Meillä asuu mökö

Välillä tällainenkin kuva.
Homma jota saa tehdä kyllästymiseen asti. Tiskit koneeseen, kone päälle, tiskit pois… Voi että kotihommat voi olla tylsiä. Tai no, ei ne olisi tylsiä jos niitä tekisi silloin tällöin mutta jokapäiväisenä se on tylsää. Varsinkin kun tässä talossa tuntuu että kaikesta työstä huolimatta on aina likaista ja tiskiä.
Tosin kyllä mä eilen totesin että onhan näitä tietty kivempi tehdä kun on näin kiva ympäristö. Totesin myös että useamminkin voisi pyytää lapsia auttamaan, mutta Miki on ollut niin kiukku-iässä viime aikoina että siitäkin olisi tullut vaan kinaa lasten välillä.
Muistaako muut äidit lapsillansa olleen kiukku-ikää tässä iässä, 5-vuotiaana? Jotain erityisen pahaa kiukku-ikää siis. Muistaakseni Mikin serkulla ainakin oli samanlainen vuosi sitten samassa iässä mutta sitä jo unohti varautua itse samaan. On tämä kyllä välillä aikamoista…

Meillä on suunnitteilla että ensi viikon viikonloppuna siskoni vie Mikin leffaan ja me sillä aikaa laitetaan pojan huone ”valmiiksi”. Sitten onkin yllätys pojalle! Jospa se oma huone ja oma tila vähän rauhoittaisi herraa, nyt kun se vihdoin valmistuu! Iän lisäksi huoneen jakaminen aina uuden/uusien hoitolasten kanssa väsyttää varmasti.
Kohta mä olenkin menossa hakemaan työpöytää, verhoja sun muuta. Viikonloppuna vielä loput paneloinnit ja maalaamiset. Muutamat listat ja altaan kiinnitys jää varmaan myöhemmäksi, mutta huoneeseen voi silti jo muuttaa.

Jospa mä saisin tehtyä Unto-koirallekin sitten huoneeseen oman nukkumapaikan, ehkä Miki kuitenkin Untonsa päästää huoneeseen vaikka kuulemma ”KUKAAN ei saa tulla sinne!”

-Henna-

Kesä!!!!!

 Juu ei ole minusta kuulunut mitään vähään aikaan. Syynä tietysti tuo ihana lämpö ja aurinko, ne kaverit joita tässä on odotettu koko pitkä talvi ja jotka meitä nyt ihastuttaa koko talven edestä.
Mikin kanssa joka päivä fiilistellään sitä miten ihanaa on olla vain shortseissa ja t-paidassa! Nyt ollaan sitten tosiaan leväytetty pariovet auki ja muutettu pihalle ja sielä voitaisiin olla ympäri vuorokauden. Tuntuu kuin arkikin olisi yhtä juhlaa kun sää on niin ihana.

 Meillä on kotona sisällä sitten pieni kaaos. Kesäisin kun muutamme ulos, sisällä käymme vain kääntymässä, kasaamassa tiskejä, vaatteet ja tavarat jää sinne minne on kädestä laskettu ja mikään ei löydä paikkaansa koska ei malta sisällä siivota. Joka päivä teen kuitenkin pieniä juttuja, keittiöön sain laitettua kesäpöytäliinan ja vaihdettua vähän avohyllyn tavaroiden järjestystä.

 Pihalla taas hommat etenee hitaasti mutta etenee kuitenkin.

Tänään roudasin kuistin tavarat ja korituolin ulos. Kuistin lattia ja raput on viimein maalattu ja vaikka kuisti muutoin onkin vielä kesken niin en malttanut enää odottaa. Niitä voi sitten siirrellä, silloin harvoin kun asiat etenee. 

Mies teki myös tuossa aiemmin kuistin raput uusiksi. Yläkuva on siis aiemmin tänä kesänä otettu. Siinä on ns. ammattilaisen tekemät kaameat raput ja sitä ylemmässä Samin tekemät. Huomaatteko eron? Paneelilaudasta tehdyt laatikot vaihtui jykeviksi oikealla tavalla ladotuiksi rapuiksi. Vielä niistäkin on nuo sivut kesken, mutta kyllä potuttaa vieläkin se meidän viime kesän surkea kirvesmies… (Tyyppi joka heiluu muuten tällä hetkellä telkkarissa eräässä alan ohjelmassa.)

 Täytyy sanoa että jos viime kesä oli sateinen niin tämä kesä on alkanut niin kuumasti että ei tässä jaksa juurikaan touhuta. Mies on selkeästi vielä siitepölyallerginen ja makaa raatona sohvalla. Yritän olla ottamatta stressiä, alkukesähän tässä vasta on ja kuisti edes näyttää jo paremmalta.

Mikillä oli tänään ”en suostu kuvaan”-päivä. Poika myös kaipasi selkeästi äidin omaa aikaa, kiukutti talon toinen asukki, joten illalla lähdettiin Helsinkiin ostoksille kahdestaan. Miki sai lupaamani kesäloma-lelun ja mä sain kunnon aurinkolasit jotka mun on pitänyt ostaa varmaan viimeiset 5-vuotta. Käytiin myös syömässä ja jäätelöllä, vitsi meillä olikin kivaa!

Unton kanssa on ollut vähän ongelmia mutta niihinkin haimme koirakoulusta apua sunnuntaina. Koiralla on niin paha eroahdistus että asialle täytyi tehdä jotain. Saimme hyvät neuvot joita lähdemme kokeilemaan, mutta helpolla tuo koira ei meitä päästä vaikka muutoin ihana onkin.
Kissatkin on saanut mut hyppimään seinillä viime aikoina, varsinkin uusin tulokas. Voi elämä tätä meidän perheen sirkusta… Silti haaveilen kesäkanoista. Ehkä ensi kesänä sitä lajia sitten.

Tässä siis kunnon kuvapläjäys pitkän tauon jälkeen, sitä kun ei tiedä onko seuraava tauko yhtä pitkä, me meinataan jatkaa pihaelämää.

-Henna-

Juhlaviikonloppu

Meillä oli ihan mielettömän ihana viikonloppu. Jo tämä ihana sää varmasti teki monien viikonlopusta kivan, mutta meillä viikonloppuna juhlittiin. Mikillä oli 5-vuotissyntymäpäivät, ja meillä oli lauantain koko päivän tupa täynnä juhlijoita.
Tänä vuonna mä halusin päästä mahdollisimman helpolla. En tykkää yhtään leipoa kakkuja, joten tilasin upean Super Mario ja Sonic-pelien teemaan sopivan kakun Malmin Muruseni leipomosta. Kuten näkyy, kakku oli upea ja se oli myös hyvää!

Suolaisena ruokana meillä oli vuorostaan Subwaysta tilattuja patonkeja, sekä lisäksi kaikkea pientä syötävää. Meillä oli juhlimassa pajon sukulaisia, Mikin kavereita, entisiä hoitolapsia sekä ystäviä. Poika nautti päivästä, kunnes illalla väsähti niin että onkin sitten tänään ollut aivan kipeänä… Onneksi ei flunssa tullut kuitenkaan kuin vasta eilen illalla.

Tänään ollaankin sitten oltu pihalla koko päivä kun eilen ei juurikaan päästy. Haravoitu on jo vaikka kuinka, mies vaihtoi kesärenkaita ja korjasi autoa. Kovasti suunniteltiin jo talon maalausurakan aloitusta. Tekisi jo niin mieli aloittaa seinien pesu, maalin rapsutus ja telineiden rakentaminen. Ensi viikonloppuna varmasti se aloitetaankin jos sää jatkuu yhtä hyvänä.
Minä myös laittelin kukkia ja siivoilin kuistia. Onhan tuo toisaalta vähän huvittavaa koristella noita keskeneräisiä kuisteja, mutta tosiasiahan on se, että kauniit kukat piristää vaikka keskellä risukasaa. Kyllä niistä vaan tulee hyvä fiilis vaikka rempat olisikin vähän kesken.
Oli kyllä niin ihanaa puuhastella tuolla auringossa. Eläimetkin nauttii niin kovasti. Untosta on varmaan tosi outoa kun ei ole lunta enää, sehän kun ei ole ennen nähnytkään muuta kuin talven. Edelleen se käy niissä vähäisissä lumikasoissa pissillä ja pyörimässä mutta voi kun se nauttii haistella maata jossa ei lunta enää ole. Voin kuvitella jo miten se tulee tykkäämään elosta meidän mökillä. Metsäretkistä vapaana ja uimista järvessä.

Mä myös listasin ylös kaikki teidän ehdottamat kirjat, suuri kiitos kaikille! Vaikken kaikkia nyt voikaan lukea niin lista on mulla ylhäällä, suurinosa kuulosti niin mielenkiintoisilta kirjoilta, tosi hyviä ehdotuksia annoitte! Läheskään kaikkia en pokkarina suomalaisesta kirjakaupasta löytänyt, mutta otettiin äidin kanssa niitä mitä löydettiin. Meinaan myös vielä joskus metsästää niitä mitä tuolla ei ollut.
Mulla tarttui ekana käteen tuo Tuulen varjo sekä Naisten etsivätoimisto nro 1. Koska me äidin kanssa molemmat rakastetaan rikossarjoja, äiti ottikin Karin Slaughterin kirjan sekä Jo Nesbon kirjasarjasta ekan osan. Mä pääsen sitten niitä lukemaan kanssa, ja jos tykätään niin niitähän on sitten helppo ostella kesällä lisää. Varsinkin Nesboa sielä oli ihan hirveästi! Lisäksi mä otin tuon Michael Pollanin Oikean ruoan ohjeet- kirjan. Olen lukenut sen Oikean ruoan puolesta joka inspiroi mua aikoinaan syömään taas niinkuin mun mielestä pitääkin. Nyt kun toi syöminen alkaa taas vähän luisumaan väärään suuntaan niin katsotaan josko tämä taas inspiroisi oikeaan suuntaan.
Vielä kun ehtisi joskus näitä lukeakin… No kesällä sitten. Samilla on eka lomaviikko jo kuukauden päästä niin sitten vaan nokki kohti mökkiä niin ehtii vähän lukeakin eikä vaan tehdä hommia täällä kotona.

Nyt on niin hyvä, auringon ja ystävien piristämä fiilis että tästä on hyvä jatkaa uuteen viikkoon!

Mites te muut nautitte aurinko-annoksenne?:)

-Henna-

Ps. Jasmine, sun käsi pääsi kuvaan. 😉