Ruusuja makuuhuoneessa

Tänä vuonna oli ainakin juhannusruusut ajallaan, viime vuonna kun ne aukesi jo todella aikaisin. Mielestäni ne myös kukkii todella runsaasti tänä vuonna. Harmi vaan ettei näillä keleillä niistä juuri tule ulkona nautittua… Joten toin yhden oksan makuuhuoneeseen ihailtavaksi ja tuomaan suloista tuoksua.

Me vietimme juhannuksen mökillä, niin kuin moni muukin. Ihan viimeiseen asti arvoin että mennäänkö vai jäädäänkö kotiin. Emme ole olleet vielä mökillä tänä vuonna joten oli ongelma saada kaikki autoon mahtumaan. Viisi ihmistä, iso koira, kaksi kissaa, ruoat, lakanat, vaatteet…. Ei mitään toivoa. Lopulta päätimme lähteä yhdeksi yöksi ja jättää Osku-kissa kotiin. Mennään uudestaan kun/jos kelit paranee.

Kyllä sen mökillä kuitenkin huomaa aina että kannatti lähteä. Vaikka kotimmekin on kuin kesämökki, jotenkin se mieli vaan lepää paremmin sielä tyynen järven rannalla. Ja sauna!! Oi että sitä arvostaa kun kotona ei saunaa ole. Ainoa miinus että yöllä oli melkein pakkasta eikä mökissä lämmitystä… Oli hiukan viileä yö… Eli perus juhannus!

Miehelläkin alkoi juhannuksena loma, joten koitamme tässä pohtia miten loman vietämme. Yritän itsekin nyt nollata ja jättää blogin ja yrityshommat vähälle. Keskitytään tämän loman aikana pääosin perheeseen ja tutustutaan uuteen lapsoseen. Luvassa reissuja Särkänniemeen, Muumimaailmaan, Linnanmäelle, Suomenlinnaan, kotieläinpihoille, mökille, piknikeille jne. Ollaan niin ansaittu tämä!

Toki kotona olisi kaikenlaista tekemistäkin, mutta en jaksaisi nyt yhtään ottaa stressiä niistä. Katsotaan mitä keretään. No kasvihuone on pakko saada kasattua, ja lapsosen uusi huone pitäisi tehdä valmiiksi. Puiden istuttamiset ym olisi kivaa extraa saada tehtyä. Voisi koittaa pitää sellaista hyvää tasapainoa loman ajan yllä: Kolmasosa hupia, toinen kolmas töitä ja viimeinen kolmas laiskottelua.

Tosin veikkaan että laiskottelu voittaa.

-Henna-

Jänniä uutisia: Lisää väkeä taloon

uudet-tekstiilitOlenkin täällä jo muutamaan kertaan vihjaillut, että meillä tapahtuu jotain suurta. Nyt vihdoin voin kertoa mistä olen puhunut, kun asiat on lyöty lukkoon.

Oikeastaan kaikki alkoi jo 3 vuotta sitten. Moni pitkäaikainen lukija varmasti muistaa, että toimimme vastaanottoperheenä vuosia, ennen kuin Nestori syntyi. Eli otimme lapsia lyhytaikaisiin sijoituksiin lyhyilläkin varoitusajoilla. Silloin kuitenkin aloin selvästi väsyä työn jatkuviin muutoksiin ja väsyin muutenkin henkisesti. Olimme vuosia jo yrittäneet toista biologista lasta, mikä myös lisäsi väsymistäni. Jatkuva lasten lähtö ja uusien tulo, sekä sekundaarinen lapsettomuus aiheutti sen että päädyimme lopulta sijaisvanhempien PRIDE-koulutukseen. Tavoitteena oli ottaa meille asumaan sijaislapsi pitkäaikaisesti asumaan. Kuitenkin vuoden 2014 alussa kävi niin, että kun koulutus oli aivan lopuillaan, tulinkin vihdoin raskaaksi. Jäin äitiyslomalle ja tämä projekti jäi pakosti tauolle.

Kaikesta huolimatta, sijaisperhetyö jäi hautumaan mieleemme, emmekä Nestorista huolimatta luopuneet suunnitelmista, ne vaan siirtyi. Kun Nestori täytti 2-vuotta viime syksynä, olin taas sosiaalityöntekijöihin yhteydessä. Nyt Nestori olisi tarpeeksi vanha, saisimmeko ottaa sijaislapsen? Asiat alkoivat etenemään, mutta hitaasti. Lopulta alkukeväästä tapasimme sosiaalityöntekijöitä ja juttelimme asiat läpi. Tosin alkuperäinen ajatus oli ottaa meille alle kouluikäinen lapsi, heitä kun meillä on ollut ennenkin. Meille alettiin kuitenkin puhumaan, että mitä jos lapsi olisikin Mikiä vanhempi? Ehkä reilustikin vanhempi? Mietimme asiaa ja lopulta innostuimme siitäkin vaihtoehdosta. Lopulta olimmekin vihdoin jonottamassa sijaislasta. Lasta joka voisi olla mitä vain 0-14 vuoden väliltä.

Kuukausia kului, aloin jo tuskastua odotteluun. Kunnes tärkeä puhelu tuli taas aivan yllättäen, kahvilan kassalla. Meille tarjottiin koululaista joka kuulemma voisi hyvin sopia meidän perheeseen. Niin asiat lähtivät etenemään ja yksi elämäni jännin päivä oli kun tapasimme lapsen. Ei ole kuulkaa ihan pikkujuttu odottaa kotiinsa tapaamaan lasta jota ei ole ikinä nähnyt, mutta joka saattaisi muuttaa meille pysyvästi. Tai odottaa tapaavansa tämän vanhempia, joilla on myös tärkeä päivä. Heidän kanssa pitäisi tehdä järkevästi yhteistyötä ehkä koko lapsen loppuelämän. Lapsen mukana kun tulee aina koko paketti, vanhemmat, ystävät ja suku.

Nyt tilanne on se, että tutustumiset on aloitettu ja lapsi muuttaa meille näillä näkymin kesän aikana. Olemme tyhjentäneet Samin työhuonetta, joka pitkän pähkäilyn jälkeen päätyi lapsen huoneeksi. Sitä alamme sisustamaan ja valmistaudumme siihen että meitä on talossa kohta viisi. Henkinen työ on jo aloitettu. Kaikkea mahdollista mietitty. Sitä kun haluaa olla hyvä tuki lapselle, mutta ei voi odottaa että kaikki tulisi olemaan ruusuilla tanssimista.

Tosi jänniä ja kiireisiä aikoja eletään siis nyt. Pää on aivan sekaisin tästä kaikesta. Toisaalta olen niin helpottunut että ollaan tässä pisteessä, onhan tätä sen 3 vuotta odotettu. Tykästyin kyllä lapseen heti kun hänet näin, samoin vanhempaan jonka näin myös. Toisaalta, heille tämä aika on vielä paljon jännittävämpää, niin hyvässä kuin pahassa. Uskon kuitenkin että asiat sujuu, kun niin on tarkoitettu.

Salassapitovelvollisuuden vuoksi en tietenkään voi kertoa tarkemmin tästä, mutta tämä nyt kuitenkin tiedoksi, koska on niin iso osa meidän elämää että olisi varmaan vähän vaikeaa olla kertomatta mitään. Nyt asiat etenee pikkuhiljaa, eletään kaikki päivä kerrallaan. Onneksi Samilla alkaa juhannuksena loma, ja saadaan kaikki rauhassa tutustua ja vähän rauhoittua. Nyt on ollut niin älyttömän kiireistä, että odotan lomaa kyllä innolla.

-Henna-

Remontti-sarja: Kuistit ja ulko-ovet

remppa kuistit1 remppa kuistit2Remppa-sarjan viimeisessä osiossa kuistit ja ulko-ovet. Tämän jälkeen tämä sarja loppuu. Syksyllä sitten ehkä jotain muuta. Saa muuten ehdottaa ideoita!

Meidän kuistit ja ulko-ovet oli todella huonossa kunnossa kun tähän muutettiin. Varsinkin ovet. Yhtä ovea meillä ei ollut käytännössä ollenkaan. Ovessa oli jäljellä vain ranka, johon oli naulattu paksu levy oveksi, ja siinä riippulukko. Lisäksi kuistit olivat aivan täynnä sotkua ja tageja. Vaikka maalipinta oli ihan suht hyvässä kunnossa, tagit aiheutti sen että maalipensseliin piti tarttua pian! Tosin pahimmat sotkut saimme onneksi tehokkailla pesuaineilla ihan pestyä onneksi.

remppa-kuistit2 remppa-kuistit3Saimme onneksi museovirastolta avustusta talon maalaukseen, oviin ja kuistien korjaamiseen. Ovet täytyi nimittäin teettää vanhan mallin mukaan kokonaan uusiksi. Meillä on kolme ulko-ovea, joista kaksi rikkinäistä teetimme. Nämä kaksi ovea olivat normaalin ulko-oven kokoiset, mutta kauniin koristeelliset, niinkuin itse talokin. Onneksi pääovemme, joka on pariovi, oli suht hyvässä kunnossa. Siitä oli laseja rikki, joten se oli peitetty myös levyin. Kuinka ihana löytö se kuitenkin olikaan, kun saimme levyn pois! Kaunis musta pariovi, jossa ikkunaa sivuilla ja yläpuolella. Vaihdoimme lasit ja ovenkahvan, ja ovi odottaa edelleen maalausta ruskeaksi, muiden ovien tavoin.

Tosiaan kaksi muuta ovea teetimme Domus Classicalla/metsänkylän navetalla. Toisessa ovessa oli enää reunat jäljellä, toisessa ehkä noin puolet ovesta. Puolikkaasta näimme mallin oveen mutta ovet oli pakko tehdä kokonaan uudesta puusta. Oviin lisättiin myös nykyaikaiset eristeet nykyvaatimusten mukaan. Ovet maalattiin pellavaöljymaalein, museoviraston väriohjeiden mukaan. Kahvat ostimme Domus Classicalta.

remppa_eteinen1 remppa ulko-ovet1Kuistimme ovat todella koristeelliset, mutta niissä oli vaarallisia reikiä lattiassa, ja ne piti purkaa ja uusia osittain. Teetimme aluksi työn ulkopuolisella, mutta työn jälki oli niin hirveää että jatkoimme itse. Erikoisia koristelistoja täytyi teettää Helsingin erikoishöyläyksessä. Mies myös veisti isosta puunrungosta terassin runkoon paksuja palkkeja, koska sellaisiakaan ei oikein saa valmiina.

Listoissa täytyy tarkkaan miettiä kaadot ja oikeat kulmat, jotta vesi ei pääse kuistien runkoon. Sahalaita-koristeet mies sahasi itse kaverinsa kanssa, nekin hiukan vinossa kulmassa, jotta vesi valuu ulospäin listan päältä. Kuistit maalasimme Uulan petrooliöljymaalilla, mutta jonkin verran on vieläkin maalattavaa ja korjattavaa jäljellä. Tehdään kun keretään.

Kuvista näkee aika hyvin kuistien eri vaiheita. Naurattaa miten olen jaksanut laittaa kukkia ym, vaikka talo oli aivan kamalan näköinen! Onneksi ei olla siinä vaiheessa enää.

-Henna-