-kolmiossa Helsingissä. Sielä koimme ekat remppakokemuksemme. Maalasimme seinät, asensimme laminaatit lattiaan ja… No siinä se melkeinpä olikin, haha!

Vuonna 2011 alkuvuodesta muutimme tähän taloon. Kokemus remontista oli tuo tuossa edellä. Kaksi hullua lähti kohti täysin tuntematonta. Talo oli niin rumassa kunnossa että kukaan muu ei uskaltanut tätä ostaa. Talo oli iso, kylmä, ikkunat rikki, ovet potkittu sisään, seinät sotkettu sisältä ja ulkoa. Tammikuun pakkaset eikä talo ollut asuttavassa kunnossa. Miki oli 2-vuotias pikkuinen pallero ja me toimimme vastaanottoperheenä, joten meillä oli kouluikäinen lapsikin hoidossa. Miehellä oli päivätyönsä.

remppa-pikkuasunto5 remppa-pikkuasunto4Ensin remontoimme pikaisesti talon pienemmän huoneiston, joka oli jäänyt asunnoksi vielä eläinklinikka-vuosien ajaksi. Sielä oli keittiö suht hyvässä kunnossa ja se oli nopeampi remontoida pikaisesti siedettävään kuntoon. Pari viikkoa oli aikaa remontoida, ennen kuin edellinen asunto siirtyi uusille omistajille ja me jouduimme muuttamaan tähän.

Talo oli pimeä, ikkunat olivat rikki ja levytetty, joten valo ei päässyt sisään. Pönttöuuneja ei saanut vielä polttaa, eikä lämmitys toiminut kunnolla. Ikkunoista tietty veti reippaasti. Pikainen siivous, kaikki oli paksun sontakerroksen peitossa. Lattia oli siisti puulattia, joten sille riitti pesu. Seinät ja patterit maalattiin jotta tagit ja graffitit saatiin piiloon. Vessasta jynssättiin kaakeleista tageja. Pienen huoneiston ikkunat korjautettiin ulkopuolisella. Paksut vanerit poistettiin ikkunoista. Oli muuten juhlava tunne saada noita ikkunoita esiin! Asunnosta sai kaikessa pimeydessä niin huonon kuvan, talo oli kuin kummitustalo kun ikkunat oli luukutettu kiinni. Kun isot ikkunat vihdoin näkyivät, oli tunne mahtava! Talo alkoi vihdoin näyttämään kodilta.

remppa-pikkuasunto2Parin viikon jälkeen muutimme sisään. Ekat yöt nukuimme siskonpedissä olohuoneessa. Pakkanen oli kova ja lämmitys edelleen huono. Ahdisti kun työlista oli aivan järkyttävä, ei tiennyt minkä homman tekisi ensin, kun kaikki oli niin tärkeitä. Samalla piti tehdä töitä.

Tästä sitten pikkuhiljaa aloitimme tämän isomman huoneiston remontin. Isompi huoneisto tarkoittaa siis sitä, kun 4 huoneistoa oli muutettu yhtenäiseksi tilaksi eläinklinikkaa varten. Meidän koti tulisi siihen eläinklinikan tiloihin. Koska tilat olivat tosiaan eläinklinikkaa, kaikki pinnat piti tehdä uusiksi ja rakentaa keittiö. Yleensäkin ensin päättää että mikä huone tulisi minnekin.

remppa-ulko-ovet1 remppa-pikkuasunto6Siitä alkoi muutaman vuoden urakka. Kaikki vapaa-ajat ja lomat oltiin vuorotellen remppaamassa. Onneksi oli lyhyt matka työmaalle. Teimme keittiön, olohuoneen ja lastenhuoneen valmiiksi ja muutimme tänne isommalle puolelle. Lapset nukkuivat lastenhuoneessa, meidän sänky oli olohuoneessa. Siitä sitten huone kerrallaan jatkoimme remonttia. Sekä teimme tietysti myös kesällä ulkotöitä. Kaikki huoneet valmistuivat viime vuoden keväällä. Pihahommat, ja esimerkiksi katon maalaus, on vielä kesken. Lisäksi hartioillamme on ollut ison varastorakennuksen kunnostus, ja haaveissa myös pihasaunan rakennus.

Näin meidän tarina lyhyesti. Urakkaa on ollut, ja kokemuksena tämä on ollut aika huikea! Raskas mutta palkitseva. Ensi viikon tiistaina aloitan kertomalla lattioiden kunnostuksesta. Miten otimme puulattiat muovien alta esille, mitä maalia käytimme, onko lattiat kestäneet. Niistä sitten ensi kerralla.

Kyselkää ihmeessä lisää, ja postausehdotuksia saa esittää. Niin ja tämän postauksen kuvat. Ne on tuolta pienestä huoneistosta johon ensin muutimme. Tässä on muutama ennen-kuva, sotkut seinillä, rikottu ovi… Seinien maalauksen jälkeen asunto oli oikein viihtyisä. Tummaksi vahattu lattia oli ihana!

-Henna-

 

Remontti-sarja: Sarjan esittely 1

remppa-lattia8Tästä alkaa blogin uusi remontti-aiheinen postaus-sarja, josta olen itseasiassa kovin innostunut. Tulen jatkossa postaamaan näitä juttuja joka tiistai, niin kauan kuin mulla nyt juttua riittääkään. Katsotaan nyt mitä kaikkea keksinkään.

Mähän olen vuosien varrella kirjoitellut paljonkin tänne remontista, varsinkin alkuun kun tämä meidän elämä oli pelkkää remontointia. Nyt remontti-tahti on hidastunut huimasti. Ajattelinkin palata remontissa taaksepäin ja käydä läpi remontin eri vaiheita.

remppa-yleinen1 remppa-yleinen3Haluan kuitenkin jo nyt sanoa, että täällä ei tule olemaan mitään ammattilaisen remppaneuvoja. Me emme ole ammattilaisia, meillä ei ole mitään koulutusta taustalla. Mitä nyt miehellä ikkunankorjauskurssi, molemmilla remonttioppaat ja internet. Me ollaan täysin itseoppineita, tehty asiat virheiden ja kokeilujen kautta, meille parhaalla tavalla. Tavalla jotka eivät ehkä kaikille ole parhaita, eikä ehkä ihan täysin oikein ammattilaisen silmin. Perusperiaattemme on kuitenkin aina ollut kunnioittaa tätä vanhaa taloa. Olemme lukeneet paljon perinneremontista, koittaneet välttää muovia ja nykyaikaisia menetelmiä. Koska aika on ollut rajallinen ja lapset olleet koko ajan mukana, ollaan myös joissain asioissa oikaistu halvimman, helpoimman ja nopeimman kautta. Ollaan menty vähän niinkuin maalaisjärjellä, niin että talo ei kärsi mutta me selvitään hengissä tästä urakasta.

remppa-yleinen4Mistä mä sitten tulen kirjoittamaan? Miksi nämä jutut kiinnostaisi just sua? Mä tulen kertomaan mitä ollaan tehty. Käyn läpi mm. lattioiden korjauksen. Miten, mikä maali, mitkä työkalut jne. Mistä ollaan haettu tietoa, ennen- ja jälkeen- kuvia joka huoneesta. Millaista on rempata vanhaa taloa yleensäkin, miltä on tuntunut koko urakka mun näkökulmasta. Miten sujuu remppa lasten kanssa, miltä Mikistä on tuntunut remppa. Entä itse pääremppaajasta Samista? Miten se arki sujuu keskellä remonttia, entä millaista on sietää jatkuvaa keskeneräisyyttä? Eli melko laajasti ajattelin lähestyä näitä meidän remontointivuosia. Käytännön vinkeistä tuntemuksiin ja epäonnistumisiin.

Postaukset on siis suunnattu mm. uusille lukijoille, käyn läpi vanhoja juttuja. Postaukset sopivat vanhoille lukijoille, muisteluna siitä että mistä me lähdettiin. Postaukset sopii remppaajille jotka kaipaavat vertaistukea. Ne sopii myös kaikille jotka haaveilevat vanhan talon remppaamisesta. Että millaista se oikeasti tulee ehkä olemaan. En kerro mitään ruusunkuvia vaan tosi tuntemuksia, niin hyvässä kuin pahassa. Fiiliksiä, arkea, kiirettä, palelua, väsymystä, kipua, virheitä, onnistumisia, turhautumista… Kaikkea tätä.

remppa-vesipisteet2Kerron vielä huomenna jatkona tähän postaukseen, että ketä me ollaan ja varsinkin että mikä tämä talo ja remppa on. Jotta uudetkin lukijat pääsevät hyvin perille jutusta. Miltäs kuulostaa? Meinaatko seurata sarjaa?

Vitsit tämä tulee olemaan hauskaa mullekin, palata remontin juurille ja muistutella että missä me mennään!

Kiva jos jaksat seurata sarjaa!

-Henna-

 

 

Minni-neiti

Minni-kissa1Meidän Minni-neiti ansaitsee nyt vihdoin ihan ikioman postauksen! Nimittäin meidän perheen uusin jäsen, pikkuinen kissanpentu.

Reilu vuosi sitten syksyllä meidän rakas Eppu-kissa kuoli yllättäen. Eppu oli mun lemppari, ihana, kaunis ja rohkea kissa. Mun suruaika kesti vuoden. Edelleen muistelen Eppua lämmöllä ja käyn välillä sen haudalla takapihalla. Aina silloin tällöin viime vuoden aikana pieni kissakuume iski päälle silti, mutta en itse ollut vielä valmis. Kunnes sitten jokin aika ennen joulua päätin että nyt! Selailin kissasivuja, mutta jotenkin yksikään ei tuntunut oikealta. Lopulta Minni löytyi samoin kuin meidän Unto-koira aikoinaan. Kysyin kavereilta Facebookissa että tietääkö kukaan ketään. Pian tuli vastaus, olisi tyttökissa joka on luovutusikäinen jouluaattona. Se oli siinä! Kohtalo iski taas kerran peliin.

Heti sen jälkeen keksin etten paljastakaan tätä lapsille, vaan Miki saa kissan joululahjaksi. Kasvattaja kyseli nimeä etukäteen, jotta saivat sillä kissaa jo kutsua. Teiltäkin kyselin nimiehdotuksia, mutta jotenkin se itseni keksimä Minni jäi mieleen. Vaikka jälkikäteen vasta tajusin että parillakin tutulla on Minni-kissa! Eipä sillä väliä, Minni se olisi silti. Meidän Minni. Mikin Minni.

Minni-kissa2

Minni saapui meille heti joulun jälkeen. Mulla ei ollut pennuista kokemusta, paitsi lapsena meille tuli pentu mutta siitä en muista mitään. Mun entinen kissa Andy, ja meidän Osku ja Eppu tuli vanhempana meille. Odotin siis Minnin kohdalla pientä hermoilevaa kissaa joka piiloutuu sängyn alle vuorokaudeksi ja pissii mihin sattuu. Kuinka väärässä olinkaan!

Minni saapui, super pieni ja kaunis pieni olento. Käveli samantein häkistään ulos ja rohkeasti alkoi tutkimaan paikkoja. Antoi heti silittää ja kehräsi iloisesti. Ainoastaan meidän iso musta Unto-koira on ollut tosi pelottava! Nyt ne sentään jo nuuskii toisiaan, mutta hiukan varovainen Minni on vieläkin Unton suhteen. Onhan tuo 20 kiloinen koira jättiläinen 1,3 kiloisen kissanpennun rinnalla.

Mitäs taas Osku-kissa tuumi? No Oskun ilme oli sellainen: ”Mikä hitto tuo rääpäle on, äkkiä nurkkaan vahtimaan sitä!” Parin päivän päästä ilme muuttui ”Ei kai toi ole oikeasti jäämässä…” -tuijotukseen. Minni taas on tosi utelias Oskua kohtaan, ja yrittää varastaa Oskun ruoat… Osku on siis aika välinpitämätön ja välttelee mieluummin pentua. Se on aika yksineläjä mieluiten, ei halua joutua tappeluihin. Nyt kuitenkin reilun viikon jälkeen nuo sietää toisiaan.

Uskon kuitenkin että Minni sopeutuu vielä hyvin meidän vanhojen eläinten seuraan, kunhan sen pitää omalla kupilla ettei Osku jää ilman ruokaa. Eppukin aina etuili ja yritti syödä Oskulta. Jonkinlainen pomon paikka toisen on varmaan jossain vaiheessa otettava, toivon ettei nyt kuitenkaan mitään isoa tappelua tulisi…

Minni-kissa3Minni nukkui heti ekat yöt Mikin kainalossa. Edelleen välillä nukkuu Mikin luona, pieni pää vain kurkkaa Mikin takaa kun ohi kävelee. Joskus nukkuu mun kainalossa peiton alla, joskus mun kyljen päällä. Toissayönä tuo nukkui jopa Nestorin sängyssä, poski vasten poskea. Mä itse toivoin saavani sylikissan, muut kissat kun eivät sitä ole olleet. Ainakin nyt pentuajan Minni viihtyy hyvin sylissä. Kun istun tietokoneella, Minni nukkuu aina mun sylissä. Niinkuin nytkin. Yöt se painautuu kylkeen, onhan meillä kylmä talo. Vähän kyllä pelkään että tuostakin tulee kaikkea muuta kuin sylikissa, mutta katsotaan mitä aika näyttää. Nyt nautin kun saan kanniskella taas vauvaa ja se vain hurisee tyytyväisenä.

Päivisin Minni on kovin vilkas ja rohkea. Säntää ympäri taloa, leikkii palloilla, pullonkorkilla, varastaa juustoa leivältä tai tunkee nenänsä meidän lautaselle. Se hyppii täysillä mun isoihin kukkiin ja kaivaa kukkamultia. Meillä on siis suihkepullo jo ahkerassa käytössä, jotta noi kasvit olisi hengissä vielä kesälläkin. Aivan ihana utelias neiti! Niin rakas ja lellitty jo nyt. Sellainen joka saa tuon meidän isännänkin lässyttämään ja hempeilemään.

Meillä on vihdoin tyttö poikavaltaisessa perheessä, jee! Sanoinkin että onpa tylsää kun talossa on vihdoin tyttö, mutta sille ei pääse ostamaan tyttöjen vaatteita. Naurettiinkin kaverin kanssa että kohta puen sen rusetteihin ja blingbling-pantoihin! No ei, bling bling ei ole mun juttu. Minni saa olla rauhassa sen suhteen. Minnin kaunis turkki on jo riittävä koru ja asu tyttöselle.

Ollaan kyllä iloisia Minnistä, ihanaa oli saada pentu taloon nyt kun lapset alkaa olla vähän isompia. Minni tulee varmasti näkymään täällä blogissa, ja näette sen varttumisen aikuiseksi. Koitan myös saada vielä yhteiskuvan meidän kissoista, kokoero on niiiin naurettava, haha!

Ihanaa viikonlopunjatkoa sinne! Minä avaan ihan kohta puodin, joten töitä luvassa tähän aamupäivälle.

-Henna-