Pikainen moi

Laitoin just Nestorin nukkumaan ja tulin sanomaan pikaisesti moi.

Tein ison kupin kahvia ja kylkeen minipala mansikka-raakakakkua. Eilen oli aikamoinen suklaanälkä, mutta onneksi nuo raakakakut auttaa asiaan. Jos sellaista sattuu kaapissa olemaan. Mullahan posahti eilen sauvasekoitin… Eli enpä tee raakakakkujaan tms ennen kuin saan uuden. Mä käytän nykyään melkein päivittäin sauvasekoitin, joten kyllä nyt harmittaa…

Onko muillakin jotenkin saamaton fiilis? Vaikka kuin on tammikuu ja monet aloittaa treenaa ym niin musta tuntuu että en saa mitään tehtyä. Ruokaa laitan jatkuvasti ym mutta jotenkin fiilis on aika ”plaah”. Se on tämä tammikuu varmasti. Ankein kuukausi vuodessa. Vaikka ilma on ollut ihan nättikin välillä. Ja ehkä myös tämä jatkuva palelu lisää sitä fiilistä. (Tänään aamulla meillä oli 15 astetta sisällä…..)

Mä latasin viikonloppuna Netflixin, ihan vaan jotta pääsen katsomaan Downton Abbey-sarjaa. Mä olen vasta viime aikoina, sarjan loppuessa telkkarissa, kuullut siitä hirveästi. Jostain syystä missannut sen aiemmin. Nyt päätin alkaa katsomaan kun sitä niin kehutaan. Siis jestas, mä olen aivan koukussa! Niiiiin mun tyylinen sarja. Tykkään tosi paljon tuollaisista historiallisista sarjoista joissa on draamaa ja suuria tunteita, kauniita vaatteita ja taloja. Eilen aloin heti katsomaan kun Nestori meni nukkumaan ja valvoin melkein kahteen sarjan parissa. Samoin toissapäivänä. Että vähän väsyttää nyt. Oma vika, en siis valita.

No, sehän tarkoittaa että en saa muuta aikaiseksi kuin sarjan katselun aina kun ehtii. Toisaalta, jos olo on alavireinen, niin ehkä täytyy sallia se että nyt sit otetaan iisisti. Helmikuussa saa aina virtaa, ja sitten voi taas touhottaa kaikenlaista!

Nyt kakkua napaan, ja yksi jakso Downton Abbeya kiitos!

-Henna-

Ps. Ai juu, en ole vastannut vielä viime postauksen kommentteihin, pahoittelen… Tänään vastaan!

Vanha talo pakkasilla

Mä hetken jo luulin että tässä tuli jonkinlainen blogitauko, mutta olenhan mä kuitenkin viimeksi tiistaina kirjoittanut. Että ei se nyt niiin pitkä ollut.
Se miksi tähän tuli nyt tämänkin verran taukoa, johtuu siitä, että mä olen kaiket ajat joko lämmittämässä taloa tai tekemässä ruokaa. (Plus tietty 1-vuotiaan paimentaminen).

Mä aloitin vajaa viikko sitten jouluähkyn jälkeisen puhdistavan dieetin. Sain jopa Saminkin siihen mukaan! Mä olen nyt päättänyt että mitään ns. laihdutuskuureja en aloita, eikä tarvitsekaan. Joulun mässäilyn jälkeen kaipasin kuitenkin pariksi viikoksi puhdistavaa ja kevyempää ruokaa. Ideana on syödä paaaaljon kasviksia, ei hiilareita, ei tietenkään sokeria eikä lisäaineita, mahdollisimman vähän kofeiinia ja reilusti veden juontia. Lisäksi hiukan kanaa ja kalaa, ei muuta lihaa.
Kovasti olen viimeisen vuoden aikana parantanut syömisiäni ja koko perheen syömisiä, mutta välillä sitä lipsuu niistä tottumuksista. Silloin puhdistava dieetti kerran-pari vuodessa tekee hyvää ja saa ajautumaan takaisin parempiin tottumuksiin. Pääsee sokerikoukusta eroon jne. Olin myös päättänyt että tänä vuonna teen paljon enemmän kasviruokaa, ja tällä sain sen hyvin käyntiin.

Tuosta aiheesta voisin kirjoittaa vaikka kuinka, olen nykyään niin kovin kiinnostunut oikeanlaisesta ravinnosta. En nyt kuitenkaan tässä kohtaa siitä enempää. Sanon vain sen että tämä dieetti on vienyt nyt paljon aikaa kun keittiössä saa kokoajan tehdä uusia ruokia, ja smoothieita ja vihermehuja. Siksi kaikki ajatukset on mennyt nyt siihen. Viikon päästä jatketaan sitten tällä, mutta ei niin orjallisen tiukasti vaan sitten taas liharuokiakin ja helppoja makaronilaatikoita ym. Jolloin voi taas miettiä muutakin.

Sen sijaan tulin kertomaan että miten täällä vanhassa talossa pärjää näillä pakkasilla.
Meillä lämpöpatterit pauhaa täysillä kyllä (tulee niin hirveä lämpölasku vielä, kääk!!) mutta silti sisälämpötila on sitä 17-18 astetta. Meidän työhuoneissa varmaan vielä vähemmän. Me ollaan totuttu siihen, koska se sisälämpötila on suurimmaksi osaksi vuotta sitä 18-19 astetta. Kun kelit menee nollaan, patterit ei ole päällä ollenkaan ja on edelleen viileää.
Vaatetta saa olla paljon päällä. Ohuet merinovillakerrastot on ihan pakollisia varsinkin lapsilla. Onneksi nykyään niitäkin saa ihan kivan näköisiä. Nestori käyttää niiden päällä paljon sisähaalareita tai sitten pojilla on mun tekemät villapaidat päällä. Villasukkia saa olla paljon, ilman niitä ei voi olla. No Miki voi, se on sellainen kuumakalle ollut aina. Mulla on päällä 3 villapaitaa niin poika menee t-paidalla…

Pönttöuunit on päällä aamusta iltaan. Yleensä aamulla sytytän olohuoneen uunin ja ehkä Nestorin huoneen. Illemmalla sytytetään makuuhuonepäädyn uuni jotta yö ja aamu on lämmin. Nestori varsinkaan ei pysy lämpimänä ilman. Pojalla on unipussi, mutta se on aika ohut. Peitto ei pysy päällä.

Pahinta vanhassa talossa on se ainainen veto. Pidin sitä ennen niin vanhusten juttuna. Vanhukset kun valittaa herkästi vetoa. Nyt tiedän mitä se on. Ikkunoita on teipattu, ulko-oven edessä on paksu verho. Eilen viritin illalla pyyhkeitä ikkunoiden alaraon eteen rullalle. Keittiöön pahimpaan kohtaan viritin paksun pitsiverhon. Viritellä saa todellakin näillä keleillä. Pahinta on olohuoneessa joka on lähinnä ulko-ovea. Ulko-ovemme on vielä pääosin yksikerroksista ohutta lasia. Toinen on keittiö jossa ei saa käyttää pönttöuunia. Olisi niiiiiin ihanaa lämmittää tuota keittiön uunia, mutta ei saa…

Äiti kysyi eilen että puuduttaako jo uunien lämmitys. Kyllä ja ei. En tiedä miten tämä onnistuisi jos en olisi kotona näin paljon. Aika huonosti varmasti. Mutta vaikka jatkuva lämmittely puuduttaa, niin eihän mikään oikeasti voita oikean tulen tuomaa lämpöä ja tuoksua. Varsinkin meidän makuuhuoneet ovat aivan ihanan lämpöiset iltaisin.

Miki osaa nykyään todella hienosti sytyttää uunit, ja Nestori on aivan todella innostuneena mukana sytyttämässä uuneja. Poika tuo sytykkeitä, puhaltelee ilmaan kun iskä puhaltaa tuleen, laittaa luukun kiinni ja touhottaa ympärillä. On hyvä taito osata tuokin.

Hirveät vaatemäärät joskus puuduttaa, ja se että sormet on välillä niin kohmeessa ettei voi kunnolla neuloa. Varsinkin Nestorin pukeminen on välillä turhauttavaa.

Silti mä en vaihtaisi tätä uuteen ja lämpimään taloon. Täällä on hyvä hengitysilma, ja tosi hyvä nukkua. Lisäksi kaikkeen tottuu.

Mä painun taas tekemään ruokaa. Tänään seuraavaksi vuorossa täytettyjä bataatteja.

-Henna-

Värityskirjahulluutta

Ajattelin vielä mainita yhden saamani joululahjan, keittokirjojen lisäksi. Nimittäin sain värityskirjan. Joten niin se aikuisten värityskirja-hulluus tuli tähänkin taloon.
 Ennen jouluahan kirjakaupat pursusi kaikenlaisia aikuisten värityskirjoja, ja minäkin niitä pläräsin monet kerrat. Mä olen moneen kertaan noita jo katsellut mutta päättänyt että tohon en lähde. Käsityö-ja askartelujuttuja mulla on muutenkin tarpeeksi. Lopulta kuitenkin kirjojen vetovoima oli niin suuri, että pyysin äidiltä joululahjaksi omaa värityskirjaa. Varsinkin kun mun mielestä ehdottomasti parhaat lahjat jouluksi on uusi yöpuku ja joku askartelu-lahja, tai vastaava. Sitten loput joulunpyhät voi uudessa yöpuvussa tehdä sitä uutta lahjaa.

Joulupäivä, ja melkein Tapanikin meni siis väritellessä. Tuohon jää niin koukkuun kun alkuun pääsee. Jossain näin myös hyvän idean, maalata vesiväreillä näitä. Joten sitä varten olin toivonut Samilta kunnon vesiväritkin joululahjaksi. Toki muutoinkin haluaisin niillä maalata, mutta näitä väritysjuttuja nyt ensin. Vesiväreillä saa nopeammin valmista, eikä käsi väsy niin pahasti. Toki siitä tulee myös ihan erilaista jälkeä.

Tiesitkö että Youtube on täynnä videoita joissa väritetään näitä kirjoja? Mä tykkään hirveästi katsoa kun joku piirtää, maalaa tai vaikka meikkaa. Tosi rentouttavaa. Välillä illalla ennen nukkumaanmenoa saatan katsella youtubesta videoita jossa just joku maalaa tai meikkaa ja kertoo samalla tasaisella äänellä englanniksi mitä on tekemässä. Jonkinlaista meditointia tms rauhoittumista se on mulle. Outoa ehkä. No joka tapauksessa ajattelin kokeilla löytyykö tästäkin aiheesta videoita, ja todellakin löytyy. Ihmiset värittää todella upeasti ja neuvoo sielä miten voi värittää esimerkiksi lehden eri sävyin. Eräs nainen väritti noin 10 minuuttia yhtä pientä perhosta eri värein. Jonkinlaista hulluutta kai sekin, mutta olkoon. Itse löysin videoita ihan hakusanalla ”coloring books”.

Johanna Basfordin värityskirjat ovat selaillessa olleet mun yksiä lemppareita. Kun löysin vielä tämän Artist´s editionin jossa sivut saa irti ja kehystettyä, niin se oli heti suosikki. Näistä saa vaikka kivan taustapaperin valokuvan taakse, tai ihan vain sellaisenaan taulun seinälle. Näistä voi myös taitella askarteluun juttuja, vaikka paperitähtiä tai kirjekuoria.

Joulun jälkeen en ole saanut väriteltyä, mutta eiköhän tätä tule aina tehtyä silloin kun Mikikin värittelee omia juttujaan. Tai kun muuta ei jaksa tehdä ja jotain kevyttä rentoa puuhaa kaipaa.

Onko sinulla värityskirja? Tykkäätkö?

-Henna-