Johtoja ja valoja

Joskus kannattaa sanoa toiveensa ääneen.
Muutama postaus sitten kerroin ostaneeni mustan valoroikan pojan huoneeseen. Samalla kirjoitin että haaveilen värikkäästä valoroikasta myös. Kannatti, Johtoin Nanna pisti mulle superhyvän tarjouksen, ja pääsin tilaamaan itselleni ihanan pinkin valoroikan!

Mä tykkään noissa valoroikissa ulkonäön lisäksi niiden käytännöllisyydestä. Koska johto tulee kiinni pistorasiaan eikä kattoon, sen voi tyrkätä minne vain ja sille voi keksiä monia erilaisia ripustusratkaisuja. Varsinkin kun johto on näin ihana, ja saa jäädä reilusti näkyviin.
Mulla oli alunperin ajatuksena laittaa tuohon tuolin yläpuolelle vanha naulakko ja siitä valoroikka roikkumaan. Koska naulakkoa ei ole vielä löytynyt, piti keksiä muuta. Yllä kaksi eri tapaa roikottaa roikkaa. Tuo alempi tapa jäi, koska sain johtoa tuoliin kieputtamalla valokatkaisijan lähemmäksi kättäni. Tulipahan hyödynnettyä tuolin selkänojakin nyt sitten.

Sisustuksessa on mun mielestä todella tärkeää muistaa myös pienet yksityiskohdat. Mulle tärkeää on yleiskuvan lisäksi esimerkiksi kaappien nupit, ovenkahvat jne. Yleiskuvaa pilaa herkästi myös kamalat sähköjohdot.
Mä huomaan aina kuvatessani siirtäväni johtoja sivuun, saatikka että kyllä se silmä muutenkin välillä osuu johtokasoihin. Johtoi myykin tosi käteviä ratkaisuja joko johtojen piilotukseen, tai sitten vaihtoehtoisesti korostaa niitä, kuten valoroikassa ja hauskoilla värikkäillä jatkojohdoilla.
Itse ostin pari piilottajaa. Yläkuvasta näkee että syytä olikin…

Ihan hirveä johtokasa häipyi laatikkoon ja nyt on siistiä ja selkeää! Tuollainen laatikko on myös kätevä latauspiste. Laatikko työpöydälle, sisälle jatkojohto ja laturit, puhelin sun muut kiinni piilossa olevaan laturiin ja laatikolle lataamaan.
Mä jo tuossa suunnittelinkin mitä kaikkea tällaisia hankin sitten tuleviin työhuoneisiin, niissä vasta tarvetta niille tulee olemaankin… ja hei, mieskin kerrankin innostui mun ostoksista, hih!

Loppuun vielä, että suosittelen kaikille laiskoille siivoojille sisustusblogin aloittamista. Tuo työtila ei näyttänyt tuolta vielä äsken. Kun siirsin johdot laatikkoon, samalla imuroin, korjasin pahvivuoret puulaatikoiden päältä (miksi ne pitää kerätä siihen kun ei niitä kukaan kesällä polta?), korjasin koiran ja lasten lelut, ja hain halkoja, ihan vaan koristeeksi. Toivottavasti niitä ei oikeasti tarvita vielä pitkään aikaan!

-Henna-

Johtoi tuotteita täältä 

Mökiltä paluu ja jatkoajatuksia lomailusta

Sain vihdoin pari päivää toivomaani rauhaa, kun vietimme viikonlopun mökillä. Oli niin ihanan rauhallista ja rentouttavaa että kyllä harmitti taas lähteä kotiin, mutta minkäs teet kun työt kutsuu.
Tajusin myös ihmeellisen muutoksen itsessäni. Viime kesänä emme olleet kertaakaan mökillä eikä mua kiinnostanut yhtään koko mökkeily, tänä kesänä voisin olla sielä koko ajan. Se on niin uskomatonta miten sielu lepää sielä luonnon keskellä veden äärellä. Heti kun ajaa pihaan ja kävelee laiturille katsomaan peilityyntä järveä, melkein voi tuntea kuinka rauha laskeutuu sisälleen. Saatikka se tunne kun illalla saunan ja uinnin jälkeen on täysin rento ja uni tulee heti. Sitä tunnetta ei voita kalleimmatkaan kauneushoitolat ja hieronnat.
Ihan kuin olisin viimeinkin aikuinen joka on oppinut arvostamaan tuollaisia asioita.

Sanoin Samillekin että jopa tiskaus tuntuu kivemmalta mökillä, kuin aina sama jokapäiväinen tiskikoneen täyttö kotona. Mökillä oli myös mukavaa kirjanluvun, uimisen ja saunomisen ohessa laittaa mökkiä. Veinkin mökille paperisen viirinauhan ja pari sinistä koukkua. Sielä pienikin muutos tuntuu isolta, kun on niin pikkuinen tila. On myös mukavaa miettiä miten mökistä saisi aina vain toimivamman. Miten pieni tila toimisi mahdollisimman hyvin. 

Vaikka alkuun tuntuikin ettei tästä tule mitään, puhelin piippaa kokoajan ja sulkea en sitä töiden vuoksi voi. Taisin olla vain niin loman tarpeessa että alkuun olin aivan hermona ja teki mieli heittää jotain ja huutaa että antakaa mun olla! Vaikkei nyt mistään isosta ollutkaan kyse eikä kukaan pahalla. Ei vaan voi mitään kun on niin väsynyt että voisi vaan räjähtää… Pari päivää kuitenkin auttoi ja nyt jaksaa taas vähän aikaa.

Olen mä muutenkin vähän ailahteleva luonne, ei sillä, mutta opinpahan taas itsestäni uutta. Ensi kesänä varaan ajoissa sen viikon jonka voimme olla mökillä. Emme vietä koko miehen lomaa remppahommissa vaan alamme ottamaan itsellemmekin aikaa. Rempassa on kuitenkin pahimmat kiireet ohi, joten on aika vähän höllätä tai hajoamme.
Täytyy osata kuunnella itseään ja hellittää ajoissa, emme kuitenkaan ole robotteja.
Puhuimme myös että joka viikolle pitäisi sopia maanantaina remppapäivät ja vapaapäivät. Vaikka ti, ke ja la teemme hommia, muut päivät jotain ihan muuta. Vaikka spontaanius onkin parasta, ja se että tekee kun siltä tuntuu. Silti tällä hetkellä olemme jatkuvassa ”pitäisi tehdä tilassa” jolloin löysäily tuo huonon omantunnon mutta emme saa myöskään tehokkaasti mitään aikaan silloin kuin teemme. Lisäksi mä olen huono aloittamaan mitään, ja puoli päivää menee siinä kun ”pitäisi aloittaa”. Jos tiedän että tänään saan levätä ja huomenna pitää tehdä, niin ehkä aloittaminenkin on helpompaa. Saatikka että lapset tietäisi koska ollaan niiden kanssa ja koska keskitytään vähän muuhun….
Katsotaan nyt. Kaikkea pitää kokeilla jotta jaksaa.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

-Henna-

Ps. Pitkästä aikaa bloggailukin on taas tosi kivaa, olen oikein yrittänyt miettiä valmiiksi eri postausaiheita. Katsotaan mitä keksin…

Minttua

Tärmäsin eilen Pinterestin ihmeellisessä maailmassa tähän kuvaan. Mulla iski heti hillitön himo saada jotain mintunvihreää kotiin! Varsinkin keittiöön jossa mulla on jonkinverran tuota punaista, joka näköjään sopii hyvin mintunvihreän kanssa.

Mä olen jo varmaan vuoden haaveillut parista uudesta Tolix-tuolista ja nyt tuosta mintusta muistin tuon mintun Tolixin. Vitsi olis ihana!
Ei mulla kuitenkaan oikeastaan ole nyt tarvetta uusille tuoleille, eikä ne kovin halpojakaan ole, joten se jää edelleen tuonne haaveen tasolle. Toistaiseksi.
Jotain minttua täytyy kyllä keksiä, ostaa maalipurkkia ja sutia… jotain. Katotaan nyt mitä.
Maalia ostettiin kyllä eilenkin, monta purkkia. Kaakelimaalia, pönttöuunin maalia, kattomaalia ja Mikin huoneen lattiaan maalia. Sinne tulee nyt sitten harmaa lattia. Sitten joskus. Vähän jännittää onko se sävy hyvä, muistaakseni se on Uulan sade. Onko kellään sellaista sävyä missään?

Viime aikoina Mikinkin huone on vähän edistynyt, mulla on vihdoin iskenyt jopa oikeen himo päästä tekemään sitä huonetta. Eilen aloitin lattian rapsuttelua ja niin tekis mieli jatkaa, mutta enpä ehdi tällä viikolla. Tyypillistä… No, ens viikolla sitten vähän. Elokuu kun tehdään sitä ulkomaalausta. (Sitähän pitäisi tehdä koko ajan, mutta kun ei huvita!)

Mä olen tällä hetkellä aivan koukussa Pinterestiin, sielä eksyy kokoajan etsimään uusia ja uusia juttuja. Eilen kun en enää jaksanut omaan kotiin katsoa ideoita, aloin piinaamaan pikkusiskoa ja kysyin että millaisen kodin se haluaa kun joskus muuttaa omaan kotiin. No, ei mennyt kun 5 minuuttia ja netissä keskustellen oltiin jo suunniteltu koko kämppä, sävelet oli heti selvät. Illan jatkoin vielä Pinterestissä inspiskuvia etsien. Ihan hullua, koska sisko täyttää kohta vasta 17-vuotta eikä ole vielä muuttamassa mihinkään, mutta aina on kivaa haaveilla.:) Varsinkin mun ihanan siskoni kanssa! Sain kuulemma luvan auttaa sitten sisustamisessa ja mennä kodin härdelliä pakoon siskon ihanaan kotiin aina kun siltä tuntuu. Oi, odotan sitä jo nyt!
Käykäähän siis kurkkaamassa mitä kaikkea olenkaan löytänyt sielä Pinterestissä…

Onnistuinkos edes näillä puheilla ja kuvilla tartuttamaan minttu- ja Pinterest himon nyt sullekin? 😉

Melkein unohdin, tässä linkki Recyclie-blogiin jossa juttu meiltä. Ihania kuvia!

-Henna-

Ps. Kuvaan ei valitettavasti löytynyt kunnon linkkiä, en tiedä mistä se on alunperin.:(