Vuosikatsaus osa 2. syksy

Käynpä vielä läpi tämän vuoden syksyn. Tänä vuonna se kesäkesä tuli vasta myöhään, mutta tuli onneksi. Koko syksy oli lämmin mutta sydän sai kokea monta surun hetkeä putkeen. Ensin hautasimme kissamme Epun, sitten lähti vielä kaksi ihmistä lähisuvustamme. Todella raskas syksy, ja todella toivon että ensi vuonna on tiedossa siinä suhteessa parempi vuosi.

Tämän vuoden heinäkuu oli edelleen kelien suhteen melko kehno. Muutama lämmin päivä kuitenkin oli joukossa, ainakin kuvien perusteella. Heinäkuussa maalasimme aitaa, Sami remppasi keskimmäistä kuistia. Rakensimme lavoista meille terassin. Kävimme ystävän kanssa Fiskarsin antiikkipäivillä tekemässä löytöjä. Vietimme Samin kanssa hääpäivää ja olimme yön hotellissa Helsingissä. Tällä kertaa emme viipyneet pidempään, kun Nestori oli niin pieni. Sadepäiviä käytin yllättäen kodin sisustamiseen ja mm. järjestin makuuhuoneen kalusteet uudelleen.

Elokuussa tuli vihdoin ne helteet. Mikillä alkoi koulu, ja hellekeleissä alkoikin. Samille sattui todella sopivasti isyysvapaat just tohon hellejaksolle. Sehän tarkoitti sitä, että saatiin hirveästi aikaan. Sami korjasi keskimmäisen kuistin, maalattiin taloa, nautittiin keleistä.
Olin Mikkolassa Our house-tapahtumassa myymässä sisustuskirpparilla. Silloinkin oli kuuma.
Heinäkuussa meillä myös kuvattiin Unelmien talo ja koti-lehteen. Se juttu on tulossa ensi kesänä. Ihania kuvia tulossa, odotan innolla!
Ostin vihdoin kauan haaveilemani Mathieu Challièresin La Volière-valaisimen. Mä tykkään siitä edelleen niin lujaa, että marraskuun ruotsinreissulla ihailin noita kaupassa, vaikka mulla on oma kotona! Nyt haluaisin pienen pöytäversion myös aulaan…
Elokuussa aloitettiin myös Mikin kanssa geokätköily.

Syyskuussa oikeastaan meillä alkoi vasta kunnolla arki. Sitä oikein odotti jo, kun päivään sai ryhtiä. Blogissa pohdin myös tulevaisuuden suunnitelmia töiden suhteen. Syyskuussa poltettiin ekat klapit uuneissa ja asettelin ekat valonauhat Mikin huoneeseen. Siivoilin keittiötä kunnolla ja samalla vaihdoin hiukan järjestystä. Maalasin myös keittiöön liitutauluseinän.

Lokakuussa alkoi surullinen aikakausi. Ensimmäisenä kissamme Eppu menehtyi täysin yllättäen… Vieläkin Epun kuvaa katsoessa voin tuntea, miten pehmeältä Epun turkki tuntuikaan. Mulla on jäänyt tosi vahva ”tunnemuisti” Epusta. Kaipa sitä päivittäin silittää kissaa niin paljon, että se jää vahvasti mieleen, miltä turkki tuntuu kättä vasten.
Lokakuussa teimme perheen kesken pienen reissun Tampereelle. Lokakuussa myös maalasin keittiön tuolit uuden värisiksi. Muutenkin kerroin vähän kalkkimaaleista enemmänkin blogissa.Lokakuussa oli myös Nestorin ensimmäiset synttärit.

Marraskuun alussa muistelin edellistä jouluamme, sekä laitoin joulutähdet olohuoneen ikkunaan. Marraskuun puolivälissä alkoi myös meidän perheen sairastelukierre, joka ei vieläkään ole loppunut… Nenä vuotaa nytkin jokaisella.
Marraskuu toi mukanaan lisää suru-uutisia. Maailmamme pysähtyi taas hetkeksi. Samana päivänä kun Pariisissa hyökättiin, yksi läheisemme poistui taivaaseen…
Marraskuussa askarreltiin, tein Mikille joulukalenterin sekä kävin Ruotsissa ystävän sekä Nestorin kanssa. Nestori oppi kävelemään.

Joulukuussa tapetoitiin vähän aulaa, ja kerroin blogissa rempan etenemisestä ja suunnitelmista aulan osalta. Sain myös paljastaa, että blogini muuttaa tammikuussa. Joulukuu oli myös kovin sateinen. Kunnes nyt loppuun iski nämä pakkaset.
Joulukuussa menetimme taas läheisen. Hänen kohdallaan se ei oikeastaan tullut yllätyksenä, ikää ja sairastelua oli jo paljon. Sehän ei silti surua poista… Meillä vuosi siis alkaa ikävästi hautajaisilla…

Näitä kuukausia läpikäydessä, huomaan miten kevät oli jotenkin niin valoisa ja iloinen tunnelmaltaan, syksy taas ei niinkään. Koska loppuvuotta varjosti nämä läheisten poismenot, ja jatkuvat sairastelut, ei olo kovin mahtava ole ollut. Maailman uutiset ei myöskään ole iloa lisänneet.

Tunnen kuitenkin taas kasvaneeni paljon henkisesti, ja kaiken tämän keskellä iloitsen pienistä asioista. Uusi vuosi pistää miettimään taas elämää. Mitä siltä haluaa. Ehkä enemmän kuitenkin mietin, että kunpa saisin ensi vuonna pitää kaikki läheiset ympärilläni, terveinä ja onnellisina.
Näiden ajatusten keskellä ei auta kuin nostaa pää ylös, ja katsoa innolla tulevaan.

Nyt toivotan oikein ihanaa uutta vuotta teille kaikille! Me olemme vuodenvaihteen ihan vain kotona, ehkä kilistämme Samin kanssa, tuleehan meille tuolloin jo 9 vuotta yhteiseloa täyteen.

Vuoden alkuun kerron sitten ensi vuoden suunnitelmia. Ei mitään suurta, mutta aina pitää olla jotain suunnitelmia ja haaveita.
Entä toteutuiko vuosi sitten tehdyt uudenvuodenlupaukset? Siitäkin lisää sitten.

Hyvää uuttavuotta!

-Henna-

Vuosikatsaus osa 1. kevät

Vuoden viimeisiä päiviä viedään, joten on aika käydä läpi meidän perheen kulunut vuosi. Jotenkin aina ihana käydä näitä läpi. Varsinkin tämä kevät-osuus. Aina teksteistä paistaa keväisin innokas ja pirteä minä, joka selkeästi heräilee talvihorroksesta. Niitä tekstejä on ilo itsekin lukea ja miettiä, että kohta tuo aika on taas edessä.
Tässäpä siis lyhyesti meidän matkojen täyteinen vuoden 2015 ensimmäinen puolikas.

Tammikuussa käytiin koko perheen voimin ruotsinristeilyllä. Miki oli saanut matkan meiltä joululahjaksi.
Tammikuussa kuvailin vihdoin valmistunutta työhuonettakin. Näköjään meillä remppatahti hidastuu aina vaan, nyt edellisestä huoneen valmistumisesta on jo vuosi eikä seuraava ole vielä läheskään valmis…
Nestori sai jo ensimmäisen hampaansa, ja niitähän on tullut tasaiseen tahtiin niin että nyt on suu täynnä hampaita.

Helmikuussa ikimuistettavin juttu oli kyllä mun, ystäväni ja Nestorin reissu Pariisiin. Ihana reissu, ja nyt vähän ahdistaa kun ei ole matkaa minnekään tiedossa…
Nestorin vauvasänky vaihtui pinnasänkyyn, joka siirrettiin meidän makuuhuoneeseen. Muutenkin helmikuussa intoa puhkuen järjestelin kotia. Olohuone oli ihanan keväinen, ja keittiöön vein istutuksia varten hyllykön. Ekat taimenet multaan.

Maaliskuussa istutin ulos kevään ensimmäiset narsissit. Kirjoitin meidän eläimistäkin isomman postauksen. Hirveä ikävä Eppua, kun noita kuvia katsoo…
Maaliskuussa listasin myös meidän tehtyjen remppojen vaiheita. Tuolloin meille tuli uusi sohva, johon olen edelleen todella tyytyväinen.
Maaliskuussa kauppoihin ilmestyi 8x puutalo-kirja, jossa meidänkin koti on mukana. Kävimme myös kevätmessuilla ystävän kanssa. Kevään ekat mansikat!

Huhtikuun käsityökerhossa kokeilimme kumihimo-punontaa. Hauskaa puuhaa, harmi etten ole sitä sen jälkeen tehnyt… Sain valmiiksi työhuoneeni pienen säilytystila-syvennyksen. Mikillä oli Minecraft-synttärit.
Huhtikuussa sairasteltiin koko perhe vuoronperään. Nestorikin oli jo puolivuotias.

Toukokuussa odoteltiin kovasti istutuskelejä, mutta oli niiiin kylmä! Käsityökerhon kanssa teimme retken Lahteen.
 Kaivoimme pihalle ensimmäisen kukkapenkin. Olohuoneeseen vaihdoin pirteän kesäiset tyynyliinat. Toukokuussa juhlittiin mummini 80-vuotispäiviä, sekä siskon ylioppilasjuhlia.
Toukokuussa kerroin myös meidän perheen ruokailuista. Mikin esikoulu päättyi.

Heti lomien alettua karkasimme Espanjaan lomalle kesäkuun alussa. Mielettömän ihana reissu! Suomessa saikin sitten harmitella huonoja kelejä. Pihahommia tuli siltiä tehtyä, ja mies lomaili. Hiukan remppaakin jatkettiin.

Oli tosi mukava alkuvuosi. Pirteä, ja jotenkin ihania kuvia. Kaikki reissut oli tosi ihania.

Vaikka vielä ei suoranaisesti kevättä viitsi odotella, niin ihana tietää että valoa kohti mennään.

Huomenna vielä tämän vuoden syyskatsaus.

-Henna-

Keittokirjoja

 Voisi kuvitella että olen kovakin kokkaaja, kun sain joululahjaksi taas kolme keittokirjaa. En mä kyllä ole. Enimmäkseen ruoanlaitto on jokapäiväistä pakkopullaa jonka mielelläni siirtäisin jollekin toiselle. Välillä kuitenkin innostun ja kokeilen uusia juttuja, jolloin se arjen pakkopulla muuttuu kivaksi harrastukseksi. Sitäpaitsi mä rakastan kirjoja, ja niistä myös keittokirjoja. Joten, olivat erittäin mieluisia ja toivottuja lahjoja.
Tänään ehdin kunnolla selata tuota Priscan ranskalaista keittokirjaa, ja sehän on vielä ihanampi kuin odotin! Prisca Leclerc: ”Tarte Tatin” on siis tuo kirja. Ihania kuvia, houkuttelevia ruokia ja tosi selkeästi kerrottu mitä pitää tehdä. Jopa minä saatan osata. Kivasti oli myös kerrottu pätkiä omasta elämästä ja kirja oli hyvin jaoteltu. Monta reseptiä oli joita haluan kokeilla, ja meinaan jopa kokeilla tuota itse tarte tatinia. Uskon että tästä kirjasta tulee yksi mun suosikeista. Mun rakkaus Ranskaan ja heidän ruokakulttuuriin vaan lisääntyy kun tuota selaa.
Nyt tuli vaan vielä isompi tarve saada mun pitkäaikainen haave, kunnon uunipata.

 Mä niin tykkään Karita Tykän kirjoista, eikä tämä uusin ollut todellakaan pettymys. Karita Tykkä: ”Lautasellinen kauneutta”. Ihana kirja, ihanat kuvat, ihania ja terveellisiä ohjeita. Ihana ihana! Tässäkin ihan hirveästi reseptejä joita haluan tehdä. Kasvisruokia, kasvispastaa, terveellisiä jälkiruokia… Just sitä mitä haluaa näin jouluähkyn jälkeen tehdä. Kirja sisälsi myös Karitan hyvinvointi-ohjeita. Plussana peruskaava smoothieille. Teen paljon smoothieita mulle ja lapsille, joten nyt oli kivan selkeät ohjeet, mitä kaikkea keskenään voi sekoittaa. Itse kun veivaan oikeastaan aina samaa. Tänään heitin sekaan pinaattia ja Nestorikin imaisi smoothien napaan hetkessä! Jopa Miki, joka aluksi vähän epäillen katsoi vihreää juomaa, joi kaiken.
Ehdottomasti kokeilen vaikka mitä tuostakin kirjasta.

Sitten se THE kirja joka jokaisen Korsolaisen pitää tietysti omistaa. Tottakai tämä meillekin korsolaisille lahjaksi saapui. Samuli Mänttäri: ”Korsolainen kotiruoka”. Ulkonäkö ei ehkä hivele silmiä, mutta tämä on just niin korsolaisen näköinen kirja, sekä ulkoa että sisältä. Yllätyin miten terveellisiäkin ruokia tuosta löytyy. On perus hk:n sinistä mutta myös kaikkea muuta. Suht helpon näköisiä ohjeita, sekä aika äijämäinen ulkonäkö, eli sopii hyvin miehillekin. Sekä huumoria, itsekseni hihittelin kun kirjaa selasin. Varmasti tästäkin jotain kokeilen.

Voin sanoa että kohta pääsee meidän pojat kokemaan taas kaikenlaisia uusia makuja laidasta laitaan. On terveellisiä kasvisruokia, ranskalaisia herkkuja ja korsolaista mättöä. Saa nähdä miten uppoaa.

-Henna-