Aurinkoinen aamu

Olipa suorastaan luksusta kuvata tänään aamulla, kun aurinko paistoi niin ihanasti! Kyllä taas huomaa eron, miten paljon parempia kuvia saa kun on valoisaa. Ei enää tuskailua. Vielä kun se päivä vähän pitenisi, minä kun mieluiten kuvaisin vähän illemmalla. 
Ei sillä, en kyllä valita. Kohti vuoden parasta aikaa mennään, eli kevättä. Ihanaa!

Joko olette bonganneet uusimmassa Maalla-lehdessä meidän kodin? Ihanan värikäs kansikuva meidän keittiöstä. Sanoin äidillekin että kun otin lehden käsiin ajattelin että ”Oi, tuolla mä haluaisin asua!” Eli voin sanoa asuvani unelmieni kodissa, vielä kun meillä olisi aina niin siistiä!
Jutun innoittamana tartuin imuriin ja vaihdoin divaanille keltaisen kevättyynyn. Eilen ostettu värikäs tulppaanikimppukin on juuri sellainen mistä eniten tykkään, paljon värejä sekaisin. Ihan yksi mun lemppareista!
Tällä rouvalla on taas uusi tilkkupeitto-projekti aluilla niin kuin kuvasta näkyy, kasa mummonneliöitä tulossa. Värikkäitä nekin, yllättäen.

Jutun innoittamana pikkuisen rempattiinkin illalla. Tuskainen huoneen tyhjennys jatkuu, mitä vähemmän meillä on ”varastohuoneita” enää, sitä vaikeampi on saada remppakamoja sun muuta roinaa mihinkään siirrettyä. Mun huonehan on täynnä esim maalipurkkeja, sielä kun on pääosin se homma hoidettu. Nyt on tosiaan ongelma, mihin purkit laittaa kun ei ne kestä kylmyyttä. Tai missä jatkossa maalaan huonekaluja tai listoja, täytyy kai kehitellä mun huoneeseen joku systeemi että saa helposti suojattua kaiken tarvittaessa ja sitten ei muuta kuin sutimaan. Huoneessa ollut eläinklinikan vanha metallikaappi nyt ainakin siirrettiin toistaiseksi aulaan. Sitten kun alkaa aularemppa, se on taas tiellä…

Oletteko muuten tutustuneet jo Sara La Fountainin uuteen kirjaan? Mä sain tämän joululahjaksi ja superfoodeihin ja smoothieihin hurahtaneena olen tehnyt tuosta jo monet smoothiet. Tosi ihana kirja, ja kuvat mitä ihanampia. Kirjahan on täynnä herkullisia mutta terveellisiä ruokia ja leivonnaisia. Sielä on myös ohjeita itsetehtyihin kasvonaamioihin ja jopa kynttilöihin. Itse pyöräytin tänään aamupalaksi ”Look good naked”-smoothien. Nam! Smoothiet on mun ratkaisu kyllä ollut, kun olen niin huono syömään aamupalaa. Nämä pyöräyttää nopeasti ja on terveellisiä!

Keittiössä räpsäsin pari kuvaa kissojen ruokahetkellä. Pahemmin en siivonnut kuvia varten, lika-astiat altaaseen ja kuvaamaan. Välillä ärsyttää kun pitää niin feikata kuvia varten. Hirveä siivoaminen ja tavaroiden siirtely yhden kuvan takia.

Meillä on aina lasten rätit ja servetit pöydällä, olkoon nytkin.

Huomenna onkin taas jo torstai, siis mihin tämä viikko meni???

-Henna-

Jos mulla olisi tyttö…

Viime postauksessa kerroin meidän Mikin vaatteista. Pojallekin saa ihania vaatteita, mutta ei ole kerta eikä kaksi kun olen huokaillut tyttöjenvaate-hyllyn edessä tyttöjen ihania vaatteita! Oi että… Totean kyllä aina että onneksi meillä ei ole tyttöä, olisin muuten vararikossa samantein… (Turha yritys lohduttaa itseään.)
Keräilen silti Pinterestiin tyttövaatekansiota, ainahan saa haaveilla. Väliilä pääsen toki hoitotyttöjen kanssa tyttöjen puolelle hypistelemään, mutta ei se kuitenkaan ole ihan sama asia kuin pukea lapsi päästä varpaisiin oman maun mukaan.

Jos meillä olisi tyttö, sitä ei puettaisi täysin vaaleanpunaisiin. Toki jos se vaaleanpunainen olisi tytölle suuri rakkaus, sitäkin olisi ja toki muutenkin jonkun verran mutta väriä pitäisi olla muutakin.
Jos meillä olisi tyttö, sitä ei myöskään puettaisi teini/aikuistyyliin, naisten kopioksi, vaan lapsi saisi olla lapsi. Rennot vaatteet, väriä ja siivet selässä se liihottelisi meillä kotona.

Jos meillä olisi tyttö, se olisi usein mekoissa ja värikkäissä sukkahousuissa.

Tekisin sille yläkuvantapaisia villatakkeja, sillä olisi paljon laukkuja ja se olisi sellainen peikkotyttö. Jos se olisi oma biologinen lapsi, se olisi Mikin vastakohta, vauhdikas isän tyttö. Punaiset hiukset, tukka takussa ja hirveä vauhti päällä aina.

Jos meillä olisi tyttö, se palvoisi Mikiä, fiksua ja rauhallista isoveljeä. Miki pyörittelisi silmiään sotkuiselle koheltajasiskolleen, mutta rakastaisi tätä. Koheltajalla olisi usein kumpparit jalassa, sekä muut sade/kuravaatteet mutta nekin olisi värikkäät.

Jos meillä olisi tyttö, sillä olisi monta eriväristä tutua, ja jalassa liian isot maiharit.

Kun meillä on tyttö vielä joskus, se on luultavasti jotain ihan muuta. Ihan oma itsensä. Sen ollessa pieni, saan kuitenkin onneksi päättää vielä mitä sille pukea. Se voi olla myös sijoitettu tyttö, joka ei tule meille ihan vauvana.
Mä olen monesti nähnyt unta siitä että meillä on tyttö, ja uskon että meillä vielä joskus onkin. Aika jännää.

No nyt tästä vaatepostauksesta tulikin vahingossa kauhean tunteellinen. Ehkä se ei haittaa.

-Henna-

Kuvat täältä.

5-vuotiaan pojan vaatetus

Niinkuin mä jo joskus aiemmin kerroinkin, meidän lapsilla on melko ”tavis”vaatteita. No, hoitolapsilla on pitkälti kotoaan tulleita ja pikaisesti esim H&M ostettuja vaatteita, kaikilla omantyylisiään.
Mikin oma asenne vaatteisiin on vähän sellainen ”ei mua hirveästi kiinnosta mutta mitä tahansa en päälleni kuitenkaan laita”. Sitäpaitsi pojan tyyli on aina ollut niin sama, ettei äiti kovin usein tee virheostoksia. Monesti ollaan kyllä riidelty esim jostain juhlapaidasta, kun on kuulemma ihan tylsä ja tyhmä mutta kun juhliin ei printtipaidassa ja skeittipipossa voi lähteä…

 Mikin tyylissä tärkeintä on mukavuus, kivat printit, leikkisyys ja väreistä tykätään. Villasukkia myöten väriä löytyy oikein kunnolla. Ylimmän kuvan villapaita, jonka pojalle joskus tein, on harvoja harmaita vaatteita. Se on ihana ja lämmin, mutta Miki ei siedä huppareita tai paksuja paitoja jotka vedetään pään yli. Yleensä hupparissa pitää olla vetoketju, niin ja huppu. Ei college-paitoja siis.
Varmaan arvata saattaa että toisen kuvan supermies-paita on pojan lemppari. Siihen kuuluu irroitettava viitta ja poika voisi pitää sitä päällään aina. Parasta on juosta se päällä ja sitten huudetaan monesti ”Äiti kato, lentääkö mun viitta? Entä nyt kun meen alamäkeä??”
Sekin on hankittu H&Mstä.

 Perus H&M voi olla aika tylsä vaihtoehto, ja ”niin nähty” mutta mä tykkään kun sielä sitä väriä riittää, hinnat on edullisia ja vaatteet kestää hyvin sen aikaa kunnes jäävät pieneksi.
Sitten kenkiin, takkeihin ym saatetaan panostaa rahallisesti enemmän. Niissä kun tärkeää on kestävyys.

Miki oli aivan mahtava malli, pysyi hyvin paikallaan ja kertoi itse miten haluaa kuvissa olla. Esim hevisauruksen mikki oli pakko olla kuvassa!

Koska me ollaan paljon kotona, on kivaa hengailla rennoissa vaatteissa. Miki tykkää haalareista, ainoa ikävähän niissä on vessakäynnit. Niiden helppoudesta poika tykkää muuten kyllä.
Joskus sitä sitten vuorostaan vedetäänkin naamiaisasut päälle ja juostaan ne päällä!

Tällä hetkellä meidän sisälämpötila on 17,5 astetta joten ei paljon kiinnosta mitä on päällä, kunhan sitä on paljon. Mullakin tällä hetkellä 4 paitaa päällekäin, tossut, ja pitkikset housujen alla.
Ulkona Mikillä on Molokidsin keltainen haalari tai kauppakäynneillä H&M:n vihreä takki. Kaulahuivin olen tehnyt ja jalassa on ihanan lämpimät popot joiden merkkiä en nyt muista… Päässä yleensä skeittipipo, DC:n tms.

Kesällä pojalla on paras tyyli, sukulaiset, varsinkin pojan eno, tuo hänelle Vansin tms skeittikenkiä ja päässä keikkuu esim. DC:n skeittilippis. Skeittilippikset on aina ollut Mikin ”tavaramerkki”, (pitkien hiusten lisäksi,) ekan hän taisi saada jo vuoden vanhana. Mikä tärkeää, lippiksen pitää olla vähän iso ja lipan vinossa. 😉
Niistä sitten lisää kesällä.

Tällainen värikäs poika meillä!

-Henna-