Inspiroivia joulukuvia ja kuulumisia

 Mä en ole jaksanut mitään kuvailla täällä koiran tuoman kaaoksen keskellä, mutta kuitenkin teki mieli tulla jotain kirjoittamaan. Joten keräsin tänne Pinterestissä bongaamiani jouluisia kuvia. Muutenkin voisin aina välillä laittaa tänne näitä netistä bongattuja kuvia, jospa näistä saisi joku muukin inspiraatiota, niinkuin olen joskus ennenkin laittanut. Samalla kerron mikä mua just näissä kuvissa inspiroi.
Ekan kuvan värimaailma ja yksinkertaisuus on mun mieleen, samoin tuo hauska tapa koristella paperisilla kirjaimilla. Tätä koristelutapaa näkyy aika paljon Pinterestissä. Nuo kuluneet raput ovat myös kauniit!
Yllä oleva ikkunakuva on kiva koska siinä on niin perinteiset jouluvärit joista tykkään aina. Jouluna pitää olla punaista, siitä ei pääse mihinkään. Lisäksi ajattelin kokeilla tehdä tuollaisen mun arvontapalkinnon tyylisen koristeen tuossa vasemmalla ylhäällä.
Tuo kasvi kupissa on taas vaan yksinkertainen mutta kaunis idea laittaa kukka esille. Kukan ei tarvitse edes olla joulukukka, niin kuin ei tuossakaan, pelkkä astia ja koristeet tekee sen joulun.

 

 Tuo kuusi vanhassa peltipurkissa on mun lemppari! Niin ihana tuo purkki, tuollaisen kun bongaisi kirppikseltä…
Seuraavan kuvan värimaailma on myös tosi kiva, tuo taulukin on jotenkin kiva. Tosin ehkä vähän liian kylmän värinen mun makuun.

Vika kuva ei ole yhtään mun tyyliä koska on niin ”kamalan” valkoinen. Silti tämä kuva on kaunis yksinkertaisuudessaan, ja kertoo ettei joulukoristelun tarvitse olla liian runsasta. Pieni kuusi, pari jouluvalosarjaa ja kynttilät tekee jo paljon. Tosin itse henkilökohtaisesti koristelen paljon runsaammin, heh.

Ihania kuvia, mä aina huokailen tuolla Pinterestissä. Tykkään ihan hirveästi kun sielä saa kaikkia ideoita. Melkeinpä muotijuttuja katson eniten, koska sielä saa paljon ideoita että miten omiakin jo olemassa olevia vaatteita voi yhdistellä ihan uudella tavalla.

Lopuksi vielä kuulumisia. Meillä on viikko mennyt ihan uuden hauvavauvan lumoissa. Tai no, pahin lumous on jo ohi. Tänään just kirjoitin facebookiinkin ”Unto on söpöksi naamioitunut riiviö”. Sitä se on todella. Mielettömän söpö ja fiksu, mutta mahdoton. Oppinut jo istumaan käskystä, tunnistamaan nimensä, seuraamaan jonkinverran, tekemään tarpeensa ulos jos tämä emäntä vaan muistaa viedä jne. Luoksetulo, hihnassa kävely ja kohdentaminen ovat nyt harjoittelussa. Naksuttimen oon kokenut tosi hyväksi koulutustavaksi.
Arki on mennyt ihan sekaisin. Yöt oon valvonut enempi tai vähempi, aamulla viiden-kuuden aikaan pitää heti pompata ylös kun koira herää, ja viedä ulos. (Tämä aamu-uninen torkkuja on tosi iloinen tästä)

Välillä tuntuu että tekisi vaan mieli itkeä, välillä olen aivan intona meidän koirakaverista. Tänään aamulla olisi pitänyt ottaa videota. Mulla oli ihan hirvee kiire kun meille oli tulossa työhön liittyvää porukkaa heti aamusta, koira juoksi aamuvilliä rundiaan ympäri kämppää repien kaikkea mikä tielle tuli, mm meidän vaatteita. Olin tehnyt leivät lapsille pöydälle ja käskin lapset syömään ja itse juoksin koiran perässä. Lapset meni pöytään niin Eppu oli syönyt leipien päältä kinkut pois. Laitoin uudet kinkut, lapset haki nopeasti lisää vaatetta päälle, tuli takaisin ja taas oli kinkut syöty. Hirveä huuto että Eppu söi kinkut, Eppu istuu syyttömän näköisenä pöydällä, koira juoksee rundia ja mulla vielä yöpukukin päällä ja vieraat tulee ihan just. (Yöpuku johon koira oli repinyt reiän yöllä innoissaan)

Kämppä on ihan kaaos kun olen vain istunut lattialla koiran kanssa, joten ei tosiaan ole kuvaus huvittanut. Eiköhän tämä tästä kuitenkin, ihanaa kun luntakin tulee vihdoin!

Ja plaa plaa. Nyt lopetan. Ens kerralla omia kuvia, ehkä siitä pikku termiitistämmekin.

-Henna-

Kuvia klikkaamalla pääsee kuvien linkkeihin.

Hän on täällä tänään

 Saanko esitellä: Unto Hermanni. 🙂
Pitkän odotuksen jälkeen meidän pikkuinen karvapallo on vihdoin kotona. Taas kerran voi todeta että voiko mitään näin suloista ollakaan! Pennut ovat niin syötävän suloisia, on ne sitten eläimiä tai ihmisvauvoja. (Pahoittelen huonoja kuvia, oli vähän vaikea kuvata touhottavaa koiranpentua)

Tosiaan pohjoisesta tuli kolme sisarusta jotka ovat kaikki aivan erinäköisiä! Oli pikkuinen siro ruskeamusta lyhytkarvainen tyttö, mustavalkoinen lyhytkarvainen poika sekä meidän Untti, pitkäkarvainen pallero!
Untossahan on siis labbista, lapinkoiraa ja porokoiraa ja Unto oli selvästi porukan lapinkoiramaisin. Unto on myös porukan rauhallisin, mikä on tosi hyvä meidän perheessä.

Pari tuntia koira juoksenteli ympäri aivan ihmeissään, ja äsken sammui kuin kynttilä tuohon miehen jalkojen viereen. Raskas matka ja ero muista takana, nyt väsyttää…

Osku ja Eppu, meidän kissat olivat ihan kauhuissaan alkuun. Lopulta tulivat sisälle, kävivät syömässä ja Eppu meni tottuneesti tuttuun tapaan meidän sängylle nukkumaan. Osku-raukka taas kiertää seinän vierustoja ja on raukka taas kerran ihan sekaisin…

Saa nähdä mitä tästä tulee, mua jännittää alkava arki, mutta samalla mun sydän on täynnä rakkautta. Minä ja mun viisi poikaa. <3

-Henna-

Jännä päivä edessä

Huomenna on vihdoin edessä pitkään odotettu ja jännittävä päivä! Meidän koira tulee kotiin. Musta tuntuu että oon ihan hermona, laittelen viime hetken juttuja valmiiksi, luen oppaita ja oon ihan levoton. Ihan kuin odotettaisiin uutta vauvaa kotiin, ja niinhän me tavallaan odotetaankin.
Pohjoisesta tulee kolme sisarusta tänne etelään samalla matkalla, ja kuulemma meidän pentu on niistä pörröisin. Hih! Siinä on eniten lapinkoiraa siis.
Mä tein pennulle alkuun ihan vaan rumasta laatikosta ja pyyhkeistä pedin ja pistin tuonne olkkarin nurkkaan oven taakse, jotta pennulla olisi siinä turvallista olla. Kuinkas ollakaan Osku valtasi pedin heti itselleen. Tietysti, Osku rakastaa laatikoita joten täytyy selvästi hankkia kissalle oma sänky vaikka joululahjaksi. Voisin tuunata laatikon tai ostaa pehmoisen kissanpedin, katsotaan nyt. (Tosin kelpaakohan herralle sellainen jonka hänelle varta vasten ostaa, vai pitääkö sen välttämättä olla joko ruma laatikko tai läppärilaukku jotta katti sen hyväksyy?:D )

 Meillä oli tänään perinteiset piparitalkoot. Muutama vuosi ollaan jo kokoonnuttu sisarusten ja äidin kanssa leipomaan yhdessä pipareita. Ekat kerrat taidettiin olla mun isoveljen perheen luona, sitten mun äidillä ja nyt kun meilläkin on hyvän kokoinen keittiö, pidettiin talkoot meillä. Tänä vuonna mukana oli ekaa kertaa myös pikkuinen puolivuotias veljenpoika, joka vielä toistaiseksi ihan vain seuraili sylistä muiden touhuja.:) Ei mene kauaa kun pikkumieskin koristelee niillä kuuluisilla  ”kerran jo suussa käyneillä”-karkeilla pipareita muiden joukossa.:D

Hienoja pipareita syntyi iso kasa, ja varsinkin mun veljet aina innostuu tuunailemaan ihan omanlaisiaan pipareita! Saatiin myös Floridan tuliaisina veljeltä tuo asiaan kuuluva veturi-muotti. Niin mainio, toki asemalla pitää juna-pipareita leipoa!:)

Mukavaa viikonlopun jatkoa, huomenna varmaan kuvia haukusta.

T: Jännittynyt Henna