Suru

Mä luulin että mä olisin jo eilen itkenyt itseni tyhjäksi kyynelistä. Taisin olla väärässä.
Mulla on edessä yksi elämäni vaikeimmista postauksista, nimittäin aika hyvästellä meidän Eppu.

Eppu on nimittäin poissa, kissojen taivaassa.

Mä mietin pitkään mitä kirjoittaisin, kirjoitanko mitään. Pakko kuitenkin tehdä Epun arvoinen postaus.

Eppu, meidän kissaveljeksistä nuorempi oli hieno kissa. Viisas, rohkea, elämästä nautiskelija. Eppu oli veljeksistä pienempi mutta esitti olevansa maailman isoin valtias. Se pomotteli Oskua, teki niinkuin tahtoi. Oli oman tiensä kulkija joka silloin tällöin läheisyyttä halutessaan tuli ja otti sen. Häntä ei saanut ottaa syliin eikä määräillä. Hän itse hyppäsi syliin jos halusi.
Eppu kuitenkin nukkui usein veljensäkin kanssa, painivat yhdessä, moikkasi aina Untoa ohi kulkiessaan. Antoi Nestorin paijata ja vähän nippasta hännästäkin. Ei koskaan kiukutellut, ei pissaillut minne sattuu. Se sai mitä halusi ja oli tyytyväinen elämäänsä. Se liikkui tyytyväisenä venytellen tai sähäkästi loikkien paikasta toiseen.
Eppu oli kaunis kissa jolla oli ihana silkkinen turkki. Sekä niin suloiset valkoiset tassut.

Eilen illalla Eppu haettiin lääkäriltä kauniisti laatikkoon käpertyneenä. Osku ja Unto saivat haistellen hyvästellä, ja me saimme silittää vielä kerran kaunista turkkia. Illalla laskimme Epun hautaan omalle pihallemme. Ensi kesänä istutan kukan haudalle.

Enää ei tarvitse asetella Eppua oikealle kipolle ja Oskua vasemmalle. Ei tarvitse vahtia ettei Eppu syö Oskunkin ruokia. Ei ole enää Oskua ja Eppua, ikuisia veljeksiä, on vain Osku yksin. Yksi kuppi, rauhallinen ruokahetki. Ei kissatappeluja, ei Eppua puskemassa jaloissa. Ei Eppua makoilemassa keskellä keittiön lattiaa.

Divaanilla makoileva kerä ei olekaan Eppu, se on pelkkä muisto Epusta. Jäljellä on pelkät vaaleat karvat ja painauma kissasta. Ne karvat joihin meni hermo mutta joiden omistajan ottaisin heti takaisin jos vain saisin.

Eilinen meni sumussa, tänään on jäljellä iso ikävä. Hirveän iso ikävä.

Me rakastetaan sua Eppu.

-Henna-

Eppua jäi kaipaamaan Äippä, Iskä, Miki, Nestori, Unto ja Osku.

Ps. En halua kertoa tarkemmin mitä Epulle kävi, pidetään mielessä vain hyvät muistot, kiitos.

Arjen helpotusta ja kuvia työhuoneesta

Meillä alkoi arki. Ihanaa! Tosin talon miehet ovat tässä sairastelleet pikaiset kuumeilut, eilen vuorossa oli mies ja Miki. Eilen mies oli töistä poissa, tänään Miki koulusta. Kaikki alkavat nyt illalla kuitenkin olla jo suht kunnossa, onneksi.
Arki kuitenkin alkoi ja päivärytmi sai heti jotain ryhtiä. Jos ollaan kotona, aamupäivällä mennään usein vähän ulos, kävelylle tms. Lounaan jälkeen Nestori ulos nukkumaan ja mulla alkaa oma aika. Eilen ompelin innoissani tuon ajan, ihanaa kun sai hetken olla rauhassa. Sitten tuleekin Miki, läksyt ja välipala pojille. Leikkiä ja kotitöitä ja ruoka valmiiksi ennen Samin tuloa noin puoli viideksi.
Mä onneksi tykkään nykyään rutiineista, ja vaikka välillä on kiva käydä jossain niin kyllä mä silti niin viihdyn kotona.

Meidän perheellä on vaan sellainen huono tapa, että unohdetaan helposti tietyt pienet jutut, eikä meillä ole esim siivouspäiviä tms. Päivät vaan hurahtaa ohi eikä muista koskas lakanat vaihdettiinkaan, onko Unto lenkitetty tms. Tehdään kun muistetaan ja ehditään. Varsinkin kesä meni kuin pellolla, kun jatkuvasti rempattiin tms.
Tänään päätinkin tehdä meille perhekalenterin, johon merkkasin kaikille omat kotityöt, lakanapäivät, jne. Vuorotellen koira lenkille, Samillekin ruoanlaittovuoro edes joka toinen lauantai jne.
Miki on myös siinä iässä että nyt viimeistään saa ottaa enemmän vastuuta kotitöistä. Oman huoneen siivouksen lisäksi tiskikoneen tyhjennystä jne. On hän auttanut ennenkin, mutta milloin sattuu ja lähinnä milloin huvittaa. Nyt kun jutut on kalenterissa, niin ei tarvitse niistäkään kotitöistä sitten riidellä että kuka tekee ja mitä. Mä tosin en merkannut omiani, koska teen kuitenkin suurimman osan ja silloin kun tarvitsee. Mies taas hoitaa työt ja rempan.
Miten teillä tehdään? Onko tarkat siivouspäivät ym, tekeekö kaikki paljon kotitöitä vai onko kaikki hommat äidillä?

Tämän postauksen kuvat nyt ei sinänsä liity aiheeseen, paitsi että toivon saavani nyt enemmän aikaa työskennellä tuossa työhuoneessani. Niin monta projektia odottaa nyt tekijää.
Nestorille tein parit housut, joista kuva näkyi Instagramissakin. Itselleni on huivi kesken, huomenna haen lankaa lasten villapaitoihin jne. Lisäksi JOULULAHJOJA täytyy alkaa väkertää jos jotain meinaa ehtiä…

Kiva kun olette osallistuneet Kasvun Taika-arvontaan. Arvonta-aikaahan on vielä huomiseen klo 18 asti. Kaikki siis osallistumaan!

-Henna-

Kesäkuvia

KESÄ!! Ihanaa!
Vihdoin ollut sellaiset lämpötilat mitä on koko pitkä talvi, syksy ja kevät odotettu. Kun ovet ja ikkunat saa olla auki jatkuvasti eikä tarvita villavaatteita.
Me ollaan touhuttu pihalla vähän sitä sun tätä. Rakennettiin lavoista ”väliaikainen terassi” jota täytyy tosin vielä joskus suurentaa. Ehkä ensi kesänä. Olo Nestorin kanssa helpottui kun terassille voi levittää lelut ja ammeen. Terassi on vielä kesken kyllä, tarvitsee löhöilypaikan sekä pitkän penkin jotta pöydän saa mahtumaan toisin päin. Sekä lyhtyjä ym.
Keskikuisti on vielä työn alla joten terassi on nyt vähän ahtaasti kun istutuslaatikkoa täytyi siirtää sivuun kuistihommien alta. Oikein kiva tila tuosta tulee silti ajan kanssa, ja onpa nyt tosiaan joku paikka jossa oleskella.

Eilen pidettiin pienet maalaustalkoot ja maalattiin pohjoispäädyn aitaa. Pieni pätkä jäi vielä kesken mutta kaikki aikanaan. Mies siihen kuistiin työstää itse paksua tukipalkkia ja se vie aikaa. Mitään muuta näkyvää ei ole siis valmistunut.

Miehen piti aloittaa isyysvapaa parin viikon päästä, mutta töissä tapahtui tavallaan väärinymmärrys ja nyt kauan odotettu vapaa siirtyy luultavasti syksyyn… Harmittaa niin pirusti… Meidän piti loppukesä olla pidempi pätkä mökillä ja tehdä pihahommia ennen Mikin koulun alkua mutta nyt on lomat käytetty enkä tiedä mitä enää keretään kun mies töissä…

Huomenna mä lähden poikien kanssa mökille pariksi yöksi, mies jää töihin. Torstaina on Fiskarsin antiikkipäivät ja viikonloppuna vietämme 5.hääpäiväämme. Kiva viikko tiedossa vaikka sateiselta nuo ennusteet näyttää ainakin osittain.
Eletään nyt kuitenkin päivä kerrallaan. Pakko olisi alkaa hyväksyä että Suomen kesä on tällaista, koskaan ei tiedä mitä taivaalta tulee vai tuleeko mitään. Jokasään vaatteet siis mökillekin mukaan, mutta pääseepä edes saunaan.

-Henna-