Hyötykasvit kukoistaa

Onpas ollut ihanaa kun on saanut hakea omalta pihalta jo salaattia, yrttejä ja muutaman mansikankin. Salaattia on jo niin paljon että hyvä kun ehtii kaikkea syödä! Harmi ettei sitä voi säilöä mihinkään…

Mä olen enempi ja enempi nyt innostunut tuosta omasta kasvimaasta. Ensi vuonna hankin ainakin yhden kasvatuslaatikon lisää ja laitan ajoissa paljon taimia kasvamaan, nyt kun niissä onnistuin!
Nyt pitäisi saada raahattua niitä mansikoita jostain pakkaseen litratolkulla, tuosta omasta kuin ei kovin paljoa tule.
Miki aiheuttaa pientä jännitystä loppumetreille ennen häitä. Tuntuu olevan aivan kipeä, huono olo ja kurkku kuulemma kipeä… Mikä siinä on että aina kun olisi jotain tärkeää, joku sairastuu?

Huomenna olisi vielä pakko hoitaa sata asiaa. Nyt peukut pystyyn että kaikki sujuu hyvin ja sääkin suosii!

-Henna-

Ajatusten virtaa

Tuossa jo kuvia muokatessa mietin että mistä tänään kirjoittaisin. Tuli mieleen sata asiaa mutta unohdin varmasti jo puolet. No, ajatusten virtaa luvassa.
Olo on tällä hetkellä kovin haaveileva ja rauhallinen. Kuuntelen Norah Jonesia sun muuta rauhallista musiikkia  tässä samalla. Tätä kuunnellessa voisi sulkea silmät ja kuvitella itsensä vaikka Pariisiin johonkin ihanaan kuppilaan. Tosin ihanaa tämä on kotonakin. Vaikka pääosin kuuntelenkin heviä niin tämä on kyllä ihanaa vastapainoa, varsinkin tällaisena rentona sadepäivänä. Oikeasti olen musiikin suhteen aika kaikkiruokainen.
Mun ompelukone odottaa ompelijatartaan luokseen, toisaalta myös Speedheater odottelisi maalin rapsuttelijaa. Aloittaminen on vaan taas niin tahmeaa… No, kunhan tämä on valmis haen teekuppini ja aloitan siitä ompelusta.

 Mulla piti olla viikko täynnä ohjelmaa mm. tulevan lauantain sukulaishäiden takia. Kaikki menot siirtyikin tältä päivältä (apua, melkein poltin just Unton puuron uunissa!) ja loppuviikon saan juosta. Ei sinänsä mitään haittaa, kivoja menoja vain luvassa niin kuin aiemmin jo kerroinkin.
Eikö näytä ihanalta mun mekko jonka laitan häihin? Se on etsystä tilattu (haluttaessa voin etsiä tekijän tiedot) käsintehty meksikolaismekko joka yltää polven yläpuolelle. Olkapäät jää paljaaksi, vyötärölle tulee punainen silkkinauha vyöksi, vielä pitäisi etsiä punaiset sandaalit. Hiukset tulee rennosti letille ja kynsiin punaista. Can´t wait!

Makkarissa täkit sai taas heittää pois käytöstä, on niin lämpimät yöt! Meillä onneksi talo pysyy silti suht viileänä. Jos talvisin palelemme niin kesäisin saamme sentään nauttia siitä ettei hiki virtaa sisällä.

Toivottavasti tänään ei sada paljoa, josko pääsisin illalla maalaamaan. Meillä on edelleen vasta tuo yksi kulma maalattu, oikeasti maalaushommat pääsee kunnolla käyntiin vasta elokuussa kun mies lomailee. Uhkaavasti alkaa vaan lomakalenterikin täyttymään arkisista menoista. Eilen just sanoin miehelle ettei varaa siihen enää mitään tai kohta huomataan että loma tuli ja meni eikä mitään remppaa ehditty… Luonnollisestikaan en myöskään tiedä mikä mun työtilanne on silloin. Sekin kun vaikuttaa eniten kaikkeen.
Mä kovasti yritän olla stressaamatta asiaa. Kaikki aikanaan. Kyllä me jotain ehditään….

Kuvapläjäyksen pohjalla Oskukin mainion ilmeensä kera. Aulassa olevasta pulpetista on tullut kissojen paikka, siitä näkee hyvin ulos ja voi odotella josko joku avaisi oven.

NYT mä käynnistän se ompelukoneen! Eiku ensin se tee… ja lasten välipala… aijaa, ja hamahelmet pitää kuulemma silittää nyt… ”huokaus”.

-Henna-

Iloa ja surua

 Nämä on niitä kuvia joita tulee sitten taas pitkän talven aikana katsottua kaihoten… Olispa kesä jne…
Joten nyt täytyy nauttia kun nämä päivät ovat tässä just nyt. Ja kyllä me ollaankin taas nautittu! Yksi yö oltiin mökillä, ai että sielä on ihanaa aina. Olisi mahtavaa jos sielä malttaisi olla joskus oikeasti monta päivää putkeen, mutta nytkin mielessä poltteli kotona odottavat rempat eikä sitten koko juhannusta sinne jääty.

Lapset sai kuitenkin polskutella vedessä koko päivän. Lapsiin kuuluu luonnollisesti myös Unto. Unto hömppä tipahti laituriltakin järveen kerran. Pestiin miehen kanssa mattoja, mies heitti maton veteen huuhdeltavaksi niin koira hyppäsi perässä maton päälle eikä tajunnut että se uppoaa. Raukka säikähti kovin ja mies veti sen ylös. Koira ei onneksi saanut siitä traumoja vaan polskutteli pian lasten seurassa. Tosin koira meinasi seota kun muut lähti veneilemään ja raukka jäi mun kanssa rannalle uikuttamaan. Yläkuvassa kaveri vahtikin veneilijöitä silmä kovana.

Tänään onkin sitten tehty niitä remppoja. Sisällä ja ulkona. Tai lähinnä mies, mä vaan odottelen että pääsisin pian huiskimaan pensselin kanssa, mies saa suosiolla hoitaa nuo rapsutukset… Voi että mä vihaan niitä… Tarttisin kunnon muskelit jotta sitä jaksaa. 
Jotenkin kovin kiireistä pitänyt viime aikoina. Ensi viikon kalenteri täyttyy vuorostaan kauneudenhoidoista, hääjärjestelyistä ja lopulta itse sukulaisten hääjuhlasta. Mulla on tiedossa kampaajaa ja kynsien laittoa, molemmat ystävien tekemänä (Kivaa kun on suhteita.;) ) ja Untokin pääsee kauneussalonkiin. Päätettiin lopulta viedä karvaturri ammattilaiselle kunnon harjaukseen ja kynsienleikkaukseen. Itse kun ei vielä osaa tarpeeksi hyvin. 

Kaiken hässäkän keskellä tapahtui myös jotain ikävää. Meidän uusin tulokas John-kissa menehtyi… Pikkuinen vanha-herra ei kauaa meillä ehtinyt olemaan, mutta siinä ajassa ehti kyllä tuomaan lisää hässäkkää taloon, niin hyvässä kuin pahassa. Rauhallinen vanhus ei sitten ollutkaan niin kovin rauhallinen ja juuri kun meinasin menettää järkeni, kävikin näin… Tuntui niin pahalta, tuntuu vieläkin. Nyt John lepää meidän pihassa pihlajan alla, meillä on käyty lasten kanssa raskas keskustelu kuolemasta ja muut karvaiset kaverit ovat saaneet extra-rutistustuksia.
Ja jos ihan rehellisiä ollaan, mun on tästä aiheesta vaikea täällä kertoa koska aina kun mainitsen jotain meidän eläimistä, joku tulee ikävään sävyyn arvostelemaan ja neuvomaan. Siksi en kerro aiheesta enempää ja toivon että meidän surua kunnioitetaan ja pysytään asiallisina kommenteissa. Olisin siitä kovin kiitollinen.

Mukavaa juhannuksen loppua kaikille, rutistakaa rakkaitanne, niin karvattomia kuin karvallisiakin!

Hei hei John. Mä melkein kuulen vieläkin sun joka yöllisen mouruamisen. Oot sä aikamoinen veijari.

-Henna-

Ps. Huomenna saan levittää puhtaat ja hyväntuoksuiset matot lattialle. Ah!