Hempeitä värejä

Eilen aamulla mä päätin, että nyt me Nestorin kanssa syödään kyllä aamupala ulkona. Aurinko paistaa, joten se saa riittää vaikkei hirveän lämmin olisikaan. Puin meille tottumuksesta villapaitaa, huivia, pipoa ja kasasin aamupalan tarjottimelle. Kun lopulta avasin oven, ensimmäinen reaktio oli ”VOU!!” Sielähän oli lämmin! Siis oikeasti tuntuva lämmin eikä sellainen ”ihan kiva”.

Niin mä sitten kannoin pikkupöydän tuoleineen ulos, kiinnitin Minni-kissan hihnastaan tuolin jalkaan, ja niin me nautittiin lämmöstä ja aamupalasta. Kesä oli alkanut. Vihdoin!

Eilen oli myös viimeinen työpäivä Koivukylän Pop upissa. Samaan aikaan vähän haikea olo, mutta myös helpottunut. Nyt jos nämä kelit oikeasti paranee, niin on kiva kesän ajan ottaa vähän iisimmin ja kuopia vain illat pihaa. Kaiken lisäksi Koivukylä oli rehellisesti rahallisesti niin pettymys, että alkoi jo vähän turhauttaa seistä sielä. Mutta kokemus oli tosi hyvä, ja olen silti iloinen että lähdin siihen mukaan. Nautin tosi paljon töihin menosta ja haaveet ”oikeasta” omasta puodista kasvoi.

Nyt kuitenkin kesä jatkuu täällä kotipuodissa, ja on aikaa enemmän keskittyä pihaan ja perheeseen.

Päivän kuvat ovat keittiöstä. Yritän parhaani mukaan arjen kaaoksen keskellä pitää edes keittiön pöydällä aina kukkia ja jotain muuta kaunista. Nyt varsinkin kesän alkaessa on niin helppo kerätä pieniin maljakoihin kukkia vaikka joka päivä. Nestorikin on siinä iässä, että äiti saa kukkia usein. Joten pieniä maljakoita tarvitaan. Innostuin myös pienen tauon jälkeen polttamaan kynttilöitä, vaikka onkin valoisaa. Hiukan pilvisempinä päivinä poltan tuoksukynttilöitä, jotka tuovat sopivasti pientä tuoksua huoneeseen.

Hempeitä värejä ja suloisia tuoksuja, se on kesä!

-Henna-

 

Kevät tunnelmaa

Huh kun meni taas viikko nopeasti! En ole blogiinkaan saanut kirjoitettua kuin kerran tällä viikolla. Iso syy tähän on kyllä ollut ihanat kelit. Pari viimeistä päivää ollaan niin nautittu Nestorin kanssa ulkoilusta. Nestori on rakastanut kuraleikkejä hiekkalaatikolla. Minä olen siistinyt kuistia ja laittanut narsisseja ruukkuihin, ja aloittanut kevään haravointihommat. Aktiivisuusranneke on ollut nolon kaukana liikuntatavoitteista viime aikoina, mutta heti kelien parantuessa, liikuntatavoitteet tulee täytettyä kuin itsestään. Aurinko tuo energiaa niin paljon, että hyvä kun iltaisin malttaa nukkumaan mennä. Vaikka toisaalta uni tulee ihan hyvin, Nestori kun herää nykyään kuudelta, tänään jo viideltä!!! Mä en kestä, en sitten yhtään siedä aikaisia herätyksiä…

Joka keväinen puutarhan suunnittelu on alkanut, saa nähdä mitä sitä sitten oikeasti saa aikaiseksi. Jonkinlainen oleskelualue pitäisi kuitenkin rakentaa uusille Ikean kalusteille.

Meidän eläimet on kanssa onnensa kukkuloilla keväästä. Unto vahtii pihaa kallion päällä, Osku-kissa nautiskelee auringosta. Minni-kissanpentumme yrittää jatkuvasti vilahtaa muiden imussa ulos. Viikonloppuna käydään ostamassa valjaat, jotta pääsee tyttökin ulos. Meidän Oskuhan pysyy ihan nätisti pihalla vapaana, mutta Minni on niin rohkea ettei sitä uskalla päästää. Eikä varsinkaan ennen ”peräpään leikkausta”, pentuja ei nyt kaivata. 

Tänään sadepäivänä onkin sitten ollut tosi laiska olo, varmaan myös kello viiden herätyksenkin takia. Miki on kipeänä ja mä en ole saanut mitään tehtyä. Olisi niin ihana vain neuloa, mutta siihenkään en ole saanut Nestorilta rauhaa. Joten päivä on mennyt lähinnä puhelinta räplätessä ja Nestorin sotkuja korjaten. Onko muuten mitään typerämpää tapaa päiväänsä viettää?? No joskus näinkin, jospa huomenna jaksaisi olla aktiivinen. 

Sitten itse kuviin. En olekaan vielä esitellyt meidän keittiön uutta valaisinta, vaikka se on tuossa jo muutaman viikon ollut. Olen jo pitkään ihastellut tuota Ikean ihanaa Sinnerlig-valaisinta blogeissa. Sekä halunnut vaihtaa keittiön valaisimet. Keittiön pöydän yllähän oli kaksi eri väristä valaisinta ennen.

Lopulta päätin että nyt otan tuon valaisimen, ja tajusin että ei siinä pöydän päällä tarvitse välttämättä kahta valaisinta olla. Niin kuin ei tarvinnutkaan. Vaikkei tuo ole keskellä pöytää, se on silti tosi kiva. Siitä tulee ihana valokuvio seiniin pimeällä, ja se on jotenkin tosi kotoisa. Kuvasin tämän tosi valoisana päivänä, joten kuvat ei anna sille täysin oikeutta. Ihana se on silti!

Kivaa viikonloppua!

-Henna-

Remontti-sarja: Mitä tuli mokattua?

remppa-kaaoksen-sieto remppa tapetit3Jokaiseen remonttiin kuuluu varmasti virheitä, varsinkin jos on aloittelija. Meillä ei ole onneksi mitään suuren suuria virheitä tullut, mutta jotain vähän huvittaviakin aloittelijan virheitä, suunnitteluvirheitä sekä virhe työntekijän palkkaamisessa.

Mieleenpainuvin moka oli kyllä ehdottomasti ihan alkuaikoina, ikkunoita tehdessä. Ihan ensimmäiset ikkunat teetettiin ulkopuolisella. Seuraavaksi haluttiin säästää ja tehdä itse. Yksi osa säästöä oli tilata lasia isoina ruutuina joita sitten oli tarkoitus itse leikata. Niin me sitten autolla haettiin sellaisia reilun metrin levyisiä ja syvyisiä laseja. Kyllähän me nyt itse osataan!

Nooh, ei siinä mitään mutta eihän meillä ollut mitään kunnon isoa pöytää jonka päällä leikata. Kaivettiin esille pari jotain pukkijalkaa tms tukea, ja laitettiin se lasi siihen pukkijalkojen päälle, ja eikun leikkaamaan! Jälkikäteen ollaan monet kerrat mietitty miten hölmöjä oltiin. Tottakai se räsähti heti rikki kun ei ollut tasaisella, siinähän se jalkojen päällä taipuikin keskeltä… Että se siitä säästämisestä, noin 100€ arvoisesta lasista ei jäänyt juuri mitään käytettävää…

Ratkaisu tähän oli, että Sami rakensi aivan jättimäisen lasinleikkaus/remppapöydän Mikin silloin tulevaan huoneeseen. Käyttäen pöytätasona isoja levyjä joilla ikkunat talossa oli peitetty. Siinä onnistui hyvin leikkaus jatkossa. Olihan siinä toki työtä että sen pöydän teki ja purki, mutta kannatti, koska meillä oli kuitenkin täällä noin 100 ikkunaruutua korjattavana.

remppa-lapset1 Toinen virhe oli liian kiireisen työntekijän palkkaaminen korjaamaan kuisteja. Aikataulut meni jatkuvasti ristiin, työnjälki oli kamalaa ja hänen pomonsa oli tosi stressaantunut. Oli aikamoista vääntöä saada korvaus huonosta työstä. Lopulta nekin kuistit mies korjasi itse.

Keittiössä tuli tehtyä jonkinverran suunnitteluvirheitä. On nimittäin hirveän vaikeaa suunnitella ensimmäistä kertaa elämässään keittiötä. Ei osaa jotenkin järkevästi ajatella että mikä toimii käytännössä ja mikä ei. Jos tekisin nyt keittiön uudelleen, olisin tuhat kertaa fiksumpi. Nyt laittaisin tiskikoneen eripaikkaan, pienemmän tiskialtaan, uunin eri paikkaan jne. Myös laatoituksen laittaisin liesituulettimen kohdalta ylemmäs. Nyt tapetti rasvoittuu tuulettimen vieressä… Muutama muukin pikkujuttu tulisi tehtyä erilailla.

Muitakin käytännön juttuja tekisin toisin, esimerkiksi varasto olisi heti kannattanut tyhjentää ja täyttää järkevästi. Samoin ullakko. Asiat löytyisi paljon helpommin. Kaikessa kiireessä ja muiden asioiden mennessä edelle, se jäi. Ymmärrän kyllä että niin kävi, mutta jos nyt aloittaisin alusta, tekisin toisin. Jälkikäteen vaan on vähän huono voivotella. Nyt varastot ovat aivan täynnä ja epäjärjestyksessä…

Myös talon ulkoseinien maalaamisen kanssa tuli tehtyä aloittelijan virhe. Me aloitettiin talkooporukalla raaputtamaan yhtä seinää ajatuksella ”kaikki maali pitää saada pois”. Ihan järkyttävän iso työ, maali oli paikoin tosi tiukassa ja meillä on iso ja korkea talo. Onneksi ei siinä asiassa kovinkaan pitkälle päästy, kun saatiin ammatti-ihmisen neuvo. Kaikkea ei todellakaan pidä rapsuttaa, eikä edes kannata. Vain se mikä irtoaa. Päinvastoin, vanha maali suojaa hyvin seinäpintaa kun on oikein tiukkaan imeytynyt. Eri asia ehkä jokin huono lateksimaali, mutta meillä tuntui olevan öljymaali talossa ennestään.

Olen kyllä tosi iloinen ettei tämän pahemmin ole tullut mokailtua. Aloittelijana olisi voinut mokailla pahastikin. Olen myös kiitollinen ettei kenellekään ole sattunut mitään haavereita. Ainoastaan miehen käsien iho on ollut koetuksella ja haavoilla, ja kylkiluu murtunut. Se kylkiluukin murtui tosin nyt vuodenvaihteessa kun mies nosteli varastossa väliovia.

Väliovesta puheenollen, tuli yksi hassu tuore virhe mieleen. Mies on nyt syksyn tehnyt meille väliovea tuohon aulan ja olohuoneen väliin. Haettiin varastosta vanha peiliovi josta mies irroitti peilit, putsasi vanhoja maaleja jne. Tarkoituksena laittaa lasit peilien tilalle jotta nähdään olohuoneesta eteiseen. Tottakai se ovi ei ollut millilleen oikean kokoinen ja saranatkin oli väärässä kohdassa.

No, kerran ovea tuohon paikalleen mallaillessa hän katsoi että ovi on ylälaidasta 1-2 senttiä liian korkea. (Ovi/aukko on vino, niinkuin täällä kaikki, joten pala piti leikata myös vinoon) Mies mittaili ja sahasi palan pois ja kokeili ovea paikalleen. Yhtäkkiä ovi olikin sen pari senttiä liian lyhyt toisesta reunasta. Ei muuta kuin pala nauloilla takaisin paikalleen…. Haha! Mies kiroili kuin vanha merimies, mä naureskelin nurkan takana salaa. En tiedä mitä tapahtui mutta onneksi ovi saa jäädä kuluneen näköiseksi, joten yksi irtopala ylälaidassa ei ole niin justiinsa. Sellaista sattuu ja jälkikäteen varmasti nauretaan sillekin.

-Henna-

Ps. Olisi kiva kuulla teidän remppavirheistä!