Sunnuntai-fiiliksiä

Harmittaa kun tämä blogi on nyt ollut niin hiljainen. Toki oon ollut nyt kuukauden sisään paljon kipeänäkin, mutta jotenkin on ollut vähän inspiraation puutettakin. Onneksi sitä tietää jo kokemuksesta että näitä tulee ja menee.

Mulla alkaa olla jo flunssa parempaan päin, vaikka en vieläkään voi sanoa olevani terve. Nestorin kanssa vielä niiskutetaan. Sairastellessa kyllä huomaa ihan erityisesti, miten aika vain valuu ohi. Ihan järkyttävää tajuta että ensi viikolla alkaa jo huhtikuu! Vaikka ei sillä, huhtikuu ja kevät on kyllä erittäin odotettuja. Meillä on huhtikuussa myös ruotsinristeilyä ja Mikin 9-vuotissynttärit edessä. Huhtikuussa on myös kevätmessut Messukeskuksessa Helsingissä ja sekin on jotenkin kiva keväänmerkki. Mulla täällä puutarhaideat suhisee päässä, nyt täytyy vain päättää että mitä niistä ehditään toteuttaa.

Meillä meni viikonloppu taas ihan kivasti. Perjantaina oltiin shoppailemassa, käytiin syömässä ja lapset sai kaikkea tarpeellista. Ostettiin pojille myös vihdoin kineettistä hiekkaa. Nestorihan innostui siitä ihan hirveästi. Tosin seuraavana päivänä meni hiekkakin jo tauolle kun pikkumies alkoi heitellä sitä joka paikkaan… Muutoin se on kyllä hauska, kehittävä, monikäyttöinen ja hiekat on helppo imuroida lattioilta.

Eilen käytiin ostamassa Mikille uudet gerbiilit. Meillähän on ollut yhteensä neljä gerbiiliä kun Miki oli pienempi. Silloin remppa oli kiireisimmillään, joten niiden kuoltua ei otettu enää uusia. Nyt Miki on jo moneen kertaan pyytänyt jyrsijää. Puputkin olisi ihania mutta tarvitsee niin paljon tilaa että otettiin nyt gerbiilejä. Huomaa että Miki on nyt isompi ja osaa itsekin siivota häkkiä ja antaa ruokaa. Gerbiilien touhuja on kyllä niin hauska seurata. Niin on kissoistakin. Minnihän tajusi vasta viime yönä niiden läsnäolon, ja viettikin loppuyön gerbiilien terraarion ympärillä pyörien. On kyllä ihme ettei gerbiilit häiriinny siitä, touhusivat vain entiseen tahtiin. Sielä eläinkaupassa oli myös lintuja, ja mun lintukuume ei siitä kyllä helpottanut… Vielä joku päivä ehkä nekin otetaan. Aikamoinen eläintarha meillä siis kohta, haha!

Mun mielestä on kuitenkin ihanaa että lapset saa kasvaa eläinten kanssa. Eläimet opettaa lapsille niin paljon, ja onhan ne vastustuskyvynkin takia hyvä asia. Olen lukenut monesti siitä miten eläimet parantaa vastustuskykyä. Eläimet rauhoittaa, tuo turvaa, ovat kavereita ja lapsi oppii huolehtimaan pienemmistä. Miki huolehtii hyvin nykyään eläinten ruokkimiset ym. Nestori taas leikkii päivittäin Minni-kissan kanssa ja halailee ja pussailee kaikkia joka päivä. Kerran kun haettiin eläinkaupasta kissanruokaa, sielä oli iso musta koira. Nestori totesi vain ”hauva!” ja meni halaamaan itseään paljon isompaa koiraa. Ei ole siis koirapelkoa tuolla naperolla.

Ainoa miinus eläinten kanssa on se, että niitä on hankala jättää jos itse lähtee johonkin reissuun. Onneksi meillä on lähipiirissä hoitajia, mutta on siinä silti aina omat haasteensa. Varsinkin Unton kanssa joka edelleen ahdistuu yksin ollessa. Aina kun ollaan pidempi aika poissa, sen eroahdistus taas pahenee. Vaikka harvoinhan me missään ollaan, mökillekin lähtee koira ja joskus kissatkin mukaan.

On myös ollut kiva huomata miten hyvin Minni on sujahtanut perheeseen. Pian puolivuotias Minni on tainnut sulattaa jopa meidän Osku-kissan sydämen, niin hyvin ne tulee juttuun. Välillä tosin Minni haastaa Oskun painiin, mutta sekin tekee vain hyvää meidän pullukalle. Välillä taas Osku siirtyy Unton viereen nukkumaan, vissiin menee sinne vanhan kaverinsa kainaloon turvaan jotta saa nukkua rauhassa ilman hyökkäyksiä.

En tiedä onko se tämä flunssa vai mikä, mutta musta tuntuu että pää lyö ihan tyhjää. Paras siis sulkea läppäri ja toivottaa hyvät sunnuntai-illat!

-Henna-

 

 

 

 

 

Minni-neiti

Minni-kissa1Meidän Minni-neiti ansaitsee nyt vihdoin ihan ikioman postauksen! Nimittäin meidän perheen uusin jäsen, pikkuinen kissanpentu.

Reilu vuosi sitten syksyllä meidän rakas Eppu-kissa kuoli yllättäen. Eppu oli mun lemppari, ihana, kaunis ja rohkea kissa. Mun suruaika kesti vuoden. Edelleen muistelen Eppua lämmöllä ja käyn välillä sen haudalla takapihalla. Aina silloin tällöin viime vuoden aikana pieni kissakuume iski päälle silti, mutta en itse ollut vielä valmis. Kunnes sitten jokin aika ennen joulua päätin että nyt! Selailin kissasivuja, mutta jotenkin yksikään ei tuntunut oikealta. Lopulta Minni löytyi samoin kuin meidän Unto-koira aikoinaan. Kysyin kavereilta Facebookissa että tietääkö kukaan ketään. Pian tuli vastaus, olisi tyttökissa joka on luovutusikäinen jouluaattona. Se oli siinä! Kohtalo iski taas kerran peliin.

Heti sen jälkeen keksin etten paljastakaan tätä lapsille, vaan Miki saa kissan joululahjaksi. Kasvattaja kyseli nimeä etukäteen, jotta saivat sillä kissaa jo kutsua. Teiltäkin kyselin nimiehdotuksia, mutta jotenkin se itseni keksimä Minni jäi mieleen. Vaikka jälkikäteen vasta tajusin että parillakin tutulla on Minni-kissa! Eipä sillä väliä, Minni se olisi silti. Meidän Minni. Mikin Minni.

Minni-kissa2

Minni saapui meille heti joulun jälkeen. Mulla ei ollut pennuista kokemusta, paitsi lapsena meille tuli pentu mutta siitä en muista mitään. Mun entinen kissa Andy, ja meidän Osku ja Eppu tuli vanhempana meille. Odotin siis Minnin kohdalla pientä hermoilevaa kissaa joka piiloutuu sängyn alle vuorokaudeksi ja pissii mihin sattuu. Kuinka väärässä olinkaan!

Minni saapui, super pieni ja kaunis pieni olento. Käveli samantein häkistään ulos ja rohkeasti alkoi tutkimaan paikkoja. Antoi heti silittää ja kehräsi iloisesti. Ainoastaan meidän iso musta Unto-koira on ollut tosi pelottava! Nyt ne sentään jo nuuskii toisiaan, mutta hiukan varovainen Minni on vieläkin Unton suhteen. Onhan tuo 20 kiloinen koira jättiläinen 1,3 kiloisen kissanpennun rinnalla.

Mitäs taas Osku-kissa tuumi? No Oskun ilme oli sellainen: ”Mikä hitto tuo rääpäle on, äkkiä nurkkaan vahtimaan sitä!” Parin päivän päästä ilme muuttui ”Ei kai toi ole oikeasti jäämässä…” -tuijotukseen. Minni taas on tosi utelias Oskua kohtaan, ja yrittää varastaa Oskun ruoat… Osku on siis aika välinpitämätön ja välttelee mieluummin pentua. Se on aika yksineläjä mieluiten, ei halua joutua tappeluihin. Nyt kuitenkin reilun viikon jälkeen nuo sietää toisiaan.

Uskon kuitenkin että Minni sopeutuu vielä hyvin meidän vanhojen eläinten seuraan, kunhan sen pitää omalla kupilla ettei Osku jää ilman ruokaa. Eppukin aina etuili ja yritti syödä Oskulta. Jonkinlainen pomon paikka toisen on varmaan jossain vaiheessa otettava, toivon ettei nyt kuitenkaan mitään isoa tappelua tulisi…

Minni-kissa3Minni nukkui heti ekat yöt Mikin kainalossa. Edelleen välillä nukkuu Mikin luona, pieni pää vain kurkkaa Mikin takaa kun ohi kävelee. Joskus nukkuu mun kainalossa peiton alla, joskus mun kyljen päällä. Toissayönä tuo nukkui jopa Nestorin sängyssä, poski vasten poskea. Mä itse toivoin saavani sylikissan, muut kissat kun eivät sitä ole olleet. Ainakin nyt pentuajan Minni viihtyy hyvin sylissä. Kun istun tietokoneella, Minni nukkuu aina mun sylissä. Niinkuin nytkin. Yöt se painautuu kylkeen, onhan meillä kylmä talo. Vähän kyllä pelkään että tuostakin tulee kaikkea muuta kuin sylikissa, mutta katsotaan mitä aika näyttää. Nyt nautin kun saan kanniskella taas vauvaa ja se vain hurisee tyytyväisenä.

Päivisin Minni on kovin vilkas ja rohkea. Säntää ympäri taloa, leikkii palloilla, pullonkorkilla, varastaa juustoa leivältä tai tunkee nenänsä meidän lautaselle. Se hyppii täysillä mun isoihin kukkiin ja kaivaa kukkamultia. Meillä on siis suihkepullo jo ahkerassa käytössä, jotta noi kasvit olisi hengissä vielä kesälläkin. Aivan ihana utelias neiti! Niin rakas ja lellitty jo nyt. Sellainen joka saa tuon meidän isännänkin lässyttämään ja hempeilemään.

Meillä on vihdoin tyttö poikavaltaisessa perheessä, jee! Sanoinkin että onpa tylsää kun talossa on vihdoin tyttö, mutta sille ei pääse ostamaan tyttöjen vaatteita. Naurettiinkin kaverin kanssa että kohta puen sen rusetteihin ja blingbling-pantoihin! No ei, bling bling ei ole mun juttu. Minni saa olla rauhassa sen suhteen. Minnin kaunis turkki on jo riittävä koru ja asu tyttöselle.

Ollaan kyllä iloisia Minnistä, ihanaa oli saada pentu taloon nyt kun lapset alkaa olla vähän isompia. Minni tulee varmasti näkymään täällä blogissa, ja näette sen varttumisen aikuiseksi. Koitan myös saada vielä yhteiskuvan meidän kissoista, kokoero on niiiin naurettava, haha!

Ihanaa viikonlopunjatkoa sinne! Minä avaan ihan kohta puodin, joten töitä luvassa tähän aamupäivälle.

-Henna-

 

Juhlaviikonloppu

Meillä oli ihan mielettömän ihana viikonloppu. Jo tämä ihana sää varmasti teki monien viikonlopusta kivan, mutta meillä viikonloppuna juhlittiin. Mikillä oli 5-vuotissyntymäpäivät, ja meillä oli lauantain koko päivän tupa täynnä juhlijoita.
Tänä vuonna mä halusin päästä mahdollisimman helpolla. En tykkää yhtään leipoa kakkuja, joten tilasin upean Super Mario ja Sonic-pelien teemaan sopivan kakun Malmin Muruseni leipomosta. Kuten näkyy, kakku oli upea ja se oli myös hyvää!

Suolaisena ruokana meillä oli vuorostaan Subwaysta tilattuja patonkeja, sekä lisäksi kaikkea pientä syötävää. Meillä oli juhlimassa pajon sukulaisia, Mikin kavereita, entisiä hoitolapsia sekä ystäviä. Poika nautti päivästä, kunnes illalla väsähti niin että onkin sitten tänään ollut aivan kipeänä… Onneksi ei flunssa tullut kuitenkaan kuin vasta eilen illalla.

Tänään ollaankin sitten oltu pihalla koko päivä kun eilen ei juurikaan päästy. Haravoitu on jo vaikka kuinka, mies vaihtoi kesärenkaita ja korjasi autoa. Kovasti suunniteltiin jo talon maalausurakan aloitusta. Tekisi jo niin mieli aloittaa seinien pesu, maalin rapsutus ja telineiden rakentaminen. Ensi viikonloppuna varmasti se aloitetaankin jos sää jatkuu yhtä hyvänä.
Minä myös laittelin kukkia ja siivoilin kuistia. Onhan tuo toisaalta vähän huvittavaa koristella noita keskeneräisiä kuisteja, mutta tosiasiahan on se, että kauniit kukat piristää vaikka keskellä risukasaa. Kyllä niistä vaan tulee hyvä fiilis vaikka rempat olisikin vähän kesken.
Oli kyllä niin ihanaa puuhastella tuolla auringossa. Eläimetkin nauttii niin kovasti. Untosta on varmaan tosi outoa kun ei ole lunta enää, sehän kun ei ole ennen nähnytkään muuta kuin talven. Edelleen se käy niissä vähäisissä lumikasoissa pissillä ja pyörimässä mutta voi kun se nauttii haistella maata jossa ei lunta enää ole. Voin kuvitella jo miten se tulee tykkäämään elosta meidän mökillä. Metsäretkistä vapaana ja uimista järvessä.

Mä myös listasin ylös kaikki teidän ehdottamat kirjat, suuri kiitos kaikille! Vaikken kaikkia nyt voikaan lukea niin lista on mulla ylhäällä, suurinosa kuulosti niin mielenkiintoisilta kirjoilta, tosi hyviä ehdotuksia annoitte! Läheskään kaikkia en pokkarina suomalaisesta kirjakaupasta löytänyt, mutta otettiin äidin kanssa niitä mitä löydettiin. Meinaan myös vielä joskus metsästää niitä mitä tuolla ei ollut.
Mulla tarttui ekana käteen tuo Tuulen varjo sekä Naisten etsivätoimisto nro 1. Koska me äidin kanssa molemmat rakastetaan rikossarjoja, äiti ottikin Karin Slaughterin kirjan sekä Jo Nesbon kirjasarjasta ekan osan. Mä pääsen sitten niitä lukemaan kanssa, ja jos tykätään niin niitähän on sitten helppo ostella kesällä lisää. Varsinkin Nesboa sielä oli ihan hirveästi! Lisäksi mä otin tuon Michael Pollanin Oikean ruoan ohjeet- kirjan. Olen lukenut sen Oikean ruoan puolesta joka inspiroi mua aikoinaan syömään taas niinkuin mun mielestä pitääkin. Nyt kun toi syöminen alkaa taas vähän luisumaan väärään suuntaan niin katsotaan josko tämä taas inspiroisi oikeaan suuntaan.
Vielä kun ehtisi joskus näitä lukeakin… No kesällä sitten. Samilla on eka lomaviikko jo kuukauden päästä niin sitten vaan nokki kohti mökkiä niin ehtii vähän lukeakin eikä vaan tehdä hommia täällä kotona.

Nyt on niin hyvä, auringon ja ystävien piristämä fiilis että tästä on hyvä jatkaa uuteen viikkoon!

Mites te muut nautitte aurinko-annoksenne?:)

-Henna-

Ps. Jasmine, sun käsi pääsi kuvaan. 😉