Synttäriviikonloppu

synttarit1 synttarit3

Se olisi taas maanantai. Mulle näistä maanantaista on tullut sellaisia tietokonepäiviä. Käydään Nestorin kanssa aamupäivästä kaupassa ja viemässä postiin viikonloppuna tulleet puodin tilaukset. Sitten istunkin hyvin paljon olohuoneessa koneella teekupin tai vesilasin kanssa. Samalla Nestori touhuaa omiaan. Luojan kiitos poika osaa nykyään leikkiä itsekseenkin, tai en saisi mitään tehtyä.

Maanantaisin keskityn pääosin blogiin. Valmistelen loppuun huomiseksi remppapostausta, jonka olen yleensä aloittanut jo aiemmin. Ajastan sen aamuksi ja aloittelen ehkä jo seuraavaa postausta. Tällä kertaa kirjoitan tässä samalla myös tätä postausta, ja kerron vähän viikonlopun kuulumisia.

synttarit4

Mulla oli perjantaina synttärit. Täytin ihan vain 33-vuotta, ei mitään suurta siis. Toisaalta mulle juhlat, muiden sekä myös omat, on sellaisia että aina pitää jotenkin juhlistaa. Mun mielestä itseään pitää sen verran rakastaa että juhlii myös omia synttäreitään, eikä aina vain lasten. Mun mielestä pitää olla kiitollinen joka ikisestä vuodesta jonka saa elää. Pohtia omaa ikää, omia saavutuksia, haaveita. Ostaa edes itselleen kimppu kukkia ja jotain herkkua. Mulle mun synttärit on myös syy kutsua sukulaiset kahville ja juhlistaa vähän alkavaa kevättä myös. Arkea saa elää jatkuvasti, joten pienikin syy juhlaan on hyvä käyttää hyväksi.

Mun viikonloppu meni vähän ristiriitaisissa tunnelmissa. Itse synttäripäivänä aamu alkoi sillä että Minni-kissa oli huitaissut ison kukkaruukun alas ikkunalaudalta, multaa, ruukunpaloja ym joka paikassa. Sitten Nestori pissi lattialle, ja päivä jatkuikin samaan arkiseen tahtiin. Sisko kävi kylässä ja syötiin pizzaa ja laskiaispullia sentään.

synttarit5

Lauantaina käytiin perheen kesken syömässä ja ostoksilla. Jotenkin kaikilla oli vaan pinna kireällä ja ärsytti ihan hirveät ruuhkat ja ihmisten etuilu hisseissä. (Mikä hitto siinä on että sulla on toimivat jalat, eikä lastenrattaita mukana, ettei voi niitä viereisiä portaita/rullaportaita käyttää, vaan tukitaan hissi niiltä jotka sitä oikeasti tarvii?????!) Päivän kruunasi hillittömät laskut kirjanpitäjältä. (Pitääkö ne lauantai-illan iloksi lähettää??) Loppuillan tuijotin papereita ja työjuttuja ja väänsin itkua. Ajattelin ettei tästä mun yrittäjyydestä tule mitään. Kiukuttelin kaikille muille ja ärsytti.

Sunnuntaina vihdoin helpotti. Sain lopulta suuni auki ja avauduin Samille mun raha-asioista. Jo se että sain purkaa fiilistä, helpotti, vaikkei sillä laskuja maksetakaan. Kunhan toinen ymmärtää ja on tukena. Se auttaa alkuun, vaikka edelleen mun yrittäjyys on iso kysymysmerkki, että pystynkö näillä eväillä jatkamaan. Leivoin Nutella-kakkua ja päivällä sain siskon, veljet, äidin ja mummin meille kylään. Syötiin taas pizzaa ja mun kakkua. Koti täyttyi ihanista kukista.

Äidiltä ja siskolta sain ihanat Pernille Corydonin korut. Vaikkakin valitsin ne itse, mutta sain ainakin mitä halusin. Samilta sain, ei niin nätin, mutta sitäkin käytönnöllisemmän aktiivisuusrannekkeen jota olin jo jonkun aikaa toivonut. Mulle aktiivisuusranneke on kuin peli, pakko liikkua jotta saa tavoitteet täyteen. Sekä tajuaa vähän itsekin kuin paljon tulee päivän aikaa istuttua ja yöllä nukuttua. Illan kruunasi vielä lyhyt mutta sitäkin ihanampi joogahetki. Olen huono urheilemaan, mutta joogasta oon saanut nyt vähän iloista liikkumista. Tykkään kun se on oikeasti kivaa, ja saa hetken relata. Lyhyestäkin joogahetkestä tulee niin hyvä olo. synttarit2

Viikonloppu oli kyllä yhtä tunteiden vuoristorataa. Arkista aherrusta ja pientä juhlaa. Jotenkin niin 33-vuotiaan elämää. Saa nähdä millainen tästä viikosta muodostuu.

Mukavaa viikkoa kaikille!

-Henna-

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *