Ihanat kukat, pelastaa rumankin talon

 Käytiin tänään Plantagenissa lasten kanssa. (Voi että olikin kiva ja rento reissu niiden kanssa….) Mä yritän kovasti saada edes ruukkukukkien avulla jotain nättiä tänne, ja kyllä ne mun mielestä piristää kummasti karua taloa ja pihaa.
Tein saatavilla olevista kukista asetelman portille, valkoisia orvokkeja, helmililjaa ja ihanaa lemmikkiä! Mä en yhtään tiedä kestääkö nämä vielä ulkona, mutta otin silti, tuo lemmikki on niin suloinen, yksi mun lemppareista. Kyllä nyt on sisääntulokin nätimpi.:)
Jäljellejääneet helmililjat ja orvokit pääsi oven pieleen narsissien kaveriksi. Mun mielestä on todella kivan näköistä jos on paljon erilaisia kukkia erilaisissa ruukuissa. Voisin tällaisia asetelmia tehdä vaikka kuinka paljon! Saatiin myös todella suuri säkki hiekkalaatikkohiekkaa, joten pihahommia riitti tällekin päivälle ihan kiitettävästi.

 Postissa tuli myös kissojen uudet ruokakipot. Näin jossain sisustuslehdessä vanhat emaliset kupit lemmikkien kuppeina, ja yritin huutonetistä itsekin metsästää vastaavia. Ei tullut vastaan hyviä, mutta juuri, kuin tilauksesta, Gaudete kids mainosti Variopinten emalisia retkiastioita, ja niihin ihastuin. Eihän nämä vanhoja ole, mutta kivan värisiä. Kissat tosin kaataa helposti ainakin tuon vesiastian, mutta ruokakupeiksi nämä on kivoja.

Kissoista puheenollen, soitin tänään äidille paniikissa/raivona :
”Nyt se hemmetin katti on katolla eikä pääse alas!” ja arvatkaa mitä äiti teki? Nauroi! Kiitti vaan hei!:D Meillä on kuulemma aikamoinen meininki täällä. No kyllä juu….Lapset huutaa taustalla ja kissa maukuu katolla kun ei pääse pois.
Joku kirjoitti tänne aiemmin ajaneensa melkein Epun päälle, joten en päästänyt niitä enää ulos vaan ullakolle. No sieltä se oli mennyt risasta ikkunasta katolle. Pääsi onneksi sitten kuitenkin pois. Illalla juostiin kissojen perässä kun yhtäkkiä ne oli ulkona, sitten katolla, sitten ties missä. Pääsivät tietty katon kautta toiselle puolelle, toiseen huoneistoon ja sieltä avonaisesta ovesta ulos. Kunnon labyrintti, eli kissojen unelma meillä tämä talo siis.
Loppuun vielä pari kuvaa itse ronteista.

Oikein mukavaa vappua kaikille!

-Henna-

 Eppu juo kastelukannusta ja minä odotin kiltisti ennen kuin pääsin antamaan kukille vettä.

Oskun lempipaikka sisällä. Tuo verkko oli jo ihan kallellaan kissojen painosta, joten piti laittaa vielä yksi tukilista tuohon keskelle. Nyt saavat maata siinä ihan luvan kanssa.:) Tosin en tiedä mitä gerbiilit siitä tykkää, onkohan ne ihan hermona?

Skeittipoika ja pojan tuleva huone

 Meidän 3-vuotiaalla oli tänään jännittävä päivä.
Miki on jostain syystä ollut ihan pienestä asti innostunut skeittailusta. Vaikka poika on niin pieni vieläkin, hän on ainakin vuoden jo katsonut innoissaan skeittivideoita, vähän kokeillut omaa pientä lautaansa ja aina ihaillut enoaan. Eno, minun parikymppinen pikkuveljeni on meinaan myös pikkupojasta asti skeittannut. Olen tästä aiheesta varmaan täällä ennekin jo kertonut, kun tuo on pojalle niin iso juttu.

Joka tapauksessa, Mikin pikkuinen skeitti alkoi olla jo liiankin pikkuinen, joten enopa vei Mikin ostamaan uuden skeitin. Lähtivät pojat kahdestaan aamulla lippikset vinossa, pöksyt roikkuen ostoksille ja hampurilaisille. En tiedä kumpi jännitti enemmän, Miki ainakin oli ihan levoton.:)

 Sieltä sitten saapui onnellinen pieni mies uusi skeitti ja uusi lippis mukanaan. Kävivät vielä tuossa tiellä vähän harjoittelemassa. Hyvä että poika päästi vierastaan edes lähtemään, oli niin kivaa!

Nyt sen viimeistään näki myös, että eiköhän tuossa ole harrastus pojalle, joka pojalle myös jää. Ihan mieletöntä nähdä kuinka voi pieni ihminen olla jostain niin innoissaan! Vielä enon lähdettyä kantoi skeitin mukanaan postiin ja kauppaan ja hyvä ettei nukkumaan mennyt lauta kainalossa.:D Eikä tämä tosiaan ole mikään hetken juttu, vaan on jostain syystä kiinnostanut poikaa melkein ennen kuin oppi edes kävellen pysymään jaloillaan. Poika on muutoin hyvin rauhallinen ja varovainen, joten siinäkin mielessä hassua. Hyvähän se on tietty ette ihan rämäpäänä tuolla heilu. (Tulee niin mieleen oma innostus käsitöihin joita olen harrastanut pienestä tytöstä asti, ja jotka on vieläkin todella lähellä sydäntä. )

Tuleva Mikin oma huone tulee varmasti siis olemaan hyvin skeittarihenkeen sopiva.

Aika sama tyyli kuin pojalla on nytkin huoneessaan. Paljon väriä, rentoa ja lapsellista, kuitenkin niin että tästä on helppo muokata isonpojan huone. Nykyiseen huoneeseen nähden tulisi pieniä muutoksia, kuten esimerkiksi iso työpöytä. Myös suuri osa leluista, sellaiset kaikkien yhteiset, keittiölelut sun muut, siirtyisi toiseen lastenhuoneeseen. Mikin huoneeseen jäisi pojan omat aarteet, kuten just skeitit jne. Niihin ei kukaan muu saisi koskea, ellei herra itse anna. (Tuntuu olevan vähän vaikea paikka tuo meinaan nykyään, ymmärrettävästi) Meillä on myös tuolla sellainen  ”työvaate”kaappi, jonka ajattelin kunnostaa pojalle huoneeseen. Tiedättekö sellainen ”pukuhuonekaappi” joka on jäänyt eläinklinikan jäljiltä tuonne.
Tapetitkin keksin kun tilasin Tapettitalolta eilen tapettimalleja.

 Joko sininen Lukko, tai jopa sininen Hyasintti. Molemmat Jugendin aikaista tyyliä. Tuo Hyasintti oli juuri Uuden kuun Emilian blogissa, ja on niin jotenkin magee! Luultavasti liian kirjava Mikille, eli olen tuon Lukon kannalla nyt, mutta johonkin tuota hyasinttiakin vielä haluan…

 
Voi että mä en kyllä ehkä kestä enää kauaa jos en pääse toteuttaa näitä juttuja! Kunpa olisi jotain tietoa edes että koska…tai yleensäkin että pääsisin moneksi tunniksi tuonne makkarin käsityönurkkaan puuhastelemaan, mulla olisi niiiin paljon ideoita taas! Aika helppojakin, mutta aikaa se nolla….
No, vappu on edessä, vähän hyvää ruokaa, juomaa ja seuraa! Ehkä sen jälkeen.
-Henna-

Piha- ja sisäkalusteita

 Meillä on nyt ulkoiltu koko talven edestä. Kaikki nämä päivät kun sää tässä on nyt sallinut, ollaan oltu pihalla aamusta iltaan. Niin ihanaa, ja niin paljon helpompaa olla lasten kanssa kun ne saa sielä temmeltää eikä tarvitse pahemmin ulos pukea.
Kyllä ne lapset onkin sitten mustia ja likaisia illalla.:D

Meidän piha on vielä aika ankea, mutta kyllä se alkaa jo aika hyvin vihertämään. Pihalla on myös valkovuokkoja, muutama sinivuokkokin, ja kaikenmaailman kukan alkua puskee maasta. Tulppaani oli ainut jonka tunnistin. (Multa sekin oli tosi hyvin multa!) Mä en ikinä ole ollut mikään viherpeukalo, mutta kyllä on kuulkaa jännää seurata että mitä kaikkea tänne pihalle oikein kasvaakaan! Alan siis ymmärtämään muita puutarhaintoilijoita.:)

 Sain myös mummilta tosi kivat pihakalusteet. Laittoivat omansa vaihtoon. Nämä on tosi nätit ja sopii mun mielestä tosi hyvin tähän pihaan. Pöytä on vähän pieni, mutta menee alkuun oikein hyvin. Näihin kun saa ostettua jotkut kivat ja yksinkertaiset istuintyynyt myös. Vaikka talo onkin niin naurettavan suttuinen, niin kyllä tämä pihakalustesettikin piristää pihaa jo kummasti!

Museoviraston toivehan on, että täällä pitäisi säilyttää puistomaisuus. Jos joku puu tms kuolee, pitää kasvattaa uusi vastaava tilalle. Mä en ihan tarkkaan tiedä että mitä se puistomaisuus tarkoittaa. Sitä että kaikki pitää olla vimpan päälle ja tyylikästä niin kuin joissain puistoissa, vai saisiko kaikki olla sellaista runsasta ja ei niin justiinsa, mummolatyyliin. se toinen vaihtoehto on kyllä enempi mun juttu.:D

Vanhoissa kuvissa tuossa radan puolella oli kyllä ensimmäisen tyylin mukaisesti kauniisti leikatut pyöreät puut, terijoensalavat tms. (Tiedän nimen, äidillä on niitä, ja lunttasin Plantagenin kuvastosta.:D ) Ehkä menen kultaista keskitietä, ja vähän molempia. Tosin en ehkä ihan tänä kesänä, enkä ensi kesänäkään…

Lapsilla on myös tuossa pihalla jo hiekkalaatikko (hiekka vasta tulossa) ja tarkoitus hankkia mielellään puinen keinu puun oksaan. Poika haluaisi myös trampoliinin, mutta kun se on niin ruma ja meidän maasto ei kyllä ole tarpeeksi tasainen sille. Mummin luona on iso trampoliini, se saa riittää pojalle.:)
Kasveista mun suosikit on syreeni, laventeli, pelargoni…Syreeniä jo näyttää olevan ja kahta viimeistä laitan ehdottomasti ruukkuihin.

Sitä aitaa ollaan myös mietitty. Se kun olisi hyvä saada pian, mutta kun tässä tontilla on lohkomiset kesken, ja huonolla tuurilla saatettaisiin joutua siirtämään aitaa myöhemmin montakin metriä… Lisäksi millainen aita? Ensin todettiin että vaan jotain kanaverkkosysteemiä, sitä on jo tuossa takana ja on halvinta. Nyt aloimme miettimään, että havuaita olisi upea ainakin osittain, lisäisi puistomaisuutta, tai joku hieno rautainen. Ne toisi myös enempi sitä kotoisaa tunnetta tänne, että täällä asutaan. Nämä on kuitenkin kalliita vaihtoehtoja ja puskat eivät kasva hetkessä….Myös haluaisin pikkuisen portin tuohon tontin  pohjoispäätyyn. Sekä tietty sisäänkäynnille. Eli vaikka havuaitaa ja puiset portit. Miten söpöä!:) Mutta sopiiko ne tämän talon tyyliin…? Vaikeaa päättää…

Tällaisia olen siis haaveillut kun olen lapsia pihalla paimentanut. Katsotaan nyt miten käy.

Sisälläkin olen iltaisin maalaillut lasten mentyä nukkumaan. Jouduimme palauttamaan lainassa olleen lasten sängyn. Sänky josta en aluksi kauheasti pitänyt, kunnes näin sen käytössä meillä ja tykästyin kovin. Oli vähän miettimistä että mitä sen tilalle. Sami sai työkaveriltaan (kiitos sinne!) puisen melko perus lastensängyn, jonka maalasin.

 Ensin ajattelin että joku upea tummansininen, mutta sitten näin maalikaupassa tämän värin niin meni pari päivää kun arvoin niiden välillä. Tämä oli nappivalinta tähän huoneeseen. Mukava myös siksi koska edellinen oli todella kapea, tässä ei lasten päät kolise sängyn laitaan.

Tulipa epätarkat kuvat…No, mutta ihan söpö tuo on, vaikka sängyn tämänhetkinen käyttäjä olisikin varmaan halunnut pinkin sängyn.;)

-Henna-