Ruotsista paluu

Huuh, vieläkin keinuttaa!
Palattiin tossa tunti-pari sitten ruotsinlaivalta kotiin. Jestas että olikin rankka reissu! Nestori ja laivan keinuminen valvotti yöt, ruotsissa oli inhottava märkä keli ja Miki kitisi ties mistä väsyneenä. Onneksi meillä ei sentään ollut krapulaa, niinkuin varmaan aika monella muulla oli tänään laivassa…
Kotimatka taisteltiin lumessa vaunujen ja laukkujen kanssa, ja kotona odotti kissojen jätteet lattialla… Ou jee. Oli oikein selviytymistä!

Tämä reissu oli oikeastaan myös hyvä harjoitus kuukauden päässä odottavaa Pariisin matkaa varten. Olin jotenkin ajatellut että Nestorin kanssa on niin helppoa. Se kun nukkuu vaunuissa ja välillä syö. No ei se ihan niin mene. Se myös välillä valvoo, eikä välttämättä viihdy kauaa hereillä vaunuissa. Ruokaa pitää saada heti kun herää, enkä viitsi nostella paitaani ihan missä vaan. Myös rintaraivarit ylinälkäisenä täydessä, supervalaistussa buffetissa tuli nähtyä… Yöt myös valvottiin ja äiti on aika väsynyt nyt. Ei kivaa.
Nestori on ollut helppo lapsi kyllä, mutta nyt ymmärrän varautua tiettyihin asioihin Ranskassa. Vaikka kotona on ns helppoa niin onhan se nyt ihan erilaista olla reissussa vauvan kanssa.
Veikkaan että turvaudun Pariisissa rintareppuun aika usein, siinä kun poju viihtyy. Ja ymmärrän että taukoja ja Nestori-aikaa täytyy varata eikä vain juosta paikasta toiseen. Eikä tehdä liian tarkkoja aikatauluja, ne ei toimi.
Olisi aika myös vähän elvyttää ranskankielen taitoja. Ruotsissa oli kiva kun ymmärsi aika hyvin ja osasi toimia kassalla ruotsiksi. Pelkkä “Bonjour” ja “Je ne parle pas francais” ei ihan riitä.  Mä luin lukiossa aikoinaan ranskaa, mutta joo… En osaa enää. Jos nyt muutaman sanan ja lauseen opettelisi vielä ennen reissua.

Nyt lähtee jutut taas ihan lapasesta, joten lopetan höpinät. Ranskasta asiaa varmaan lisää sitten myöhemmin.
Nyt tekisi niiin mieli ottaa päikkärit… (Hah hah, niinpä vissiin tulee onnistumaan…)

-Henna-

Ps. Odotti sielä kotona myös edelleen nätit kevät-tulppaanit