Äitienpäivä-viikonloppu

Huh huh, eipä tässä voi muuta sanoa! Kyllä kelit on niin yllättänyt nyt kaikki. Hyvä kun ehti saada talvivaatteet pois alta kaappiin, niin piti jo kesävaatteet kaivaa esiin. Itseasiassa ei meillä olisi edes kesävaatteet olleet vielä esillä, ellei olisi ollut pakko pakata Rodoksen matkaa varten. Tosin, nyt ne kesävaatteet on sielä matkalaukussa, joten ei paljon lohduttanut, haha!

Meillä oli eilen käsityökerho, eikä todellakaan huhtikuun kerhossa olisi voinut uskoa että toukokuun ilta istutaan ulkona. Niin vaan istuttiin, ja ihan hyvin tarkeni vielä kasin jälkeen illalla. Sami selvästi tilasi nämä säät lomallensa.

Terassi on melkein kesäkunnossa, tosin kesäkukat ja auronkovarjo puuttuu vielä. Matka vielä vähän lämpimämpään Rodokselle, on tosiaan pian tulossa, joten turha mitään laittaa ennen sitä. Kiva kuitenkin talovahdeille että saavat terassilla istuskella aurinkoa ottamassa. Huomattavasti helpompaa lähteä reissuunkin nyt kun tänne jää talo täyteen väkeä eläimiä hoitamaan.

Terassille ei tule tänä kesänä mitään uutta ja ihmeellistä, mutta on kiva kun tuo terassi tuohon nyt yleensäkin viime kesänä tehtiin. Sohvaa ja tuoleja koristaa vanhat tyynyt, ja keittiön vanha räsymatto pääsi ulos myös. Vielä kun saadaan niitä kukkia niin kiva tulee.

Kun palataan reissusta, olisi tarkoitus ostaa kesäkukat ja istuttaa salaattia ym nopeaa. Sitten jatkuu kuistien maalailu, seinän maalailu ja ajattelin myös Nestorin uniajoilla aloittaa ikkunoiden korjailun. Kaikkea pientä siis. Pihaakin olisi kiva laittaa, mutta saattaa olla ettei hirveästi ehdikään. Katsotaan nyt. Sitä ei oikein ikinä osaa alkukesästä sanoa mitä kaikkea saadaan lopulta aikaiseksi. Kelitkin toki vaikuttaa paljon.

Toivotaan että koko kesä olisi näin ihana! Joka tapauksessa, me lähdetään pian lomailemaan. Hiukan harmittaa että täällä on nyt just nämä lämpimät, mutta toisaalta ihana palata kun jos täälläkin jatkuu lämmin. Lisäksi reissussa saa oikeasti relata ja nauttia ja uida. Täällä olisi aina vaan hommia, vaikka niitä ei tee, ne on kokoajan mielessä.

Huomenna me otetaan varaslähtö äitienpäivään, ja lähdetään mummille kylään isolla porukalla. Joten toivotan jo nyt ihanaa äitienpäivää äideille, mummeille, sijaisäideille, äitipuolille, mammoille, mummoille… Kaikki ansaitsette päivänne!

-Henna-

Ps. Huomiseen klo 12 asti aikaa osallistua arvontaan!

Kevättä olohuoneessa ja mietteitä lapsista

 

 

Tuossa alkuviikon aurinkoisten päivien innoittamana, päätin vaihtaa väriä olohuoneeseen. Tuli joka keväinen vahva keltaisen kaipuu, ja muistinkin että mulla on odottamassa yksi keltainen pellavatyynyliina. Siitä sitten kokeilin mitä laittaisin sen kaveriksi, ja tällainen setti syntyi tällä kertaa. ”Pääsohvalle” reippaasti väriä, ja punaiselle samettisohvalle vähän rauhallisempaa.

 

 

Joku hetkellinen väsymysviikko iskenyt tähän, en tiedä mikä loman jälkeinen juttu tämä on. Jatkuvaa päänsärkyä, ja aamulla voisi vaan nukkua. Muutoin viikko taas mennyt kyllä ihan ennätysnopeasti ohi. Vaikka onkin väsynyt, niin kokoajan on jotain ohjelmaa. Tai jos ei ole, niin teen sitä itselleni. Kuten nyt illat olen maalannut muutamia kalusteita uusiksi.

Meidän lapset on kyllä kanssa piristänyt ihan kivasti vastapainona väsymykselle. Vaikka se elämä onkin sellaista lapsiperheen vääntöä nukkuma-ajoista, peliajoista, saako kukkia repiä-keskusteluista ym, niin paljon hyvääkin. Miki sai opettajalta tänään kehut, kun olimme koululla kehityskeskustelussa. Koulun alun pelkoni, saako poika kavereita ja onko tehtävät tarpeeksi haastavia, ovat nyt toistaiseksi ohi. Mikin opettaja on ihan mahtava, ja seurailee lapsia heidän kehitystasonsa mukaan. Kukin tekee sitä mikä on heille sopivaa, ei liian helppoa eikä liian vaikeaa. Miki on saanut myös paljon kavereita, ja tulee hyvin toimeen luokan poikien ja tyttöjen kanssa. Olen niiin helpottunut, kunpa sama linja jatkuisi mahdollisimman pitkään. Ihan tarpeeksi saanut huolehtia aiemmin ujosta pojasta, josta on tullutkin niin reipas! Miki pärjää ja viihtyy koulussa, ja se on tietty vanhempana iso helpotus.

Nestori taas on Nestori. Haha! Herran itsepäisyys nostaa vaan päätään. Perheliikunnassa poika ei tee mitään mitä pyydetään, silloin kun pyydetään. Kaikki jutut poika kyllä imee itseensä ja opettelee, hän vaan tekee ne sitten kun itse haluaa. Nestori ei puhu paljoa, mutta elekieli on kyllä huipussaan. Osoittaa mitä haluaa ja pälättää omaa kieltään. Vetää jalasta tai paidan helmasta leikkimään. Turha sanoa että äidin pitäisi tehdä kyllä ruokaa. Jos lopetan pään silityksen, Nestori tarttuu käteeni ja asettaa takas päälleen. Lisää! Pukemiskilahdukset ja lattialle huutamaan heittäytyminen tehdään monet monet kerrat päivässä. Tavarat lentää ja kävellään just eri suuntaan kuin pitäisi.

Ollaankin nyt aika monen kanssa naurettu, miten se esikoisen kohdalla ollut vanhemmuuden sädekehä on tippunut jo ajat sitten. Jos luulin olevani silloin hyvä vanhempi jonka lapsi tekee kaiken niin kuin kuuluu, niin en luule enää. Onneksi olen myös kasvanut rennommaksi kasvattajaksi, ainakin omasta mielestäni. Jos Nestori haluaa heittäytyä keskelle ostoskeskuksen lattiaa, niin olkoon hyvä vaan. Muut ihmiset saa ihan vapaasti katsoa pitkään. Jos ruoka valuu pitkin leukoja ja sormilla on kivempi syödä kuin haarukalla, niin sekin on ihan ok. Meillä on onneksi koira joka puhdistaa lattiat.

Onneksi myös mennään kesää kohti, ulkona sotkut ja vedellä kastelu ei haittaa niin paljoa. Voihan äitiys, niin ihanaa ja kamalaa! Uhmaikää odotellessa.

Hei, se olis nyt perjantai! Kivaa viikonloppua. 🙂

-Henna-

 

Uusi vuosi, ja uudet tuulet

Niin se vuosi taas vaihtui. Enkä tehnyt yhtäkään uudenvuodenlupausta, en edes salaa itseni kanssa. Toki lupasin taas ottaa itseäni niskasta kiinni urheilun suhteen, mutta se on enemmänkin itsestäänselväpäätös jonka tekisin joka tapauksessa nyt jos/kun alan olemaan taas terveempi eikä joulu tms tuo tekosyitä laiskotella.
Ei kun yhden päätöksen tein, aion tehdä entistä enemmän kasvisruokia koko perheelle.

Vuosi sitten lupasin parantaa elintapojani, liikkua enemmän, syödä paremmin. Lupasin myös panostaa enemmän parisuhteeseen. Täytyy myöntää että tavallaan nuo kaikki toteutui.
Liikunta on tällaiselle sohvaperunalle sellainen vuoristorata. Välillä tulee paljon liikuttua, välillä vähemmän. Välillä ei kiinnosta yhtään, välillä sairastelee koko ajan niinkuin loppuvuosi meni. Liikuin kuitenkin enemmän kuin aiemmin, ja se on jo jotain sekin.
Ruokapuoli taas on mennyt paljon paremmin kuin aiemmin, mutta toki aina voisi parantaa. Uskon kuitenkin että ruokavaliolla oli iso merkitys myös siihen että pimeän syksyn jaksoin paremmin rämpiä läpi. Tosin se ei selitä sitä, miksi olin erityisen paljon kipeänä loppuvuonna… Olen tehnyt niitä kasviruokia enemmän, ennen meillä syötiin suunnilleen jauhelihaa ja pastaa joka päivä. Nykyään sitäkin, mutta monia uusiakin ruokia.

Parisuhde taas, no ihan hyvin menee. Sillain kivan tasaisesti. Paljoakaan kahdenkeskisiä irtiottoja ei ole ollut kun Nestorikin on niin pieni. Tärkeintä on ollut pienet huomionosoitukset, ja se että asiat saa puhuttua läpi. Niissä ollaan tsempattu. Sekä sekin auttaa, kun sanoo ääneen, että ihan hyvinhän meillä menee. Näin on hyvä.

Nyt en kuitenkaan siis uusia lupauksia tee, mutta paljon olen pohtinut tätä tulevaa vuotta. Matkoja ei harmi kyllä ole vielä tiedossa. Alkuvuoden reissut kun on ollut sellainen henkireikä. Irtiotto arjesta ennen kesää. Katsotaan nyt, päätämmekö siltikin lähteä.
Mulle iso muutos on kuitenkin parin viikon päästä tapahtuva blogimuutto. Koska en ole nyt töissä, niin jotenkin koen että tuo muutto tuo sellaista tiettyä potkua mulle. Mä en osaa vain olla ilman mitään järkevää projektia. Jotain pitää olla lastenhoidon ohella, jotain missä on kontaktissa ihmisiin ja pääsee suunnittelemaan ja tekemään. Se mun juttu on nyt erityisesti tämä blogi. Mun oma projekti jossa haluan parantaa ja kehittää itseäni lisää. Ottaa esimerkiksi parempia kuvia.

Mulla on tosi paljon ideoita blogin suhteen, ja toivon että ehdin ne kaikki toteuttaa. Kauheasti en vielä kerro kun pelkään että jos en sitten ehdikään. Pääosin kuitenkin kodin sisustusjuttuja. Yksi on ainakin se, että me vaihdetaan sänky ja samalla uudistan makuuhuonetta vähän muutenkin boheemimpaan suuntaan ehkä. Siitä on kiva tehdä sellainen blogiprojekti myös.

Katsotaan nyt mitä muutto A-lehdillekin tuo tullessaan. Muutosta kerron vielä lisää erillisessä postauksessa, ajankohta jne. Sanon kuitenkin sen, että blogi ei muutu. Mä olen mä, jutut on samoja arjen juttuja, ei vain sisustusjuttuja vaikka sisustusportaaliin muutankin. Pienet muutokset on lähinnä ehkä ulkonäöllisiä, ja pyrin kirjoittamaan suht usein. Joten mietin valmiiksi vähän mistä aion kirjoittaa, koska aiheita tarvitaan enemmän.

Vuoden 2016 aikana pitäisi myös palailla töihin. Johonkin töihin, en tiedä vielä yhtään mihin, ja sekin jännittää. Tässä kevään aikana pitäisi olla vähän yhteydessä vanhaan työhön. Tarvitaanko sielä mua vai ei.
Mitäs muuta. Mä en oikeasti edes tiedä. Jotenkin kaikki on harvinaisen auki. Toivon vaan että tulee kiva vuosi. Kivoja blogijuttuja ja kivoja työjuttuja. Täytyy vaan jälleen luottaa siihen, että asiat järjestyy.

Tästä se taas lähtee, jaksattehan pysyä vielä mukana?

-Henna-

Ps. Kuvassa mun viime vuoden lemppari kotikuvia jotka listasin Instagramissa eilen myös.