Sinne meni

Niin se joulu taas tuli ja meni.
Sitä niin odottaa ja laittaa ja valmistelee, mutta se on aina hetkessä ohi ja nyt tekisi tuttuun tapaan mieli ottaa jo vähän joulukoristeita pois. Aina ajattelen että otan nyt vähän pois, mutta lopulta lähtee nopeasti kaikki. Katsotaan miten nyt käy.

Meidän joulu oli ihana. Oli mukava olla hyvässä seurassa aatto, eilinen vain löhöillä kotona ja tänään olla sukulaisilla löhöilemässä. Teki niin hyvää kun sai ihan luvan/pakon kanssa olla hetken pois tuolta työmaalta! Tosin, arvatkaa vaan, tänään illalla me sielä oltiin taas…. Uutta intoa puhkuen, pian tulee todennäköisesti isoja etenemisiä keittiön suhteen, joten tekisi mieli olla sielä taas koko ajan, haha!

On myös mukava kun sain kaikki joululahjakäsityöt vihdoin valmiiksi. Tuon kuvan (voi ei mitkä värit, oikeasti tuossa on kivan liilaa) torkkupeiton aloitin aivan liian myöhään, ja vähän stressiä pukkasi. Joka ikinen hetki kun istahdin sohvalle, junaan, autoon tms mulla oli langat ja virkkuukoukku kädessä. Lopussa tympi jo pahasti, mutta valmista tuli ja äitini, lahjan saaja, oli hirmu tyytyväinen, joten kannatti!
Tämän ohessa tein myös lahjaksi muutamat ikisuosikit villasukat. Perus villasukkia Novitan langoista, joten niistä ei ole nyt kuvia.
Näiden jälkeen huokaisin, mutta vain ehkä päivän kestin ilman kutimia/virkkuukoukkua, kunnes ryntäsin taas kauppaan lankaostoksille ja kaksi uutta projektia on aluillaan… Mä olen mahdoton, tiedän.:D

Itsekin olin ollut kiltti, tai oikeastaan onnekas koska mulla on paljon läheisiä ihmisiä, ja se näkyi myös lahjoissa. Saimme kaikkea ihanaa, minä mm. sen toivomani haalariasun joka nytkin päällä (en meinaa poistua tästä puvusta, niin mukava päällä!!), joka jouluinen yöpuku, yrttiruukku, koruja, sisustuskirja…ja mikä parasta, sain sen kameran jalustan, itseasiassa kaksi. Pieni matkaversio sekä isompi. Lupaan pian kuvailla tännekin sen kanssa, ehkä jopa itsestäni räpsäsen kuvan, ja tuolta työmaalta.:)

Huomenna suunnitelmissa onkin jotain ihan muuta. Pääsen tästä kotiäitielämästä yhdeksi illaksi vetämään ykköset päälle, ja kaupungille. Nimittäin tämä kotihiiri painuu kuuntelemaan keikalle heviä Helsingin yöhön. Se on se mun toinen puoli, vaikkakin nykyään harvinaista päästä mihinkään keikalle.
(Hassua kertoa kuuntelevansa heviä koska mä luulen ettei tämän blogin lukijoista kukaan muu sitä kuuntele, vaikka täällä väkeä laidasta laitaan käykin.  Joten saa sanoa “Hep” jos täältä joku muu sisäinen hevari löytyy?;) )

Keskiviikkona sitten taas paluu arkeen ja remppaa…

Niin ja meinaan tällä viikolla tehdä vielä postauksen meidän vuodesta 2011. Pitää ihan kalenteri kaivaa esille jotta muistaa että mitäs tässä onkaan tapahtunut.

Palaillaan taas,

-Henna-