Vuosi 2014 syksy

Eilen kirjoittelin tämän vuoden keväästä pikakatsauksen, ja nyt vielä vuorossa syksy.

Heinäkuu:

Heinäkuu olikin sitten lämmin. Hikoilimme lintsillä, uimme mökillä. Hääpäivää vietimme Tampereella. Mulla päättyi työt, laitoin vauvanhuonetta. Tein vauvalle toisen mobilen, kirjoittelin hoitolaukuista sekä kestovaipoista. Pojat rakensi muun rempan vastapainoksi puumajaa.

Elokuu:

Elokuussa Sami lomaili, ja Mikillä alkoi eskari. Elokuussa maalailtiin vielä taloa, rakennettiin aitaa ja korjattiin toinen wc käyttökuntoon.
Kävimme Loviisan wanhat talot-tapahtumassa ja ompelin koiralle pedin. Kotiin vaihtui syksyisemmät tekstiilit. Sää viileni ja mun olo helpottui kun ei ollut niin tukahduttavan kuuma enää ison vatsan kanssa.

Syyskuu:

Syyskuussa olin todella väsynyt ja aloin valmistautumaan synnytykseen. Tehokkaita päiviäkin kuitenkin riitti, ja tapetoimme mun huonetta ja sisustin vauvan huonetta. Pidimme myös rapujuhlat ja mulle järjestettiin vauvakutsut.
Laitoin blogiin inspiraatiokuvia keittiöistä ja laitoin itsekin keittiömme vähän syksyisempään tyyliin.

Lokakuu:

Lokakuussa oli vauvan laskettu aika, mutta vauvaa ei kuulunutkaan. Laskettu aika tuli ja meni, ja mä olin todella hermostunut ja malttamaton. Lopulta synnytys käynnistettiin, eikä mennyt muutenkaan kovin hyvin. Kaikesta huolimatta sillä ei ollut väliä, meidän toinen poikamme vihdoin syntyi!
Lokakuu meni siis hyvinkin sumussa ohi, ensin odotellen, sitten baby bluesissa vauvaan tutustuen ja itse toipuen. Blogikin oli kovin hiljainen.

Marraskuu:

Marraskuussa vauvanhoidon lisäksi, vietimme halloweenia, leivoimme pipareita, viritimme jouluvaloja. Kirjoittelin imetyksestä ja imetysvaatteista. Mikiltä lähti ensimmäinen ja toinen hammas. Järjestelin vauvan ristiäisiä, mun huoneen lattiaa maalailin ja suunnittelin sen sisustusta.
Samin eka isänpäivä kahden pojan isänä.

Joulukuu:

Joulukuussa vietimme ristiäisiä, ja toinen poikamme sai nimekseen Nestori. Joulu itsessään meni vähän rytinällä ohi. Onneksi kuitenkin saimme jouluksi lunta, ja joulu oli oikein mukava. Joulukuussa myös ”valmistui” mun huone, ja nautin taas kovasti kun sain sitä sisustaa ja laittaa. Olohuoneessakin tein pieniä muutoksia.
Kirjoittelin paloturvallisuudesta Airamin kampanjapostauksessa.

Huomenna vietetäänkin sitten joulukuun vikaa päivää, ja alkaa uusi vuosi. Viimeisen päivän vietämme kotona, siivoilen joulua pois, syömme herkkuja ja yritämme huolehtia pienestä Unto-parasta, paukkuarasta koirastamme. Viime uudenvuoden vaihde oli ihan helvetillinen koiran kanssa, saa nähdä miten nyt käy. Hain apteekista rauhoittavia ja yritän itse pysyä tyynenä ja olen kuin ei mitään olisikaan. Radio päälle ja koira ulos vain hihnassa.
Pojat saavat pommittaa muutaman raketin vähän kauempana kotoa. Muutaman vieraankin saatamme saada.
Ensi vuonnakin on tiedossa paljon kaikkea kivaa, reissuja, Mikin koulu alkaa jne mutta niistä lisää myöhemmin.

Nyt toivotan oikein ihanaa uuttavuotta teille kaikille! Toivottavasti viihdytte blogini parissa vielä ensikin vuonna.

-Henna-

Vuosi 2014 kevät

Vuosi 2014 lähenee loppuaan, ja on taas aika käydä läpi meidän perheen vuosi. Sanomattakin on selvää että meidän vuosi oli Nestorin vuoksi ikimuistoinen, koko vuosi kun meni raskaana ja loppuvuonna poika syntyi. Tässä kuitenkin alkuvuoden muistelua:

Tammikuu:

Tammikuussa alkoi tyypillisesti terveelliset elämäntavat. Smoothiet, lenkkeily, haave paremmasta kropasta ja kunnosta. Silloin en vielä tiennyt, että sen sijaan keskikroppani alkaisi pian turvota oikein urakalla!
Tammikuussa kirjoittelin enemmän lastenvaatteista, ja tein Mikille värikkään tuubihuuvin.
Tammikuussa kotimme komeili Maalla-lehden kannessa, sisustelin Mikin uutta huonetta ja vaihdoin kotiin keväisempiä tekstiilejä.
Tammikuussa lopettelimme PRIDE-kurssia, ja useaan otteeseen totesin että mulla on tosi vahva tunne että tänä vuonna tapahtuu jotain todella jännittävää. Silloin vielä veikkasin että se jännittävä olisi pitkäaikainen sijaislapsi. Sen sijaan olin tietämättäni raskaana, vihdoin.

2.1
”Nyt on vuosi vaihtunut, ja mua jotenkin jänskättää että mitä tänä vuonna tapahtuu. Hirveän vahva tunne siitä että tänä vuonna tapahtuu jotain suurta!”

11.1
”…Se odotuksen jännittävä kutkutus mahanpohjassa, josta viimeksi kerroin, se alkoi tänään. Tunne siitä että pian tapahtuu jotain jännää. En tiedä tapahtuuko oikeasti, mutta toivotaan! Jotain superkivaa!”

Heh, nyt vauva sylissä on ihana muistella näitä. Enpä arvannut miten superkivaa tulossa olisi!

Helmikuu

Helmikuussa juhlittiin. Pikkusiskolla oli vanhojen tanssit ja itse täytin 30-vuotta. Mulla oli ihana juhlapäivä johon kuului läheiset ihmiset, hyvää ruokaa, kuumakivihierontaa ja hotelliyö. Juhlapäivää tosin hiukan hankaloitti tuolloin jo tiedossani ollut raskaus. Muille raskaus oli vielä salaisuus, ja voin pahoin tuona juhlapäivänä. Iloa varjosti myös kova pelko keskenmenosta. Toisaalta olin salaa onneni kukkuloilla, toisaalta pelotti.
Blogissakin kirjoitin olevani ”kipeä”. Toisaalta kirjoittelin myös innostuksestani lenkkeilyyn. Ensimmäistä kertaa elämässä innoistuin siitä lajista, ja kirjoitinkin aiheesta niin motivoivan postauksen että ihan tässä lukiessa itsekin innostuin uudelleen. Tänä keväänä ei raskaus katkaise lenkkeilyä, joten jospa nyt pääsisin vielä pidemmälle kuntoilussa!
Helmikuuta koristi ihanat värikkäät kukkakimput, sekä laskiaispulla-kausi lenkkeilyn vastapainoksi.

Maaliskuu:

Maaliskuussa pakattiin talvivaatteita varastoon, istutettiin narisseja ja valo tulvi taloon. Maaliskuussa itseopiskelin espanjankieltä, meillä sairasteltiin paljon ja itse elin kuin sumussa. Raskauspahoinvointia ja hillitöntä pelkoa että raskaus ei jatkuisi. Töissäkin oli raskasta ja kirjoittelin postauksen sijaisperhetyöstä. Toisaalta mulla oli hillitön kokkailuvimma ja mun huonetta rempattiin.
Päällystin Mikinhuoneen leikkipatjat ja tein niistä DIY-postauksen. Maaliskuussa mun pikkuveli sai koiran ja käytiin katsomassa pientä pentua.

Huhtikuu:

Huhtikuun alussa käytiin ultrassa katsomassa pikkuista tulevaa vauvaa. Sen myötä paljastin teillekin olevani raskaana. Tuo postaus oli elämäni rohkein, ja sain paljon kommentteja sekä kiittelyä asiasta.
Pahin pelkoni helpotti tuon jälkeen, mutta olin melko pahoinvoiva kunnes sain homeopatiasta apua pahoinvointiin.
Huhtikuussa sairasteltiin muutenkin, ja blogi oli melko hiljainen. Pääsiäinenkin tuli ja meni ilman suurempia juhlimisia.
Huhtikuussa kuitenkin juhlittiin Mikin 6-vuotispäiviä. Huhtikuussa kirjoittelin äitiysmuodista, olimme mökillä ja pakkailin espanjanreissua varten.
Mikille syntyi uusi serkku.

Toukokuu:

Toukokuussa olimme 1,5 viikkoa Espanjassa. Kävimme myös kässäkerhon naisten kanssa Porvoossa.
Raskaus oli puolivälissä ja saimme tietää että vauva on poika.
Remppahommia tehtiin sisällä, ulkona pihahommia ja suunnittelin vauvanhuoneen sisustusta.

Kesäkuu:

Kesäkuun oli todella huonot kelit, vaikka näistä kuvista ei sitä uskoisi. Juhannuksen vietimme mökillä kylmässä. Veljenpojalla oli ristiäiset.
Raskaus toi tullessaan energiapiikkejä ja tarmoa, mutta myös väsymystä ja mielialan vaihteluja. Kirjoittelin raskauden muuttuvasta kropasta. Tein vauvalle mobilen, joka on nyt Nestorin suosikki. Tapetoimme kotona, maalasimme taloa.

Voi vitsi kun tuli ikävä kesää kun näitä kuvia katsoi! Tunteet nousi myös pintaan kun kävin läpi alkuvuotta, oli kyllä niin tunnemyrskyisä vuosi ettei tosikaan! Onneksi pääosin kuitenkin sitä iloa ja onnea.

Huomenna vielä loppuvuoden läpikäynti. En voi millään tajuta että tämä vuosi on kohta ohi. Ihana, jännittävä vuosi josta olen niin kiitollinen.

-Henna-

Joulu melkein ohi

Joulun viime hetket on meneillään ja mukava joulu olikin! Ruoka oli hyvää, eilinen vietettiin pyjamassa, tänään saatiin vieraita ja suklaata on syöty kyllästymiseen asti. Jopa niin paljon että mielellään sitä miettii jo vähän terveellisemmän ruokavalion aloittamista näin vuoden vaihtuessa. Sain lahjaksi pari hyvää terveellisen ruoan keittokirjaakin, ja nyt on hirmuinen hinku päästä niitä testaamaan. Spelttiruokaa, smoothieita, raakaruokaa… Syödään nyt kuitenkin vikat suklaat ensin pois.

Nestorikin yllätti eilen kääntymällä sängyllä selältä vatsalleen. Tosin taisi olla osittain vahinko, pojalla tippui tutti ja poika itse kääntyi perässä. Mielettömän jäntevä poika on silti, ja mukava joululahja sekin oli. Nähdä kun pikkuinen kehittyy. Pikkuinen joka ei kohta mahdu enää vuokrattuun vaavisänkyyn, vaikka aattona täytti vasta 2 kuukautta. (Vaavisängyn vuokra-aika on 4 kuukautta.)

Hirmuisen kilttejä ollaan kaikki oltu. Ihania lahjoja ja Mikikin oli aivan taivaissa lahjoistaan. Tykkään siitä että sukulaiset antaa lahjoja joita on toivottu tai jopa käytettyjä ja itsetehtyjä lahjoja. Ei ”turhaa krääsää”. Lisäksi saatiin veljeltä lahjaksi putkiston huolto. Veli on alalla töissä mutta ikinä ei ole aikaa eikä varmaan vapaa-ajalla mielenkiintoa putkia laittaa kuntoon, niin nyt saatiin se ihan lahjaksi. Todella hyvä lahja siis, kun meillä putket reistaa ja osa pattereista ei lämpene. Tällaisia lahjoja on ihana saada!

Mites teillä, annetaanko paljon lahjoja ja osataanko antaa esim käytettyjä lahjoja? Onko lahjojen antaminen aikuisille kokonaan lopetettu vai miten teillä toimitaan?

Huomenna me otetaan nokka kohti Turkua, Sami ja Miki jää kotiin mutta Nestorin kanssa mennään vähän sukuloimaan.

Saisinkohan mä ens viikolla tänne otettua mun uuden huoneen kuviakin vihdoin?

-Henna-