Merihenkinen mökki

Meillä olisi kesällä ihan hirveästi tekemistä täällä kotona. Silti mä mietin vaan kaikkea mitä muuta haluaisin kesällä ehtiä. Lasten kanssa huvipuistoihin, jokakesäinen Suomenlinna, Korkeasaari, ym. Lisäksi kesällä on tulossa eräät tärkeät häät, jokakesäinen hääpäivän reissu pitäisi tehdä miehen kanssa jne.
 Päällimmäisenä mulla on silti tällä hetkellä mielessä mökki.
Mehän ei viime kesänä ehditty ollenkaan mökille, eikä oikeastaan huvittanut sinne mennäkään. Nyt haluaisin kauheasti!
Meillä on mökki vajaan kahden tunnin ajomatkan päässä. Sielä on oikeastaan kolme mökkiä, vanhin rakennus jossa sauna, on Samin vaarin käytössä, toiseksi vanhin aitta on pääosin Samin veljen perheen käytössä ja uusin muutaman vuoden vanha pikkuinen mökki on meillä pääosin käytössä ollut.
Mökki on rannalla ja sielä on monet leppoisat hetket uitu, otettu aurinkoa, saunottu. Ollaan myös Samin veljen ”vaimokkeen” Niinan ja meidän lasten kanssa sielä vietetty aikaa keskenämme, ilman miehiä.

Sen meidän pikkuisen mökin pääsin itse sisustamaan, seinät tuli kuultovalkoisiksi ja lattia tummansiniseksi. Tekstiilit hiukan merihenkistä raitaa tms. Moni asia on sielä täysin kesken mutta nyt mun tekisi mieli laittaa sitä vähän enempi. Ajattomia tekstiilejä. HM Homen ylläolevat tuotteet odottaakin jo lähtöä. Vaikkei meren rannalla ollakaan niin mua jotenkin viehättää merihenkisyys, haluaisin löytää myös kotiin tai mökille sellaisen vanhan koristelaivan. Liekö tämä merihenkisyysteema tullut mun Papalta, hänen kanssaan kun tuli muksuna istuttua monet kerrat veneessä ja mulla tulee aina ankkureista, kalastajanlakista sun muusta Pappa mieleen. Terveisiä vaan!:)

Ollaan Niinan kanssa suunniteltu aloittavamme myös heidän mökkinsä kevät sisäremppa tänä kesänä. Heillä on iso keittiö-olohuone tila alakerrassa jossa me yleensä kaikki vietetään aikaa ja kokataan. Sielä on vanhanaikaiset mäntyiset seinät jotka kaipaisi raikastamista, samoin kuin lattia ja katto. Ihan hullua koska molemmilla on kädet täynnä kaikkea kesällä, mutta ei stressiä. Maalaillaan mökillä jos ehditään, se nyt on vain kivaa, varsinkin naisten kesken. Huomenna nähdään ja suunnitellaan lisää mutta uskon että mökkiin tulisi valkoista, raikasta, maanläheistä kera jonkin väripilkun. Vaikka Niina saakin sanoa viimeisen sanan, niin mun mielestä on kivaa välillä suunnitella jotain muutakin tilaa kuin oman kodin sisustusta.

Olispa jo kesä!!

Mukavaa pääsiäisenjatkoa,

-Henna-

Puolivuotias Unto

Meidän Unto Hermanni täytti eilen puoli vuotta. Toisaalta vasta, toisaalta jo. Pikkuisesta on kasvanut jo iso koira, joka varmaan kasvaa vieläkin. Pentuturkki alkaa vaihtumaan karheampaan ja toinen korva on noussut pystyyn.

Viime marraskuussa odotimme Järvenpäässä parkkipaikalla uutta perheenjäsentä saapuvaksi. Autosta pomppasi ulos kolme syötävän suloista pentua jotka olivat kaikki kuin eri pentueesta, niin eri näköisiä! Oli pikkuinen musta-valko-ruskea lyhytkarvainen tyttö, musta-valkoinen lyhytkarvainen suloinen poika ja tämä, porukan ainut pitkäkarvainen karvapallero Unto Hermanni.
Kotiin päästiin niin olin aivan lumoutunut, voiko mitään noin suloista ollakaan! No, arki ja totuus iski pian päin naamaa: Pissaa joka paikassa, tuhottuja esineitä, leluja, valaisimia, kenkiä. Miljoona kertaa mietin että miks hemmetissä lähdin tähän, ihan kuin mulla ei olisi muutenkin tarpeeksi ohjelmaa tässä elämässä!

Nopeasti Unto kuitenkin oppi, en olisi ikinä uskonut kuin nopeasti! Itse olin lukenut koiraoppaita pinon, naksutinkoulutus alkoi heti, kävimme koirakoulussakin. Unton opettaminen oli helppoa koska se oppi heti.

Nyt ollaan vähän laiskistuttu koulutuksessa, arki on koiran kanssa alkanut sujumaan, ei enää pissoja sisällä, Unto on kiltti ja varmaan maailman rauhallisin pentu. Kaikki joilla on itsellä koira, ihmettevät että miten voi olla noin rauhallinen. Okei, kyllähän se sekoaa aina kun tulee vieraita, tai kun olemme pihalla ja se saa juosta vapaana.

Unto osaa odottaa ruokaa omalla paikallaan, mennä maahan, antaa tassua, mennä käskystä autoon, kaikkea pientä ja tarpeellista. Yksinolotkin alkaa vihdoin sujua. Aulan ihana vanha väliovi on raavittu rikki, mutta onneksi vielä korjattavissa. Enää ei sitäkään ole tehnyt.

Millään en meinaa totttua siihen että se on aina vieressä, varsinkin mun vieressä. Miljoona kertaa olen meinannut kompastua koiraan joka hiipii ihan viereen kun laitan ruokaa. Toisaalta on ihanaa kun talossa on koira joka murahtaa jos yöllä pihalta kuuluu askelia. Joka on muutoin tosi hiljainen, mutta kun joku kävelee pihan ohi, murahtaa. En voi uskoa miten eläin voi olla niin fiksu, mullahan ei siis ole ollut koiraa ennen. Ihmettelin myös sen hiljaisuutta, luulin että kaikki koirat räksyttää ja haukkuu paljon.

Kauheasti on ollut opittavaa, varsinkin mulla, mutta nyt meillä on ihana koira. Toki silläkin omat hölmöilynsä, mutta jotkut jutut pitää vain hyväksyä. Esim se että se tykkää paimentaa lapsia ja napata ne kiinni pulkkamäessä. Miki rakastaa Untoa eikä olisi halunnut jättää sitä kun olimme lomalla. Odotan kesää jolloin voimme paljon ulkoilla ja ottaa Untoa mukaan mökille, piknikille, uimaan…

Kissatkaan eivät ole tietenkään unohtuneet, ne on aina yhtä rakkaita mutta nyt näen sen eron, miten koirat ja kissat on niin erilaisia. Kissoilla on oma elämä, koira elää meidän kanssa. Ja voi että miten se on mustis kun kissat saa rapsutuksia!! Mutta nekin alkaa olla kavereita keskenään, tai ainakin sietävät toisiaan.

-Henna-

Ps. Kiitos Rva Vadelma harjavinkistä. Ostin heti Furminatorin ja se on aivan ihme laite! Toki harjaaminen meni ihan painiksi ekalla kerralla mutta karvaa lähti ihan hirveästi! Myös kissoilta, pari harjanvetoa selästä ja harja oli täynnä karvaa!:O

Sohvan uusi ilme

Kerroin aiemmin ostaneeni Eurokankaasta uusia kankaita. No sohvaanhan ne päätyi. Mä olen kohta varmaan pari vuotta halunnut toteuttaa tämän sohvan uuden ilmeen, mutta en vaan saanut aikaiseksi. Kun ompelu oli tehty, jälleen kerran mietin että miksi en tätä aiemmin tehnyt kun homma on niin nopea ja helppo.
Yhdestä isosta tyynystä puuttuu vielä uusi päällinen, kankaat loppui kesken. Toivottavasti siinä ei mene toista kahta vuotta…
Sohvasta tuli paljon kivempi kuin aiemmin, katsotaan nyt miten nuo käytössä kestää. Ainakin ne on helppo pestä. Vielä mun pitäisi jotenkin tuo divaaniosa suojata. Untosta lähtee ihan järkyttävä määrä mustaa pentu/talvikarvaa ja toi divaaniosa on kokoajan ihan kamalan näköinen… Niin kuin koko asunto, ei sen puoleen… Mä toivon että toi on Untolla joku vaihe tuo karvanlähtö. Isoja tuppoja lähtee yhdessä yössäkin makuuhuoneen matto täyteen. Tänään huomasinkin että sen selkään on vaihtunut pentukarva karkeampaan. (Tylsää…. )

 Vaihtelin muutenkin tekstiileillä vähän keväisempää ilmettä olohuoneeseen ja ostin leikkokukkia. Päätin että kevät alkoi nyt! Narsissit jäi vielä kauppaan, mutta kyllä niitäkin meinaan pian hakea jo kuistille.

Meillä oli tänään jälleen kuvauksetkin joten koti on hetken ihanan siisti! (Juttu tulee vasta joskus ikuisuuden päästä, joten ei siitä sen enempää…) Mä niin tykkäisin jos koti olisi aina näin siisti! Kyllähän se oliskin ilman lapsia ja eläimiä. Niin ja miestä… Voisinkin aina pitää leikkokukkia myös miehen yöpöydällä, tai kumpa ei tarvitsisi joka päivä imuroida kotia karvoista.
Siinä tapauksessa täällä olisi myös aika yksinäistä….

Saisinkohan tänään miehen jatkamaan Mikin huoneen remonttia, pitäisi jo loppua tämä loma remontinkin suhteen… Johan me palattiin reissusta jo yli viikko sitten! Saatikka että itseni pitäisi maalata tuota toista vessaa… No, ehkä illalla… tai huomenna…

-Henna-