Pihatalkoista

Tänään on kyllä sellainen päivä että tekisi mieli vain kääriytyä tyynyjen ja peittojen väliin hyvän kirjan kanssa, ja jäädä sinne…
Sisälläkin on jotenkin niin kylmä kun ulkonakin on. Okei, olohuoneessa on 19 astetta. Kesäkuu vaan alkaa just, niin kyllä saisi enemmän olla…
Meidän lauantain talkoot meni hyvin. Sää oli lopulta ihan ok, grillattiin jopa ulkona! Ihmisiä oli yhteensä todella kiitettävästi, osa aamupäivällä, osa illalla.
Parasta oli että miehet sai tehtyä aitaa, joka menee tuosta portilta radan viertä pitkin. Eli juuri se tontin avonaisin osa on nyt aidattu. Aitaus jatkuu kunhan saadaan lisää osia jne. Nyt tekisi kauheasti mieli laittaa sitä havuaidan alkua siihen viereen. Olen tosin ymmärtänyt että havuaidan pystytysaika ei olisi nyt, ja portin vieressä on iso kanto joka pitäisi ensin poistaa…
Lisäksi pihalla maannut puu on nyt haloissa, mun veljet sitä hikipäissään sahasi ja pilkkoi. Jonkin verran myös lehtiä vielä haravoitiin ja osa porukasta aloitti ”takapihan” eli radan puolen isojen puskien raivauksen.
Nuo puskat ovat todella epäsiistejä. Nehän on nähtävästi kaikki erilaisia syreenejä jotka kasvavat osittain maata pitkin eikä ylöspäin niin kuin pitäisi. Yksi puska saatiin jo siistittyä. Seuraavasta on suurin osa leikattava pois…
Talkoissa oli se hyvä puoli että sain taas itselleni hommaa jota pystyn lastenkin seurassa tekemään. Halkojen kanto varastoon ja ne puskat. Kummatkin ihan mukavaa puuhaa jossa pystyy lapsia seuraamaan samalla. Tosin ei tuolla sateessa…
Uudet talkoot pidetään varmasti, nämä jäi vähän kesken kun vaihdoimme työt grillailuun.
Tekeminen on vaan niin kivaa ja tehokasta porukalla!:)
Maaliasiatkin pyörii vielä päässä. Olin niin päätynyt siihen petrooliöljymaaliin tuon varaston osalta. Mies sanoo että jos kerta se on jo maalattu sonnalla, niin ei se kalllis hyvä maali enää auta…Itseäni taas hirvittää laittaa siihen siltikään ”tavallista” maalia jolle muut tuntuu vain nauravan. (Mä olen taas se nainen joka ei tiedä mistään mitään. Huom. siis henkilö joka on lukenut aiheesta kaikista eniten) Opin myös Panu Kailan talotohtoria lukemalla, että perinnemaalit ovat todella riittoisia vaikka ovatkin kalliita. Niissä kun ei ole haihtuvia liuottimia. Tavallisissa maaleissa on haihtuvia liuttomia mahdollisesti vaikka 40 prosenttia, jolloin 10 litran maalia on periaatteessa lopulta seinässä vain 6 litraa, koska se 4 litraa haihtuu…hmm..mielenkiintoista.
Tavallisessa maalikaupassa taas sanottiin että petrooliöljymaalin väri haalistuu todella nopeasti…
On tämä sitten kivaa kun ei saa puolueetonta mielipidettä kun kaikki vaan haluavat myydä omansa.
Pääasia on ettei otettu mitään ”Lassen punamaaleja” koska ne on luultavasti se kaikista pahin virhe mitä voi tehdä. Pääainesosan salailu kertoo vain siitä että muovia sielä on ja jälki lopulta rumaa…Johan se hinta 20€/10 litraa kertoo että huijausta pakko olla.
Tämä ”tyhmä nainen joka ei tiedä mistään mitään”, jatkaa tutkimusta ja pitää päänsä. Roskaa sinne seinään ei työnnetä tai mä köytän itseni tohon seinään…
-Henna-

Sateiset syreenit ja maatuskaiset rätit

 Hihii mikä otsikko!:D
Tänään on ollut taas todella saamaton päivä, ei siis juuri takamustaan ole jaksanut liikuttaa. (Syytän flunssaa, en laiskaa takamusta)
No, käytiin se yksi maalipönikkä palauttamassa, mutta uutta ei vielä otettu koska hemmetin petrooliöljymaali maksaa 150€/9 litraa. 150(!!!) euroa!!! ja sitä menee meidän laskujen mukaan siihen kymmeniä litroja! Tiesin kyllä että aito perinnemaali on kallista, mutta…
Eli maalit on vielä mietinnässä. Lisäksi löydettiin tuosta läheltä maalikauppa josta lupasivat selvittää mitä maalia tuossa alla on, niin tiedetään mitä laitetaan päälle. Myyjä jopa muisteli että heiltä olisi aikoinaan haettu näiden talojen maalit, ja hehän eivät itse myy perinnemaaleja. Onpa kiva että joku ”fiksu” meni sotkemaan seinät jollain myrkyllä niin nyt se tulee sitten meille kalliiksi… Aito keittomaali olisi ollut halpa ja paras vaihtoehto, mutta sitähän ei voi enää laittaa… 
( ja mitä tämän päärakennuksen maalaus tuleekaan maksamaan, huh…..)

Tuo sade on myös niin tyypillinen juttu huomisia talkoita ajatellen…No, hain sentään pari oksaa syreenejä mieltä piristämään ja kotia piristämään, kun näyttää siltä että talkooporukka ainakin syö sisällä…

Postista tuli myös näin piristävä paketti! Susanna Susannan työhuone-blogista oli bongannut mun blogin jokin aika sitten, ja mainosti itsekin ostaneensa vuosi sitten aseman. No, minähän siltä istumalta ahmin hänenkin bloginsa läpi. Niin aikaansaavia ovat olleet miehensä kanssa että oksat pois! Hänellä on hauska värikäs asema ja aivan super-ihanat työtilat sielä!
Hän tekee työkseen edellä näkyviä juttuja, painaa kestäviä ja pestäviä bamburättejä ja muutakin tekstiiliä. Minähän siltä istumalta tein tilauksenkin, oli niin mun näköisiä juttuja. Tuo tyyny oli ihan ”mun juttu” ja saa taatusti paikan mun tulevasta ”työhuoneesta”. Toistaiseksi sopii myös makkariin. (Noloa kun siinä on liian pieni sisätyyny…koitan korjata asian pian!)
Mulla on itsellä myös käytössä vain vastaavia bamburättejä lattia-sekä tiskirätteinä. Oli ilo löytää puoti joka tekee niitä vielä kivoilla kuvioilla!
Lisäksi sain blogin lukijana tilaajalahjana tuon kirjanmerkin.:)
Susanna ei siis ole pyytänyt mainostamaan itseään, ei edes tiedä tästä, mutta mä mainostan mielelläni hyviä juttuja ja yrittäjiä jotka todella ansaitsevat tulla nähdyksi.:)

-Henna-

Väri valittu!

Jep, kyllä me nyt päätettiin se tämän talon tuleva väri, se tulee olemaan se mitä alunperinkin kaavailin. (Pitää vaan kysyä vielä lupa)

Mä leikin tollaisella Tikkurilan värivalintaohjelmalla, ja tässä pari esimerkkiä. Tämä ensimmäinen värimaailma on se mitä suunnittelin tuossa vielä vähän aikaa sitten. Eli harmaat vuorilaudat, tummanharmaat rappuset ja vaaleat seinät (tässä näyttää harmailta tosin) jolloin talo sopisi hyvin naapuriinsa asemarakennukseen. Vaikka se tuntui hyvältä idealta, niin se ei sitten kuitenkaan jotenkin ollut SE oikea. Tästä tulisi liian jotenkin ”armeijamainen” ja ankea…

Joten kyllä mä olen edelleen sitä mieltä että talo saisi saman värin kuin mitä se on ollut ainakin 70-luvulla. Mulla kun on postikortti 70-luvulta. Eli:

Silloin se oli keltainen, valkoisilla vuorilaudoilla. Katto tosin oli silloin punainen, mutta saa nyt ainakin toistaiseksi jäädä mustaksi. Ovet saa myös jäädä mustiksi. Pylväät sun muut koristeet olisi kaikki valkoisia. Portaat ja kuistien lattia on vielä vähän mietinnässä. Tämä ohjelma ehdotti harmaata ja tosiaan, kuten aiemmin kerroin, se on ollut joskus harmaa. Sopiskohan se sitten, vai pitäiskö myös olla lämpimänsävyiset kuten seinät, esimerkiksi ruskeat kuten nyt.

Katsotaan, mutta mä tykkään keltaisesta, on jotenkin niin kodikas. Siis  sellainen vaalea rusehtavan keltainen, ei mikään kirkkaankeltainen. Tykkään myös että valkoiset vuorilaudat ja koristeet olisi raikkaat. Sami on myös ihan samaa mieltä (kerrankin).

Kertokaahan nyt mitäs tykkäätte, tätä kun joudutte sitten katella kun ohi junalla meette.:)

Niin täähän ei kyllä sitten sopisi täysin itse asemaan, mutta oisko se niin vaarallista kuitenkaan…?

-Henna-