Toivepostaus: Kodin muutos ja tehdyt remontit osa 1. sisällä


Vihdoin ehdin etsiä vanhoja kuvia, ja kirjoittaa postauksen jota on toivottu. Varmaan ihan mielenkiintoinen muutenkin uusille lukijoille. Käyn nimittäin vähän läpi remontteja, joita ollaan täällä tehty vuoden 2011 alusta, jolloin tänne muutettiin.

Kuvia hain blogista ja vähän sieltä täältä, joten ne on valitettavasti laadultaan ja kooltaan ja myös ajankohdaltaan vähän mitä sattuu, mutta kyllähän niistä silti näkee muutoksen, ja se on pääasia.

Kun me vuonna 2010 talvella ajettiin puoliksi vitsillä tämän silloisen kummitustalon pihalle tutustumaan, tuntui heti kuin oltaisi ajettu kotiin. Talo oli kaameassa kunnossa, mutta me näimme kaiken sen lian ja tagien alta talon mahdollisuudet. Kauniit ikkunat, pönttöuunit, isot tilat ja korkeat huoneet oikein huusivat sisustajaa paikalle. Oli aikamoista vääntöä saada laina pankista näin erikoiselle kohteelle. Hintakin oli aluksi meille ihan liian korkea, ja kaikki tutut olivat tosi epäluuloisia tästä hulluudesta (ei ihme) mutta me pidimme päämme ja taistelimme. Lopulta talo oli meidän.

vanhat8

vanhat7

Lopulta 2011 tammikuussa muutettiin talon pohjoispäätyyn pienempään huoneistoon, jossa oli jo keittiö. Seinät oli täynnä graffiteja, oli likaista ja ikkunat rikki ja naulattu umpeen. Lattia oli kuitenkin lian alta kaunis ja keittiö toimi. Pienet kuvat tuossa lopussa ovat sieltä puolen taloa. Näytti aika hurjalta, eikö?

Parissa viikossa siivosimme asunnon, teetätimme ikkunakorjaukset muualla ja maalasimme seinät valkoiseksi. Tuolla toisella puolen asuimme reilun vuoden. Sieläkin tuli jo sisusteltua ja laitettua paikkoja, vaikka tiesimmekin asuvamme siinä vain alkuun.

Samalla kun asuimme pienemmässä huoneistossa, teimme remppaa tällä toisella puolen kaikki vapaa-ajat. Toinen vahti lapsia, toinen teki hommia. Kunnes sitten elokuussa 2012 muutimme tälle puolen, kun keittiö, olohuone ja pienempi lastenhuone oli asumiskunnossa. Miki ja hoitolapset muuttivat pieneen lastenhuoneeseen ja me aikuiset laitoimme sängyn olohuoneeseen. Siitä sitten huone kerrallaan valmistui makuuhuone, Mikinhuone, vessat, toinen pikkueteinen ja mun työhuone. Aula ja Samin työhuone ovat vieläkin kesken. (Tämä työtahtimme on hidastunut totaalisesti alku-ajoista…)

Mitä me ollaan sitten tehty? Koko talossa on muistaakseni noin parisataa pientä ikkunaruutua, joista ainakin puolet oli rikki. Pienemmän huoneiston lasit teetettiin mutta muutoin Sami korjasi kaikkiin lasit. Lisäksi ollaan revitty muovimatot, hiottu ja maalattu lattiat, tapetoitu seinät, rakennettu keittiö, hiottu ja maalattu sisäkatot, tehty puolipaneelit melkein joka huoneeseen… Mitäs vielä? Kaakeloitu ja asennettu pesualtaita melkein joka huoneessa, vedetty avustuksella sähköjä, maalattu pönttöuunit… Kaikkea mahdollista mitä ei edes muista. Pintaremonttia kuitenkin pääosin, lattioita ei ole tarvinnut purkaa tms, onneksi. Sami on hoitanut ”miehisemmät hommat” ja minä hionnut ja maalannut ja yhdessä ollaan tapetoitu. Välillä ollaan oltu niiiiin toistemme kurkussa, välillä ollut mukavaakin tehdä yhdessä sulassa sovussa hommia. Pääosin on ollut kyllä aikamoista tasapainottelua niin ajan, jaksamisen kuin lastenkin hoidon kanssa. Meillä kun kaikki nuo vuodet oli lisäksi 1-2 hoitolasta melkein aina.

Kuvista vielä. Ekassa kuvassa Mikin huone. Huone oli ennen meitä eläinlääkäriaseman taukotila, sielä oli pieni keittiönurkkaus. Sami rakensi sinne ison lasinleikkauspöydän jossa leikkasi lasia ja kunnosti ikkunat. Kun ikkunat oli tehty, huone rempattiin Mikin omaksi huoneeksi. Näkyvän työn lisäksi meillä on ollut paljon tuollaista lisätyötä, kuten tuon pöydän rakennus ja purku. Toisessa kuvassa Nestorin huone nyt, heti rempan jälkeen sekä sellaisena kuin se oli kun tänne tultiin. Huone oli aiemmin jonkinlainen operaatiohuone ja sielä oli tuollainen metallinen pesuallas-kaappi jonka myimme pois.

Kolmas kuvasarja on keittiöstä. Se oli kyllä jotenkin karuin tila täällä. Miki pelkäsi tuota naamaa seinässä, huone oli ankea ja pimeä. Tunnelma muuttui järisyttävän paljon, oli niin hieno fiilis kaivaa lautalattioita esille ja repiä tuo naama pois seinältä. Sekä varsinkin kaivaa ikkunat esille. Kun ikkunat oli alunperin peitetty, ja viimein pääsimme niitä availemaan huone kerrallaan, se sisälle tulvivan valon määrä oli huikea. Niitä hetkiä jotka muistaa ikuisesti.

Seuraavana olohuone ja sen alla makuuhuone. Muissa huoneissa ei ollut tageja juurikaan, mutta hommaa silti paljon. Makkarin jälkeen-kuvatkin on itseasiassa melko vanhoja jo ja sielä on huonekalut muuttanut paikkaa.

Muutos on aika huikea, mutta niinhän se taitaa olla kaikilla jotka muuttavat vanhan talon nykypäivään. Me ollaan iloisia että talo näytti noin karulta eikä muut uskaltanut sitä ostaa, paljon oli kuitenkin kiinnostuneita. Ehkä tämäkin on näitä kohtalon juttuja, talo odotti meitä ja sitä että teemme siitä taas kauniin.

Ensi kerralla kerron vähän mitä talon pihalla ollaan tehty.

Nyt pitää pakottaa itsensä ulos liukastelemaan ja salille. Inhottava sää ollut tänään… Rasittavaa tuo pakkasen ja nollakelin sahailu edestakaisin… Toivottavasti ensi viikolla paranee! Mä niiiin odotan jo kevättä!

-Henna-

 

Mustaa ja blogiuutisia

Tämä viikko on kyllä ollut niitä ”kaikki menee pieleen” viikkoja. Viimeisin potutuksen aihe oli se, että heitin sitten läppärin lattialle eilen. Näyttö rikki. 
Onneksi mulla on mies joka korjaa, tai ainakin yrittää parhaansa. Tämän päivän olen säätänyt sitten vanhalla hitaalla koneella, ilman kuvia, fontteja, tai mitään muutakaan mitä nyt koneestani aina tarviin. 
On se hullua kun sitä on niin riippuvainen koneestaan. Tosin, jos en olisi bloggaaja, tuskin tilanne olisi niin paha. Koneella vaan on ne kaikki jutut jolla mä blogipostauksen saan aikaiseksi. 
Eli tänään tämä on ollut astetta vaikeampaa…

Yksi superkiva asia on kuitenkin tapahtunut/tapahtumassa. Koti Asemalla saa nimittäin kunnian liittyä mukaan Indiedays Inspiration-blogiyhteisöön! Mä olen tästä kauhean iloinen, jotenkin olen kaivannut pientä muutosta tänne blogiini ja vaikka sinänsä blogin sisältö ei muutu, tuo se ainakin lisää intoa mulle!
Lähden tähän ihan kokeilumielessä, innolla, josko tämä toisi mukanaan muitakin uusia juttuja ja uusia lukijoita.

Melkein kaikki pysyy samana, osoite, jutut, minä. Nyt meidät vaan löytää Inspirationin puolelta ja sieltäkin voi meitä seurata.

Mä lähden nyt jouluostoksille Helsinkiin, ja shoppailukaveri just ilmoitti että kotiin ei pääse ennen kuin ollaan otettu lasi viiniä, joten jes, kyllä tämä viikko menee kohti parempaa suuntaa! Se täytyy vain itse päättää, eikä vaipua synkkyyteen!

-Henna-

Mikin huone ennen ja jälkeen, eli vihdoin valmista!

Tervetuloa!
”Suuri päivä” nyt sitten koitti, ja Miki pääsi yllättäen tänään muuttamaan VIHDOIN omaan huoneeseen! Tämä oli yllätys siis Mikille itselleen, me vanhemmathan ollaan tätä varten paiskittu hommia varsinkin viimeisen viikon ajan joka ilta myöhään keskiyöhön asti. 
Miki lähti leffaan katsomaan Turboa tätinsä kanssa, ja sillä aikaa alkoi kiireinen suhina. Minä, mun äiti (luojan kiitos maailmaan on keksitty äidit!), Sami ja mun veli aloitettiin kiireellä sänkyjen siirtely, siivoaminen, verhojen laitto jne jne. Mikinhuoneen valmistuminenhan aiheutti myös dominoefektin: Koska Miki lähti toisesta lastenhuoneesta, toisen huoneen sängyt ym piti siirrellä uudelleen. Koska Miki sai olohuoneen telkkarin, täytyy olohuonekin muokata uudelleen.

Muutaman tunnin hääräämisen jälkeen oli valmista. Miki saapui kotiin, ja minä yritin syödä muiden kanssa, mutta jännitti niin paljon että en juuri pystynyt. Miki meni lastenhuoneeseen,(Mikin huoneen ovi oli vielä kiinni) ihmetteli missä hänen sänky on! Tajusi, avattiin seuraava ovi ja sisällä odotti ihan ikioma uusi huone, vihdoin valmiina! Poika meni ihan hämilleen, kyyneleet nousi silmiin, tuijotti vain mua ja sanoi että ”ei ole kiva!” Tiesin että hän oikeasti tykkäsi, poika vain hämillään aina reagoi ensin niin.
Katse kiinnittyi tietysti ensin huoneen katosta roikkuviin voimistelurenkaisiin. Sitten muhkeaan sänkyyn jossa uudet lakanat ja peitot, isoon omaan pöytään, omaan pesualtaaseen… Voi että kun toinen näytti niin onnelliselta!

Mikille oman huoneen merkitys on erityisen suuri. Huoneesta on pitkään puhuttu, pitkään suunniteltu. Pojasta on tuntunut ettei huone valmistu ikinä. On pitänyt jakaa pieni ja ahdas lastenhuone pahimmillaan kolmeen pekkaan, alati vaihtuvan uuden lapsen kanssa. Tyttöjen, poikien, pienien, vähän isompien, lyhytaikaisten, vähän pidempiaikaisempien kanssa. Hyväksyä huonetoveri, vaikkei toveri olisikaan aina se kaikista yhteentoimivin leikkikaveri. Pitänyt jakaa lelut, kestää kun toinen rikkoo ne, kuunnella itkua, jäädä yhtäkkiä yksin kun se ihan superkiva lähtee, ottaa vastaan taas uusi.
Vaikka onkin tottakai kivaa että kotona on aina kavereita, niin kyllä se on myös ihanaa kun nyt pääsee välillä pakoon ihan omaan tilaan. Uskon että poika rauhoittuu nyt huomattavasti muutenkin.

Mitä tulee huoneeseen näin äidin näkökulmasta, niin ihanahan se on! Mä olen rehellisen ylpeä siitä mitä saimme aikaan! Kuukausia kaapissa tätä hetkeä odottaneet esineet ovat vihdoin paikoillaan ja kaikki näyttää siltä mitä päässäni olin haaveillut.
Vaikka pojankin huoneessa vallitseva musta-valko-keltainen värimaailma onkin nyt muotia, väittäisin että tämä on kuitenkin vähän erilainen, uniikki. Oman lisänsä toki tuo vanhan talon ikkunat, puulattiat ja korkea katto.
Huoneessa yhdistyy moderni ja uusi kuten kiiltävä valkoinen työpöytä sekä vanha, kuten arkku, sohva ja vaatekaappi. Itse tykkään niin hulluna että voisin muuttaa tuonne itsekin heti! Nämä kiireellä otetut kuvat eivät edes kerro kaikkea.

Vielä on toki paljon kesken. Listoja puuttuu, sähköt kesken, avohyllyjä puuttuu, iso tietokone ja tulostin pitäisi siirtää muualle huoneen nurkasta, vaatekaapista puuttuu kahvat ja hyllyt, valaisimia puuttuu jne. Ne on kuitenkin asioita joita tässä pikkuhiljaa lisäillään.

Nyt nautitaan siitä että ei tarvitse remontoida kaikenaikaa. Pidetään remppatauko jouluun asti, kaikkea pientä voi tehdä muttei tällaista huhkimista. Mies saa keskittyä autoihinsa, minä käsitöihin ja jouluhössötykseen. Tänään hetken pyörin hölmönä illalla ympyrää, tuntuu että aikaa on hirveästi kun ei tarvitse rempata! Lopulta otin koiran ja vein laiminlyödyn raukan oikein kunnon lenkille!

 Huoneesta otan myöhemmin ajan kanssa kuvia yksityiskohdista, kerron vähän että mitä tuli minnekin. Sitäpaitsi toinenkin lastenhuone on pitkästä aikaa kuvattavassa kunnossa kun ei pursuile leluista ja sängyistä! Nyt on hoitolapsillakin kiva oma pesä jossa ei heidän myöskään tarvitse leluja jakaa Mikin kanssa, eikä Miki pääse pomottamaan! Mulla on vielä paljon postattavaa tämän myötä siis.
Mutta loppuun vielä ne ennen-kuvat.

Juu, muutos on aika hyvin nähtävissä jälleen!:D Sekä kuultavissa, koska huoneen ahdistava ilmastoinnin humina on pienentynyt huimasti kun mies paneloi Mikin huoneen ”ilmastointikeskus”-nurkan hiljaisemmaksi.

-Henna-