Siivouspäivänä

Meillä on valikoitunut torstait siivouspäiviksi. Aiemmin siivosin yksin koko kodin aina, kunnes kyllästyin. Ihan hirveä homma ja kyllästyin siihen että saan siivota yksin täällä vaikka muutkin täällä asuu. Vaikka olenkin kotona, se ei tarkoita sitä että mä olen joku piika täällä. Joten totesin perheelle että tästä lähin siivotaan yhdessä. Samalla isommat lapset siivoaa omat huoneensa ja saavat viikkorahansa. Torstaisin koti onkin kuin pommin jäljiltä, vaikka toki muinakin päivinä jatkuvasti siivoan kaikkea pientä ja korjaan tavaroita paikalleen tuhat kertaa päivässä. Kun yhdessä siivotaan, siivous on tehty noin tunnissa ja hetken saa edes nauttia siisteydestä. Sen kunniaksi räppäsin muutaman kuvan sieltä täältä vähän siistimmästä kodista.

Meillä on tällä hetkellä isoin ongelma tavaroiden paljous. Pyykkitelineet täynnä pyykkiä jatkuvasti, Nestorin lelut, iso vuori tavaraa menossa kirppikselle ”joskus”. Niitä kuuluisia epämääräisiä pinoja kaikkea enemmän ja vähemmän tarpeellista, laskuja, tärkeitä papereita, jonkun laitteen osia, askartelutarvikkeita, lankoja jne. Olenkin päättänyt ottaa taas syksyllä kohteekseni rojun poiston, kunhan saan lapset kouluihin ja kerhoon. Olen kyllä vaatekaappini siivonnut kunnolla ja se on edelleen siisti. Lelut ja se epämääräinen sälä on seuraava kohde. Sitten loman jälkeen.

Eteisen järjestely on myös työlistalla syksyksi. Pakko hankkia jotain säilytyslaatikoita joihin saa kenkiä, pipoja ym piiloon. Tällä porukalla jo se kenkien meri tuossa pikkueteisessä on jotain ihan hirveää. Varsinkin kun ne kengät potkaistaan jalasta just siihen missä ollaan eikä laiteta nätisti riviin. Minä niitä sitten yritän epätoivoisesti siivota sivuun kun puoti on auki.

Vaikka juu, syksystä ei pitäisi vielä edes puhua, ”kesää” on kuitenkin vielä jäljellä. Tuo sateinen sää on vaan niin masentava ettei tässä osaa oikein muuta miettiä. Eikä tässä oikeasti ole lastenkaan kesälomaa enää montaa viikkoa jäljellä… Olen koittanut itse ajatella positiivisesti vaikka keli on mitä on. Mutta nyt alkaa iskeä pieni epätoivo… Kaikki kesätekeminen on jäänyt tosi vähälle, pihahommat ei etene ja Samin lomaa enää reilu viikko jäljellä. Mökillekin piti eilen lähteä mutta hulluksihan sielä pienessä mökissä tulisi lasten ja märän koiran kanssa. Uimassa en ole ollut vielä kertaakaan. Suoraan sanottuna ketuttaa. Vaikka säälle ei voikaan mitään, mutta kyllä se vaan ketuttaa. Suomen kesä on muutenkin niin lyhyt ja sitten kun se on vielä tätä, niin hulluksihan tässä tulee… Pliis sanokaa että huomiselle on luvattu parempaa!

Nyt mä häippäsen iltapalalle ja askartelemaan kalenteria.

-Henna-

 

 

Hempeitä värejä

Eilen aamulla mä päätin, että nyt me Nestorin kanssa syödään kyllä aamupala ulkona. Aurinko paistaa, joten se saa riittää vaikkei hirveän lämmin olisikaan. Puin meille tottumuksesta villapaitaa, huivia, pipoa ja kasasin aamupalan tarjottimelle. Kun lopulta avasin oven, ensimmäinen reaktio oli ”VOU!!” Sielähän oli lämmin! Siis oikeasti tuntuva lämmin eikä sellainen ”ihan kiva”.

Niin mä sitten kannoin pikkupöydän tuoleineen ulos, kiinnitin Minni-kissan hihnastaan tuolin jalkaan, ja niin me nautittiin lämmöstä ja aamupalasta. Kesä oli alkanut. Vihdoin!

Eilen oli myös viimeinen työpäivä Koivukylän Pop upissa. Samaan aikaan vähän haikea olo, mutta myös helpottunut. Nyt jos nämä kelit oikeasti paranee, niin on kiva kesän ajan ottaa vähän iisimmin ja kuopia vain illat pihaa. Kaiken lisäksi Koivukylä oli rehellisesti rahallisesti niin pettymys, että alkoi jo vähän turhauttaa seistä sielä. Mutta kokemus oli tosi hyvä, ja olen silti iloinen että lähdin siihen mukaan. Nautin tosi paljon töihin menosta ja haaveet ”oikeasta” omasta puodista kasvoi.

Nyt kuitenkin kesä jatkuu täällä kotipuodissa, ja on aikaa enemmän keskittyä pihaan ja perheeseen.

Päivän kuvat ovat keittiöstä. Yritän parhaani mukaan arjen kaaoksen keskellä pitää edes keittiön pöydällä aina kukkia ja jotain muuta kaunista. Nyt varsinkin kesän alkaessa on niin helppo kerätä pieniin maljakoihin kukkia vaikka joka päivä. Nestorikin on siinä iässä, että äiti saa kukkia usein. Joten pieniä maljakoita tarvitaan. Innostuin myös pienen tauon jälkeen polttamaan kynttilöitä, vaikka onkin valoisaa. Hiukan pilvisempinä päivinä poltan tuoksukynttilöitä, jotka tuovat sopivasti pientä tuoksua huoneeseen.

Hempeitä värejä ja suloisia tuoksuja, se on kesä!

-Henna-

 

Kevät tunnelmaa

Huh kun meni taas viikko nopeasti! En ole blogiinkaan saanut kirjoitettua kuin kerran tällä viikolla. Iso syy tähän on kyllä ollut ihanat kelit. Pari viimeistä päivää ollaan niin nautittu Nestorin kanssa ulkoilusta. Nestori on rakastanut kuraleikkejä hiekkalaatikolla. Minä olen siistinyt kuistia ja laittanut narsisseja ruukkuihin, ja aloittanut kevään haravointihommat. Aktiivisuusranneke on ollut nolon kaukana liikuntatavoitteista viime aikoina, mutta heti kelien parantuessa, liikuntatavoitteet tulee täytettyä kuin itsestään. Aurinko tuo energiaa niin paljon, että hyvä kun iltaisin malttaa nukkumaan mennä. Vaikka toisaalta uni tulee ihan hyvin, Nestori kun herää nykyään kuudelta, tänään jo viideltä!!! Mä en kestä, en sitten yhtään siedä aikaisia herätyksiä…

Joka keväinen puutarhan suunnittelu on alkanut, saa nähdä mitä sitä sitten oikeasti saa aikaiseksi. Jonkinlainen oleskelualue pitäisi kuitenkin rakentaa uusille Ikean kalusteille.

Meidän eläimet on kanssa onnensa kukkuloilla keväästä. Unto vahtii pihaa kallion päällä, Osku-kissa nautiskelee auringosta. Minni-kissanpentumme yrittää jatkuvasti vilahtaa muiden imussa ulos. Viikonloppuna käydään ostamassa valjaat, jotta pääsee tyttökin ulos. Meidän Oskuhan pysyy ihan nätisti pihalla vapaana, mutta Minni on niin rohkea ettei sitä uskalla päästää. Eikä varsinkaan ennen ”peräpään leikkausta”, pentuja ei nyt kaivata. 

Tänään sadepäivänä onkin sitten ollut tosi laiska olo, varmaan myös kello viiden herätyksenkin takia. Miki on kipeänä ja mä en ole saanut mitään tehtyä. Olisi niin ihana vain neuloa, mutta siihenkään en ole saanut Nestorilta rauhaa. Joten päivä on mennyt lähinnä puhelinta räplätessä ja Nestorin sotkuja korjaten. Onko muuten mitään typerämpää tapaa päiväänsä viettää?? No joskus näinkin, jospa huomenna jaksaisi olla aktiivinen. 

Sitten itse kuviin. En olekaan vielä esitellyt meidän keittiön uutta valaisinta, vaikka se on tuossa jo muutaman viikon ollut. Olen jo pitkään ihastellut tuota Ikean ihanaa Sinnerlig-valaisinta blogeissa. Sekä halunnut vaihtaa keittiön valaisimet. Keittiön pöydän yllähän oli kaksi eri väristä valaisinta ennen.

Lopulta päätin että nyt otan tuon valaisimen, ja tajusin että ei siinä pöydän päällä tarvitse välttämättä kahta valaisinta olla. Niin kuin ei tarvinnutkaan. Vaikkei tuo ole keskellä pöytää, se on silti tosi kiva. Siitä tulee ihana valokuvio seiniin pimeällä, ja se on jotenkin tosi kotoisa. Kuvasin tämän tosi valoisana päivänä, joten kuvat ei anna sille täysin oikeutta. Ihana se on silti!

Kivaa viikonloppua!

-Henna-