Suloinen eteinen

Remontti-sarja vetelee viimeisiään, ja pikkueteinen tulee puuttumaan esittelyistä. Sen sijaan ajattelin pitkästä aikaa laittaa eteisestä kuvia ihan näin muuten vaan.

Meidän eteinen kun valmistui ihan ohimennen jossain vaiheessa remonttia. Hirvitti sellainen ankea ja ruma sisäänkäynti, joten oli pakko saada edes jotain ihanaa tapettia seinään. Olin myös niin ihastunut tähän siniseen hyasinttiin, että johonkin sitäkin piti saada. Alunperin meinasin laittaa sitä keittiöön, mutta se sitten jäi. Onneksi niin, tässä eteisessä pienessä tilassa se onkin jotenkin kivempi. 

Mä tykkään ihan hirveästi meidän pikkueteisestä. Harmi vaan ettei se saa arvoistansa huomiota. Eteinen kun on sellainen nopea ohikulkutila. Itse kun höösäämme lasten, eläinten ja kauppakassien kanssa sisään, siinä ei paljoa tapetteja jää katsomaan. Tai kun vieras ihminen tulee meille, hän ei tullessa huomaa seiniä kun kättelee meidät ensin. Onneksi moni kuitenkin huomaa lähtiessä seinätkin. On nämä tapetit niin kauniit että ansaitsevatkin vähän edes ihailua. 

Meidän pääovesta tullaan siis tähän pieneen eteiseen, ja siitä aulaan. Tästä ovesta kuljemme itse, sekä myös asiakkaani kulkevat kauppaan. Heti ensimmäisenä seinällä on tauluissa vanhoja postikortteja asemalta, sekä ensimmäinen lehtihaastattelumme. Lattialla on edelleen muovimatot ja listat puuttuu. Näin tulee luultavasti olemaan vielä pitkään. Toisaalta tuo muovimatto suojaa hyvin kurakengiltä.

Kengille kaipaisin umpinaista kaappia, sekä lisää säilytystilaa aulan puolelle. Muutoin tykkään tuosta noin. Toisella seinällä on matalalla lasten naulakot ja katossa viirinauha. Tällä hetkellä seinällä on myös opastuksia asiakkaille, kuten ”kengät pois kiitos”. Sekä varoitus ettei kissanpentua päästetä ulos. Lattia on yleensä täynnä Mikin ja kavereiden viskattuja vaatteita ja reppuja.

Tila pysyy kuitenkin  suht siistinä puodin ansiosta, se kun tulee aina imuroitua ja järjestettyä kun puoti aukeaa. Oviakin on ihanaa pitää auki kesäisin. Toki meidän Minnin takia joutuu nyt olemaan varovainen. Tosin kissa-neiti on yleensä hihnassa ulkona silloin kun mekin ollaan.

Nyt Nestorille välipalaa, ja sitten alankin sitä eteistä taas siivoamaan mahdollisia asiakkaita varten.

-Henna-

Remontti-sarja: Miehen työhuone ennen ja jälkeen

Tämän postauksen ajankohta oli sinänsä ihan hyvä. Me nimittäin tuossa viikonloppuna siivottiin tuo huone, ja nyt sinne mahtuu jopa ovesta sisään ja ihan istumaankin! Huone ei vieläkään ole yhtä siisti kuin näissä kuvissa, mutta ollaan taas vähän lähempänä.

Täytyy myöntää että mieheni tavaran hamstraaminen ja epäjärjestys on välillä mulle vähän vaikeaa. Se on asia josta mun pääni on kihissyt monet kerrat. Yritän kuitenkin olla hiljaa ja antaa tuon tehdä huoneelleen mitä haluaa. Ehtona vain se, että olisi tosiaan kiva välillä mahtua ovesta sisään. Ihan jo siksi että koirankin pesä on sielä, ja meidän 2-vuotias kaivelee niitä tavaroita. Plus että minunkin pitäisi välillä hakea sieltä nauloja tai löytää joku tietty maalipurkki. Onneksi oma vaaleanpunainen vasara ja ruuvinväännin multa löytyykin omasta huoneesta, heh!

Tuo siivousinto viikonloppunahan lähti taas siitä, että etsittiin uutta aidanporttia varten ostettuja isoja saranoita ikuisuus tuolta kaaoksesta, eikä edes löydetty. Eikä ole eka kerta kun työt ei etene kun joku asia on kadoksissa…(Mistä siis syytän kyllä itseäni myös!) Edelleen tuolta ei löydä mitään, mutta vähän edes helpotti. Yritän kuitenkin ajatella, että jos siivottomuus on mieheni isoin synti, niin kyllä se sitten on oikein hyvä mies. Että älkää käsittäkö väärin!

Siihen remonttiin. Työhuone ja aula olivatkin talomme viimeiset rempattavat huoneet, ja ne valmistuikin melko samaan aikaan. Miehen huone itseasiassa tehtiin melko nopealla tahdilla. Hidasteena oli vain ensin huoneen tyhjennys (Huone oli toiminut viimeisenä tavaroiden ja työkalujen varastona.) Sekä levytetyt lattiat.

Kun huone oli vihdoin tyhjä, piti muovimatot ja isot levyt repiä lattioilta. Sitten alkoikin helpoimmat ja suht nopeat osuudet. Miehen huoneessa on pieni takahuone, jonne haluttiin jättää muovimatot roiskevaaran takia. Lattia vain pestiin, ja seinät maalattiin myrkyn/metsänvihreäksi suoraan tapetin päälle. Huone täytettiin avohyllyillä, ja sinne tuli pieni pöytä. Tilasta löytyy myös vanha pesuallas. Huoneesta tuli työkaluvarasto/remppatila.

Itse työhuoneeseen maalasimme seinät Kalkkimaalilla, sävyllä Duck egg blue. Tuli tosi kiva hiukan elävä pinta. Lattia haluttiin myös jättää rouheaksi, ja se vahattiin tummanruskeaksi. Hyvin erilaista kuin muualla kotonamme, mutta se olikin tarkoitus. Huoneessa saa sotkea ja kolistella rauhassa. Kaiken kruunasi avohyllyt pitkin huonetta, sekä vanerilevyinen iso pöytä joka myös vahattiin tummaksi niinkuin hyllyt. Kaikki on oikeastaan mahdollisimman edullisesti tehty, mutta kuitenkin mietitty että tunnelma olisi kodikas vaikka pieni kaaos tilassa olisikin.

Mies ainakin on tyytyväinen, luotti onneksi mun visioon ja mä kunnioitin hänen toivetta, että ei tuhlata eikä hienostella.

Vielä on muutama juttu kesken. Takatilasta puuttuu seinäritilä johon saa ruuvarit ym roikkumaan, ja Unto-koiran nurkkauksesta puuttuu seinämaali. Nurkkaus on muuriseinää ja tarkoitus olisi maalata siihen musta liitutaulu. Ehkä vielä joku päivä.

Tosi iso muutos tuli suht pienellä työllä!

-Henna-

Hempeitä värejä

Eilen aamulla mä päätin, että nyt me Nestorin kanssa syödään kyllä aamupala ulkona. Aurinko paistaa, joten se saa riittää vaikkei hirveän lämmin olisikaan. Puin meille tottumuksesta villapaitaa, huivia, pipoa ja kasasin aamupalan tarjottimelle. Kun lopulta avasin oven, ensimmäinen reaktio oli ”VOU!!” Sielähän oli lämmin! Siis oikeasti tuntuva lämmin eikä sellainen ”ihan kiva”.

Niin mä sitten kannoin pikkupöydän tuoleineen ulos, kiinnitin Minni-kissan hihnastaan tuolin jalkaan, ja niin me nautittiin lämmöstä ja aamupalasta. Kesä oli alkanut. Vihdoin!

Eilen oli myös viimeinen työpäivä Koivukylän Pop upissa. Samaan aikaan vähän haikea olo, mutta myös helpottunut. Nyt jos nämä kelit oikeasti paranee, niin on kiva kesän ajan ottaa vähän iisimmin ja kuopia vain illat pihaa. Kaiken lisäksi Koivukylä oli rehellisesti rahallisesti niin pettymys, että alkoi jo vähän turhauttaa seistä sielä. Mutta kokemus oli tosi hyvä, ja olen silti iloinen että lähdin siihen mukaan. Nautin tosi paljon töihin menosta ja haaveet ”oikeasta” omasta puodista kasvoi.

Nyt kuitenkin kesä jatkuu täällä kotipuodissa, ja on aikaa enemmän keskittyä pihaan ja perheeseen.

Päivän kuvat ovat keittiöstä. Yritän parhaani mukaan arjen kaaoksen keskellä pitää edes keittiön pöydällä aina kukkia ja jotain muuta kaunista. Nyt varsinkin kesän alkaessa on niin helppo kerätä pieniin maljakoihin kukkia vaikka joka päivä. Nestorikin on siinä iässä, että äiti saa kukkia usein. Joten pieniä maljakoita tarvitaan. Innostuin myös pienen tauon jälkeen polttamaan kynttilöitä, vaikka onkin valoisaa. Hiukan pilvisempinä päivinä poltan tuoksukynttilöitä, jotka tuovat sopivasti pientä tuoksua huoneeseen.

Hempeitä värejä ja suloisia tuoksuja, se on kesä!

-Henna-