Mitä kuuluu mun puodille?

Perustin oman pienen puotini viime vuoden heinäkuussa. Päätös tästä tuli tosi nopeasti, vaikka puodista olinkin jo vuosia haaveillut. Blogissakin olen moneen otteeseen haaveestani ja itse puodin toteutumisesta kirjoittanut. Ajattelinkin nyt tulla vähän kertomaan, että miten sujuu.

No jaa, vähän niin ja näin, voisi asiaa kuvailla. Itse rakastan mun puotia, se on just sellainen kuin olen halunnutkin. Vai mitä, eikös ole söpö? Tosin haluaisin voida pitää vieläkin isompaa valikoimaa, mutta kaikkeen ei nyt pysty, rahan ja tilanpuutteen vuoksi.

Laittelin tuonne Blogin Facebook-sivuille mun Instatileistä kuvakaappaukset varmaan muutama viikko sitten. Jäin katselemaan kuvakaappauksien tunnelmaa, toinen kuvakaappaus on blogin instan ja toinen puodin. Ainakin yksi asia on siis hyvin toteutunut. Puodin valikoima on just niin meidän kodin tunnelmaa, ja just niin mua. Instatilien värimaailma ja tunnelma olivat hyvin samanlaista. Tietty, olenhan valikoinut tuotteita joita itse rakastan. Multa on kysytty joskus käytänkö tuotteita itse tai onko mulla niitä itsellä. Tottakai! Mä en voisi myydä sellaista mistä en itse tykkää. Haluan olla ylpeä mun puodista, ja myydä tuotteita joita itsekin voisin ostaa.

Monesti mulle on ehdotettu valikoimiin joitain tuotteita, mutta mä en olen tosi tarkka siitä mitä sinne otan. Arvostan myös paljon eettisyyttä, ja käsitöitä ja esimerkiksi puodin kaikki korut ovat suomalaisten upeiden naisten tekemiä. On mulla tosin sellaista vähemmän eettistäkin tavaraa myynnissä, mutta jos osa edes on eettistä niin sekin on jo jotain. Eikä ehkä ole maailman fiksuinta tilata jenkeistä asti kalentereita. Koska kuitenkin rakastan kalenteriaskartelua, ne ovat nouseva hitti ja niitä saa huonosti pääkaupunkiseudulta, olen joustanut tässä. Lisäksi mun mielestä askartelutavara ei ole koskaan ns. turhaa krääsää, koska se ruokkii ihmisten luovuutta ja askartelu rentouttaa. Joten tällain ympäristöä ajatellen nämä asiat kauppiaana on aikamoista arpomista että mitä kannattaa myydä ja mitä ei. Mielestäni olen löytänyt ihan hyvän kultaisen keskitien sen suhteen.

Haaveena olisi saada puotiin myös villalankoja, asusteita ja ehkä vaatteita lapsille, lisää erilaisia askartelujuttuja, suurempi valikoima astioita jne. Tosin tähän kaikkeen tarvitsisin jo isommat tilat. Haaveilen myös jo puodin laajennuksesta.

Mitä taas myyntiin tulee, niin en ole vielä kovinkaan tyytyväinen. Iso syy tähän on kuitenkin myös mun ajanpuute. Siinä taas isoin syy Nestori. Haaveilen siitä että voisin pari päivää viikossa keskittyä ihan täysin töihin, viedä Nestorin hoitoon ja vaan tehdä töitä. Se ei vaan onnistu nyt. Joten teen töitä silloin tällöin päivässä, olen vain muutaman tunnin auki viikossa, ja paketteja vien rattailla Nestorin kanssa lähipostiin aina kun pystyn. Päiväni on täynnä keskeytyksiä, ajatukset eivät pysy kasassa, ja tuntuu että kaikki on vähän sellaista säätämistä. Teen vähän tota ja sitten taas vähän tota, ja sitten vaihdan vaippoja, ja sitten komennan kissoja, ja sitten taas vähän tuota ja ja… No, siinä ei oikein työskentely onnistu.

Itse koen silti että mulla on tässä hyvä juttu käsissä, rakastan omaa puotiani. Ajanpuute ja puodin sijainti täällä Korsossa on ne isoimmat ongelmat mutta onneksi mulla on aikaa sitten myöhemmin paneutua tähän enemmän. Yritän hyväksyä sen että nyt mennään näillä. Ei tällä vielä elä ollenkaan, varsinkin kun yrittäjä joutuu maksamaan niin järkyttävästi kaikkia veroja jne. Toistaiseksi tämä on enemmän harrastus. Toki toivon että tällä vielä joskus tienaisikin, siksihän tähän on lähdetty. Jollain kun pitäisi elääkin. Nautin siitäkin että asiakkaat tykkää, ihastelee mun söpöä kauppaa ja hihkuu ilosta kun löytää multa jotain kivaa. Olisi myös kivaa olla kärpäsenä katossa kun verkkokauppa-asiakkaani avaavat pakettejani, kaivavat tuotteita pinkistä silkkipaperista ja pääsevät käyttämään ihania tuotteitaan.

Vaikka usein iskee epätoivo, niin yritän ajatella että mitään ei yrittämättä saa ja harva on heti onnistunut täysin. Olen myös iloinen siitä että olen jo saanut kokeilla millaista on olla yrittäjä, miten puoti perustetaan ja miten tämä kaikki pyörii. Olen siis ainakin yhtä isoa kokemusta rikkaampi. Siihen päälle vielä puodin tapahtumat joita olen pitänyt kesällä ja joulun alla. En siis aio luovuttaa vielä pitkään aikaan. Tässä on niin hyvä pohja kaikkeen muuhun. Vaikken menestyisi Korsossa niin myöhemmin voin siirtyä helpommin muualle kun tiedän miten tämä homma toimii.

Näiden puheiden jälkeen mun täytyy tietysti laittaa teille alennuskoodi puotiin. Voit tilata verkossa tai paikan päällä ostaa. Olen huomenna lauantaina taas auki klo 11-13. Eli koodilla KOTIASEMALLA20 saat 20% alennusta yli 10€ ostoksista maanantaihin 3.4 asti.

Ihanaa viikonloppua!

-Henna-

 

Remontti-sarja: Makuuhuone ennen ja jälkeen

Tällä kertaa käyn vähän läpi makuuhuoneen muodonmuutosta. Tosin makuuhuoneesta ei ole kyllä hirveästi kerrottavaa. Makkari oli meillä varmaan siisteimmässä kunnossa oleva huone, ja oli säästynyt suht hyvin talon ollessa tyhjillään ennen meitä.

Makkari oli aiemmin eläinlääkäriaseman pukeutumishuone. Huoneesta löytyi kiinteät vaatekaapit, metallinen vaatekaappi, pieni suihku ja wc. Ikkunat oli toki taas rikki, lattialla muovimatot ja seinissä tylsät harmaat tapetit. Niinkuin kaikissa huoneissa. Seiniä ei kuitenkaan oltu sotkettu tms.
remppa listat1 remppa tapetit5 remppa yleinen ja makkari

Remppa eteni taas normaaliin tahtiin. Olimme just muuttanut toisesta talomme huoneistosta tähän nykyiseen ja meidän sänky oli olohuoneessa. Tässä kohtaa remppaa oli tavallaan helppo edetä koska olimme kaikki samassa huoneistossa. Ainoa ongelma oli että makkari oli ihan huoneiston takanurkassa, valmiiden tilojen välissä oli remppaamaton Mikin huone ja mun työhuone. Joten lapset eivät voineet olla viereisessä huoneessa leikkimässä valvovien silmien alla, vaan teimme remppaa edelleen vuorotellen.

Jälleen katosta rapsuteltiin vanha maali, uusi maali tilalle, lattialla muovimatot pois jne. Entiseen tahtiin eteni hommat. Huoneen kiinteät kaapit olivat vanhan vihreät niinkuin täällä on väliovet ja ikkunanpielet. Jätimme ne vihreiksi, koska se sävy on ihan kiva ja sopii tänne hyvin. Turha korjata valmista siis, tekemistä oli muutenkin tarpeeksi. Makkarin lattia ei ollut mitenkään paras täällä, kapeaa lautaa ja nurkassa betonia, siinä missä on ennen ollut yksi puuhella. Betoni kuitenki jätettiin ja maalattiin vain Uulan puulattiamaalilla lattia kokonaan roosaksi. Myös muuriseinä maalattiin valkoiseksi ja muutoin huone tapetoitiin Pihlgren & Ritolan Kirsikkapuu-tapetilla.

Tapetoinnissa oli omat haasteensa koska tällä kertaa laitoimme tapetit lattiasta kattoon niinkuin olohuoneessa. Joten vuodat oli pitkiä. Seinissä oli myös paljon oviaukkoja, kulmia ja kaappeja.

remppa yleinen3

pinnis-makkariin1

Kuvassa näkyy väliovi toiseen pikkueteiseen, wc:n ovi ja sen vieressä pikkuinen suihku. Väliovetkin jätettiin vanhan vihreäksi.

Muistaakseni makkarin remppa kuitenkin eteni ihan suht hyvin. Mikään ei ole kaduttanut valinnoissa ja huonevalinta on ollut hyvä. Se että suihku ja wc löytyy juuri tuolta, on vain paras ratkaisu. (Varsinkin raskausaikana olin erittäin iloinen että wc oli vieressä… ) Mehän nimittäin mietittiin myös että tästä olisi tullut toinen lastenhuone. Välillä mietin että vaaleanpunaista saisi olla vähemmän mutta toisaalta tuo tapetti on edelleen tosi ihana ja iätön.

pinnis-makkariin4Makkarissa sisustus on muuttunut moneen kertaan. Sängyn paikka on vaihtunut, välillä täällä on ollut pinnasänky ja värimaailma on vaihtunut tummemmaksi. Jossain välissä teimme myös pikaremontin tuohon vessaan. Vessassa on ihanan kesäinen kukkatapetti. Meidän suihku ei ole juuri minkään näköinen ja on tosiaan pieni. Vaaleanruskeat kaakelit jne. Toki olen haaveillut sen remppaamisesta mutta se ei ole ollut nyt tärkein. Lisäksi koen että suihku kaipaisi laajennuksen vessan puolelle tai jotain muuta. Tuntuu turhalta rempata hienoksi niin pientä kopperoa. Vaikka toki siitäkin ihanan saisi.

Makkarin jälkeen me tehtiinkin sitten Mikin huone, salassa Mikiltä. Siitä sitten lisää joku toinen tiistai.

-Henna-

 

Sunnuntai-fiiliksiä

Harmittaa kun tämä blogi on nyt ollut niin hiljainen. Toki oon ollut nyt kuukauden sisään paljon kipeänäkin, mutta jotenkin on ollut vähän inspiraation puutettakin. Onneksi sitä tietää jo kokemuksesta että näitä tulee ja menee.

Mulla alkaa olla jo flunssa parempaan päin, vaikka en vieläkään voi sanoa olevani terve. Nestorin kanssa vielä niiskutetaan. Sairastellessa kyllä huomaa ihan erityisesti, miten aika vain valuu ohi. Ihan järkyttävää tajuta että ensi viikolla alkaa jo huhtikuu! Vaikka ei sillä, huhtikuu ja kevät on kyllä erittäin odotettuja. Meillä on huhtikuussa myös ruotsinristeilyä ja Mikin 9-vuotissynttärit edessä. Huhtikuussa on myös kevätmessut Messukeskuksessa Helsingissä ja sekin on jotenkin kiva keväänmerkki. Mulla täällä puutarhaideat suhisee päässä, nyt täytyy vain päättää että mitä niistä ehditään toteuttaa.

Meillä meni viikonloppu taas ihan kivasti. Perjantaina oltiin shoppailemassa, käytiin syömässä ja lapset sai kaikkea tarpeellista. Ostettiin pojille myös vihdoin kineettistä hiekkaa. Nestorihan innostui siitä ihan hirveästi. Tosin seuraavana päivänä meni hiekkakin jo tauolle kun pikkumies alkoi heitellä sitä joka paikkaan… Muutoin se on kyllä hauska, kehittävä, monikäyttöinen ja hiekat on helppo imuroida lattioilta.

Eilen käytiin ostamassa Mikille uudet gerbiilit. Meillähän on ollut yhteensä neljä gerbiiliä kun Miki oli pienempi. Silloin remppa oli kiireisimmillään, joten niiden kuoltua ei otettu enää uusia. Nyt Miki on jo moneen kertaan pyytänyt jyrsijää. Puputkin olisi ihania mutta tarvitsee niin paljon tilaa että otettiin nyt gerbiilejä. Huomaa että Miki on nyt isompi ja osaa itsekin siivota häkkiä ja antaa ruokaa. Gerbiilien touhuja on kyllä niin hauska seurata. Niin on kissoistakin. Minnihän tajusi vasta viime yönä niiden läsnäolon, ja viettikin loppuyön gerbiilien terraarion ympärillä pyörien. On kyllä ihme ettei gerbiilit häiriinny siitä, touhusivat vain entiseen tahtiin. Sielä eläinkaupassa oli myös lintuja, ja mun lintukuume ei siitä kyllä helpottanut… Vielä joku päivä ehkä nekin otetaan. Aikamoinen eläintarha meillä siis kohta, haha!

Mun mielestä on kuitenkin ihanaa että lapset saa kasvaa eläinten kanssa. Eläimet opettaa lapsille niin paljon, ja onhan ne vastustuskyvynkin takia hyvä asia. Olen lukenut monesti siitä miten eläimet parantaa vastustuskykyä. Eläimet rauhoittaa, tuo turvaa, ovat kavereita ja lapsi oppii huolehtimaan pienemmistä. Miki huolehtii hyvin nykyään eläinten ruokkimiset ym. Nestori taas leikkii päivittäin Minni-kissan kanssa ja halailee ja pussailee kaikkia joka päivä. Kerran kun haettiin eläinkaupasta kissanruokaa, sielä oli iso musta koira. Nestori totesi vain ”hauva!” ja meni halaamaan itseään paljon isompaa koiraa. Ei ole siis koirapelkoa tuolla naperolla.

Ainoa miinus eläinten kanssa on se, että niitä on hankala jättää jos itse lähtee johonkin reissuun. Onneksi meillä on lähipiirissä hoitajia, mutta on siinä silti aina omat haasteensa. Varsinkin Unton kanssa joka edelleen ahdistuu yksin ollessa. Aina kun ollaan pidempi aika poissa, sen eroahdistus taas pahenee. Vaikka harvoinhan me missään ollaan, mökillekin lähtee koira ja joskus kissatkin mukaan.

On myös ollut kiva huomata miten hyvin Minni on sujahtanut perheeseen. Pian puolivuotias Minni on tainnut sulattaa jopa meidän Osku-kissan sydämen, niin hyvin ne tulee juttuun. Välillä tosin Minni haastaa Oskun painiin, mutta sekin tekee vain hyvää meidän pullukalle. Välillä taas Osku siirtyy Unton viereen nukkumaan, vissiin menee sinne vanhan kaverinsa kainaloon turvaan jotta saa nukkua rauhassa ilman hyökkäyksiä.

En tiedä onko se tämä flunssa vai mikä, mutta musta tuntuu että pää lyö ihan tyhjää. Paras siis sulkea läppäri ja toivottaa hyvät sunnuntai-illat!

-Henna-