Yrittäjän arkea- kevättapahtuma ohi

kevättapahtuma3Huh, olen niin helpottunut kun lauantain kevättapahtuma meillä ja mun puodilla on ohi. Tiedättekö kun valmistautuu jännittyneenä johonkin monta viikkoa, kaikki ajatukset pyörii asian ympärillä ja vähän stressaa koko hommaa. Että muistaako kaiken jne. Sitten kun se asia on ohi, tulee niin helpottunut olo ja pystyy taas keskittymään muuhunkin.

Nyt mä olen hetken siinä vaiheessa, kunnes täytyy taas reilun kuukauden päästä järjestää uusi tapahtuma. Siihen mulla on onneksi vähän paremmin jo nyt asiat järjestettynä, joten stressiä on edessä huomattavasti vähemmän.

Voin siis nyt hetken taas keskittyä tähän blogiinkin enemmän, ja mulla onkin jo parikin postausta tälle viikolle tulossa. Haaveena olisi myös aloittaa vähän ”konmaritusta”. Ehtiä siivota ainakin omat vaatekaapit, lastenhuoneet ja viedä tavaraa roppakaupalla kirppikselle. Itseasiassa täytyykin huomenna muistaa varata kirppispöytä… Mulla on hirveästi lastenvaatteita menossa eteenpäin, samoin mm. keittiön vanhat kattovalaisimet jne.

Isona haaveena on myös edetä vihdoin tuon pihankin kunnostuksen kanssa. Mulla tulee keskiviikkona teille se lupaamani postaus sisustussuunnittelijasta, ja ihan pikkaisen tuossa eilen aloiteltiin pihatöitä. Niistä kerron sitten myöhemmin lisää.

kevättapahtuma2Nyt palaan vielä hetkeksi lauantaihin ja sen tunnelmiin. Järjestin tosiaan kolmannen kerran puotini tapahtuman. Viime vuonna mulla oli yksi kesätapahtuma ja yksi joulutapahtuma, ja nyt taas kolmas tapahtuma. Hirveän kivaa on aina ollut ja tapahtumat mun mielestä kivan suosittuja ollut. Toki aina on uutta opittavaa, jotta voi ensi kerralla taas paremmin järjestää. Mainostin aikalailla, varsinkin somessa, mutta koko ajan oppii lisää uusia tapoja mainostaa. Koitan myös tutustua jatkossa muiden tapahtumiin ja koittaa saada niistä ideoita.

kevättapahtuma1Yksi iso jännitysmomentti näissä on myös se, että ottaa vieraita ihmisiä avuksi hommaan. Mulle uusi kahvilanpitäjä oli ihan vieras, samoin suurinosa myyjistä. Mulla oli paikalla mun lisäksi 7 myyjää ja kahvila. Ei yhtään tiedä miten ihmiset toimii, tuleeko ajoissa paikalle, auttaako telttojen kasaamisessa jne. Viimeiseen asti saa aina jännittää. On myös haastellista muistaa infota kaikkia myyjiä, ja yrittää yleensäkin pitää koko palapeli melkeinpä yksin kasassa.

Lopulta kaikki meni oikein hyvin. Sääkin lopulta suosi ihan hyvin, saatiin piha ajoissa kuntoon. Asiakkaita riitti, niin etten ehtinyt taukoa pitää. Toivon että kaikki myös viihtyi. Joitakin virheitäkin tuli, unohduksia jne, ja joku oli tehnyt reiän meidän trampoliiniin… Mutta kaikille sattuu vahinkoja ja itsekin opin tästä taas kerran. Mulla on vaan huono tapa jäädä vatvomaan asioita. Ei pitäisi, koska tällaisissa jutuissa on iso työ järjestää ja kaikki ei vaan aina voi täysin onnistua.

Näissä tapahtumissa on kuitenkin parasta se, että näkee ihmisten tulevan uudelleen. Silloin tietää onnistuneensa edes jotenkin, jos saa ihmiset palaamaan. Toinen mikä on kivaa, on tutustua uusiin ihmisiin. Esimerkiksi Oranssin Oravan Erika, joka on nykyään mun pop up-kaveri, häneen tutustuin vajaa vuosi sitten mun ekassa tapahtumassa johon hän tuli myymään ekotuotteitaan. Ollaan tässä vuoden aikana nähty kun ollaan ostettu toistemme tuotteita tai jaettu yrittäjän arjen fiiliksiä. Lopulta, vähän vahingossa päädyin hänen kaveriksi Koivukylän pop upiin, ja nyt meillä on sujunut mun mielestä tosi kivasti yhteistyö. Uusia yhteisiä projektejakin olisi näköpiirissä. Nämä on niitä elämän kohtaamisia, joista uskon että näissä on joku kohtalo mukana. On myös kiva kun puodilla käy vakkariasiakkaita, joiden kanssa tulee jonkun verran juteltua. Muutenkin koen että tällaisessa pikkupuodissa sitä kohtaa asiakkaan ihan eri tavoin kuin isoissa marketeissa. Nämä on yksi niistä asioista, miksi tykkään mun työstä ihan hirveästi.

Josta pääsen taas muutenkin aiheeseen yrittäjyys. Kerroinkin aiemmin toisessa postauksessa mitä mun puodille kuuluu. Voin sanoa edelleen ettei tässä nyt hirveästi palkkoja itselle makseta vielä, ja välillä iskeekin epätoivo. Silti jaksan yrittää, ei ajatustakaan että oikeasti lopettaisin. Olen nauttinut aivan älyttömästi pop up-työstäni, olen lähtenyt sinne joka ilta kuin vapaalle perhehulinasta. Nyt ymmärrän vihdoin, mitä tarkoittaa kun joku oikeasti nauttii työstään. Asiakasmäärän pitäisi kasvaa runsaasti, mutta mä jaksan yrittää. Yksi mun viisas tuttuni sanoikin, että aina kannattaa yrittää jos jotain haluaa. Vaikkei heti meniskään tosi hyvin, mutta työstä nauttii täysillä, silloin täytyy jatkaa ja silloin varmasti vielä onnistuu. Jos yrittää ja toteaakin, että ei tämä ollutkaan mitä odotin, en tykkääkään tästä, niin sitten vaan lopettaa. Voi ainakin olla ylpeä että kokeili ja nyt tietää ettei se ole mun juttu ja voi keskittyä muuhun.

Tällaista tänään. Huomenna sitten remppajuttuja, myöhemmin pihajuttuja ja ehkä joku päivä myös kotijuttuja. Niitä ei olekaan hetkeen ollutkaan kaiken kiireen keskellä. Saa myös toivoa, mitä postauksia haluaisitte nähdä?

-Henna-

 

 

 

Mikin syntymäpäivät

Enpäs ollut oikein ehtinyt tänne toivottelemaan teille hyvää pääsiäistäkään, kun olen ollut kiireinen mm. näiden meidän Mikin syntymäpäivien takia. No mutta nyt täällä vihdoin!

Miki täyttää tänään jo 9-vuotta. Silti tämä oli eka vuosi kun pääsiäinen sattui olemaan just samaan aikaan. Toisaalta ihan kiva, saatiin pitkä vapaa just synttäreille. Lisäksi sain kerrankin Mikin juhliin pääsiäisen varjolla koristella pastellisia fiiliksiä. 

Vaikka täytyy sanoa että tämän vuoden tarjoilut ja koristelut tuli toteutettua ihan hetken mielijohteesta. Olen ollut nyt niin kiireinen että kaikki teema-kertakäyttöastiat ym jäi ostamatta. Vaikka ei kyllä haitannut yhtään. Miki on jo siinä iässä ettei kaipaa mitään teemajuhlia, ja meitä oli tällä kertaa vähemmän kuin yleensä, joten posliiniastiat riitti hyvin kaikille.

Kakun tilasin taas, kun tiesin mitä haluan mutta en tykkää niitä kakkuja tehdä itse. Muistatteko Nestorin Överikakun viime syksyltä? Löytyy täältä. Halusin melko samalla idealla nytkin kakun, mutta suklaisen. Toivoin Mikin lemppareita vadelmaa ja nutellaa väliin, ja koristeluja sai taas käyttää runsaasti. Tämän kakun tilasin taas Herkkukeijun Reijalta, supertaitava kakuntekijä! Suosittelen! Kakun koossa ja täytteissä eikä koristeissa ole kyllä tingitty, kakussa oli tosi paksut kerrokset vadelmaa. (Harmi etten kuvannut kakun upeaa täytettä) Nämä Reijan kakut on myös paljon parempia kuin aiemmin tilaamani synttärikakut leipomosta. Leipomokakut on kyllä ollut upeita mutta niin ällömakeita. Vaikka tämä oli näin suklainen, se ei ollut niin makea kuin odotti ja hyvä niin. 

Tosiaan koristelut meni vähän tyyliin ”mitä kaapista löytyy”. Kaivoin pääsiäiskoristeet esille, niitä ei meillä paljoa edes ole. Paljon kukkia, vanha viirinauha ikkunaan. Värikkäät astiat mitkä on aina meillä, keltainen kaitaliina. Ikkunalle lightbox onnittelutekstein, herneenversoja, kynttilöitä… Tuli mun mielestä ihanan keväinen kattaus, vaikka ulkona onkin kylmä kuin talvella… 

Tarjoiluna oli tällä kertaa kakun lisäksi vain leipäkakut, jotka nekin tein vähän hetken mielijohteesta. Voileipäkakut on ikisuosikkeja, jotka on oikeasti helppo tehdä ja kiva kun ne voi ja kannattaakin tehdä jo edellisenä päivänä valmiiksi. Lisäksi pöytään karkkia ja sipsiä. Mulla menee yleensä tarjoilut ihan överiksi, joten nyt päätin ottaa iisisti. Nämä riittikin tosin hyvin noin 15 hengelle. 

Täytyy tosin sanoa että mulla oli pari päivää melko jotenkin ahdistunut olo tässä juhlien alla. Tuntui pahalta viettää ensimmäisiä Mikin synttäreitä ilman pappaa. Jättää papan vakiokuppi kaappiin. Onhan hän tosin ennenkin ollut poissa, mutta kuitenkin täällä. Nyt sytytin hänelle juhlien ajaksi kynttilän, vilkutuksena yläkertaan.

Alan nyt ymmärtämään miksi läheisensä menettäneille ihmisille just nämä juhlapyhät ovat vaikeimpia. Juhlat kun on sitä aikaa kun niitä läheisiä eniten nähdään, kokoonnutaan saman pöydän äärelle tutulla porukalla. Sitten kun joku puuttuu, sen todella tuntee.

Joten hyvin sekavat tunteet ollut tämän pyhän. Joka kerta kun lapsi täyttää vuosia, sitä myös miettii ajankulua. Miten mulla voi olla jo 9-vuotias lapsi? Koska se kasvoi näin isoksi? Toisaalta on niin ylpeä että on saanut kasvatettua kunnollisen pienen ihmisen. Miki on hyvin omalaatuinen persoona, ujo ja jörö vieraita kohtaan mutta kuitenkin niin sydämestään välittävä, viisas, huumorintajuinen ja suvaitsevainen. Toinen 9-vuotta, ja tuo lapsi on täysi-ikäinen, apua!

Nyt mä toivotan kaikille ihanaa loppupääsiäistä!

-Henna-

 

Synttäriviikonloppu

synttarit1 synttarit3

Se olisi taas maanantai. Mulle näistä maanantaista on tullut sellaisia tietokonepäiviä. Käydään Nestorin kanssa aamupäivästä kaupassa ja viemässä postiin viikonloppuna tulleet puodin tilaukset. Sitten istunkin hyvin paljon olohuoneessa koneella teekupin tai vesilasin kanssa. Samalla Nestori touhuaa omiaan. Luojan kiitos poika osaa nykyään leikkiä itsekseenkin, tai en saisi mitään tehtyä.

Maanantaisin keskityn pääosin blogiin. Valmistelen loppuun huomiseksi remppapostausta, jonka olen yleensä aloittanut jo aiemmin. Ajastan sen aamuksi ja aloittelen ehkä jo seuraavaa postausta. Tällä kertaa kirjoitan tässä samalla myös tätä postausta, ja kerron vähän viikonlopun kuulumisia.

synttarit4

Mulla oli perjantaina synttärit. Täytin ihan vain 33-vuotta, ei mitään suurta siis. Toisaalta mulle juhlat, muiden sekä myös omat, on sellaisia että aina pitää jotenkin juhlistaa. Mun mielestä itseään pitää sen verran rakastaa että juhlii myös omia synttäreitään, eikä aina vain lasten. Mun mielestä pitää olla kiitollinen joka ikisestä vuodesta jonka saa elää. Pohtia omaa ikää, omia saavutuksia, haaveita. Ostaa edes itselleen kimppu kukkia ja jotain herkkua. Mulle mun synttärit on myös syy kutsua sukulaiset kahville ja juhlistaa vähän alkavaa kevättä myös. Arkea saa elää jatkuvasti, joten pienikin syy juhlaan on hyvä käyttää hyväksi.

Mun viikonloppu meni vähän ristiriitaisissa tunnelmissa. Itse synttäripäivänä aamu alkoi sillä että Minni-kissa oli huitaissut ison kukkaruukun alas ikkunalaudalta, multaa, ruukunpaloja ym joka paikassa. Sitten Nestori pissi lattialle, ja päivä jatkuikin samaan arkiseen tahtiin. Sisko kävi kylässä ja syötiin pizzaa ja laskiaispullia sentään.

synttarit5

Lauantaina käytiin perheen kesken syömässä ja ostoksilla. Jotenkin kaikilla oli vaan pinna kireällä ja ärsytti ihan hirveät ruuhkat ja ihmisten etuilu hisseissä. (Mikä hitto siinä on että sulla on toimivat jalat, eikä lastenrattaita mukana, ettei voi niitä viereisiä portaita/rullaportaita käyttää, vaan tukitaan hissi niiltä jotka sitä oikeasti tarvii?????!) Päivän kruunasi hillittömät laskut kirjanpitäjältä. (Pitääkö ne lauantai-illan iloksi lähettää??) Loppuillan tuijotin papereita ja työjuttuja ja väänsin itkua. Ajattelin ettei tästä mun yrittäjyydestä tule mitään. Kiukuttelin kaikille muille ja ärsytti.

Sunnuntaina vihdoin helpotti. Sain lopulta suuni auki ja avauduin Samille mun raha-asioista. Jo se että sain purkaa fiilistä, helpotti, vaikkei sillä laskuja maksetakaan. Kunhan toinen ymmärtää ja on tukena. Se auttaa alkuun, vaikka edelleen mun yrittäjyys on iso kysymysmerkki, että pystynkö näillä eväillä jatkamaan. Leivoin Nutella-kakkua ja päivällä sain siskon, veljet, äidin ja mummin meille kylään. Syötiin taas pizzaa ja mun kakkua. Koti täyttyi ihanista kukista.

Äidiltä ja siskolta sain ihanat Pernille Corydonin korut. Vaikkakin valitsin ne itse, mutta sain ainakin mitä halusin. Samilta sain, ei niin nätin, mutta sitäkin käytönnöllisemmän aktiivisuusrannekkeen jota olin jo jonkun aikaa toivonut. Mulle aktiivisuusranneke on kuin peli, pakko liikkua jotta saa tavoitteet täyteen. Sekä tajuaa vähän itsekin kuin paljon tulee päivän aikaa istuttua ja yöllä nukuttua. Illan kruunasi vielä lyhyt mutta sitäkin ihanampi joogahetki. Olen huono urheilemaan, mutta joogasta oon saanut nyt vähän iloista liikkumista. Tykkään kun se on oikeasti kivaa, ja saa hetken relata. Lyhyestäkin joogahetkestä tulee niin hyvä olo. synttarit2

Viikonloppu oli kyllä yhtä tunteiden vuoristorataa. Arkista aherrusta ja pientä juhlaa. Jotenkin niin 33-vuotiaan elämää. Saa nähdä millainen tästä viikosta muodostuu.

Mukavaa viikkoa kaikille!

-Henna-