Synttäriviikonloppu

synttarit1 synttarit3

Se olisi taas maanantai. Mulle näistä maanantaista on tullut sellaisia tietokonepäiviä. Käydään Nestorin kanssa aamupäivästä kaupassa ja viemässä postiin viikonloppuna tulleet puodin tilaukset. Sitten istunkin hyvin paljon olohuoneessa koneella teekupin tai vesilasin kanssa. Samalla Nestori touhuaa omiaan. Luojan kiitos poika osaa nykyään leikkiä itsekseenkin, tai en saisi mitään tehtyä.

Maanantaisin keskityn pääosin blogiin. Valmistelen loppuun huomiseksi remppapostausta, jonka olen yleensä aloittanut jo aiemmin. Ajastan sen aamuksi ja aloittelen ehkä jo seuraavaa postausta. Tällä kertaa kirjoitan tässä samalla myös tätä postausta, ja kerron vähän viikonlopun kuulumisia.

synttarit4

Mulla oli perjantaina synttärit. Täytin ihan vain 33-vuotta, ei mitään suurta siis. Toisaalta mulle juhlat, muiden sekä myös omat, on sellaisia että aina pitää jotenkin juhlistaa. Mun mielestä itseään pitää sen verran rakastaa että juhlii myös omia synttäreitään, eikä aina vain lasten. Mun mielestä pitää olla kiitollinen joka ikisestä vuodesta jonka saa elää. Pohtia omaa ikää, omia saavutuksia, haaveita. Ostaa edes itselleen kimppu kukkia ja jotain herkkua. Mulle mun synttärit on myös syy kutsua sukulaiset kahville ja juhlistaa vähän alkavaa kevättä myös. Arkea saa elää jatkuvasti, joten pienikin syy juhlaan on hyvä käyttää hyväksi.

Mun viikonloppu meni vähän ristiriitaisissa tunnelmissa. Itse synttäripäivänä aamu alkoi sillä että Minni-kissa oli huitaissut ison kukkaruukun alas ikkunalaudalta, multaa, ruukunpaloja ym joka paikassa. Sitten Nestori pissi lattialle, ja päivä jatkuikin samaan arkiseen tahtiin. Sisko kävi kylässä ja syötiin pizzaa ja laskiaispullia sentään.

synttarit5

Lauantaina käytiin perheen kesken syömässä ja ostoksilla. Jotenkin kaikilla oli vaan pinna kireällä ja ärsytti ihan hirveät ruuhkat ja ihmisten etuilu hisseissä. (Mikä hitto siinä on että sulla on toimivat jalat, eikä lastenrattaita mukana, ettei voi niitä viereisiä portaita/rullaportaita käyttää, vaan tukitaan hissi niiltä jotka sitä oikeasti tarvii?????!) Päivän kruunasi hillittömät laskut kirjanpitäjältä. (Pitääkö ne lauantai-illan iloksi lähettää??) Loppuillan tuijotin papereita ja työjuttuja ja väänsin itkua. Ajattelin ettei tästä mun yrittäjyydestä tule mitään. Kiukuttelin kaikille muille ja ärsytti.

Sunnuntaina vihdoin helpotti. Sain lopulta suuni auki ja avauduin Samille mun raha-asioista. Jo se että sain purkaa fiilistä, helpotti, vaikkei sillä laskuja maksetakaan. Kunhan toinen ymmärtää ja on tukena. Se auttaa alkuun, vaikka edelleen mun yrittäjyys on iso kysymysmerkki, että pystynkö näillä eväillä jatkamaan. Leivoin Nutella-kakkua ja päivällä sain siskon, veljet, äidin ja mummin meille kylään. Syötiin taas pizzaa ja mun kakkua. Koti täyttyi ihanista kukista.

Äidiltä ja siskolta sain ihanat Pernille Corydonin korut. Vaikkakin valitsin ne itse, mutta sain ainakin mitä halusin. Samilta sain, ei niin nätin, mutta sitäkin käytönnöllisemmän aktiivisuusrannekkeen jota olin jo jonkun aikaa toivonut. Mulle aktiivisuusranneke on kuin peli, pakko liikkua jotta saa tavoitteet täyteen. Sekä tajuaa vähän itsekin kuin paljon tulee päivän aikaa istuttua ja yöllä nukuttua. Illan kruunasi vielä lyhyt mutta sitäkin ihanampi joogahetki. Olen huono urheilemaan, mutta joogasta oon saanut nyt vähän iloista liikkumista. Tykkään kun se on oikeasti kivaa, ja saa hetken relata. Lyhyestäkin joogahetkestä tulee niin hyvä olo. synttarit2

Viikonloppu oli kyllä yhtä tunteiden vuoristorataa. Arkista aherrusta ja pientä juhlaa. Jotenkin niin 33-vuotiaan elämää. Saa nähdä millainen tästä viikosta muodostuu.

Mukavaa viikkoa kaikille!

-Henna-

Yllätyssyntymäpäivät miehelle

Huh mikä helpotus, kun ei tarvitse enää salata miehen syntymäpäiviä! Sami nimittäin täytti sunnuntaina 40 vuotta.

Mähän olin varmaan jo kaksi vuotta sitten päättänyt, että sitten kyllä juhlitaan isommin ja yllätän hänet juhlilla. Joulukuun alussa alkoi suunnittelu. Halusin järjestää jotakin niin, että päivällä päästäisiin lasten kanssa johonkin ja illalla aikuisten kesken. Tammikuu ei vaan ole se helpoin kuukausi keksiä ohjelmaa…

Lopulta päädyttiin siihen että mentiin päivällä Superparkkiin, ja illalla oltaisiin porukalla meillä syömässä tapaksia. Facebookin kautta keräsin porukkaa kasaan, Samin vanhoista kavereista lähtien. Yllätys säilyi loppuun asti. Tosin päädyin lopulta vihjaamaan jotain jo perjantaina, Sami ei tykkää että jotain tulee täysin puskista. Enkä muuten minäkään. Kerroin että jotain olen järjestänyt.

Superpark oli ajatuksena tosi hyvä. Sielä olisi lapsille sekä aikuisille tekemistä, ja voitaisiin mennä sinne isollakin porukalla ilman varauksia. No, ei siinä muuta mutta Sami hajotti kylkensä noin viikkoa ennen. Jonkinlainen hiusmurtuma tms. Jäi voltit ja kaikki muu tekemättä, mutta lapset tietty tykkäsi ja nähtiin tuttuja. Muutoinkin tuon paikan miinus oli kyllä se, että sielä oli ihan liikaa lapsia. Aikuisena ei kehdannut ängetä lasten väliin jonottamaan trampoliinia. Oli hyvä että sielä oli sentään pienille lapsille oma alue, mutta jotenkin olisi kaivannut myös aikuisten omaa aluetta.

Illalla sitten illanistujaisia meillä. Samin ilme oli kyllä kaiken sen arvoinen, kun näki pitkästä aikaa vanhoja kavereita. Tämä arki vie niin mennessään ettei hirveästi tule ketään enää nähtyä, joten tällaiset juhlat on hyvä syy nähdä tyyppejä. 

Kaiken kruunasi sunnuntaina aamulla miehen lahja. Olin paketoinut kosmetiikkalaatikkoon miehelle uuden puhelimen. Mies on sellainen joka ei raaski ikinä ostaa itselleen kalliimpaa puhelinta. Tai ostaa meille ja ottaa itselleen meidän vanhan. Nyt kerrankin sai vähän paremman luurin. Vaikkakin hänen ilme oli pari sekunttia vähän järkyttynyt kun näki kosmetiikkalaatikon, mitähän se raukka kuvitteli saavansa siitä lahjaksi, haha!

Nyt on helpottunut olo kun ei ole mitään isoja juttuja hetkeen tulossa, eikä tosiaan tarvitse salailla enää. Mä olen yrittänyt tehdä tänään viikonlopusta rästiin jääneitä juttuja, lähinnä työasioita. Vähän huonolla menestyksellä kyllä. Huomaan että Minnikin villiintyy vain enemmän, mitä paremmin kotiutuu. Tänään on kaatunut jo täysi vesikarahvi, multia kaavittu kukista, katkaistu tulppaaneja, matot jatkuvasti rullalla, koristeena ollut riikinkukon sulka pureskeltu jne jne. Aamuisin saa herätä jännityksellä katsomaan että mitähän kaikkea yön aikana on täällä riehuttu. Vaikka se siivoilu vie aikaa, niin on se lopulta sen arvoista. Toi katti on niin ihana tyyppi ja herätti myös paljon ihastusta lauantain synttäreillä. Kaikkiin tarttuu kissakuume Minnin myötä.

Kuvassa muuten se ihana pöytäliina josta kirjoitin täällä.

Nyt haen kupin kahvia, ja jatkan töitä.

-Henna-

Halloweeniin valmistautumista

Täällä pikkuhiljaa valmistaudutaan Halloweeniin. Koitan tämän postauksen jälkeen jättää työt tältä illalta ja ottaa illan iisisti teen ja joululehtien äärellä.

Halloweenia emme kummemmin vietä, mitä nyt lapsille pientä halloween-tunnelmaa. Herkkuja ja kynttilöitä. Lisäksi mulla on huomenna aamupäivällä puoti auki ja koko sunnuntai menee koulutuksessa. Tämä ja huominen ilta otetaan kuitenkin iisisti. 

Mikin sänkyyn vaihdoin lepakko-lakanat ja kaivoin kausivalot hyllyn reunalle. Keittiössä on pari ikivanhaa kurpitsa-koristetta sekä viimevuotinen kurpitsa-garland katossa. Ei sitä niin paljon tarvita juhlatunnelmaa luomaan.

Sen suuremmitta puheitta, toivotan kivaa viikonloppua ja hauskaa halloweenia kaikille!

Tervetuloa huomenna myös puodille ostoksille klo 11-13. Viimeiset halloween-tuotteet ovat -10% .:)

-Henna-