Elämää 2,5-vuotiaan naperon kanssa

Huomioita tästä päivästä:

Siivoan eteisen kengät, vien pieneksi jääneet aulaan kasaan, harvoin käytetyt kaappiin ja järjestän loput takaisin eteisen hyllyyn. Työn tehtyäni siirryn muihin hommiin. Menee hetki, niin 2,5-vuotias napero on rivittänyt kaikki juuri siivoamani eteisen kengät aulaan, pieneksi menneiden viereen.

Siivoan keittiön. Tämän jälkeen sama napero kaivaa kineettisen hiekan esiin, ja pian on koko keittiö hiekassa. Sotkun napero kruunaa rullaamalla hiekkojen päältä autolla ja renkaiden mukana kulkee hiekkaa myös muualle asuntoon.

Teen aamupalaa. Napero nappaa kaakaojuomapurkin jääkaapista ja asettaa skeittilaudan päälle. Pian kaakaot kaatuu pitkin lattiaa.

Lähden viemään koiraa lyhyelle lenkille, napero lähtee potkupyörällä mukaan. Alkumatkan Napero menee lujaa, mutta puolivälissä iskee ”väsymys”. Napero iskee jarrut pohjaan, ei kuulemma jaksa enää liikahtaakaan ja haluaa että äiti kantaa. Äidin pitäisi siis kantaa napero, pyörä ja taluttaa samalla koira. Loppumatka menee puolen tunnin itkupotkuraivarikohtauksella, koska äiti ei saa kaikkea kannettua, ja lopulta maanittelulla kotiin. Vartin lenkki oli jälleen muuttunut tunnin lenkiksi. Kun päästään pihalle, tämä juuri väsymystään itkenyt napero hyppää trampoliinille. Siitä potkuautolle, kaivamaan kuoppaa, hiekkalaatikolle… Ei kuitenkaaan missään nimessä sisälle johon piti mennä.

Napero pitäisi rasvata kunnolla voiteilla ja pukea. Parin minuutin pukemisesta tulee kuitenkin juoksukilpailu, koska napero juoksee AINA pakoon. JOKAISEN vaatekappaleen jälkeen.

Petaan sängyn. Jostain juoksee salamana jälleen napero, ja kiipeää juuri pedatulle sängylle hyppimään. AINA.

Pesen hampaita vessassa. Napero änkeää mukaan pieneen vessaan, kyselee ”mitä teet??”ja sammuttaa vessan valot. Aikamme renkutamme valoja edestakaisin, kunnes suu vaahdossa heitän naperon vessasta ulos ja lukitsen oven. Pesen hampaat supernopeaa ennen kuin napero keksii muuta hullua.

Petaan naperon sängyn ja yritän ottaa blogiin kuvia huoneesta. Napero hyppää sängylle, siitä tuolille ja pölisee ”mitä teet??” kun yritän kuvata.

Ennen tätä tekstiä laitan naperon sänkyyn rauhoittumaan padia katsomaan. Sänky ei kelpaa, napero siirtyy keittiön sohvalle. Aloitan tekstin. Kuuluu pieni kopsahdus, pomppaan ylös. Napero on tipauttanut sohvalle nukkuneen kissan alas. Jatkan tauon jälkeen tekstiä. Naperon isoveli tulee koulusta ja napero pomppaa ylös. Tauon jälkeen jatkan tekstiä. Napero raahaa painavaa kineettisen hiekan laatikkoa, laatikkoa joka melkein aukeaa ja leviää ihan just. Pomppaan pystyyn ja riivin laatikon irti huutavalta lapselta. Jatkan kirjoitusta. Isoveli ja kaveri lähtevät ulos. Napero juokseen perään, ja jättää oven auki. Juoksen sulkemaan oven ennen kuin kissa TAAS karkaa…

Olen lopettamassa tekstiä, kun trampalta kuuluu huuto: ”Neppa haisee!”…..

 

Tässä otteita tästä päivästä, ja kello on nyt 14.00. Jos mä ihmettelen miksen saa mitään aikaiseksi, voin aina lukea tämän tekstin ja muistan miksi.

 

-Henna-

Ps. Juu otin nämä kuvat ilman naperoa, vaikka sängyllä hyppivä napero olisi toki sopinut teemaan.

 

Allerginen lapsi

Mä just totesin blogissakin vähän aikaa sitten, että aion keskittyä nyt syksyn vain töihin ja kodinhoitoon. No eikös tullut kuitenkin taas mutkia matkaan. Nyt kaksi viimeistä päivää olenkin hoitanut sairasta Nestoria ja ravannut lääkärin päivystyksessä ja apteekissa. Nestorille on nimittäin kehittynyt todella paha allerginen ihottuma. Paino sanoilla todella paha.

Kaikki alkoi oikeastaan jo ihan pienenä. Nestoria on aina kehuttu miten pojalla on ihanan punaiset posket. Kesät talvet, ihan aina, posket on kuin punaiset pyöreät omenat. Allergia-ajatusta on kyllä heitetty ilmaan, mutta koska muuta vaivaa ei tuntunut olevan, annettiin olla. Nestorilla on myös ollut atooppinen ihottuma joka talvi, mutta niin oli Mikilläkin pienenä. Ihottuma hoitui rasvaamalla ihoa eikä kehittynyt kovin pahaksi aiemmin. Mikilläkin se on mennyt iän myötä itsestään ohi. Viime talvenkin Nestorin iho oli vain pintakuiva, ei muuta. Paitsi ne söpöt punaiset posket.

Kunnes kevät tuli ja iho alkoikin pikkuhiljaa pahentua. Olin ihan ihmeissäni, yleensä kun ihottumat paranee kesällä. Meni touko-ja kesäkuu, iho huononi asteittain. Heinäkuussa iho lopulta meni todella huonoksi. Aivan karhea iho päästä varpaisiin, punaisia ja isoja turvonneita alueita ja hilseilyä. Kutinaa yötä päivää. Lopulta vihdoin päädyttin lääkäriin muutama viikko sitten. En tiedä miksei jo aiemmin. Se iho välillä lähti vähän parantumaan, ja jotenkin sitä ajatteli että ei lääkäri kuitenkaan mitään pysty tekemään. Silloin lääkäri kuitenkin määräsi antihistamiinia, voiteita reilusti ja verikokeisiin allergiatesteihin. Itse oma-alotteisesti jätettiin maito pois, ja iho hetkeksi paranikin hiukan.

vuosipäivä17 vuosipäivä16Eilen tilanne kuitenkin oli jo se, että Nestorin taipeet märki ja koko poika oli aivan punainen korppu. Nestori tärisi kuin kuumeessa, vaikka me muut hikoiltiin kuumuudesta. Poika halusi vain syliin ja oli ihan väsynyt. Eilen illalla tuli myös vihdoin odotettu puhelu, saimme labrakokeiden tulokset. Nestori on allerginen maidolle, vehnälle, soijalle, munalle, turskalle ja maapähkinälle. Just niille tuotteille joita tavallaan eniten käytetään.

Koko maanantai-ilta meni tunnemyrskyssä. Tuli helpotus että syy löytyi ja pääsemme nyt poikaa hoitamaan. Tuli ahdistus kaikista ruokamuutoksista. Tuli huono omatunto etten hoitanut asiaa aiemmin. Tuli suru Nestorin puolesta kun pojan herkut kielletään, kuten pähkinät, maito ja jäätelö. Miten selitän kaksivuotiaalle ettei niitä saa syödä?

Saimme pojalle uusia voiteita, kortisonivoidetta, antihistamiinia ja antibiootit. Sekä pikaisen lähetteen ihotautilääkärille jossa tutkitaan lisää asiaa. Lääkäri sanoi ettei ole 12 vuoden työuransa aikana nähnyt kuin kerran yhtä pahan ihottuman.

Tällaista puuhaa ja vaivaa meidän perheeseen nyt sitten tähän kohtaan. Kovasti toivon että nämä on allergioita jotka menee iän myötä ohi. Pahimmillaan niitä tulee lisää.

Nyt saa jakaa vinkkejä, ohjeita, mitä vaan, joilla me ja ehkä joku muukin saa apua. Allergiat kun ovat niin yleisiä nykyään. Kyllähän me tähänkin totutaan, kaikkeen ihminen tottuu. Täytyy vaan metsästää uusia reseptejä. Tänään jo syynäsin kaupassa leipien ja jogurttien ainesosaluetteloita. Onneksi nykyään löytyy paljon ruokajuttuja allergisille.

Postauksen kuvat on vanhoja kuvia Nestorista, joissain näkyy hyvin ne Nepan posket. En sentään viitsinyt postausta kuvittaa ihottumakuvilla, se ei olisi kovin kaunis näky…. Nyt kuitenkin kohti parempaa, ja se on iso helpotus!

-Henna-

Mikin syntymäpäivät

Enpäs ollut oikein ehtinyt tänne toivottelemaan teille hyvää pääsiäistäkään, kun olen ollut kiireinen mm. näiden meidän Mikin syntymäpäivien takia. No mutta nyt täällä vihdoin!

Miki täyttää tänään jo 9-vuotta. Silti tämä oli eka vuosi kun pääsiäinen sattui olemaan just samaan aikaan. Toisaalta ihan kiva, saatiin pitkä vapaa just synttäreille. Lisäksi sain kerrankin Mikin juhliin pääsiäisen varjolla koristella pastellisia fiiliksiä. 

Vaikka täytyy sanoa että tämän vuoden tarjoilut ja koristelut tuli toteutettua ihan hetken mielijohteesta. Olen ollut nyt niin kiireinen että kaikki teema-kertakäyttöastiat ym jäi ostamatta. Vaikka ei kyllä haitannut yhtään. Miki on jo siinä iässä ettei kaipaa mitään teemajuhlia, ja meitä oli tällä kertaa vähemmän kuin yleensä, joten posliiniastiat riitti hyvin kaikille.

Kakun tilasin taas, kun tiesin mitä haluan mutta en tykkää niitä kakkuja tehdä itse. Muistatteko Nestorin Överikakun viime syksyltä? Löytyy täältä. Halusin melko samalla idealla nytkin kakun, mutta suklaisen. Toivoin Mikin lemppareita vadelmaa ja nutellaa väliin, ja koristeluja sai taas käyttää runsaasti. Tämän kakun tilasin taas Herkkukeijun Reijalta, supertaitava kakuntekijä! Suosittelen! Kakun koossa ja täytteissä eikä koristeissa ole kyllä tingitty, kakussa oli tosi paksut kerrokset vadelmaa. (Harmi etten kuvannut kakun upeaa täytettä) Nämä Reijan kakut on myös paljon parempia kuin aiemmin tilaamani synttärikakut leipomosta. Leipomokakut on kyllä ollut upeita mutta niin ällömakeita. Vaikka tämä oli näin suklainen, se ei ollut niin makea kuin odotti ja hyvä niin. 

Tosiaan koristelut meni vähän tyyliin ”mitä kaapista löytyy”. Kaivoin pääsiäiskoristeet esille, niitä ei meillä paljoa edes ole. Paljon kukkia, vanha viirinauha ikkunaan. Värikkäät astiat mitkä on aina meillä, keltainen kaitaliina. Ikkunalle lightbox onnittelutekstein, herneenversoja, kynttilöitä… Tuli mun mielestä ihanan keväinen kattaus, vaikka ulkona onkin kylmä kuin talvella… 

Tarjoiluna oli tällä kertaa kakun lisäksi vain leipäkakut, jotka nekin tein vähän hetken mielijohteesta. Voileipäkakut on ikisuosikkeja, jotka on oikeasti helppo tehdä ja kiva kun ne voi ja kannattaakin tehdä jo edellisenä päivänä valmiiksi. Lisäksi pöytään karkkia ja sipsiä. Mulla menee yleensä tarjoilut ihan överiksi, joten nyt päätin ottaa iisisti. Nämä riittikin tosin hyvin noin 15 hengelle. 

Täytyy tosin sanoa että mulla oli pari päivää melko jotenkin ahdistunut olo tässä juhlien alla. Tuntui pahalta viettää ensimmäisiä Mikin synttäreitä ilman pappaa. Jättää papan vakiokuppi kaappiin. Onhan hän tosin ennenkin ollut poissa, mutta kuitenkin täällä. Nyt sytytin hänelle juhlien ajaksi kynttilän, vilkutuksena yläkertaan.

Alan nyt ymmärtämään miksi läheisensä menettäneille ihmisille just nämä juhlapyhät ovat vaikeimpia. Juhlat kun on sitä aikaa kun niitä läheisiä eniten nähdään, kokoonnutaan saman pöydän äärelle tutulla porukalla. Sitten kun joku puuttuu, sen todella tuntee.

Joten hyvin sekavat tunteet ollut tämän pyhän. Joka kerta kun lapsi täyttää vuosia, sitä myös miettii ajankulua. Miten mulla voi olla jo 9-vuotias lapsi? Koska se kasvoi näin isoksi? Toisaalta on niin ylpeä että on saanut kasvatettua kunnollisen pienen ihmisen. Miki on hyvin omalaatuinen persoona, ujo ja jörö vieraita kohtaan mutta kuitenkin niin sydämestään välittävä, viisas, huumorintajuinen ja suvaitsevainen. Toinen 9-vuotta, ja tuo lapsi on täysi-ikäinen, apua!

Nyt mä toivotan kaikille ihanaa loppupääsiäistä!

-Henna-