Keittiössä

Mullahan on Unelmien Talo ja Koti-lehdessä pikkuinen vastausnurkka joka numerossa. Kerron jostakin huoneesta fiiliksiä tai sisustusideoita lyhyesti. Tuossa taas yksi päivä sain pyynnön vastata seuraaviin kysymyksiin ja lähettää heille kuva. No siinä sitten katselin ympärilleni ja totesin että jaahas, tästä läävästä pitäisi saada taas kuva. No ei se mitään, minä otin rätin käteen ja tulipan siivottua ihan extempore. Kuvien jälkeen istuin alas ja nautin hetken puhtaudesta kynttilöiden valossa. (Nyt se puhtaus on jo muisto vaan…)

Meidän keittiö on ihana silloin kun se on siisti. Vaihdoin parit tyynyliinatkin sohvalle ja kaivoin kynttilänjalat esille. Olen noita kuparisia jalkoja metsästänyt tässä kesän aikana antiikkitapahtumista. Vielä voisi pari etsiä. Ajattelin myös kaivaa pian taljat keittiön tuoleille ja ikkunoiden teippaus olisi tarkoitus aloittaa kun olen tämän kirjoittanut. Meillä on nimittäin sisälämpötilat jo siinä 19 asteessa. En odota innolla sitä 16 astetta kun nytkin paleltaa…

Meillä seilaa nyt tuolit vähän missä sattuu, en osaa päättää mitkä tuolit pitäisin keittiössä. Nyt on taas pinkkiä ja minttua. Jouluksi sitten varmaan taas jotain muuta. Pöytäliinoja olen alkanut taas käyttämään, tuo meidän pöytä kun on pinnasta melko huonossa kunnossa, niin jo senkin takia. 

Meillä oli lauantaina isän hautajaiset ja nyt koitetaan tässä taas pikkuhiljaa palautua arkeen. Töitä on onneksi niin paljon että ei ehdi miettiä liikaa. Olen mm. menossa torstaina perhekerhoon myymään puodin tuotteitani. Muutenkin yritän nauttia nyt tästä syksystä joka on melkeinpä parasta aikaa vuodesta. Ihanaa illalla polttaa kynttilöitä ja päivällä kahlata lehtikasoissa. Kohta se on jo lokakuu, eikä tiedä koska kelit menee huonommaksi. Olen myös päättänyt kaiken kiireen keskellä panostaa perheeseen enemmän, täytyy varmaan ihan kalenterin merkata perheaikaa jotta se ei aina jää. Joku metsäretki esimerkiksi olisi ihana!

Kivaa alkanutta viikkoa,

-Henna-

8-vuotiaan huoneen uusi järjestys

Tiedätte varmaan sen fiiliksen kun joku huone/koko kämppä/vaatekaappi tms on ihan sotkuinen. Näet sen sotkun joka päivä, ja se ahdistaa mutta kun ei millään ehdi tehdä asialle mitään. Meillä on monta tällaista paikkaa kotona, mutta meidän Mikin huone on ollut nyt se pahin. Siis just sitä että huoneessa asuu 8-vuotias poika, joka jättää kaiken just siihen mihin jättää. Likaisia astioita jne. Lisäksi vajaa 2-vuotias joka kuskaa sinne lelujaan joita löytyy joka ikisestä nurkasta. Ite olin jo ajat sitten luovuttanut, joten muuta ei tullut tehtyä kuin vietyä niitä astioita ja imuroitua pahimmat. MUTTA eilen pistin hösseliksi! Jätesäkki kouraan ja hommiin. 

Jotta siivoaminen olisi edes hiukan kivaa, porkkanana toimi se että poika sai valita uuden järjestyksen huoneeseen. Tuli samalla myös imuroitua kunnolla nurkat ja sängynalusta. Kaikki miljoonat Aku Ankan taskukirjat- ja lehdet järjestettiin, heitettiin kylmästi roskiin jätesäkillinen tavaraa jne. 

Sänky siirtyi uunin viereen divaanin paikalle. Miki halusi itse sen siihen. Divaani siirtyi sängyn kohdalle, ja työpöytä ihan nurkkaan. Divaanin vieressä oleva lipasto tuli nurkasta esille. En tiedä oliko se vain tuo siivous, mutta huone näyttää nyt isommalta ja raikkaammalta.

Divaani oli todella vähällä käytöllä mutta nyt pojan on siitä helpompi pelata. Jos tulisi käytettyä nyt. Sänky on nurkassa lämmin ja turvallinen pesä. Ei ikkunan alla josta talvella vetää. Toki se on myös vähän turhan lähellä uunia, että katsotaan nyt kun lämmitys alkaa kunnolla, miten toimii.

Kaikki huonekalut on nyt paremmin esillä ja tietokonejohdot meni paremmin pöydän alle piiloon. Olemme siis tyytyväisiä. Jopa pieni pessimisti-poikamme supisi että ”ihan kiva tuli”. Nestori vuorostaan antoi meille muille siivousrauhan kun sai Mikin Simpson-legotalon hiplattavaksi. Kerrankin oli pikkumies hiljaa paikallaan. (Tosin mulle jäi nyt rikkinäisen talon korjaus vielä…)

Tykkään kun Mikin huone on niin iätön. Se menee melkein tuollaisenaan teini-ikään asti. Sopii oikeastaan pienellä tuunauksella minkä ikäiselle vaan. Tosin Miki toivoi huoneeseen vihreää. Täytyy vähän pohtia miten se toteutetaan…

Illalla oli jotenkin tosi ihana tunnelma. Sellainen kunnon pimeä syysilta-fiilis. Tunnelmavalot paloivat ja Mikin uunissa paloi ensimmäinen pesällinen puita. Vitsi että rakastan syysiltoja ja vielä ihanampaa se oli kun oli siistiä.

-Henna-

Kaunis syyspäivä ja viikonlopun tunnelmia

Nämä kuvat ovat oikeasti perjantailta, mutta nyt on menty viikonloppu taas niin tukka putkella, että en aiemmin ehtinyt niitä tänne laittaa. Aivan ihanat syyskelit meitä hellinyt. Itse en ole niistä juurikaan ehtinyt kylläkään nauttia. Kuitenkin ne pienet hetket mitä olen ehtinyt, ovat olleet ihania. Parit koiranlenkitykset auringon paisteessa, lehtien rapistessa jalkojen alla. Tässä kuvaushetkellä taas istuin kuistilla ja vahdin Nestoria, joka leikki hiekkalaatikolla. Olin juuri lukenut veljen vaimon helpon uuniomenahillon ohjeen, ja päätin pilkkoa omenat hilloksi. Sehän sujui samalla kun Nestoria vahdin. Mun käly siis kirjoittaa pitkästä aikaa taas ihanaa ruokablogia Turun Sanomiin ja sielä oli tosi helppo hillo-ohje. Tuli muuten hyvää!

Muutoin viikonloppu sitten sujahtikin sisätiloissa. Koko lauantain olin Forever-jälleenmyyjien koulutuksessa Finlandiatalossa ja hain kasan inspiraatiota työhön ja elämään. Tänään sunnuntaina meillä oli Korsossa markkinat, ja pidin puotia samalla pari tuntia auki. Porukkaa kävi ihan kivasti, mutta tietty sitä ostavaa porukkaa saisi olla enemmän. Tällain kauppiaana tämä ensimmäinen vuosi on niin hankala kun ei tiedä miten paljon ihmiset ostaa ja mitä ostaa. Että onko nyt vaan hiljaista ja ennen joulua kaikki ryntää tyhjentämään hyllyt? Mitä tapahtuu? En tiedä, mutta on tämä yhtä tunteiden vuoristorataa. Toinen päivä huutaa päässään, ”jee tää on kivaa”! Toinen päivä tekisi mieli heittää hanskat tiskiin. Tällä hetkellä ollaan enempi sielä hanska-osastolla. Tosi syvällä sielä…

Loppupäivä menikin sitten hautajaispapin tapaamisessa, ja nyt olen aivan poikki, taas. Mä olen nyt pari viikkoa ollut iltaisin aivan rättipoikkiväsynyt. Väsynyt oikein isolla V:llä. Ihan hirveästi tekemistä, pää käy ihan ylikierroksilla. Samalla koittaa jotenkin työstää surutyötään ja on huolissaan miten muut perheessä pärjää surunsa kanssa. Isä haudataan kahden viikon päästä, sitten ehkä alkaa helpottamaan. En vaan tiedä miten siitä päivästä selviää.

Täällä mä silti näpyttelen postausta, puran fiiliksiä. Olen ajatellut että jostain pitäisi varmaan luopua, kun ei yksi ihminen voi tehdä tuhatta asiaa. Blogi se ei kuitenkaan ole. Tästä ei juurikaan palkkaa tule, mutta hyvää terapiaa itselle. Kummasti täällä nimittäin muistuu mieleen ne pienet hyvät hetket elämässä. Kuten perjantainen omenanpilkkomishetki auringossa. Se oli mukava hetki. Kaikessa vaatimattomuudessaan koko viikonlopun paras hetki. Aurinko, onnellinen lapsi, jaloissa pyörivä koira, hillon valmistelu ja kaunis rauhallinen päivä omalla pihalla. Ilman sitä menisin varmaan nyt melko ahdistuneena nukkumaan.

Joten suosittelen kaikille, pitäkää kiitollisuus-päiväkirjaa. Kirjoittakaa paperille illan lopuksi, tai viikon lopuksi hyvistä hetkistä. Silloin kun tuntuu että kaikki potkii päähän, sitä huomaakin että ei nyt kaikki potki. Vihosta voi tehdä kaikin puolin nätin. Lisäillä kivoja kuvia ja kauniita elämänohjeita. Joskus sitten voi lukea niitä läpi. Mun kiitollisuuspäiväkirja on tämä blogi, mutta olen kyllä pitänyt kiitollisuus-vihkoakin. Se teki hyvää, suosittelen!

-Henna-

Ps. Kiitollisuuspäiväkirjaa voi tehdä myös koko perheen kanssa. Itse ainakin voisin opetella jakamaan lasten kanssa juttelua kiitollisuudesta. Lisäksi se olisi kiva puuhahetki kun yhdessä askarreltaisiin ja etsittäisiin kauniita kuvia lehdistä. Siitä tuli just vinkki itsellenikin. <3