Viikonlopun kuulumisia

Taas on kohta yksi viikonloppu ohi. Me ei saatu kovinkaan paljoa aikaiseksi kun Miki on vielä vähän kipeä ja Samikin sairastui niin ettei ole juuri mitään jaksanut tässä tehdä.
Mä olen keskittynyt vartioimaan uutta kissatulokasta, jotta se kotiutuisi mahdollisimman mukavasti.

Uskomatonta kyllä, meidän keittiö on vielä siisti, jopa mies on viitsinyt nyt vähän siivota jälkiään. Mikin legot on sielä ainoastaan levällään.
Vappukin tulee, ja silloin voisinkin vähän leipoa ja tehdä jotain herkkuruokaa, meidän hyvä ystävä tulee ainakin vappu-skumpalle. Ensimmäinen simakin korkattiin äsken, ja hyvää oli!

Vähän pihahommia ollaan sentään tehty, äsken mies kaivoi maalaustelineet varastosta, jospa kohta saisin Mikinkin ulos niin voitaisiin aloitella ekan seinän rapsuttelua. Painepesurilla otettiin jo pahimmat liat. Laitoin myös facebookiin tutuille perinteiset talkookutsut. On taas niin paljon ulkona hommaa ettei kyllä kaksin ehditä juuri mitään. Muutamakin käsipari lisää auttaa jo huimasti!

Asiasta viidenteen, mä laitoin tähän kuvan olohuoneesta, koska olen vihdoin melko tyytyväinen siihen. Kun muutettiin tänne, olkkari oli vielä aika tylsä kun täällä oli se meidän sänkykin, mutta nyt sängyn poistuttua, olen muokannut sitä vähän uusiksi. Divaani, työpöytä ja värikkäät tekstiilit sohvalla on tuonut kivaa tunnelmaa ja väriä tänne. Sohvapöydänkin tilasin Ellokselta, mutta niillä oli 2,5 kk toimitusaika sille, joten peruutin koko jutun… Ihan älyttömäksi menee nuo toimitusajat… Eli täytyy taas etsiä toista vaihtoehtoa.

Ei, nyt on kyllä pakko mennä vielä ulos vaikka väkisin, ennen kuin tarvii aloittaa lasten iltatoimet….

-Henna-

Nyt kiiltää!

No nyt on puhdas ja siisti köökki! Ainakin viisi minuuttia. Tosin tais mieskin arvostaa lopulta, vaikka se vähän nenä pystyssä arvostelikin mun öljyämisiä: ”Ai itekö jo öljysit nämä? Kai sä pyyhit ne kuivaksi myös?” Kyllä, minäkin osaan, kiitos vaan, onkohan se jotenkin uutta muka, koskaan en remppaakaan ole tehnyt tms?  No ainakin se yhden kerran putsasi kahvinkeittimen käytön jälkeen, varmaan arvasi että jos kaiken mun puunaamisen jälkeen olisi kone heti jätetty likaiseksi lojumaan niin olisi saattanut jotain räjähtää.

Samalla kun puunasin, vähän vaihdoin järjestystä, kahvinkeittimet lähemmäs toisiaan jne. Kovasti kaipaisin sitä erillistä tasoa kahvinkeittimille jotta saisi tuohon ruoanlaitto-alueelle tilaa. No josko sen syksyllä ehtisi tekemään…

Niin kuin joku tänne kommentoikin, tämä ei ole laiskan ihmisen koti. Ei ei… Mähän olen siivoamisessa tooosi ahkera! Tai sitten kaikkea muuta… ja siksi mulla pitäisi olla minimalistinen koti ja mulla ei pitäisi olla yhtään eläimiä eikä lapsia. Molempia mulla on monta ja täällä pyörii jatkuvasti pölypallerot nurkissa vaikka useasti imuroin. Mä en vaan sitten ota siitä niin isoa stressiä. Välillä palaa käpy ihan totaalisesti ja kiukkuisena heilun täällä rätin kanssa kun aina on likaa jossain, mutta en mä täällä jaksa joka päivä jatkuvasti siivota.

Paras lääke karvapalleroihin olisi näiden karvakavereiden harjaus, mutta kun se on niiiin rasittavaa puuhaa, kun ne ei todellakaan istu nätisti paikallaan ja anna kiltisti harjata, Untsillakin on kohta pylly täynnä rastoja… No, ehkä mä viikonloppuna hoidan sitten sen asian. Kun mulla kerta on se lukijan vinkkaama hieno harjakin, furminator! (Se laite olisi täydellinen jos se hoitaisi harjauksen itse…)

Mua vähän nauratti kun meillä on tämä uusi sängynkoriste täällä. Mahdutaankohan me oikeasti tuonne itse kohta enää nukkumaan? Ainakin mä saan tätä tahtia kohta hullun maineen Korsossa. ”Tuolla se hullu muija taas menee, perässään sata lasta ja sata elukkaa…”
Noo, ei se mitään, koska onhan nämä välillä ihan kivoja tyyppejä, kaikki meidän vaavit! Tänäänkin mennyt päivä rattoisasti kun ollaan Mikin kanssa seurattu että mites se Johnny voi, joko se uskalsi liikkua, söikö se, mitäs Osku sanoo kun näkee jne.

-Henna-

Ps. Pitäiskö mun vaihtaa nimeä kun kaikki muut on Sami, Miki, Osku, Eppu, Unto, John ja mä Henna. Yksi kirjain liikaa. Toisaalta mä olen kyllä ainut tyttökin.

John

Kyllä, meillä on uusi kissa. John.
Tämä kissa-herra on meille ennestään tuttu, ja kun meiltä kysyttiin että voidaanko ottaa se meille eläkepäiviään viettämään perheen allergiatapauksen vuoksi, totesin melko nopeasti että kyllä! Siinähän se menee muiden joukossa, ja täällä se saa varmasti hyvää kohtelua.

Johnny on jo 12-vuotias, mutta terve ja suloinen, pienempi kuin Osku ja Eppu. Huvittavaa kyllä, sekin on musta ja sillä on valkoinen rintapläntti niinkuin meidän Unto-koiralla sekä Osku-kissalla.

John tuli meille tänään ja on jo minut ja Samin tervehtinyt puskemalla. Oskua ja Eppua ei olla vielä päästetty sen luo. Unto taas pyörii täällä makuuhuoneessa levottomana ympyrää kun John makoilee tässä sängyllä. Tuijotuskisaa on jatkunut jo jonkin aikaa, mutta eiköhän tämä tästä.

Kun kissat kohtaavat, tappelua varmaan piisaa, Epun pitää päästä näyttämään kuka on pomo, mutta sitten toivottavasti saapuu rauha maahan. Kyllä ne Untonkin hyväksyi ja nykyään jo puskevat itseään Untoa vasten, niin eiköhän yksi eläkeläinenkin joukkoon mahdu.

-Henna-

Ps. Untosta on tullut iso poika, se nosti tänään jalkaa ekan kerran. Mä hihkuin tuolla lenkkipolulla, että ”hyvä poika!” Ihan kuin lapsen ensiaskeleet, yhtä innoissani olin. 😀