Eteinen valmis

Kyllä voi kestää yksien listojen saaminen paikalleen, jessus.:D
Eteinen valmistui nopsaan jo jokunen aika sitten, mutta viimeistelevien listojen laitto kesti, kun ei vaan saatu aikaiseksi.

Mutta nyt ne on sielä!
Älkää välittäkö huonosta kuvanlaadusta, pimeässä otettu jne… ja tässä on vaan pari kuvaa kun muut oli aivan järkyttäviä väreiltään. Pitäisi ottaa valoisaan aikaan, ehdottomasti.

Olen todella tyytyväinen eteiseen, siitä tuli ihanan pirteä ja kutsuva. Seinille keräilemme juna-aiheisia juttuja. Sielä on jo mm. vanhoja postikortteja meidän asemasta sekä ensimmäinen lehtijuttu meistä Vantaan Sanomissa. Toi lehtijuttu on ihan vaan siksikin, jotta muistaisimme mistä lähdettiin ja missä ollaan nyt. Tuomassa siis uskoa ja intoa jatkaa.

Oikeastaan toihan ei ole totta että eteinen olisi valmis. Lattialla on vielä muovimatto, mutta sen poisto juuri nyt on mahdotonta, ja teemme sen vasta aula-remontin yhteydessä. Eikä sitä lattiaa juuri eteisen kuramaton alta näekään.

Oli kiva pikkuinen sivuprojekti tämä, tuo makuuhuoneen remppa kun tuntuu loputtoman pitkältä kaikkine kattomaalien poistoineen ym…

Parempia kuvia toivottavasti toisella kertaa…

-Henna-

Koiramaiset elämänohjeet

 Koiramaisia
elämänohjeita
  • Käytä hyväksesi jokainen mahdollinen
    ilonhetki.
  • Hurmioidu raikkaan ilman ja tuulen
    hyväilystä kuonollasi.
  • Laumasi tullessa kotiin, riennä
    tervehtimään heitä.
  • Ole tottelevainen silloin, kun se on
    etusi mukaista.
  • Nauti, kun joku tahtoo rapsuttaa
    vatsaasi.
  • Ota nokoset ja venyttele ennen kuin
    nouset.
  • Juokse, telmi ja leiki päivittäin.
  • Syö halukkaasti ja innostuneesti.
  • Ole uskollinen.
  • Älä milloinkaan teeskentele olevasi
    joku muu kuin olet.
  • Jos haluamasi on kätkössä, kaiva
    kunnes löydät sen.
  • Jos jollakin on huono päivä, istu
    hiljaa hänen lähellään ja työnnä kuonosi hellästi hänen syliinsä.
  • Suo itsellesi yksinkertaisia iloja
    kuten pitkiä kävelylenkkejä.
  • Nauti huomiosta ja anna ihmisten
    koskettaa itseäsi.
  • Älä pure, jos murina ajaa saman asian.
  • Kun olet onnellinen, hyppele
    ympäriinsä ja anna hännän heiluttaa koko koiraa.
  • Älä juutu syyllisyyteen ja
    mökötykseen, vaikka sinua arvosteltaisiin kuinka. Juokse heti takaisin ja
    solmi uudestaan ystävyyden siteet.

 Sain tämän ihanan ohjeen meidän koiran kasvattajalta, ja päätin jakaa sen täälläkin.
Tänään lapset heittelivät toisilleen pehmeää palloa, ja ajattelin että kohta tuokin hetki on astetta riehakkaampi. Nimittäin pallon perässä juoksee myös innolla pieni suloinen pentu joka haukkuu ja hyppii innoissaan.

Toisaalta mies myös palautti mut maan pinnalle ja muistutti just että kohta mä näilläkin pakkasilla kävelen ulkona hihna kädessä…. Kivaa oikeasti, mutta tuskin se joka päivä kolme kertaa on kivaa. Alkuun vielä joka päivä tunnin välein… No onneksi ei asuta enää kerrostalossa.:)

Mutta vaikka pennun tuloon on vielä monta viikkoa, mä jännitän jo hirveesti, ja panikoin että mitä kaikkea pitää hankkia ennen sitä. Pitääkö sille pennulle ostaa joku lämpöpuku, sehän jäätyy tuolla!?:O Entä minkä kokoinen panta? Kuulemma nahkahihna on paras, sen sentään opin.

Nyt saa antaa niitä vinkkejä jos jaksatte. Erityisesti pennun hoitoon. Aika paljon olen lukenut mutta käytännössä kaikki on ihan toista… Vai marssinko vaan eläinkauppaan, kerron kuka meille tulee ja ne neuvoo loput?

Suuri kiitos muuten edellisen postauksen kommenteista, ootte ihania!:)

-Henna-

Kuvat: weheartit.com

Ajatuksia kommenteista

Mun oli oikein pakko tulla tekemään oma postaus siitä, että millaisia kommentteja saan tänne blogiin. Oli meinaan aika oikeastaan mielenkiintoinen kommentti tossa edellisessä postauksessa, ja sitä tossa just siskon kanssa pohdittiin, että miksi näin.

Mähän saan enimmäkseen tosi tosi tosi ihania, kannustavia ja avuliaitakin kommentteja. Hirmu mielenkiinnolla luen kaikki kommentit ja hymyilen tai naureskelen täällä itsekseni. Mun elämä on aika hektistä nykyään, ja iltaisin väsyneenä on ihana nähdä että ihmiset jaksaa tukea vaikkei tunne mua oikeassa elämässä. Tuntuu että oon saanu monta uutta tuttua tämän blogin kautta, vaikka  juuri ketään lukijoista en ole tavannut oikeasti.

Sitten välillä tulee suorastaan mielenkiintoisia kommentteja, tai kommentti-ilmiöitä oikeastaan. Monet tarttuu johonkin mulle yllättävään asiaan, esim vuosi sitten moni pähkäili lastenhuoneeseen tulevaa tapettia. Kuinka sen kuvio pelottaa lapsia ja se ei ole lastenhuoneen tapetti. Tai kun haukuin Uulan maalin joka oli väärän sävyinen, niin moni selosti valaistuksesta että kuin se vaikuttaa paljon. No, valaistus kuin valaistus, ei se sininen siltikään näytä vihreältä vaikka kuin pitäisi.

Ilkeitä kommentteja en onneksi nykyään juurikaan saa. Ylläoleviakaan en kokenut ilkeiksi, vaan mielenkiintoisiksi. Kissoista on käyty isot keskustelut, siitä että saako ne olla vapaana vai ei, niissä mentiin jo ihan henkilökohtaisuuksiin. Lisäksi mua on haukuttu kermaper***ksi, mun pojan hiuksia on haukuttu ja käsketty leikkaamaan jne. Saatikka kommentit joita saimme vuosi sitten oltuamme Hesarissa. ”remontti tuo eron, lapset ei kuulu entiseen huumeluolaan” jne. Nämä kuitenkin yksittäisiä tapauksia. Onneksi niin, koska loukkaannun näistä syvästi vaikkei pitäisi.

Nyt joku ihmetteli että kirjoitan ilkeästi muista, kun kirjoitin että ”kerrankin edes sisarukset eivät änkeneet mukaan ikeaan”. ja kuulemma kirjoitan useasti ilkeästi. Aloin oikeasti pohtia tuota, naureskelin asialle mutta liian herkkänä myös loukkaannuin.
Lopulta oikein siskon kanssa pohdittiin että mitä olisin voinut kirjoittaa jos olen antanut sellaisen kuvan. Olen kyllä haukkunut esim kirvesmiehemme, mutta syystä. Äiti just eilen nauroi mulle kun auton ratissa huutelen ja marmatan aina muille kuskeille. Mutta eihän ne sitä kuule. Oikeasti ne jotka tuntee mut, tietää etten oo ikinä tahallaan ilkeä kellekään, paitsi niille jotka on ensin ilkeitä mulle. Kärpäsetkin pelastan ulos ja kauppajonossa päästän ihmisiä ohi jos itsellä kauheasti tavaraa.

Joten lopputulos. Jos joku muukin on saanut kuvan että kirjoitan ihmisistä ilkeästi, niin oikeasti tuokin edellisen postauksen kommentti oli vain sisarusten välistä leikillistä pottuilua. Mun sisarukset on mulle hirveän rakkaita, mutta kun nähdään, pottuillaan ihan taukoamatta. Sitähän se sisarusrakkaus on. Kun kirjoitan tänne jotain, ajattelen vain sitä ihmistä josta kirjoitan. Kirjoitan kuin hänelle, en ajattele muita ihmisiä, ja miten ne saattaa asian kokea. En pysty ajatella, kun iskisi paniikki. Tätäkin blogia lukee jo aika moni, ja jos alan sitä enempi ajattelemaan, en pysty kirjoittamaan enää mitään. Varmaan muut bloggaajat voi samaistua tähän, en tiedä.

Mä kirjoitan täysin tunteella, kädet vaan kulkee ajatusten tahtiin. Lopulta luen tekstin läpi ja korjaan kirjoitusvirheet, mutta aika paljon annan itsestäni myös henkilökohtaisia asioita, koska en mieti liikaa. Kirjoitan vaan, enkä voi muuten ikinä lukea enää vanhoja tekstejäni, se on jotenkin noloa.:D Olen tosi ujo oikeassa elämässä, joten tämä blogi on mulle hyvä tapa kertoa mun tunteista ja ajatuksista, koska osaan asiat ilmaista paremmin kirjoittaen.
 Joten koittakaa ymmärtää. Mä vihaan epäystävällisyyttä, itsekkyyttä, ja haukun kaikki ”pahikset” jotka on epäoikeudenmukaisia. Mutta rakastan mun läheisiä senkin edestä.

-Henna-

Ai joo, kuvissa mun uusin kirppisostos. Pyykkikori leluille 2 euroa. Sekä Oskun uusi lempipaikka. Mikin sohva kotiutui toistaiseksi eteiseen, ja siinä Osku tykkää kölliä.