Mun sisustushistoriaa ja vanhoja koteja

Olen tuossa vähän aloitellut postaus-sarjaa jossa kerron vähän mun sisustusvinkkejä. En siis ole niitä julkaissut vielä, vaan olen hiukan valmiiksi kirjoitellut odottamaan julkaisua. Sitä tehdessä mä pohdin että paras palata ihan alkuun, ja kertoa mun kodeista ja varsinkin mun sisustushistoriasta.

Mun sisustusintoiluhan periytyy mun äidiltä ja mummilta. Molemmat ovat vahvasti koti-ihmisiä ja nauttivat kaikesta kauniista ympärillään, just niin kuin minäkin. Kodissa pitää viihtyä, ja sen viihtyvyyden eteen jaksetaan kyllä pistää paljon aikaa ja vaivaa.

Mun sisustaminen alkoi jo koti-kotona eli lapsuuden kodissa. Mulla oli esimerkiksi tapana tosi usein vaihtaa huoneen järjestystä. Huone tuntui aina uudelta kun sielä oli kaikki uudelleen järjestetty. Kun Ikea saapui Suomeen, se sisustaminen vain villiintyi. Taisi olla silloin kun mulla oli tosi vahva sininen-kausi. Kaikki huoneessa oli tummansinistä. Verhot, tyynyt, matto, keinutuolikin oli maalattu tumman siniseksi. Lisäksi mulla oli niitä puhallettavia muovituoleja ja tyynyjä, muistatteko sen ajan?

Eka asunto 18-vuotiaana oli Helsingin Töölössä. Superpieni yksiö jossa oli kuitenkin ihanan korkealla katto ja söpö pieni keittiö. Huone oli pieni mutta sitä oli ihanaa sisustaa. Vaikkakaan ei ihan samalla intohimolla kuin nykyään, silloin kiinnosti kyllä bailaus enemmän… Tuohon ekaan asuntoon ostin myös mun ranskalaisen chat noir-julisteen, joka mulla on vieläkin. Aina muuttaessani asunnosta toiseen, rullasin julisteen ja otin mukaan. Nykyään olen sentään kehystänyt julisteen.

espanjan koti

Kuvaa ei espanjankodista löytynyt, mutta tässä parvekenaapurit.

Nuoruuteni vaihdoin asunnosta toiseen, kaikissa enemmän tai vähemmän tykkäsin laittaa kotia. Kun muutin Espanjaan 2006, Chat noir-juliste lähti sinnekin mukaan ja kimppakämppää sisustettiin yhdessä. Vaikka tuolloin mulla oli ajatukset niin vahvasti kaikessa muussa että sisustaminen jäi sivuseikaksi. Oma huone piti silti laittaa, se kun oli se oma pesä maailmalla.

Itseasiassa Espanjassakin asuin kolmessa asunnossa. Se kimppakämppä mihin muutettiin, sitten tutun nurkissa vähän aikaa ja lopulta Samin luona. Samin asunto oli kyllä kamalin missä olen koskaan asunut, haha! Itse kämppä oli kyllä ihan kiva, ja siinä oli koko asunnon kiertävä iso parveke. Sekin oli kimppakämppä jossa jokainen teki just ja just oman siivousosuutensa. Samin huone oli pieni, täynnä tietokonekrääsää ja ei juuri muuta. Vessa taas oli aivan järkyttävän likainen…. Silti mä otin ton miehen mukaani Suomeen, mitä lie ajattelin… haha! Saminkin asunnossa ajattelin vain sitä miten ihanan siitäkin asunnosta olisi saanut sisustamalla!

pasilassa

Tässä ollaan Pasilan asunnossa kun Miki oli ihan pieni. Kuva ei paljoa kerro, mutta vähän värimaailmaa. Sekä niitä tyynyjä, niitä on riittänyt jo sielä!

Espanjasta palasin Suomeen, Pasilan korkeisiin kerrostaloihin josta oli huikeat maisemat. Sinne muutti myös Sami, ja pian syntyi Miki. Sisustaminen alkoi taas kiinnostamaan ihan erilailla, oli niin kivaa tehdä kotia perheelle. Kuitenkin vuokra-asunto rajoitti tosi paljon luovuutta, kun seinille ei saanut tehdä mitään.

kotimyyntiinmikih2

Lastenhuoneessa on paljon itsetehtyä. Virkattu päiväpeitto, tilkkupeitto, tyynyt…

kotimyyntiinkeittiö2 2009 ostettiin eka asunto. Kerrostalo-kolmio Helsingin Myllypurosta. Silloin sisustaminen sai jo enemmän tuulta purjeisiin, kun koti oli oma. Sinne tehtiin ekat ”rempatkin”. Siis maalattiin jopa seiniä ja laitettiin laminaattilattia, haha! Tuolloin aloitin myös ekat omat blogini. Toinen kertoi perhe-elämästämme, toinen keskittyi käsitöihini, joita tein melko paljon silloin.

Koko mun elämän olen käyttänyt värejä sisustuksessa tosi paljon. Töölön yksiössä mulla oli punainen sohva, espanjassa espanjalaiset vahvat värit, Pasilassa vihreää. Ekassa omistusasunnossa meillä oli tummat laminaatti- lattiat ja joka huoneessa eriväriset seinät. Olohuoneessa vaaleanvihreä tehosteseinä, makkarissa tumman liila. Mikin huoneessa rohkeaa neonvihreää ja keittiön takaseinä ihanan aurinkoisen oranssi. Oranssilla seinällä roikkui myös tuttu Chat noir ja taulun viininpunainen jatkui esineissä ja tekstiileissä. Maalaisromanttista ja kodikasta. Tämän postauksen kuvat ovat pääosin just sieltä asunnosta. Jouduin kaivamaan kuvat mun vanhasta blogista. Muita kuvia en valitettavasti juurikaan tähän hätään löytänyt, ekat kuvat nyt oli muutenkin niitä paperisia.

Tyylistäni voi siis sanoa että seuraan kyllä trendejä, mutta tietyllä tasolla mulla on ollut aina se mun oma tyyli pohjalla. Oma tyyli josta haluan pitää kiinni.

partsi2010 koti 121 koti 052Sieltä kolmiosta me sitten lopulta muutettiin tänne Korsoon. Mun sisustaminen pääsi aivan uusiin ulottuvuuksiin, joka huoneen olen saanut laittaa erilaiseksi, ja no, lopun te tiedättekin. Tässä nyt ollaan, ja sitä väriä, sitä riittää!

Mitäs tykkäsitte tästä paluusta menneeseen? 🙂

-Henna-

Tervetuloa!

 

blogin aloitus pieni

Voi jee, täällä sitä ollaan, uudessa osoitteessa. Mun täytyy vähän opetella tätä vielä kylläkin, ja hiukan saattaa olla ongelmia näin alkuun sivujen näkymisessä eri laitteissa. Kaikki varmasti korjataan niin nopeasti kuin ehditään.

Eikö kuitenkin Meillä kotona-sivut näytä ihan kivalta? Itse ainakin tykkään, ja oikein odotan että illemmalla ehdin lukea muidenkin Meillä kotona-blogikollegoiden blogeja.

Alkuun voisin uusille lukijoille vähän kertoa kuka olen, ja mikä on koti asemalla.

Mä olen Henna, 31-vuotias nainen pääkaupunkiseudulta. Olen aikamoinen kotihiiri, pidän käsitöistä, askartelusta ja erityisesti kotini sisustamisesta. Tällä hetkellä olen kotiäitinä, mutta ensi syksyllä on tarkoitus palata töihin. Ennen äitiyslomaa toimimme vastaanottoperheenä väliaikaisesti sijoitetuille lapsille, ja sinne luultavasti aion palatakin.

Mulla on kaksi poikaa, 7-vuotias Miki ja 1-vuotias Nestori. Mulla on myös aviomies Sami. Sami hoitaa meillä kodin rempat, rikkinäiset koneet ja käy päivätyössä. Perheeseemme kuuluu myös koira Unto Hermanni sekä kissa Osku.

Koti Asemalla on kotimme Korson asemalla, vr:n vanha asuinkasarmi. Ostimme talon vuonna 2011 jolloin aloitin myös tämän blogini. Talo oli silloin autiotalo. Ulkoisesti melko rumassa kunnossa, mutta onneksi runko oli ihan hyvässä kunnossa. Talossa on kaksi huoneistoa, josta itse asutamme tätä isompaa huoneistoa. Talo toimi muutaman viimeisen vuotensa ennen meitä Korson tunnettuna eläinklinikkana. Joten jouduimme rakentamaan tänne keittiön ja muutenkin palauttamaan tämän taas asuinkäyttöön. Olemme tehneet pintaremonttia, maalanneet taloa, kunnostaneet vanhat ikkunat jne. Remontin vaiheista kerron sitten vielä myöhemmin lisää.

Koti Asemalla on myös tämä blogi. Alkuun blogin sisältö oli luonnollisesti pääosin remontista, meidän kaikki vapaa-aika kun oli pelkkää remppaamista. Nykyään teemme remonttia vain pienen osan ajastamme, joten ne jutut on vähentynyt paljon mutta remppajuttuakin välillä tulee kyllä. Sen lisäksi blogi kertoo pääosin mun sisustusjutuista, huonekalujen tuunailusta, käsitöistä, askartelusta, pihatöistä… Välillä vähän ruoasta ja vaatteista. Eniten blogissa taitaa kuitenkin olla perus perhe-elämää. Arkea, arjen iloja ja suruja, lasten touhuja ja mun ajatuksia.

Jonkin verran kiinnostukseni terveellisestä ruoasta, kestovaipoista ja yleensäkin ekoilusta näkyy blogissa myös. Välillä olen kirjoitellut meidän eläimistä, ja välillä lastenhoidosta. Kaikkea fiiliksen ja elämän mukaan. Sitä mitä meillä kulloinkin tapahtuu. Välillä olen avautunut vähän vaikeammistakin aiheista, kuten työstäni sekä sekundäärisestä lapsettomuudesta.

Pääosin blogi on kuitenkin sitä arjen hyvää puolta. Pieniä iloja, uusi tulppaanikimppu, puhdas koti, lasten riemua ja värikkäitä kotikuvia. Toivon että blogini parissa voit rentoutua, unohtaa hetkeksi arjen kiireet ja hypätä katselemaan kauniita kuvia ja pieniä arjen hetkiämme.

Mulla on paljon sisustusideoita ja kuvia jo odottamassa, palaan myös vähän niihin remppajuttuihinkin. Johan tässä itsekin saa uutta virtaa ja intoa!

Tervetuloa meille!

-Henna-

Lisää kotikuvia

Tässä lisää niitä viimeksi räpsittyjä kotikuvia ja muutama sananen.
 Kennopallot lojuu edelleen sielä täällä. Onneksi ensi viikolla juhlitaan, niin tulee ehkä tehtyä kiireellä tällaisia asioita kuten kennopallojen kattoon ripustamista. Tai sitten ne jää vielä nurkkaan lojumaan, tämä aika menee niin nopsaan että sitä ehtii aina ehkä puolet siitä mitä piti…

Nuo leikkokukat työhuoneen pöydällä on muuten kestänyt tosi pitkään. Ostin ne Mikin synttäreille, ja tuossa ne vieläkin on. Vesikin ihan lopussa, ja leikatut varret ovat kasvattaneet peräänsä pitkät juuret. Mikäs siinä, kaikki leikkokukat saisi kestää näin kauan!

Nestorin huone pursuaa taas pyykkiä. Yleensä viikkaan kaikkien vaatteet omiin pinoihin ja siitä saa kukin napata omansa makkariin mennessä. Muuten hyvä, mutta eihän nuo pojat mitään huomaa napata… Pitäisköhän niihin pinoihin lisätä joku tekninen laite, tai vilkkuva valo jotta ne etenisi kaappiin asti?

 Näitä kuvia ladatessa suunnittelin jo, että Nestorin huoneeseen voisi jossain vaiheessa etsiä pyöreän pöydän kirppiksiltä. Saisi olla ihan keittiön pöytäkin josta sahaa jalat ja maalaa. Kun huoneessa ei ole edes sänkyä, niin sinne mahtuu keskelle lattiaakin iso pöytä esim legoille. No, ihan vielä ei legot tai pöydät ole pikkuiselle ajankohtaisia. Voihan sitä silti suunnitella.

Hain ullakolta lisää Mikin vanhoja kirjoja. Ne on ihan nurkasta syötyjä, mutta vaikka Miki ei itse niitä hirveästi muistakaan niin itselle on kiva fiilis lukea niitä jälleen. Nestori tykkää erityisesti eläinkirjoista joista kuuluu ääni. Tuijottaa ihmeissään kirjaa ja sitten mua, kun matkin eläimen ääntä. Ihan parhaita hetkiä, rakastan lukea kun toinen niin nauttii kirjoista. Uskon myös että kirjojen avulla lapsi oppii paljon nopeammin puhumaan, ja muutenkin uusia asioita. Sellaisiakin juttuja joista muutoin ei ehkä hirveästi tulisi lapselle juteltua.

Tuohon laatikkoon kirjahyllyssä kerään Nestorille pieneksi jääviä vaatteita. Just laitan kaikki harsot varastoon kun pukliaika on ohi. Aina pieni haikeus kun huomaa tietyistä asioista miten lapsi kasvaa. Jopa harsojen pakkaus sai aikaan sen tunteen… Tämä lapsen eka vuosi on täynnä sellaisia hetkiä. Huomaan jopa itsessäni pientä vauvakuumetta kun näen naisia raskaana. Ihan hullua kun samalla tuskailee yövalvomisia, eikä todellakaan jaksaisi toista pientä tähän heti perään! Saatikka että onhan se Nestorikin vielä ihan vauva.

Enpä muuten saanut otettua niitä puolivuotiskuvia Nestorista… Kohtahan se on jo 7 kuukautta vanha. Huomasin myös tänään että kunnon kamerakuvia mulla on pojasta tosi vähän. Kännykkäkuvia on kyllä, ja muutama videokin mutta ei se tahti ihan sitä ole mitä Mikiä kuvatessa aikoinaan. Näin se toisen lapsen kanssa vissiin aina menee… Vauvakirjaa olen sentään täyttänyt kohtalaisen hyvin! Vielä…

-Henna-