Sunnuntai-fiiliksiä

Harmittaa kun tämä blogi on nyt ollut niin hiljainen. Toki oon ollut nyt kuukauden sisään paljon kipeänäkin, mutta jotenkin on ollut vähän inspiraation puutettakin. Onneksi sitä tietää jo kokemuksesta että näitä tulee ja menee.

Mulla alkaa olla jo flunssa parempaan päin, vaikka en vieläkään voi sanoa olevani terve. Nestorin kanssa vielä niiskutetaan. Sairastellessa kyllä huomaa ihan erityisesti, miten aika vain valuu ohi. Ihan järkyttävää tajuta että ensi viikolla alkaa jo huhtikuu! Vaikka ei sillä, huhtikuu ja kevät on kyllä erittäin odotettuja. Meillä on huhtikuussa myös ruotsinristeilyä ja Mikin 9-vuotissynttärit edessä. Huhtikuussa on myös kevätmessut Messukeskuksessa Helsingissä ja sekin on jotenkin kiva keväänmerkki. Mulla täällä puutarhaideat suhisee päässä, nyt täytyy vain päättää että mitä niistä ehditään toteuttaa.

Meillä meni viikonloppu taas ihan kivasti. Perjantaina oltiin shoppailemassa, käytiin syömässä ja lapset sai kaikkea tarpeellista. Ostettiin pojille myös vihdoin kineettistä hiekkaa. Nestorihan innostui siitä ihan hirveästi. Tosin seuraavana päivänä meni hiekkakin jo tauolle kun pikkumies alkoi heitellä sitä joka paikkaan… Muutoin se on kyllä hauska, kehittävä, monikäyttöinen ja hiekat on helppo imuroida lattioilta.

Eilen käytiin ostamassa Mikille uudet gerbiilit. Meillähän on ollut yhteensä neljä gerbiiliä kun Miki oli pienempi. Silloin remppa oli kiireisimmillään, joten niiden kuoltua ei otettu enää uusia. Nyt Miki on jo moneen kertaan pyytänyt jyrsijää. Puputkin olisi ihania mutta tarvitsee niin paljon tilaa että otettiin nyt gerbiilejä. Huomaa että Miki on nyt isompi ja osaa itsekin siivota häkkiä ja antaa ruokaa. Gerbiilien touhuja on kyllä niin hauska seurata. Niin on kissoistakin. Minnihän tajusi vasta viime yönä niiden läsnäolon, ja viettikin loppuyön gerbiilien terraarion ympärillä pyörien. On kyllä ihme ettei gerbiilit häiriinny siitä, touhusivat vain entiseen tahtiin. Sielä eläinkaupassa oli myös lintuja, ja mun lintukuume ei siitä kyllä helpottanut… Vielä joku päivä ehkä nekin otetaan. Aikamoinen eläintarha meillä siis kohta, haha!

Mun mielestä on kuitenkin ihanaa että lapset saa kasvaa eläinten kanssa. Eläimet opettaa lapsille niin paljon, ja onhan ne vastustuskyvynkin takia hyvä asia. Olen lukenut monesti siitä miten eläimet parantaa vastustuskykyä. Eläimet rauhoittaa, tuo turvaa, ovat kavereita ja lapsi oppii huolehtimaan pienemmistä. Miki huolehtii hyvin nykyään eläinten ruokkimiset ym. Nestori taas leikkii päivittäin Minni-kissan kanssa ja halailee ja pussailee kaikkia joka päivä. Kerran kun haettiin eläinkaupasta kissanruokaa, sielä oli iso musta koira. Nestori totesi vain ”hauva!” ja meni halaamaan itseään paljon isompaa koiraa. Ei ole siis koirapelkoa tuolla naperolla.

Ainoa miinus eläinten kanssa on se, että niitä on hankala jättää jos itse lähtee johonkin reissuun. Onneksi meillä on lähipiirissä hoitajia, mutta on siinä silti aina omat haasteensa. Varsinkin Unton kanssa joka edelleen ahdistuu yksin ollessa. Aina kun ollaan pidempi aika poissa, sen eroahdistus taas pahenee. Vaikka harvoinhan me missään ollaan, mökillekin lähtee koira ja joskus kissatkin mukaan.

On myös ollut kiva huomata miten hyvin Minni on sujahtanut perheeseen. Pian puolivuotias Minni on tainnut sulattaa jopa meidän Osku-kissan sydämen, niin hyvin ne tulee juttuun. Välillä tosin Minni haastaa Oskun painiin, mutta sekin tekee vain hyvää meidän pullukalle. Välillä taas Osku siirtyy Unton viereen nukkumaan, vissiin menee sinne vanhan kaverinsa kainaloon turvaan jotta saa nukkua rauhassa ilman hyökkäyksiä.

En tiedä onko se tämä flunssa vai mikä, mutta musta tuntuu että pää lyö ihan tyhjää. Paras siis sulkea läppäri ja toivottaa hyvät sunnuntai-illat!

-Henna-

 

 

 

 

 

Olohuoneen vierassohva

olohuoneen-vierassohva1

Olohuoneessa on jälleen vaihtunut järjestys, kun siirsimme työhuoneesta vierassohvan olohuoneeseen. Onhan tämä nyt jo vähän naurettavaa, tämä huonekalushakki tässä talossa. Tosin tällä kertaa se oli ihan olosuhteiden pakosta johtuvaa. Koska työhuoneen käyttötarkoitus on muuttunut alkuperäisestä suunnitelmasta. Oli vain pakko saada lisää tilaa mun puodille, ja sohva sai siirtyä.

vierassohva2

Joulun välipäivinä purimme (ja kirosimme…) sohvan ja siirsimme olohuoneeseen. Ajattelin että se olisi ihan kivakin olkkarissa. No onhan se joo, mutta nyt meillä on kolme sohvaa olohuoneessa… Hiukan typerää. Kaiken lisäksi tuo näyttää tosi massiiviselta kun on niin korkea istuinosa. Siinä kun on kaksi paksua vieraspatjaa päällekäin. Tuon sohvan kun voi vetää leveäksi sängyksi vieraille. kissanpentu1

Toisaalta vierassohva on tosi mukava! Siinä tulee pötköteltyä. Huomaatte varmaan myös kuka siinä tykkää usein pötkötellä. No meidän Minni-neiti! Eilen kuvailin kiireellä olohuonetta ja keittiötä. Sen lyhyen hetken kun Nestori nukkui päiväunia ja oli hetken edes hiukan valoisaa. Minni hyppi ja pomppi mun perässä koko ajan. Löytyy varmaan joka kuvasta mitä tuun täällä näyttämään lähiaikoina. Jossain vaiheessa se hyppäsi mun olkapäälle ja istui siinä kun kuvasin keittiötä. Hassu tyyppi. Näin pienenä se vielä menee, mutta jos siitä kasvaa Oskun kokoinen 6 kiloinen köriläs, niin saa kyllä unohtaa papukaijana olemisen. vierassohva3

Jotain tauluja pitäisi tuohon seinään vielä keksiä. Maisemataulu siinä oli ennestään, viereen pääsi papan maalaama ikoni. Seinältä löytyy myös kehyksistä meidän edesmennyt Eppu-kissa ja 1-vuotias Nestori. Nestori huutaakin aina ”Nettoli!” kun näkee kuvansa seinällä. Hävettävää että sain pojasta nyt vasta kuvan seinälle asti… Voisin vihdoin ja viimein käydä ostamassa taulupohjan, ja maalata tuohon jonkun vähän isomman taulun. Se on ollut mulla haaveena jo pitkään.

Kohta pitäisi puoti avata, ja muuta suunnitelmia ei tälle viikonlopulle olekaan. Ihme kyllä! Jotain kivaa voisi keksiä. Toisaalta olisi kotonakin kaikkea tekemistä… Kuten tehdä tuo olohuoneen väliovi valmiiksi. Toisaalta olisi ihana vaan koristella kalenteria. No, turha toivo, lapsille pitää keksiä jotain muuta tai ne hyppii seinillä.

Kivaa viikonlopunjatkoa kaikille!

-Henna-

 

Nestorin huoneessa telttailemassa

Mä laitoin jokunen viikko sitten Nestorille omaan huoneeseen Mikin leikkiteltan. Tuo teltta on aikoinaan ostettu H&M Homesta ja on sellainen ikisuosikki, joka aina välillä otetaan esiin. Nyt Nestori on niin iso että ymmärtää jo majan päälle, niin oli aika taas tuo kaivaa esille.

On suoranainen ihme että tuo maja on vielä ehjä, sen verran rimpulat ovat nuo tukikepit suhteessa lasten rajuihin leikkeihin. Tuossa on nimittäin monet hoitolapsetkin Mikin lisäksi leikkinyt. Vähän kyllä alan uskoa että jos tuo Nestorin vielä kestää, niin jo on ihme! Meidän Nestori kun mm. tykkää mennä majaan mieluummin ikkunasta kuin ovesta… Joten maja heiluu ja huojuu, kepit taipuu ja irtoilee ihan ennätyspaljon pikkuisen Nepparimme käytössä. Välillä maja on melkein kyljellään tuossa ja hirmuinen kikatus kuuluu majasta!

Majan sisällä on enolta saatu iso nalle-karhu, joka on ihan superpehmeä! Sielä on mukavaa köllötellä ja katsella äänikirjoja. Osku-kissamme on myös vallannut majan, nukkuu sielä todella usein, tosin päivisin tulee häätö aika pian Nestorin toimesta. Joskus Osku nukkuu äänikirjojen päällä, ja loputon lampaan ”Bääääääääääääääää” kuuluu majasta, tai kissan ”miaumiaumiaumiaumiau”… Eikä Oskua hetkauta yhtään.

Meidän mustasilmä-Nestorimme näyttää kuvassa siltä kuin olisi käynyt äidin luomiväri-purkilla… Mun pitäisi ottaa hänestä 1-vuotiskuvia. Mahtavaa, mustan silmän kanssa… No, mullakin oli muuten vissiin 6-vuotissynttäreillä musta silmä. Vaikka olin maailman rauhallisin tyttö. Kaaduin pulkkamäessä aika railakkaasti.

Nestorin huone on kyllä kotimme eniten muuttuva huone. Kalusteet vaihtaa paikkaa jatkuvasti kun käyttö on kokoajan muuttunut hoitolasten mukana, ja nyt Nestorin iän mukaan. Seuraavaksi lähtee hoitopöytä ja jotain muuta tulee tilalle.
Vaikka lastenhuone onkin aika turha tämän ikäiselle, niin kyllä tuo silti yllättävän paljon on käytössä vaikka sänkykin on makuuhuoneessa. Vaippa vaihdetaan tuossa, pyykit kuivataan tuolla ja Nestori leikkii kyllä useaan otteeseen päivässä tuolla.
Meidän päivät meneekin usein niin että Nestori kaivaa huoneen läpi, mä vahdin vieressä kutimet tms kädessä, sitten poika siirtyy seuraavaan huoneeseen jne. Usein myös luetaan kirjoja tuossa Nestorin huoneen nojatuolissa tai majassa. Sen hetken kuin poika nyt malttaa olla paikallaan.

Vein myös Mikin Salama-stereot Nestorille. Nyt raikaa talossa taas vanhat tutut Ipanapat ja Paukkumaissit ja Nestori tykkää.
Mä sitten tykkään ja vähän inhoan tätä ikäkautta lapsessa. Lapsi tarvitsee ihan hirveästi aikaa, huomiota ja vahtimista, mutta ai että he on mainioita tässä iässä! Alkavat leikkiä, kuunnella musiikkia, kommunikoida paremmin, jne mutta vielä ei ole pahoja uhmakohtauksia tms. Lisäksi he ovat niin suloisia tässä iässä, pieniä palleroita.

Meidän Mikillä on tänään vähän pidemmät sählyharkat, ja aateltiin mennä Nestorin kanssa katsomaan. Ulkonakin on niin upea sää, pitäisi sinnekin lähteä vähän kävelylle.

Blogin ulkonäkö sai uutta syksyisempää päivitystä. Eikä niistä aiemmista kuvista mikään ole enää ns. voimassa. Eppu on poissa, sohva on vaihtunut jne. Hetken nyt sitten näin, vähemmän värikästä.

Ihanaa torstaita!

-Henna-