Karsittu ja siistitty keittiö

Meillä on pojat ja koira ollut viikonlopun mökillä. Ollaan oltu täällä tytön ja kissojen kanssa keskenämme. On ollut ihanan rauhallista, ja luksusta kun on saanut nukkua rauhassa ja pitkään. Mieli on levännyt kun olen saanut kävellä nukkumaan siistin kodin läpi. Ei ole tarvinnut väistellä leluja ja tuskailla pojan epäsiistiä huonetta.

Olin päättänyt että teen viikonlopun vaan kivoja juttuja ja ehkä jonkinverran töitäkin. Tänään kuitenkin tuijotin täyttä ja rojuja pursuaa keittiötä tuskaillen, ja aloinkin raivaamaan tasoja. Nyt raivaamisen jälkeen mieli lepää hetken myös keittiössä. Ainakin hetken ennen kuin tuo lauma palaa kotiin.

Tässä postauksen alussa siis ennen-kuva ja sitten lopputulos. Tasot pursui viikonlopun herkkuja, kuivausteline astioita jne. Halusin tyhjentää tasoja reilulla kädellä jotta ne olisi helpompi pitää siistinä, mutta…. Noh, olisi niitä voinut enemmänkin tyhjentää mutta käytännön syistä tykkään tietyt asiat pitää esillä. Jotkut taas on pakko pitää pöydillä. Ajattelin kruunata siivouksen hakemalla yrteille uudet kivat ruukut ensi viikolla.

Pikkuhiljaa kotiin vaihtuu myös syksyisempää ilmettä. Eilen pistin puodin hyrskyn myrskyn ja syksyisemmäksi, tänään sitten tämä keittiö. Mummin omenataulu pääsi seinälle ja vihreät vanhat pullot hyllylle. Vähän jo mietin josko ekat valonauhat viritän keittiöön, mutta ne nyt vielä jäi. Kynttilöitä sen sijaan olen jo iltaisin polttanut, illat alkavat olla jo melko pimeitä.

Jes, huomenna alkaa taas arki ja heti aamusta kerhopäivä. Jotenkin kiva kun arkeen pääsee heti kiinni pienellä omalla hetkellä. Kerhon ajan varmaan järjestelen taas työhuonetta. Ensi viikolla mulla lisääntyy huomattavasti puodin aukioloajat. Pidän puotia auki ti klo 17-19, ke klo 14-19, to klo 17-19 ja la 11-13. Nestorille pitäisi kehittää tiskin taakse joku maja tms jossa poika viihtyisi edes vähän paremmin kun mulla on asiakkaita.

Jaaha, nyt se lauma saapui kotiin. Yksi kitisee peliaikaa, yksi kiukuttelee autossa väsyneenä ja eteiseen nousee uhkaavasti pyykki-ja tavarakasa… Rauha on loppunut mutta kullat kotona.

-Henna-

Ps. Kukaan ei huomannut että olen siivonnut. Yllättikö? Ei.

 

Siivouspäivänä

Meillä on valikoitunut torstait siivouspäiviksi. Aiemmin siivosin yksin koko kodin aina, kunnes kyllästyin. Ihan hirveä homma ja kyllästyin siihen että saan siivota yksin täällä vaikka muutkin täällä asuu. Vaikka olenkin kotona, se ei tarkoita sitä että mä olen joku piika täällä. Joten totesin perheelle että tästä lähin siivotaan yhdessä. Samalla isommat lapset siivoaa omat huoneensa ja saavat viikkorahansa. Torstaisin koti onkin kuin pommin jäljiltä, vaikka toki muinakin päivinä jatkuvasti siivoan kaikkea pientä ja korjaan tavaroita paikalleen tuhat kertaa päivässä. Kun yhdessä siivotaan, siivous on tehty noin tunnissa ja hetken saa edes nauttia siisteydestä. Sen kunniaksi räppäsin muutaman kuvan sieltä täältä vähän siistimmästä kodista.

Meillä on tällä hetkellä isoin ongelma tavaroiden paljous. Pyykkitelineet täynnä pyykkiä jatkuvasti, Nestorin lelut, iso vuori tavaraa menossa kirppikselle ”joskus”. Niitä kuuluisia epämääräisiä pinoja kaikkea enemmän ja vähemmän tarpeellista, laskuja, tärkeitä papereita, jonkun laitteen osia, askartelutarvikkeita, lankoja jne. Olenkin päättänyt ottaa taas syksyllä kohteekseni rojun poiston, kunhan saan lapset kouluihin ja kerhoon. Olen kyllä vaatekaappini siivonnut kunnolla ja se on edelleen siisti. Lelut ja se epämääräinen sälä on seuraava kohde. Sitten loman jälkeen.

Eteisen järjestely on myös työlistalla syksyksi. Pakko hankkia jotain säilytyslaatikoita joihin saa kenkiä, pipoja ym piiloon. Tällä porukalla jo se kenkien meri tuossa pikkueteisessä on jotain ihan hirveää. Varsinkin kun ne kengät potkaistaan jalasta just siihen missä ollaan eikä laiteta nätisti riviin. Minä niitä sitten yritän epätoivoisesti siivota sivuun kun puoti on auki.

Vaikka juu, syksystä ei pitäisi vielä edes puhua, ”kesää” on kuitenkin vielä jäljellä. Tuo sateinen sää on vaan niin masentava ettei tässä osaa oikein muuta miettiä. Eikä tässä oikeasti ole lastenkaan kesälomaa enää montaa viikkoa jäljellä… Olen koittanut itse ajatella positiivisesti vaikka keli on mitä on. Mutta nyt alkaa iskeä pieni epätoivo… Kaikki kesätekeminen on jäänyt tosi vähälle, pihahommat ei etene ja Samin lomaa enää reilu viikko jäljellä. Mökillekin piti eilen lähteä mutta hulluksihan sielä pienessä mökissä tulisi lasten ja märän koiran kanssa. Uimassa en ole ollut vielä kertaakaan. Suoraan sanottuna ketuttaa. Vaikka säälle ei voikaan mitään, mutta kyllä se vaan ketuttaa. Suomen kesä on muutenkin niin lyhyt ja sitten kun se on vielä tätä, niin hulluksihan tässä tulee… Pliis sanokaa että huomiselle on luvattu parempaa!

Nyt mä häippäsen iltapalalle ja askartelemaan kalenteria.

-Henna-

 

 

Hempeitä värejä

Eilen aamulla mä päätin, että nyt me Nestorin kanssa syödään kyllä aamupala ulkona. Aurinko paistaa, joten se saa riittää vaikkei hirveän lämmin olisikaan. Puin meille tottumuksesta villapaitaa, huivia, pipoa ja kasasin aamupalan tarjottimelle. Kun lopulta avasin oven, ensimmäinen reaktio oli ”VOU!!” Sielähän oli lämmin! Siis oikeasti tuntuva lämmin eikä sellainen ”ihan kiva”.

Niin mä sitten kannoin pikkupöydän tuoleineen ulos, kiinnitin Minni-kissan hihnastaan tuolin jalkaan, ja niin me nautittiin lämmöstä ja aamupalasta. Kesä oli alkanut. Vihdoin!

Eilen oli myös viimeinen työpäivä Koivukylän Pop upissa. Samaan aikaan vähän haikea olo, mutta myös helpottunut. Nyt jos nämä kelit oikeasti paranee, niin on kiva kesän ajan ottaa vähän iisimmin ja kuopia vain illat pihaa. Kaiken lisäksi Koivukylä oli rehellisesti rahallisesti niin pettymys, että alkoi jo vähän turhauttaa seistä sielä. Mutta kokemus oli tosi hyvä, ja olen silti iloinen että lähdin siihen mukaan. Nautin tosi paljon töihin menosta ja haaveet ”oikeasta” omasta puodista kasvoi.

Nyt kuitenkin kesä jatkuu täällä kotipuodissa, ja on aikaa enemmän keskittyä pihaan ja perheeseen.

Päivän kuvat ovat keittiöstä. Yritän parhaani mukaan arjen kaaoksen keskellä pitää edes keittiön pöydällä aina kukkia ja jotain muuta kaunista. Nyt varsinkin kesän alkaessa on niin helppo kerätä pieniin maljakoihin kukkia vaikka joka päivä. Nestorikin on siinä iässä, että äiti saa kukkia usein. Joten pieniä maljakoita tarvitaan. Innostuin myös pienen tauon jälkeen polttamaan kynttilöitä, vaikka onkin valoisaa. Hiukan pilvisempinä päivinä poltan tuoksukynttilöitä, jotka tuovat sopivasti pientä tuoksua huoneeseen.

Hempeitä värejä ja suloisia tuoksuja, se on kesä!

-Henna-