Rankka viikko

Minä täällä taas hei!
Mulla on ollut varmaan pisin blogitauko ikinä, pahoittelen.
Tämä viikko on vain ollut rankin pitkiin aikoihin, joten ei ole bloggaaminen ollut päällimmäisenä mielessä.
Sen kummemmin selittelemättä, viikkoon on kuulunut suurta surua, epäonnea ja ikäviä sattumia. Lisäksi mulla alkoi työt pitkästä aikaa, joten siihenkin mennyt kaikki aika. (mutta ei hätää, ollaan kyllä ite nyt ihan kunnossa!)
Mä olen erittäin onnellinen kun kello lyö tänään 12 ja tämä viikko on ohi. Nyt elämä alkaa jo sen verran helpottamaan että asioille voi jo vähän nauraakin. Muutenkin tuntuu jo että kyllä tämä tästä taas, arki alkaa rullaamaan ja päästään ehkä jatkamaan remppa ym hommia.
Tämä viikonloppu piti jo kokonaan pyhittää rempalle, kuten aina viikonloput, mutta toisin kävi, nimittäin näin:

Kiva lopetus viikolle, auto jätti koko perheen tielle. Sitä se on kun omistaa halvan rämän.:D
Me ei olla miehen kanssa yhtään autoihmisiä. Kunhan on jotkut pyörät alla ja eteenpäin pääsee. Mulla on tämä jotain 96 vuoden automaatti Opeli joka pari vuotta sitten maksoi reilun tonnin ja ajateltiin että hyvä jos sillä vuoden päästään ajamaan. No, tämähän on ollut ihan paras, talvisinkaan ei ole yhtään pätkinyt kovillakaan pakkasilla vaikka tuttujen hienot uudet autot jäi pihaan. Tämä on ollut ihan hintansa väärti.
Vasta viime aikoina siinä on ollut koko ajan jotain, ja pari kuukautta olen huristellut menemään pätkivällä autolla. Kunnes se nyt sitten päätti että nyt riitti.

Eipä siinä mitään, meillä on hyvin ammattitaitoinen sukulainen joka tätä aina laittaa ja isolta kuulostaneet korjaukset on selvitty muutamalla kympillä. Nyt vika on niin iso että auton alle pitää päästä, joten viikonloppu meni kuvan mukaisesti. Ukot rakensi talon päätyyn väliaikaisen telineen jossa pääsee auton alle. Kattoo nyt sitten kauan se tuossa on…(Nämä samaiset ukot keksii muutenkin kaikkeen puoli-ilmaisia ratkaisuja kuten jämäpuista tehdyt talon katolle vievät tikkaat ja puulavasta tehty portti, aika luovaa sanoisinko!)

Tämä rotisko on myös usein syynä siihen että miksi meillä talon remontti seisoo.
Toinen syy on ukon pakettiauto joka on samanlainen romu…

Mutta molemmat on palvelleet hyvin kaikesta huolimatta ja näillä mennään jatkossakin. Me ei laiteta rahaa autolainaan kun sitä uutta autoa saa korjata yhtälailla, mutta kalliilla autokorjaamoissa. Vielä kun oppisi itse näitä korjaamaan niin ei olisi niin säätämistä saada autoton korjaajatuttu aina Espoosta tänne.

Remppa meillä eteni nyt sen verran että mulla on tuo lastenhuoneen lattianlaitto aloitettuna. Tänään vähän rapsuttelin liimoja lattiasta sähköisellä maalinpoisto-skrapalla ja eilen käytiin, (just ennen auton hajoamista) ostamassa epäkeskohiomakone jolla jatkan. Mä en vaan olisi ikinä uskonut löytäväni itseni vielä joskus tällaisista miestenhommista, minä, taskukokoinen ”pitsinnyplääjä” joten ei ole vielä ihan hallussa noi työkalujen käytöt. Pitää siis ensin harjoitella johonkin lautaan etten hio lattiaan kuoppaa…:)

Pitäkää peukkuja, ojanpohjaltahan tie ei voi olla enää kuin ylöspäin, eikö?;) ja toivotaan että lähiaikoina tulisi rempan etenemisjuttuja tänne oikein urakalla!

-Henna-

Ps. Olipa taas jotenkin huonoa tekstiä, koittakaa kestää.
Kommentit
  1. 1

    sanoo

    No niin, muillakin ongelmia autojen kanssa, tällaista se on näitten vanhojen rämppien kanssa… Tsemppiä!

  2. 2

    sanoo

    Sellaisia viikkoja tulee joskus, mutta onneksi ne loppuu aina aikanaan…

    Meillä ajellaan just samanlaisilla rämillä, en oikein osaa ajatella että pitäisi olla jatkuvasti kymppitonni autolainaa (tai mitä ne hyvät autot nyt sitte maksaakin).

    Ja sit pitäis olla vaihtamassa joka vuosi tai vähintään kahden vuoden välein.

    Ruppana-autot kunniaan ja puhtia maalien ja liimojen rapsutteluun!

  3. 3

    sanoo

    Eija: Thanks!:D

    Pilvitarha: Niinpä, ja onneksi näin pahoja viikkoja on loppupeleissä tosi harvoin.

    Samaa mieltä. Asuntolaina, sähköt, lämmitys ym maksaa jo ihan tarpeeksi. Saatikka jo noiden autojen vakuutukset vaikka meillä onkin ihan ne minimivakuutukset. Mieluummin maksan kunnon kodista kuin autosta. Uusi auto ei ole todellakaan edes tae että se toimii.

    Kiitos!:)

  4. 4

    Anonyymi sanoo

    Sitäpaitsi – vanhan auton käyttäminen on ekologista, ellei nyt satu omistamaan jotain hyperbensasyöppöä. Hiilijalanjälki on tässä vaiheessa hyvin pieni. Käytetään me vaan loppuun näitä muiden hylkäämiä ja maailma pelastuu! ;o)

    Mitä sitten tulee noihin koneiden käytön opetteluihin, niin ihmisethän niitä ovat aina käyttäneet. Hekin joskus eka kertaa. Ei kannata ottaa ressiä. Melkein kaiken voi oppia.

    Jos rappaat koneella maalinjämiä pois, kannattaa vetää aluksi aika karkealla, esim 100. Paitsi, jos aiot lakata tai vahata. (Naarmuja pakkaa jäämään.) Kierros kierrokselta hienommalla ja välissä kannatta kastella lattia vedellä ja antaa kuivua; se nostaa 'karvat' pystyyn ja saat vielä paremman hiomajäljen.

    Hyvä siitä tulee
    sanoo ikuisuusremppaaja
    -Pöö-

  5. 5

    Anonyymi sanoo

    Joskus elämän on mentävä rikki, että osaisi taas kunnioittaa ehjää elämää. Joskus on herättävä sateiseen aamuun, jotta voisi taas herätä auringon säteisiin. Elämä muistuttaa meitä hyvistä hetkistä, antamalla välillä myös huonoja hetkiä.
    Vaikka olisit rikki, älä pelkää. Rikottu rakastaa hellemmin. Rikottu huomaa herkemmin. Rikottu tuntee syvemmin. Rikottu rakentuu vahvemmin. Ehjimmät meistä on tehty sirpaleista !

    Voimia arkeen ja viikonloppuihin!

    Terv. Tintti koiviksesta
    p.s. meilläkin mm. autonromun kanssa ongelmia, toisn ne on tälläkertaa muiden aiheuttamia (samperin rikolliset)
    Tiedän miltä tuntuu elää rakkaan romun kanssa =D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *