Eamesin DSW

Jee, mä päätin hemmotella itseäni viime aikojen stressin keskellä ja tilasin tämän pitkäaikaisen haaveeni, Eamesin DSW-tuolin. Omani tilasin siis valkoisena, ja puujalkaisena.
Tuo mustakin on kiva, ihailen sitä aina Holmes NYC-sarjassa. Valkoinen on kuitenkin mun värimaailmassa iättömämpi, ja se tulee mun kässähuoneeseen työtuoliksi. Huone tulee muutoinkin vaaleaksi.
Mä tilaan silloin tällöin juttuja ulkomailta netin kautta. Vaatteita en hirveästi uskalla, kun koosta ei voi olla varma. Tällaiset isommat ostokset joista jo tietää etukäteen, onkin sitten jo melko helppoa ja turvallista tilata. Aikansa kestää metsästää oikeasti edullinen huonekalu, mutta kyllä niitä yleensä löytyy paljon Suomen hintoja halvemmalla.
Vaikeinta nykyään huonekalujen nettimetsästyksessä on se, että kopioita myydään ihan hirveästi, ja on todella vaikea välillä huomata onko tuote kopio vai aito. Yleensä tuotteessa on hyvin hillitysti mainittu että se on ”alkuperäisen kaltainen”. Tämän virheen tein aikoinaan kun tilasin meidän Tolix-tuolit.
Tolix-kopiommekin ovat kyllä laadukkaita ja tulivat paljon edullisemmaksi.

Miksi toisaalta ei voisikaan ostaa kopioita, varsinkin jos rahasta on tiukkaa. Kukin tekee niinkuin tykkää. En minäkään todellakaan rahoissa ui, mutta yleensä säästän ja harkitsen pitkään tällaisia ostoksia. Mielestäni on kiva omistaa muutama aito ja kestävä, iätön huonekalu, sellainen josta on pitkään haaveillut ja lopulta on ihan innoissaan kun on rahat kerättynä ja pääsee ostamaan tuotteen josta haaveillut. Näihin ei kyllä kyllästykään ihan helpolla kun on pitkään harkinnut.
Omani tilasin Connoxilta. Jossain blogissa kehuttiin tätä, joten uskalsin heiltä tilata. Varsinkin kun hinta oli yli satasen edullisempi kuin Suomessa, ja postikulut olivat ilmaiset.

Jännä nähdä miten nopeasti ja hyvin tuote kotiutuu!
Seuraavana mun säästöpurkkiin kerätään rahaa talonpoikaisvaatekaappiin.

-Henna-

Lauantaina

Jotenkin mennyt taas päivä ihan ohi. Mä elän niin sumussa nykyään, että päivät vaan suhahtaa ohi. Se johtuu pitkälti siitä, että ensi viikolla on tiedossa niin isoja juttuja, joiden pitäisi helpottaa mun huolia suuresti. Odotan niitä niin paljon, että on vaikea elää tässä hetkessä.
Elämässä henkilökohtaisella puolella, sekä työn saralla, on sellaisia juttuja, että varmaan joskus kuukausien päästä voin taas vain ihmetellä että miten olen tästä selvinnyt. Nämä syyt ollut myös pitkälti syynä mun blogihiljaisuuteen.
Työssäkin olen taas tilanteessa, jolloin tuntuu ettei oikeasti pysty. Itsellä ei taidot riitä, ja kaikki päätökset ja isot ratkaisut on vain yhden tai muutaman ihmisen päätettävissä. Itse ei voi vaikuttaa, voi vaan jännittää mitä ammatti-ihminen sanoo, ja tyytyä tuohon ratkaisuun.
No joo, onhan tää vähän salaperäistä tämä mun teksti, mutta pointti on nyt se, että blogihiljaisuuteen on taas monta isoa syytä.
Toivottavasti jaksatte täällä silti vielä välillä käydä.
Kyllä tämäkin blogi taas jossain vaiheessa herää, kaikkea aikansa.

Tänään käytiin katsomassa veljen uutta koiranpentua. Niin suloinen pikkuinen bostoninterrieri (olihan se bostoninterrieri…?)-neito ettei tosikaan! Pikkuinen roikkui mun miehen parrassa ja nukkui jokaisen sylissä vuorollaan. Ihana pikkuinen, oikein innolla odotan mitä Unto tulee sanomaan siitä pikku neidosta!
Koirakuumetta en sentään saanut, ei kiitos sitä koiravauva-aikaa enää, kun sitä suunnilleen itki että miten näin söpö voi olla näin kamala, haha!

Meidän oma riiviö on viisastunut tuosta ajasta huomattavasti, mutta mä olen niin masentunut kun ollaan menty yksinoloissa taas takapakkia… Unto alkoi olla jo nätisti yksinään, mutta nyt se repii taas seiniä yksinään… Ei naurata, ei sitten yhtään…

Onneksi ensi viikolla mulla on viikonloppu lomaa, ja ajatuksena karata oman perheen kesken mökille. Pääsee Untokin taas sinne vapaana juoksemaan! Ei sitä kotona pysty nollaamaan päätään, joten onneksi mökille pääsee tänä vuonna jo säiden puolesta aikaisin!

Nyt pitkälleen sohvalle!

-Henna-

Sitä sun tätä

Meillä jatkuu sairastelut. Lapset alkavat olemaan yskää lukuunottamatta kunnossa, mutta mä sain flunssan toissapäivänä ja tänään isäntäkin on kipeänä. Kuumetta ei ole mutta kova flunssa ja sairas väsymys. 
Tämä keväinen ilma pakottaa kuitenkin vähän touhuamaankin, pieniä juttuja kerrallaan ja sitten taas lepoa. Tässä vaiheessa ajankohtaista kaikenmaailman kasvattelu, pihahommat ja talvivaatteiden varastointi. 
Herneenversoja ja chiliä mulla tulee jo, tänään lapset laittoi pääsiäisohraa myös. Kissoille toki laitettiin oma ohra, vaikka kyllähän tuolla ulkonakin alkaa olla jo vihreää pureskeltavaa kohta.
Mulla loppui just pakastemarjat, mikä harmittaa kyllä. On tullut niitä nyt ahkeraan käytettyä jogurtissa tai smoothieissa. Ostin Punnitse ja säästä-kaupasta kuivattuja marjoja, josko nämä korvaisi jogurttimarjat hetkeksi. 
Eilen Itiksessä muuten mietin, että onpa ilo miten luonnonmukaisuus ja terveellisyys kukoistaa kaupoissa. Itiksessäkin on vierekkäin Ruohonjuuri, Punnitse-ja säästä, Life… Kaikissa myös reippaasti asiakkaita. Itse kun suosin luonnonmukaista kosmetiikkaa, terveellistä ruokaa, superfoodeja jne niin on kivaa kun kaikkea on nykyään niin helposti saatavilla. Ostin myös ekan kerran punaiseen tukkaani Ruohonjuuresta luonnollisempaa hiusväriä. Jännä nähdä miten ne toimii!

Aina sairastaessa tulee myös toisena tai kolmantena päivänä kova siivoamisen tarve. Koti onkin siinä kohtaa jo ihan kaaos, mutta nyt teki mieli myös pakata talvivaatteita pois. Eteinen tyhjeni huomattavasti kun sai talvivaatteet- ja kengät pois! Talvivaatteiden varastointi on sinänsä kivaa puuhaa, varsinkin kun saa sitä tilaa. Ongelma on vain aina se, että mihin varastoi. Ullakolle kyllä mahtuu, mutta mieluummin jättäisin ne sisälle helppoon paikkaan. Se syksy kuitenkin aina tulee ja sitten niitä tavaroita on tylsä metsästää ullakolta.
Tänä keväänä yksi ehdoton tehtävä on ullakon siivous! Tai ainakin lasten vaatteet ja tavarat käyn läpi! Niitä on kertynyt sinne ja tänne, ihan hirveä kaaos kun vaatteita haetaan kiireellä eri ikäisille, kokoisille ja sukupuolisille lapsille, sitten vaan heitetään pussiin ja johonkin ullakolle. Joskus ne pitäisi taas löytää… Aika siis siivota nekin.
Ensin kuitenkin pitää saada itsensä kuntoon.

Tänään myös viimeisillä voimilla kasattiin lapsille kauan odotettu trampoliini. Lapset on intona, ja mä olen intona, koska se parantaa lasten fyysistä kuntoa ihan hirveästi! Tosin eipä ne kauaa hyppinyt kun alkoi yskiminen… Sairastelu siis jatkuu mutta kevät on täällä jo, ihanaa!

-Henna-