Pihalla

Tänään oli kyllä niin upea sää että päivä meni helposti ulkona. Olimme töideni takia heti aamusta Helsingissä ja pyörimme pari tuntia Tapanilassa lasten ja koiran kanssa piknikillä ja kävelyllä. Siitä kotiin ja suoraan pihalle. Lapset viihtyivät hiekkalaatikolla tänään niin monta tuntia ettei ikinä uskoisi että jokin voi olla niin kivaa! Ostimme viereiseltä kirppikseltä tien toiselta puolen parit euron kattilat ja kakkuvuoat, joilla oli vissiin superkivaa leikkiä ruokaleikkejä hiekassa.
Mä istuin meidän pihalla lehden kanssa ja tuijottelin meidän taloa. Vaikka nämä ensimmäiset kuvat onkin ihan siedettävät, niin todellisuus ei niinkään…

Ei voi sanoa että olisi kaunista. Täytyy vaan yrittää ajatella että tästä tulee vielä kaunista. Hitaasti mutta varmasti.
Talon rapsuttelu on ihan hyvässä mallissa, me itseasiassa illalla vielä maalattiin tuosta oikeasta seinustasta se mihin yletettiin. Jos sää sallii niin Sami jatkaa siitä huomenna. Jos saisi tuon kohdan ainakin kokonaan maalattua. Kaikki vaan tosiaan riippuu siitä säästä, niin kuin aina näissä pihahommissa…
Pöytäryhmän uusi paikka tuossa keskellä vaikuttaa tosi hyvältä. Mulla on siihenkin suunnitteilla kaikkea kivaa pientä, mutta hirveästi ei viitsi laittaa vielä koska seuraavaksi siirrytään sitä kohtaa rapsuttelemaan ja maalaamaan. Kuistiltakin pitää nuo kaikki ihanat kukat vielä siirtää, ehkä jo huomenna.

No, ainakin maalausprojekti etenee. Täytyy vaan edelleen hyväksyä se tosiasia että me tulemme elämään keskeneräisyyden keskellä vielä vuosia. Kun talo on maalattu, kattoremppa alkaa. Kun se on tehty, alkaa pihan mylläys jne. Aina joku on levällään. Se että saadaan talo maalattua ja kuistit kuntoon on kuitenkin se isoin ja näkyvin juttu. Kun se on tehty, talon ilme muuttuu täysin!

Vielä riittää intoa maalausprojektiin, katsotaan mikä fiilis on sitten kun ollaan jossain puolivälissä, ollaan varmaan jo ihan kyllästytty…

Nyt peukut pystyyn ettei huomenna sada!

-Henna-

Kommentit (11)
  1. Hyvältä kuulostaa ja näyttää, tsemppiä remontteihin! :)Taas kerran pakko sanoa, että jos en tietäisi, voisin luulla teidän koiraanne meidän Lystiksi, niin on samaa näköä pojissa! 🙂

    1. hennaasemalta
      8.5.2013, 20:22

      Haha, okei! Joo varmaan itsekin säpsähtäisin jos näkisin samannäköisen koiran jossain, ei ole varmaankaan kovin yleinen koirarotu täällä , varsinkaan samassa värissä. Tai no, toista Untoa ei voi ollakaan kun on sekarotuinen, mutta onhan tuo ihan lapinkoiran näköinen, ei tietoakaan labbiksen ulkonäöstä.

  2. Minun silmään on kaunista! 🙂 Vallan viehättävää.

    On talo uusi tai vanha, aina jotakin vaiheessa. Uudessa talossa piha pitää aloittaa totaalisen nollasta ja kun muutaman vuoden päästä alkaa ulkona hommat hahmottumaan, jotakin täytyykin jo puuhata itse talon suhteen. Loputon homma. Mutta niin se on kaikissa kiinteistöissä. Kerrostaloissa, rivareissa, sairaloissa, kouluissa, omakotitaloissa ja navetoissa.

    Ihanaa Unelmaa toteutatte! 🙂

    Toivon teille auringonpaistetta huomiseksi…

    1. hennaasemalta
      8.5.2013, 20:25

      Heh, hyvä! Ite sitä näkee vaan edessä odottavan työmäärän ja keskeneräisyyden… Tageja ei enää niin huomaa, niihin on silmä niin tottunut eikä niitä enää paljoa olekaan alkuun nähden.
      Niinpä, meilläkin pitää koko maa tasoittaa, tuoda hirveät määrät multaa lisää, kaivaa salaojia jne. Ei tuu ihan helppoa olemaan. Kunhan nyt saadaan nämä kiireellisimmät asiat ensin pois alta.:) Sisustaminen ja siihen liittyvä remppakin on jatkuva kierre, mutta se on pääosin vaan kivaa.:)
      Kiitos, toivotaan!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *