Kaakaota ja ruusuja

Täällä ei ole tapahtunut mitään ihmeempää, joten ei ole ollut kerrottavaa blogiinkaan….
Ihan pikkuisen ollut rempassa edistystä kuitenkin.
Sain viikonloppuna rapsutettua sen lastenhuoneen lattian vihdoin loppuun. Lattiasta tuli niin erinäköinen, että isosta vaivasta huolimatta kyllä kannatti! Harmittaa vain todella paljon ettei meillä ole ennen ja jälkeen kuvia…Olisi ollut itsellekin hauska nähdä kuvissa se ero.
Lisäksi lattiassa oli paljon kuoppia, oksanreikiä ym ja muovimaton repimiä todella ikäviä isoja kuoppia. Oksanreiät sun muut saavat jäädä mutta isot kuopat täytimme jollain betonimaisella tasoitteella. Ei ehkä se luonnonmukaisin ratkaisu, mutta uskon että tässä ihan toimiva. Puukittiäkin ostin mutta se kuulemma kutistuu joten päädyimme tähän.
Vielä kun hiotaan lattia, niin pääsen maalaamaan. VIHDOIN!:D

Tänään kävimme tilaamassa helmipaneelia ja ostimme lattiamaalin. Lattiaanhan harkitsin ensin harmaata, välillä puupinnalle jättöä mutta ehdoton voittaja oli Uulan puulattiamaali ja sävy Kaakao. En saanut siitä kuvaa tänne, mutta tuo Tikkurilan sävy on varmaan aika lähellä. Eli sellainen vaalean ruskea, maitokahvin/kaakaon väri. (Kiitos Niina vinkistä, sinä tämän joskus esittelit ja siitä se ajatus sitten lähti.;) )

Tämä sopii moniin tapetteihimme ja jos lattiaan tulee kolhuja, alta paistava vanha tummanruskea ei näytä niin pahalta.
Mitäs tykkäätte?

Lisäksi näillä näkymin mun huoneeseen ja makuuhuoneeseen tulee Uulan ruusua, eli vaalean/vanhan roosaa. Sekä eteiseen kaakao/ruusu-ruutuja.:) Eli kun aulasta tulee sisään ruutujen päälle, vasemmalla jatkuu ruusun sävy mun huoneeseen ja siitä makuuhuoneeseen. Muut huoneet ovat sitä kaakaota.
Ruusu sopii makkariinkin koska tapetissakin tulee olemaan vaaleanpunaista.

Vähän ongelmia tuo meillä lattialistoissa, oven vieruslistoissa (mikä se sana on?? ) ja ikkunoiden ympärillä oleva vaalea vanhanvihreä/harmaa väri. Väri on kaunis, mutta sopiiko kaikkeen…Valkoisena ne taas raikastaisi… No, sen näkee sitten käytännössä.:) Toisaalta nykyinen väri niissä voisi olla ihan jännä.

Paneelit tulevat olemaan valkoisia, paitsi lastenhuoneessa hyasintti-tapetin kaverina ehkä Uulan Mintun värisenä.

Tässä teille pitkä selostus väreistä, osittain ehkä jo aiemminkin kerrottu, mutta toivottavasti jaksoitte lukea!:)

-Henna-

Sijaisperheistä

Viime aikoina on taas sijaisperhetyö ollut esillä mediassa, jopa uusimmassa Kotivinkissä oli haastattelussa sijaisperhe. Tosin pitkäaikainen, itsehän olen lyhytaikainen sijaisäiti eli kriisiperhehoitaja.

Jos ette ole kyseistä uutista siis nähneet, niin Kotivinkistä suoraan lainatakseni: ”Ensi vuoden alussa voimaan astuu lastensuojelulain muutos, jonka mukaan laitoshoitoa suositaan vain, jos lasta ei voi hänen etunsa mukaisesti riittävin tukitoimin sijoittaa perheeseen.”

Mä itse henkilökohtaisesti olen todella iloinen tuosta. Mulla oli tänään kylässä mun omat sosiaalityöntekijät jotka toimii mun tukena tässä työssä jatkuvasti. Puhuimme taas siitä miten lapsen on paras olla perheessä, jossa lapsi saa ”kiinnittyä” vain yhteen tai kahteen aikuiseen. Joillekin lapsille voi olla kovin rankkaa jos aikuinen vaihtuu koko ajan väliaikaiskodissa, kun lapsi on muutenkin kriisissä,  eikä sielä varmasti huomiotakaan saa samallailla.

Itse tänään ”sossujeni” kanssa juteltuani, mietin taas työtäni koko loppuillan. Olen mielestäni näiden parin vuoden aikana kehittynyt kovasti työssäni ja olen oppinut itsestäni todella paljon. Tässä työssä kun puhutaan paljon tunteista, ja keskustellaan myös omasta jaksamisesta, omista vahvuuksista ja heikkouksista. Mikä on todella hyvä asia.

Pidän ”erikoisesta” työstäni todella paljon, vaikka rankkaa välillä onkin. Välillä kun tuntuu että olen työssäni kiinni 24/7 ja kaikki aikani menee työn ehdoilla. Nyt menee kuitenkin mukavasti, kesä oli rankempi mutta edelleen toivon että voisin tätä työtä tehdä vielä pitkään. Ehkä jopa joskus ottaa meille niitä pitkäaikaisiakin sijaislapsia. Sitäpaitsi kesän rankkuus johtui paljolti muusta kuin työstäni. Remonttia olisi halunnut tehdä enemmän, ja Miki oirehti vahvasti.

Mä tykkään tätä tehdä, tykkään olla kotona ja tykkään kun työ ei ole ikinä samanlaista. Vaikka aika usein tulee fiilis että tekisi mieli lyödä hanskat tiskiin, mutta siihen ei itse lapset yleensä ole syynä, vaan esimerkiksi me hankalat aikuiset.;)
En kerro täällä työstäni saadakseni selkään taputteluja, vaan koska työ on iso osa elämäämme täällä Korson asemalla. Kun kerta käsittelen kaikkia muitakin aiheita täällä, niin välillä maininta tästäkin.

Kuvasta vielä sen verran, että Miki on tärkeä tekijä myös tässä työssä. Hienosti toimii ”sijaisveljenä” ja on iloinen kun saa kavereita. Poika oppii jo nuorena näkemään kaikenlaisia elämäntarinoita, toimimaan erilaisten ihmisten kanssa ja jakamaan omistaan muillekin, vaikkei päiväkodissa tms olekaan. Kerhoon tosin poika menee varmaan ensi syksynä, jotta oppii sitä ryhmätoimintaakin ennen koulua.

Kissoille myöskin pisteet kotiin, toimivat hyvänä terapiana lapsille. Kosketus, silittäminen ja pehmoinen hyrisevä kissa, ihan parasta.:)

-Henna-

Arki/Juhla

Mä vietin taas illan tuolla lattiaa rapsutellen. Olin kerrankin fiksu ja otin seuraksi mp3-soittimen ja kuuntelin vanhoja suosikkibiisejä. Oli oikeasti niin kivaa jättää muksut miehelle ja painua rapsuttelemaan kun korvissa soi rokki.
Sielä itsekseni lauleskelin täysillä, ja taisin vähän joratakin…:D

Reilu pari tuntia meni lentäen ja rapsuttelut siinä huoneessa alkaa olemaan jo melko lähellä valmista. Siinä kun kuuntelin musiikkia laidasta laitaan, myös ajatukset lensi.
Tämä nyt on vähän tyhmä juttu, mutta kerron silti. Ensimmäisessä biisissä laulettiin ”sexy b*tch…ja jotain plaa plaa”. Mua alkoi naurattaa että, joo tosi sexy! Sielä mä istuin tomuisena kulahtaneissa remppavaatteissa, tukka kampaamatta, ilman meikkiä, suojamaski päällä.
Niin kuin niiiiin fressi ulkonäkö!
Kaverinkin kanssa viime viikolla oltiin pitkästä aikaa kaupoissa katselemassa vaatteita, ja todettiin että mitä me näillä kun ei niitä missään pääse käyttämään…

Mä en oikeasti ole tänne muuton jälkeen käynyt oikeastaan missään juhlimassa, mitenkään. Ensimmäinen kesä mun aikuiselämässä kun en ollut edes festareilla. Hääpäivää oltiin viettämässä, ja Kyproksella, mutta ei hirveästi ole ollut mitään mihin olisi saanut oikein laittautua nätiksi.

Nykyään elämä on sitä ainaista remppaa ja kulahtaneita vaatteita. Koska viimeksi mulla on ollut korkokengät jalassa? No itseasiassa kesällä siskon rippijuhlissa, mutta eipä juuri muualla.

Ei sillä, mä rakastan arkea ja kotona oleilua, mulla ei ole mitään tarvetta enää juosta baareissa tms niin kuin nuorena, mutta pitäähän sitä nyt vähän olla juhlaakin arjen keskellä.

Siinä rapsutellessa päätin että kyllä mun täytyy nyt sen verran irtautua tästä remontista, että voisin pitää pikkujoulut edes. Kerrankin saisi pukeutua kivasti ja miettiä muuta kuin remonttia.
Sitten kun talo alkaa olemaan melko valmis, sitten me vasta pidetäänkin isot juhlat!
Nyt mä oikein kuulen korvissani mummini huokauksen ”ei kai se meinaa jaksaa kaiken lisäksi vielä pikkujoulutkin järjestää… 😀 Eilen meinaan just puhuttiin siitä että miten mä jaksan kaiken. Kyllä mä jaksan! Kai…

Niin ja onhan mulla joulun välipäivinä yksi keikka johon mennään pikkuveljen kanssa, mutta sinnehän nyt on vielä ikuisuus!

Onkos muilla jo kovasti pikkujoulusuunnitelmia? Johan se on kohta marraskuu, niin näitä täytyy jo alkaa miettimään.

Monen kuukauden tauon jälkeen voisin mennä ihan kampaajalle (Vau!!), ostaa uudet vaatteet (yksi nahkatakki Zarassa polttelisi) ja pistää bileet pystyyn. Sitten jaksaa taas arkea ja remonttia.:)

Lopussa vielä kuva viime kesältä. Olen menossa isoveljen häihin. Kuva on otettu edellisessä kodissa siis.
Voin sanoa että olen tällä hetkellä tooooodella kaukana tuosta ulkoisesti…Huh…

-Henna-

Ps. Mun pikkuveljet tulee huomenna vihdoin auttamaan rempassa, ihmeellistä! (Terveisiä vaan.:D )