Vaatteiden eettisyys

Mä oikeasti ihan odotin jo sadepäivää. Ensinnäkin siksi, että olen istuttanut nyt paljon pensaita ja kukkia, ja toivoin että ne saa kunnolla vettä. Lisäksi siksi, että luin ajat sitten Konmaria, ja olen kovasti odottanut että ehtisin päästä kunnolla siivoamaan Konmarin ohjeiden mukaan.

Kävin jo viime viikolla hakemassa ullakolta kaikki vaatteeni mitä vain löysin, ja toin ne makkariin odottamaan että käyn kaikki vaatteeni läpi. Siis ihan kaikki, ei vain ne mitkä on käytössä. Vaikka mä en nyt ihan kirjaimellisesti halua tuota kirjaa noudattaa, enhän ole minimalisti, enkä tule sellainen ikinä olemaan, löytyi siitä muutama hyvä vinkki. Yksi tosi hyvä vinkki oli keskittyä yksiin tiettyihin tuotteisiin kerralla, eikä esim yhteen huoneeseen. Kun kaivoin kaikki vaatteet esille sängylleni, oli oikeasti aika järkyttävää nähdä miten paljon yhdellä ihmisellä on vaatteita. Eikä tässä ollut takit eikä kengät mukana.

Tänään aamulla aloitin urakan, ja muutama tunti siinä vierähti. Onneksi Nestori jaksoi suht hyvin leikkiä sen aikaa. Mulla meni kaksi isoa muovipussia vaatteita roskiin, 4-5 muovipussia Uff:n laatikkoon ja pari pussia kirppikselle. Ihan kamala määrä… (Tosin iso osa oli jo yli 10 vuotta vanhoja.) Silti kaappiin jäi vielä reilusti vaatteita, että ei tässä nakuna tarvitse juosta. Mutta voi että, nyt käyttövaatteet huokaisi helpotuksesta, kun kaapissa on tilaa olla! Pukeminen on myös paljon helpompaa jatkossa.

Tietyllä tavalla olen aloittanut vaatekaapin siistimisen jo vajaa vuosi sitten, kun aloin keräämään kestävämpiä ja iättömämpiä vaatteita kaappiin. Kaikki alkoi oikeastaan siitä, kun ystäväni aloitti NOSH-myyjänä, ja pääsin kokemaan, millaista on omistaa laadukkaita ja kestäviä vaatteita. Hurahdin siihen maailmaan pikkuhiljaa ihan täysin. Nyt olen keräillyt NOSHia, kytännyt NOSHin alemyyntejä, joista on tarttunut mm. t-paitoja mukaan. Lisäksi kaappiini on päätynyt pikkuhiljaa mm. Papun vaatteita, Alina Piuta jne. Pitkään haaveilin myös kunnollisesta ja kestävästä villatakista, joka ei heti kulahda ja nyppäänny. Äiti sitten yllättikin iloisesti, ja sain valita Alpan ihanan pitkän villaneuleen. Laatu näiden ja halpiskauppojen välillä on todella suuri, kuin yö ja päivä. Siinä missä halpikset kulahtaa parissa päivässä, nämä kestää ja kestää. Ulkonäkö pysyy aina vaan samana ja kangas napakkana ja pehmeänä. Alpan neulekin vain pehmenee käytössä.

Kun tässä kaikessa vielä miettii eettisiä puolia, ei ole ollut vaikea lähteä tälle tielle. Näin olen tukenut suomalaista, vähennän jätemäärää maailmassa, samoin kemikaalimäärää ja itselläni on mukavampi olla näissä vaatteissa. Oikeasti katson nykyään paljon tarkemmin mitä vaatteita ostan. En edes viitsi selata halpisvaateketjujen kuvastoja, joita ennen rakastin. Vaatekaupoilla tuntuu että ne halpisvaatteet oikein huutaa huonoa laatua. Saatan jonkun paidan tai mekon ostaa niistä edelleen, jos laatu on ihan ok. Varsinkin perusvaatteissa kuitenkin panostan nykyään laatuun.

Nykyään on todella paljon saatavilla laadukkaita kotimaisia vaatteita esimerkiksi verkossa. Kuten Nudge tai Weecos-sivustoilla. NOSHia saa toki NOSHin omilta sivuilta, mutta NOSHia kannattaa tilata edustajilta , jolloin pääsee tukemaan näitäkin yrittäjiä. Suosittelen lämpimästi ystävääni Sannaa, joka on todella hyvä työssään, ja kahdesti siitä jo palkittukin. Sannalta voit tilata Facebook-ryhmän kautta täältä. Sinne vaan viestiä, niin Sanna pian vastailee. Jos sulla ei ole Facebookia, laita vaikka mulle viestiä niin annan sulle yhteystiedot.

Yksi hyvä tapa miettiä eettisyyttä on myös korjauttaa omat vanhat vaatteensa ompelijalla. Tai tukea jälleen yrittäjiä teettämällä jotain ihan omaa sillä ompelijalla. Netistä löytyy ihania kankaita nykyään, esimerkiksi just NOSHilla, ja jos ei itse osaa ommella, niin ei muuta kuin työ ammattilaiselle. Toki se sitten maksaa enemmän, mutta saat ainakin just sitä mitä haluat. Espoosta löytyy esim. täältä ompelija. Niina on taitava ystäväni jolla olen teettänyt esimerkiksi Nestorille paitoja, kun olen keksinyt erikoisen idean. Muita hyviä vaatelöytöjä teen esimerkiksi Etsystä, saan kauniita käsintehtyjä vaatteita, tai käsityömarkkinoilta. Toki kirppikset myös hyvä vaihtoehto, mutta itse olen vähän huono sieltä etsimään vaatetta.

Näin se vaatekaappikin on helpompi pitää siistinä, kun sielä on muutama tarkkaan valittu vaate, eikä kymmeniä halpisvaatteita, joista suurinosa on heti niin kulahtanut ettei niitä viitsi käyttää muttei viitsisi heittää poiskaan kun on melkein uusia. Myös oman puotini kautta, olen oppinut että Suomesta löytyy myös paljon taitavia koru-yrittäjiä. Omassa puodissani kun myyn tuttujeni koruja, ja olen niitä itsellenikin ostanut. Koruja voi bongailla myös käsityömarkkinoilta, ja esim Weecosilta löytyy niitä myös.

Nyt on oma kaappini siisti, ja pitkästä aikaa voin sanoa että sieltä löytyy jopa jotain päällepantavaa. Lasten kaappien siivous on vielä edessä. Olen päättänyt, vaikkakin hammasta purren, että miehen vaatteisiin en koske. Se täytyy jatkossa lähteä häneltä itseltä, niinkuin Konmarissakin neuvottiin. Tosin, kestävämpiä vaatteita alan hänellekin etsimään.

Joten kyllä olen nauttinut tänään sadekelistä, ja vaatekaappi kiittää! (Tosin saa ne lämpimät säät pian tulla takaisin, kiitos!)

-Henna-

Ps. Tuotteita mainostettu ihan vain vilpittömästi koska ne on ihania.

 

Remontti-sarja: Aula ennen ja jälkeen

remppa lattia3

Viimeinen sisäremppa-rutistus meillä oli noin vuosi sitten, kun valmistui meidän aula. Juuri sopivasti ennen kuin avasin puodin.

Onneksi valmistui, sillä mä vihasin tuota aulaa! Meillä on usein käynyt vieraita ihmisiä, joista monet saattaa jäädä vain ovelle tuomaan tavaraa tms. On ollut todella noloa ottaa niitä vastaan tähän kamalaan koiran repimään näkyyn… Vaihtoehtoja ei kuitenkaan ollut, koska tärkeysjärjestyksessä tuo oli viimeinen huone, joten oli vain kestettävä.

Huonehan oli muutoin ihan suht siisti. Tunkkainen väreiltään kyllä, mutta sotkematon. Kunnes tuli Unto ja koiran yksinolo-ongelmat. Tuo aula oli ainut tila mihin koiran pystyi jättämään yksin, muutoin olisi koira repinyt kaiken. Se myös aulassa näkyi, että koiralla oli vuosia todella paha eroahdistus. Seinät oli revitty aivan puhki, samoin listat ja väliovi. Aulaa ei olisi edes voinut rempata aiemmin, tai kaikki uusi olisi revitty heti rikki.

Nyt koira on suht hyvin vihdoin rauhoittunut, ja oleskelee miehen työhuoneessa.

remppa-sarja aula2 Aula oli ainut tila jossa jouduimme purkamaan vähän lattiaa. Lattiassa oli pieni kynnys keskellä lattiaa, ja ikävät aukot viemäröinnille ym. Joten lattiaa piti keskeltä hiukan nostaa samaan tasoon ja tuo yksi nurkka korjata kokonaan. Tilasimme Helsingin erikoishöyläyksestä teetettynä yhtä paksuja lankkuja, niitä kun ei valmiina saa.

Katto oli myös hiukan ikävän näköinen, joten menimme tuttuun tahtiin: Katon raaputus ja maalaus, seinille tapetit ja puolipaneelit, muuriseinien maalaus ja lattian muovimaton poisto,  kunnostus, hiominen ja maalaus. Tällä kertaa maalasin lattiaan myös ruutukuvion, mikä oli oikeasti yllättävän nopeaa ja kivaa puuhaa!

Isoin työ ruudukon maalaamisessa oli ruutujen laskeminen. Varsinkin kun huone ei ole neliö, joten jouduin hiukan kikkailemaan. Vietin illan lattialla laskien, ja pari-kolme iltaa maalaten. Ensin pari kerrosta pohjaväriä ja sitten reunat ja ruudukko.

Paneeleihin kokeilin ensimmäistä kertaa kalkkimaalia, ja tykkään tosi paljon. Tekisi mieli maalata kaikki talon paneelit tuolla kauniin himmeällä maalilla. Varsinkin kun se oli kaikista nopein ja helpoin maali maalata.

Nyt aula on kotimme kruunu, käyntikortti ja suuri ihailun kohde. Olen niin ylpeä siitä!

Tapetti: William Morris: Golden lily

Lattia: Uulan puulattiamaali, puolihimmeä

Paneelit: Annie Sloan wallpaint

-Henna-

 

Suloinen eteinen

Remontti-sarja vetelee viimeisiään, ja pikkueteinen tulee puuttumaan esittelyistä. Sen sijaan ajattelin pitkästä aikaa laittaa eteisestä kuvia ihan näin muuten vaan.

Meidän eteinen kun valmistui ihan ohimennen jossain vaiheessa remonttia. Hirvitti sellainen ankea ja ruma sisäänkäynti, joten oli pakko saada edes jotain ihanaa tapettia seinään. Olin myös niin ihastunut tähän siniseen hyasinttiin, että johonkin sitäkin piti saada. Alunperin meinasin laittaa sitä keittiöön, mutta se sitten jäi. Onneksi niin, tässä eteisessä pienessä tilassa se onkin jotenkin kivempi. 

Mä tykkään ihan hirveästi meidän pikkueteisestä. Harmi vaan ettei se saa arvoistansa huomiota. Eteinen kun on sellainen nopea ohikulkutila. Itse kun höösäämme lasten, eläinten ja kauppakassien kanssa sisään, siinä ei paljoa tapetteja jää katsomaan. Tai kun vieras ihminen tulee meille, hän ei tullessa huomaa seiniä kun kättelee meidät ensin. Onneksi moni kuitenkin huomaa lähtiessä seinätkin. On nämä tapetit niin kauniit että ansaitsevatkin vähän edes ihailua. 

Meidän pääovesta tullaan siis tähän pieneen eteiseen, ja siitä aulaan. Tästä ovesta kuljemme itse, sekä myös asiakkaani kulkevat kauppaan. Heti ensimmäisenä seinällä on tauluissa vanhoja postikortteja asemalta, sekä ensimmäinen lehtihaastattelumme. Lattialla on edelleen muovimatot ja listat puuttuu. Näin tulee luultavasti olemaan vielä pitkään. Toisaalta tuo muovimatto suojaa hyvin kurakengiltä.

Kengille kaipaisin umpinaista kaappia, sekä lisää säilytystilaa aulan puolelle. Muutoin tykkään tuosta noin. Toisella seinällä on matalalla lasten naulakot ja katossa viirinauha. Tällä hetkellä seinällä on myös opastuksia asiakkaille, kuten ”kengät pois kiitos”. Sekä varoitus ettei kissanpentua päästetä ulos. Lattia on yleensä täynnä Mikin ja kavereiden viskattuja vaatteita ja reppuja.

Tila pysyy kuitenkin  suht siistinä puodin ansiosta, se kun tulee aina imuroitua ja järjestettyä kun puoti aukeaa. Oviakin on ihanaa pitää auki kesäisin. Toki meidän Minnin takia joutuu nyt olemaan varovainen. Tosin kissa-neiti on yleensä hihnassa ulkona silloin kun mekin ollaan.

Nyt Nestorille välipalaa, ja sitten alankin sitä eteistä taas siivoamaan mahdollisia asiakkaita varten.

-Henna-